Lähettäjä: ridaaja 
Päivämäärä:   8.3.25 12:33:23

Miten tulkitsette jännittämistä satulassa? Ohjeeksi annetaan: istu rennosti, älä tarraudu hevoseen. Mutta ongelma on siinä, että muuten ei pysy siellä satulassa!

Viime aikoina löysin itselleni sopivan open, joka korjasi asentoani siten, että oikeasti PYSTYN istumaan rennosti ilman että tunnen tippuvani muuten satulasta. Vitsit mikä ahaa elämys! Mutta yllättävän moni opettaja ei ole pystynyt ratkaisemaan tätä ongelmani juuri syytä, vaan jäävät hokemiin: rentoudu jne. Tämä ollut todella turhauttavaa, kun hevoseen vaikuttaminenkin oli ollut vaikeaa sen vuoksi. Kohtalotovereita?

Lähettäjä: Juuri 
Päivämäärä:   8.3.25 12:56:08

Kaikki opettajat eivät osaa selittää mitä tarkoittavat tai purkaa asioita pienempiin osiin. Suurta ryhmää opettaessa jää tosi vähän aikaa per ratsukko.

Minäkin jännityn helposti satulassa. Jännitän pakarat, puristan reisiä ja polvia satulaan, pää työntyy eteen, yläselkä pyöristyy, tukeudun ohjiin ja kyynärkulma avautuu, kun käsi karkaa eteen.

Suurin syy on tasapainon puute. Kroppa ei pysty mukautumaan hevosen liikkeisiin vaan joutuu epätasapainoon, se alkaa jännittää (tietoisesti tai tiedostamatta) ja kädellisenä yritän vaistomaisesti ratkaista asian tarrautumalla entistä tiukemmin ohjiin.

Korjaaminen alkaa perseestä: kankut rennoiksi, niin reidet ja polvetkaan eivät purista. Jalkojen tulisi vain levätä hevosen kyljillä. Vaikka jalustimet tukevat jalkojen oikeaa asentoa, niiden varassa ei pidä kannatella itseään. Lantio on se painava osa, josta jalat roikkuvat rentoina ja jonka läpi hevosen liike välittyy yläkroppaan niin, ettei yläkroppa heilu tai kallistele. Selkä rennosti suoraksi, lavat yhteen ja pää hartioiden yläpuolelle, ei taakse tai eteen. Selän kanssa kannattaa käyttää peiliä apuna. Ei ole tarkoitus vetää alaselän luontaista notkoa suoraksi tai rintaa rottingille. Kun muut palikat ovat paikoillaan, olkapäät ja kädet asettuvat melkein itsestään oikein.

Olisipa ratsastaminen yhtä helppoa kuin siitä kirjoittaminen! Mutta sepä vaatii pirusti harjoittelua ja oheisliikuntaa.

Lähettäjä: Juuri 
Päivämäärä:   8.3.25 12:58:24

Tuosta tarrautumisesta vielä: en yritä tukeutua pelkästään ohjiin, vaan puristauduin jaloillakin satulaan. Luontainen vaisto yrittää estää putoamasta, mutta on mahdotonta pysyä kyydissä, jos kroppa jäkittää liikettä vastaan.

Lähettäjä: Koripallo 
Päivämäärä:   8.3.25 13:00:21

Parikymmentä vuotta eri ratsastuskouluissa ja ratsastusleireillä takana. Aina olin saanut ohjeen ”rentoudu”, kun pompin harjoitusravissa. Ei auttanut. Jos yritin rentoutua, niin hevonen siirtyi käyntiin.

Sitten (vähän vahingossa) löysin vuokrahevosen ja sain osallistua sen kanssa kouluvalmennuksiin (yksäri). Ensimmäisellä valmennuskerralla valmentaja katsoi pomppimistani harjoitusravissa, pysäytti menon ja kysyi, olenko koulun liikuntatunneilla pompottanut koripalloa niin, että käsi pysyy koko ajan koripallossa kiinni. Sanoin, että olen sitä tehnyt. Valmentaja sanoi, että harjoitusravissa hevonen on se koripallo ja takapuoleni palloa pompottava käsi. Minun pitää ajatella, että pompotan koripalloa (hevosta) takapuolellani, mutta takapuoleni ei saa koskaan irrota hevosesta. Kun hevospallo menee alas, takapuoleni pitää mennä myös alas. Kun hevospallo pomppaa ylös, takapuoleni pitää sallia liike ylös.

Ymmärsin, mitä valmentaja tarkoitti ja sitten sitä kokeiltiin. Aluksi se oli vaikeaa ja raskasta, välillä rytmi katosi ja palasin vanhaan, mutta sen 45 min valmennuksen aikana opin, miten minun tulee istua harjoitusravissa. Sillä parinkymmenen vuoden ajan eri opettajilta saamani ”rentoudu” ohjeen mukaan en olisi tuohon koskaan päässyt.

Lähettäjä: ridaaja 
Päivämäärä:   8.3.25 13:08:02

Juuri//Näinhän se on. Ratsastamaan oppiminen vaatii sekä teoriaa että käytäntöä. Mutta sinunkaan kirjoittamasi ei olisi korjannut minun ongelmaa, sillä nuo ohjeet eivät silloin auta. Lajin helppous viehättää...

Tasapainoa keho alkaa automaattisesti kompensoimaan, juurikin jännittämällä tai vinoudella. Mikä puolestaan tekee kaiken muun vaikeammaksi. Omiin vinoumiin on auttanut lantion syvien ja pienten lihasten voimistaminen. Ja istunnan teho parantunut paljon. Varmasti hevosellakin nyt kivempaa.

Lähettäjä: ridaaja 
Päivämäärä:   8.3.25 13:20:18

Koripallo//On varmasti ollut hieno tunne! On kyllä todella harmillista, että joutuu ratsastamaan niin kauan "väärin" ennenkuin tulee kohdalle se, joka korjaa ratsastamaan oikein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 13:36:54

Oikein istuminen on huomattavasti paljon helpompaa kun hevonen liikkuu oikein itseään kantaen. Koripallon kokemus ei siis täysin riippunut hyvästä opetuksesta (ja muiden huonosta). Jos hevonen liikkuu vähän alitempoisena pää ylhäällä ja selkä alhaalla niin siihen liikkeeseen onkin vaikea mukautua.

Lähettäjä: Abc 
Päivämäärä:   8.3.25 14:49:42

Istunta on siitä hankala juttu et se pitää tajuta ja joku ope sen osaa selittää paremmin kun joku toinen. On ihmisiä jotka ei koskaan ymmärrä istuntaa. Suurin osa istuu liian peffalla tuolissa jalat ei oo istunnan alla jollon et pysty käyttämään lonkkaa ja jalkaa oikein. Yks mikä myös niin keskivartalon lihakset on aika tärkeä hallita ja oppia rentouttamaan lantio ja pakarat. Vuosia luulin että mun sisäreisissä ongelma vaikka ongelma olikin pakaralihaksessa. Lisäksi se tunne kun sanotaan et jalka ikäänkuin polkee pyörällä taaksepäin ei ole yhtään hullumpi. Meinaan kun jalka ns jousena istunnan alla ja rytmi niin hevosen liike liikuttaa sun istuinluita ees taas siihen tahtiin. etkä pompi satulassa vaan pystyt myös käyttään painoapuja ongelmitta ja olemaan tasapainossa häiritsemättä hevosta.

Lähettäjä: Puusku 
Päivämäärä:   8.3.25 15:03:07

Auttaisiko aloittajaa mun saama ahaa-elämys lantion asennosta. Eli vuosikymmeniä hoettiin vaan, että nojaa taakse, nojaa taakse. Nojasin vatsalihakset hapoilla. Mutta lantio väärässä asennossa ja alaselkä notkolla. Ei toimi istunta eikä hevoset. Eli suorista alaselkä ja unohda se takakeno, jota ainakin jotkut opet huutaa. Tämä ajatus voi auttaa myös, jos tuppaa helposti könöttämään eteen. Eli lantion oikea asento auttaa istumaan suorassa, eo tartte könöttää mihinkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 20:41:59

Mun peppu pysyy satulassa, mutta polvet nousee ylös. Jalat heiluu jalustimessa. Mikäs tähän neuvoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 21:00:58

Pistettä auttaa lonkan koukistajien venyttäminen. Ne on toimistotyöläisillä ja muilla istujille usein todella kireät. Se on pehmytkudosta ja siksi siihen voi oikeasti vaikuttaa mutta vaatii sitkeyttä. Toinen asia on coren eli syvien vatsalihasten vahvistaminen. Jos ne ovat heikot, asentoa on hankala pitää hevosen liikkeessä mukana. Silloin pakarat ja reidet jännittyy ja puristaa jolloin jalat nousevat.

Ne syvät lihakset saa käyttöön vaikkapa pilateksessa mutta haasteena on se, että pelkkä pilates ei riitä. Satulassa pitäisi ihan ehdottomasti olla enemmän tunteja viikossa kuin yksi.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   9.3.25 15:46:51

Mulla auttoi ajatus, että liike tulee ulos nilkasta. Jos jalka kinnaa, nilkka ei jousta. Annoin nilkan vatkata, kunnes yhtäkkiä havahduin että nilkka joustaa koko jalan kanssa liikkeen mukana, alkaen lantiosta valuen aivan varpaisiin. Polvea vähän irti ja koitat löytää tuntuman takareidelle ja istut takataskuilla. Monet satulat ohjaa istumaan liikaa häpykummulle eikä istuinluille, jolloin se tasapainon menetys korostuu.