Lähettäjä: ?!?
Päivämäärä: 30.1.25 15:47:12
...: Ei ole vanhan ajan hevosia kuin hyvin hyvin harvat poikkeukset. 2000-luvun alussa lähes joka toinen myyntihevonen oli suht kädettömälle tai lapselle sopiva. Niillä pystyi käydä hyppäämässä seurakisoissa tai lähteä räntäsäteessa pimeään maastoon, ilman että oli kummoinen ratsastaja. Siinä on se ero. Vanhan ajan harrastehevonen ei kerännyt virtaa vapaista, tarvinnut osaavaa kuskia tai vieraillut kovin usein eläinlääkärissä. Ne vaan kävi ja kukkui ja tekeminen oli mukavaa.
Aloittaja ei myöskään ole ostanut tietoisesti mitään säpäkkää kilpahevosta vaan vanhan opetusmestari tätiratsun. Eli ei voi syyttää siitä, että tieten tahtoen on hankala hevonen ostettu.
Minäkään en todellakaan etsinyt viime vuosina mitään reaktiivista kilparatsua, mutta se on lähestulkoon ainoa, mitä on tarjolla. Tai sitten suomenhevosia, joilla on ravijalostuksen myötä ratsuksi sopimaton rakenne tai laukka, ja liikaa vauhtia. Ennen oli myös paljon kivoja lämminverisiä, joilla ei oikeasti vauhti riittänyt radoille, olivat paksuja ja ponimaisia ja monella oli jopa ihab kiva kolmitahtinen laukka. Nämä oli tosi kivoja puskaratsuja. Nykylämppärit on usein luonteeltaan tosi säpäköitä, terveydentila huono.
Kyllä minä lapsena olin huomattavasti pskempi ratsastaja ja osaamattomampi käsittelijä. Silti hevoset olivat järjestään kaikki sellaisia, millä lapsikin uskalsi maastoilla. Hevoset olivat pääsääntöisesti terveitä, jollain oli joskus joku jännevamma tai niveltulehdus, mutta arvaamattomia ja vaarallisia IBD ja kissing spines-hevosia ei juurikaan ollut.
Nämä vanhan liiton hevoset oli usein baltialaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia ja puolalaisia vanhoja linjoja joita ei ole enää juurikaan olemassa. Lisäksi oli paljon poniristeytyksiä. Jalostus on mennyt niin paljon eteenpäin, että näitä on enää hyvin vähän. Ja jos tämän kieltää, niin väittää, että ratsujalostus ei ole edennyt 20-30 vuodessa ;) Se on kehittynyt, mutta ei tavan harrastajan hyväksi.
|