|
Lähettäjä: unohdus
Päivämäärä: 21.3.25 07:58:56
Mikä näissä keskusteluissa usein unohtuu, on kokonaisuus hevosen elinympäristönä. Ja toisen mielestä toinen on parempi paikka pihattona kuin toinen taas pitää paikkaa sopimattomana.
Harjun pihattokompleksia pidän tylsänä hevosten kannalta. Se on rakennettu hyvin ja paikka näyttää hienolta, mutta miltä se sitten vaikuttaa hevosen kannalta, voi olla ihan jotain muuta. Tasainen paikka, katoksia, ei puita, tasaiset pohjat. Juuri sitä, mitä nykyhevosen omistaja paikalta haluaa, ihmissilmään katsottuna siisti ja kliininen. Mutta onko se sitä hevosen kannalta, siisti ja kliininen, mitä se tarvitsee ja mikä saisi hevosen elinympäristön vaikuttamaan sille sopivalta. Me jäämme kiinni siihen, mikä on pihaton määritelmä. Mutta unohdamme kokonaisuuden.
On pihattoja, missä on tarjolla erilaista liikkumisympäristöä, vahtelua, on kuivaa, kuraista, metsäistä, kivikkoista, juurakkoa, kantoa yms. Mutta ympäristönä mitä parhain hevoselle, näin itse ajattelen. Pihattorakennukset ovat hyvät, mutta ympäristönä ja muutoin, ei ihmisten näkökulmasta yhtä kliinisen siistiä kuin esim. Harjun pihattoalueet.
Mitä se hevonen tarvitsee? Kun ympäristö on tylsä, joudumme tekemään sille virikkeitä, eri paikkoihin ruokintapaikat, juomapaikat, jotta saisimme ne liikkumaan. Niin, Suomen oloissa maa on kallista, kaikki maksaa. Mutta useimmiten se hevonen viihtyy juuri siinä paikassa, mikä meidän silmissämme näyttää juuri sellaiselta, ettei ikinä. Tällä en tarkoita pihattomörskää vaan ihan asialliset paikat, missä on kaikki tarvittava niin hevoselle kuin omistajalle. Mutta me haluamme enemmän, kliinisyyttä, puhtaita pintoja, uutta ja viimeisen päälle kaikki tehtyä. Tätäkin on tarjolla, mutta siitä joutuu maksamaan ja usein näillä taas ympäristö on ulkoilualue, tasainen ja kesäksi laidun. Ei muuta. Mutta on se hieno pihattorakennus tasaisine tarhanpohjineen, vähän kuin vankila ihmiselle, jolla on rajattu ulkoilualue, aurinko joskus paistaa ja nukutaan hyvällä patjalla. Se on siinä.
|