Lähettäjä: .
Päivämäärä: 3.1.25 22:46:47
Ei omakohtaista kokemusta mutta tungenpa tähän kun ei vielä ole muita kokemuksia kerrottu. Omat kokemukset pohjautuu siis tuttujen hevosiin.
Sairauteen saa uppoamaan paljon rahaa tutkimusten ja lääkkeiden osalta, ja oikeaa lääkitystä voi joutua hakemaan ennenkun alkaa tehoamaan eli senkin takia lisäkuluja tulee erittäin helposti. Monesti myös tainnut käydä niin, että yksi lääke on auttanut ensin, mutta jonkun ajan päästä on pitänyt vaihtaa kun edellinen ei enää tehoa. Lääkkeillä ja oikealla ruokavaliolla voi kuitenkin parhaassa tapauksessa saada jopa joitakin vuosia lisäaikaa hevosen kanssa. Valitettavasti sivusta saa myös seurata sitä kun monessa tapauksessa oireet kuitenkin palaavat aina uudelleen ja hevonen on kipeä, mutta omistaja on sokeutunut sairaudelle tai ei vaan halua lopettaa ja pitää hevosta elossa ajatellen aina että kyllä se kevääksi/kesäksi taas viimeistään helpottaa, syksyt ja talvet ollaan kipeänä.
Jos omalle hevoselle diagnosoitaisiin, niin katsoisin yhden syksyn ja talven yli alkaako lääkitys ja oikeanlainen ruokavalio auttamaan. Ei ole eläimelle reilua, että joskus on ihan hyviä, kivuttomia tai lähes kivuttomia päiviä, mutta sitten taas kolmantena päivänä maha on tosi kipeä ja kuralla. Eläin elää siinä hetkessä, se ei osaa ajatella että kyllä tämä tästä kesäksi taas helpottaa.
Tsemppiä kovasti jos diagnoosi on nyt osunut oman eläimen kohdalle. Kuuntele eläinlääkäriä ja tehkää toimintasuunnitelma lääkityksen ja ruokavalion kanssa. Vaikka ei varmasti tunnu kivalta, niin pohdi myös sitä miten pitkälle olet valmis menemään hoidon kanssa (myös rahallisesti), ja missä kohtaa vihellät pelin poikki. Facebookissa taitaa olla myös joku vertaistukiryhmä/ryhmiä, josta löytyy varmasti lisää vastauksia ja kokemusta, muutakin kun tämä minun sivustaseuraajan kertomus.
|