|
Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 22.1.25 10:30:09
Vastauksen perusteella aloittaja on melko nuori, joten nenäkkäästä vastauksesta huolimatta yritetään nyt vastata ystävällisesti ja kattavasti.
Yleistäen voidaan sanoa, että peruskunnolla viitataan hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon. Eli käytännössä siihen, miten kroppa jaksaa kuskata hapen keuhkoista lihaksille. Peruskuntoa treenatessa et treenaa reisilihaksia, vatsalihaksia - sitä treenatessa harjoitat sydäntä ja keuhkoja, eli sydämen pumppausvoimaa ja hapenottokykyä.
Jos henkilön peruskunto on huono, se näkyy yleensä siinä että hän hengästyy nopeasti ja helposti, menee helposti maitohapoille, väsyy nopeasti. Hän jaksaa ehkä spurtata hyvinkin nopeasti vaikka jotain 5-10 minuutin spurtteja, mutta esimerkiksi tunnin lenkki on raskas.
Peruskuntoa treenataan reippailla kävelylenkeillä, hölkäten, pyöräillen, hiihtäen, uiden tai vaikka tanssien - keskeistä on se, että treeni on pitkäkestoista, ja syke pysyy niin sanotulla peruskestävyysalueella. Sykealueet ovat yksilöllisiä, mutta pk-alue on noin 60-70% maksimisykkeestä - yleensä (mutta ei aina) se on jossain 100-120bpm-korvilla. Vanhana muistisääntönä on ns. pppp-alue, eli "pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta".
Peruskunnon ollessa huono pk-treeni on yleensä aloitettava aika hitaista kävelylenkeistä, ettei syke nouse liiaksi. Kunnon kohentuessa vauhtia voi kyllä pikkuhiljaa nostaa.
Lihaskunnolla viitataan sitten niihin muihin lihaksiin - niitä treenataan kuntosalilla, kotitreenillä, pilateksella. Lihaskuntotreenin tavoitteena on kasvattaa lihasvoimaa, jotta jaksaa nostaa isompia painoja, hypätä korkeammalle, puristaa lujempaa jne. Lihaskunnon kehittyminen edellyttää progressiivista rasitusta, eli sitä että työtä tehdään kasvavilla painoilla.
Peruskuntoharjoittelussa lihaskasvua ei tule määrättömästi, koska progressuuvusta rasitusta ei ole- esimerkiksi uidessa veden vastus on pysyy käytännössä vakiona, hiihtäessä/juostessa vastus on käytännössä aina vakio jne. Toki jokaiselle lajille on omat keskeiset lihasryhmänsä jotka saavat treeniä ihan huomaamatta (pyöräily --> reisi, uinti --> olkapäät, selkä, juoksu --> pohkeet jne). Kestävyystreeni ei kuitenkaan korvaa lihasvoimatreeniä eikä päinvastoin.
Ratsastus on urheilulajina mielenkiintoinen, koska se ei varsinaisesti ole kestävyysurheilua, mutta ei myöskään voimaurheilua. Se on eräänlaista kehonhallintaurheilua - suoritus voi kestää pitkään, ja rastastajan on silti jaksettava käyttää apuja täsmällisesti ja tarkasti, ja keskivartalon tuen on jaksettava säilyä läpi suorituksen. Ratsastaessa hengästyminen ei yleensä johdu niinkään suorituksen raskaudesta samalla tavalla kuin hengästyminen juostessa, vaan siitä, että unohdetaan hengittää. Tämän vuoksi itse suosittelen rastastusta harrastaville peruskuntoharjoittelun lisäksi moninivelliikkeitä (keskivartalon tuki + muut lihasryhmät) ja pilatesta/joogaa (hengitystekniikka).
|