Lähettäjä: mä
Päivämäärä: 30.1.25 13:29:12
Näin viime yönä unta, jossa luennoin hevosen pidosta. Nämä asiat jäivät elävinä mieleen. Jaan ne tänne: lue ja haasta!
Turvallisuus: varusteiden (hevoselle ja ratsastajalle omansa) tulee olla turvallisia, ei kalliimmat tai kauneimmat mitä löytyy vaan turvalliset, helppokäyttöiset, kevyet ja oikein istuvat. Kentän, tallin, tarhojen, tarhoihin kulun ja maneesin tulee olla turvallisia: kunnon valaistus, isot ovet, kunnon käytävät ja helposti avattavissa lukituksesta esim. karsinan ovet.
Oman taidon ja lähtökohtien realistinen arviointi: pitää ymmärtää mihin omat taidot riittää. Jos tulee ostaneeksi haastavan hevosen, se ei välttämättä ole kipeä, vaan joskus voi olla myös ratsastajan taidoista kiinni. Apujen oikea aikaisuus ja paineen kovuus on aina hevoskohtaista ja ne pitää antaa ja lopettaa oikea-aikaisesti. Jos epäilyttää, pitää olla tukiverkko ympärillä, ammattilainen tai kaksi, joilta saa apua. Pitää myös ymmärtää mitä hevosharrastus maksaa eläinlääkäreineen ja valmennuksineen. Kukaan ei saisi pitää hevosta niin, että itse joutuu kituuttamaan makaronilla.
Tallin väki: pitäisi olla konsensus siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä hevoselta ja mihin yhdessä tähdätään. Tallityöntekijöiden pitää omata hevosenkäsittelytaitoa ja hevosenlukutaitoa, koska he ovat keskeisessä roolissa käsitellessään hevosia päivittäin. Omistajan pitää ymmärtää tallityöntekijän ja mahdollisen hoitajan/vuokraajan rooli ja arvostaa osaavien ihmisten mielipiteitä ottamatta niistä itseensä. On pystyttävä luottamaan verkostoon ympärillä (sis. kengittäjät, ellit, talliväki jne).
Raaka työ: hevosen omistaminen ei ole vain heinän tuoksuista mukavaa heppailua. Oikeanlaisen liikuttamisen takaaminen hevoselle (jolloin kipeytymiset ja myös tapaturmat vähenee) on opeteltava raa'alla työllä ja on jaksettava harjoitella ja hakea oppia. Oikein ratsastettu hevonen ei paina kädelle, ole vino, eikä sitä tarvitse pungertaa eteenpäin. Oikein ratsastettu hevonen liikkuu elastisena alla, suorana ja itsellään. Näin takaat sille myös parhaan mahdollisen lihaksiston toimia kuten pitää. Erilaisen liikunnan (maasto, maasta käsittely, koulutyöskentely, puomit ja hyppääminen) ja vapaa päivien vaihtelut pitää ymmärtää miten jokainen osa-alue tuo osansa koko ratsukon hyvinvointiin.
Päämäärätietoisuus: valmentajasta toiseen vaihtaminen, ruokinnan jatkuva säätö tai muut parin kuukauden muutokset eivät ole kannattavia. Päämäärätietoisella systeemillä, vaikka se olisi vähän lähtökohtaisesti huonompikin systeemi, vie pidemmälle kuin erilaisten systeemien välissä hyppiminen. Hevonen tarvitsee myös rutiineja. Mitä paremmat rutiinit, sen paremmin se kestää vaihtelua (kisamatkat yms). Kisoissa pitää myös luoda oma rutiini, joka sisältää kotiruutinia niin paljon kuin mahdollista (ruoka-ajat jne).
Tässäpä muutama PERUSASIA, jotka pitäisi olla kunnossa jokaisella ratsukolla alusta asti. Ajatus siitä mitä tehdään ja miksi, kenen kanssa ja miten. Näin voi antaa edes mahdollisuuden tervepohjaiselle harrastamiselle maksimaalisen turvallisissa oloissa.
Saa haastaa!
|