|
Lähettäjä: Kansas
Päivämäärä: 14.1.25 15:14:07
Omat hevoseni tarhaavat reilusti ja kaverin kanssa, ratsastus on niille urheilua (ratsastus yleensä n. 4 krt/vko, muuten vapaata) ja ne saavat kulutuksensa mukaan heinää ja väkirehua. Ovat normaalipainoisia ja lihaksikkaita.
Suomessa hyvänä heinänä pidetään sellaista, jossa on korkea SRV-arvo, siis vahvaa heinää lihasten rakentamiseen. Lisänä saatetaan vielä syöttää tarpeettomia väkirehuja, vaikka proteiinia ja energiaa tulee jo ennestään paljon.
Heinää syötetään yli tarpeen. Erityisesti ongelma korostuu vapaalla heinällä, jonka syöttäminen on Suomessa yleistä. Se sopii joillekin hevosille, mutta useimmilla se johtaa siihen, että seisotaan koko päivä pää paalissa aamusta iltaan ja sitten vielä saadaan runsaat yöheinät siihen päälle. Moni ilmoittaa antavansa yöheinääkin sen verran, että aamulla 8 tunnin syömisen jälkeen sitä on vielä vähän jäljellä, ja siitä voikin siirtyä aamuheinille. Ei ihme, että lihotaan, kun melkein koko ajan syödään. Yleensä vapaalle heinälle myös laitetaan ne hevoset, joille se kaikkein huonoimmin sopii, eli takapihojen suokit ja shettikset, joiden liikunta on sitä, että kerran viikossa tehdään porkkanavenytyksiä maasta, kerran kävellään maasta 30 min metsäpolulla ja kahdesti ratsastetaan niin, että ratsastuksen kohokohta on pääty-ympyrän laukkaaminen.
Ruoan määrän ja energiapitoisuuden lisäksi kolmas syy onkin liikunnan määrässä ja intensiteetissä. Kun katsoo erityisesti ratsuja, ani harva treenaa kunnolla. Useimmilla ratsastus on sitä, että ravaillaan ja tehdään ympyrä sinne tänne ja jokunen siirtymä, pari laukkaympyrää, ehkä kolme sivuaskelta. Siis haahuillaan ympäriinsä. Hevonen ei hengästy eikä juurikaan hikoile paitsi helteellä tai sitten lämpimänä aurinkoisena talvipäivänä mammuttikarvan takia. Pelätään, että jos hevoselta vaaditaan jonkinlaista urheilullista suoritusta, se ylirasittuu, eikä omakaan kunto välttämättä ole häävi.
|