Lähettäjä: Hävettää 
Päivämäärä:   2.1.25 13:13:29

Tosi noloa. Viime kesänä selkään nousun yhteydessä hevonen säikähti tms ja sen seurauksena putosin. Sain lievän aivotärähdyksen, mutta muuten ei tullut kuin mustelmia. Olen kuitenkin alkanut pelätä selkään nousemista. Kun olen satulassa ja jalat on jalkkareissa, niin ei pelota enää. Mutta siis käyn tunnilla 2 krt/vko ja joka kerta pelottaa yhtä paljon. Toivon aina että hevonen olisi edellisellä tunnilla, niin voisin pyytää edellistä ratsastajaa pitämään hevosesta kiinni. Jos hevonen ei ole valmiiksi tunnilla, niin olen ihan stressissä ja steppailen jakkaran vieressä ja jakkaralla. Olen huomannut etten kunnolla ponnistaa (en ehkä uskalla?!) satulaan vaan suunnilleen vedän itseni sinne käsillä ja silloin nouseminen on vielä hitaampaa ja kankeampaa. Tämä on muutenkin tosi noloa enkä kehtaa edes sanoa sitä kenellekään, koska olen ratsastanut yli 10 vuotta. Nyt minulla olisi mahdollisuus saada vuokrahevonen, mutta en varmaan voi lähteä diiliin, koska jos ratsastan itsenäisesti, niin kukaan ei ole auttamassa minua selkään.

Miten tästä pääsee eroon? Vai pitääkö vain lopettaa koko harrastus? :(

Lähettäjä: Mjuu 
Päivämäärä:   2.1.25 13:17:31

Nouse penkiltä? Ei nykypäivänä enää kammeta selkään maasta.

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   2.1.25 13:23:52

Onko aloittajan r.koululla joku kiinteä jakkara, jonka luota jokainen vuorollaan nousee selkään?

Omalla r.koulullani ollaan kaarrossa ja kentällä/maneesissa on 2 liikuteltavaa jakkaraa. Ope ja mahdollisesti edellisen ryhmän tuntilainen kuljettavat jakkaroita hevosen luota toisen luo. Ope (ja ed. ryhmän tuntilainen) pitävät toiselta puolelta vastaan jalustimesta ja samalla myös hevosesta kiinni. Kun ratsastaja on selässä, jakkara viedään seuraavalle ja autetaan seuraava selkään.

Vuokrahevosen kanssa riippuu tallista, kuinka helppoa/vaikeaa on nousta selkään. Minulla on vuokrahevonen pienellä yksityistallilla. Siellä selkään noustaan aidan vieressä (jakkara on aidan vieressä, jossa se häiritsee ratsastusta mahdollisimman vähän). On helppo laittaa hevonen seisomaan pää aitaa kohti, jolloin se ei selkään noustessa pääse eteenpäin.

Lähettäjä: Hävettää 
Päivämäärä:   2.1.25 18:11:45

Ope: meillä on kaksi liikuteltavaa jakkaraa ja hevoset viedään niiden luo. Ratsastan kokeneiden ryhmässä, joten opettaja ei kyllä erikseen meitä avusta selkään. Vuokrahevonen olisi tuolla samalla tallilla...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.1.25 18:56:37

Mentaali valmentaja(jolla pohjaa ratsastuksessa) voisi olla apu tähän. Näitä yleensä käyttää kilpailevat ihmiset joilla kilpailujännitys, mutta varmasti osaa auttaa tämmöisessäkin asiassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 19:05:15

Auttaako pelkoon yhtään jos otat ohjat heti vasempaan käteen tuntumalle?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.1.25 19:24:41

Huohhhhh....

AINA ohjat tuntumalla kun nouset selkään! Ihan aina. Se hevonen ei lähde yhtään mihinkään kun sulla on narut käsissä. Toisekseen, AINA jakkaralta selkään, säästää satulaa ja hevosta.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   2.1.25 19:27:58

- kyllä muuten lähtee, jos vaan haluaa, pelästyy tms. Sä et ohjilla pidätettele oikeasti yhtäkään hevosta, pystyynkuollutta lehmää korkeintaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 19:29:17

Niinhän tuolla luki että jakkaralta nousee selkään. Toisekseen hevonen voi halutessaan lähteä vaikka olisi narut käsissä, ihsn kuin ratsastuksessa muutoinkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 19:33:38

Kerrot asiasta opettajalle ja pyydät häntä tai jotain muuta pitämään hevosesta kiinni kunnes pelko hälvenee.

Lähettäjä: Hävettää 
Päivämäärä:   2.1.25 19:37:19

Minulla ON jakkara ja on ohjat kädessä. Otan ohjat käteen vieläpä niin, että vasen ohja on enemmän tuntumalla. Siitä huolimatta osa hevosista lähtee eteenpäin.

Lähettäjä: Aajaa 
Päivämäärä:   2.1.25 19:41:48

Nopeasti. Älä tramppaa ja asettele jalkaasi mihinkään, kaikki liikahtaa jos et toimi rennosti, yks kaks kolme sanot itsellesi, eikä lysähdystä satulaan, vaan vas reisilihaksen varassa.

Lähettäjä: Hävettää 
Päivämäärä:   2.1.25 20:13:58

Aajaa: tiedän, että noin pitäisi tehdä, mutta en vaan saa itseäni ponnistamaan siitä jakkarasta. Jos joku pitää hevosta kiinni niin ei ole ongelmaa mutta jos alan vuokraamaan niin pitäisi pärjätä yksin.

Lähettäjä: Kero 
Päivämäärä:   2.1.25 21:39:35

No sit sun varmaan vaan täytyy lopettaa koko harrastus…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 21:54:09

Ai hitto onpa nokkelaa sanailua.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   2.1.25 22:52:04

Oletko kokeillut painaa oikealla kädellä vastakkaisesta jalustinhihnasta alaspäin samalla, kun nouset selkään. Voisi tuoda lisää tukea, kun satula ei liiku tuolloin yhtään ja vaikka hevonen liikkuisi, niin pysyy hyvin kyydissä jo. Itse siis "painan aina vastaan" toisella kädellä ja toisella tietty ohjat tuntumalla. Jos se toisi kaipaamaasi lisäturvaa? Tarvitsee silti tosin ponnistaa jakkaralta, mutta itsellä se tuntuu lähinnä astumiselta tuon avulla

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   2.1.25 23:00:23

Äkkiä, mutta pehmeästi, selkään tai hevonen hermostuu tai alkaa pelkäämään sinua.
Pyydä opettajaa pitämään hevosta ja kerro miksi. Et ole valmis omatoimiseen vuokraamiseen vielä vähään aikaan, ennen kuin pääset pelostasi.
Minäkin lensin kesällä selkäännoustessa, ei ole pelottanut, vaikka löin pääni kovaan maahan kunnolla. Jos pelkoon jää märehtimään, niin se vaan kasvaa. Tässä lajissa on suuret riskit ja ne pitää hyväksyä tai lopettaa kokonaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.1.25 23:13:57

Ota oikea ohja enemmän tuntumalle, jolloin hevonen "lähtiessään" nappaa sut mukaansa työntämällä vasenta kylkeä sua kohti. Jos vasen ohja on kireämpi, hevonen lähtee alta oikealle.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   2.1.25 23:31:30

Auttaisiko jollekin puhuminen, terapia? Anna Andersen hyvä.
Mutta tärkeä olisi sanoa tuo ääneen opettajalle, hän voi auttaa selkäännousussa joka kerta niin vähitellen pelko pienenee. Jos sitä salailee se vaan kasvaa eli kerro rehellisesti opettajalle, ei tuossa ole mitään noloa tai hävettävää!

Lähettäjä: Priska 
Päivämäärä:   2.1.25 23:32:27

Ei todellakaan tarvitse lopettaa koko harrastusta saati hävetä. Itse asiassa olet rohkea, kun kerrot pelkääväsi, vaikka ratsastuksen toimintakulttuuri on pitkään ollut sellainen, että pelkääminen on heikkoutta eikä sitä ainakaan saa myöntää, vaikka pelottaisikin. Onneksi tämä on hitaasti muuttumassa. On täysin luonnollista ja normaalia, että tuollaisen tapahtuman jälkeen vastaavassa tilanteessa jonkin aikaa jännittää ja pelottaa.

Itseäni auttoi pelon yli pääsemisessä (pelon kohde oli tosin muu kuin selkäännousu) se, että otin pari yksityistuntia, joissa rauhassa harjoiteltiin minua jännittävää tilannetta. Opettaja tuki ja neuvoi. Tämä toki edellytti sitä, että luotin opettajaan niin paljon, että uskalsin kertoa hänelle pelostani tietäen, että hän ei vähättele sitä, vaan on valmis miettimään keinoja päästäkseni yli pelostani. Yritin ottaa tilanteen oppimiskokemuksena: mikä minua rauhoittaa ja miten pysyn toimintakykyisenä ja toimin mahdollisimman hevosystävällisesti, vaikka pelottaakin. Niitä taitoja voi käyttää tulevaisuudessa muissakin tilanteissa, jos tarvetta ilmenee.

Ja kuten joku jo ehdottikin, sopisin opettajan kanssa, että hän on apuna ryhmätunnillakin selkäännousussa niin kauan kuin sille on tarvetta. Tarve voi olla aika lyhytaikainenkin. Ratsastuskoulussa, jossa käyn, moni ratsastaja tarvitsee selkäännousussa syystä tai toisesta apua. Syyt eivät tietenkään muille kuulu, mutta muutama ratsastaja on itse kertonut syynä olevan esim. aktiivisessa vaiheessa olevan reuman tai juurikin jännityksen. Et ole siis yksin.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   3.1.25 01:31:14

Pikkasen huokailuttaa lukea nykyoppilaiden huolenaiheita. Eikös siellä hevosen selässä ole tarkoitus pysyä? Ota opiksi tilanteesta ja mieti miten jatkossa hoidat asian niin ettet putoa koskaan vastaavassa tilanteessa.
Jos olet niin kömpelö että selkäännousu on hidasta ja tasapainotonta, tee asialle jotain. Kuten pitäisi jokaisen käsittää, selästä putoaminen ei ole mitenkään harvinaista. Täytyy kehittää itseään niin että siellä pysytään.
Eli ketteryyttä, kehon hallintaa, notkeutta voi turvallisesti harjoitella ilman hevostakin vaikka joka päivä.
Kuka jaksaa enää opetustyötä tehdä kun taidon opettaminen on joutavaa ajan haaskausta valta-osalle oppilaista. Pitää keskittyä vain mukavaan puuhasteluun tunnin ajaksi ilman minkään näköisiä riskejä. Ja siltikin joku vielä putoaa kyydistä...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 01:45:28

Otat yksityistunnin ja kerrot opettajalle rehellisesti asiasta. Sitten harjoittelette koko tunnin sitä että nouset selkään, menet pari kierrosta, tulet selästä alas ja sama uudelleen.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   3.1.25 07:08:00

Siis helpoimmalla pääset että otat sen yksärin ja harjottelet sitä, mm. sisäänratsutuksia paljon tekevät pysyy kyydissä siinä kyljelläkin vaikka hevoset vähän kikkailis niin siihen on kyllä keinoja ilman että tehdään mitään numeroa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 09:42:08

Täällä oikein loistaa pedagogisten taitojen puute, mikä ei toisaalta yllätä, koska niitä ei perinteisesti ole hevosalalla opetettu lainkaan. Joku oikein kokee asiakseen vähätellä pelkoa.

Lähettäjä: Kinga 
Päivämäärä:   3.1.25 09:59:58

En tiedä onko Juu opettaja, mutta vastaavia asenteita on opettajillakin.

Itse opetan tulevia opettajia yliopistossa. Jos jonkun opiskelijan ajattelutapa opetusharjoittelussa olisi noin kyyninen ja oppilaita lyttäävä kuin Juulla, niin ei hän kyllä pääsisi harjoittelusta läpi. Oppilaiden kunnioitus - puhutaan myös pedagogisesta rakkaudesta - on opettajan ammattietiikan ytimessä.

Opettaja voi vain harvoin valita oppilaitaan. Hänen tehtävänsä on kehittyä pedagogisesti niin taitavaksi, että hän pystyy opettamaan erilaisista lähtökohdista tulevia oppilaita heidän omia tavoitteitaan kohti. Tässä tapauksessa siis kohti sujuvaa ja stressitöntä selkäännousua.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.1.25 10:05:48

Jos on tarpeeksi korkea jakkara niin kokeile nostaa vaan jalka satulan yli? Ettet käytä lainkaan jalustinta. Tämä tosiaan kyllä edellyttää riittävän korkeaa penkkiä.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   3.1.25 10:45:23

Ei tuossa ole mitään noloa. Mä oon ratsastanut 47 vuotta ja mulla on oma hevonen ja pyydän aina jotakin ihmistä tallilla pitämään mun hevosesta kiinni ja antamaan porkkananpalan just kun nousen selkään koska se ei aina pysy paikallaan. Mä en oo enää nuorin ja notkein, alaselkä reistailee ja molemmissa nilkoissa on vanhat vammat ja ruuvit jotka vaikeuttaa vähän liikkumista. Itseä pelottaa myös putoaminen ja satuttaminen selkäännousujakkaraan vaikka ei ole selkäännousussa koskaan mitään haavereita tullutkaan.
Eri asia jos on joku muu 'pomminvarma' hevonen minkä selkään nousee niin silloin en tarvii apuja eikä oikeastaan pelotakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 13:40:18

Joo jos olisi noin kyyninen opettaja kuin Juu, lähtisin samantien pois. Hevosalalla voi muitakin töitä tehdä jos on noin sopimaton opetustyöhön.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.1.25 13:58:35

Kerro rohkeasti opettajalle! Olen itse ammattilainen (ratsuttaja, opettaja) ja olen kokenut pahan onnettomuuden alastulossa, pelkotilojen käsittelyssä meni pitkään, mutta niistä pääsee kyllä yli. Ei pelon myöntämisessä ole mitään hävettävää, vain silloin on mahdollista saada apua ja päästä pelosta yli :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.1.25 15:36:50

Pelkosi on ihan validi, sillä selkäännousuissa sattuu pahojakin onnettomuuksia ja selkäännousu on yksi riskialtis osa-alue ratsastuksessa.

Olisin tullut tarjoamaan hevosen koulutusta selkäännousussa, sillä siinä monella on puutteita eikä hevonen ole rento tai osaa seisoa nätisti syystä X. Syihin voi vaikuttaa se, että hevosen opetus on ollut puutteellista, hevonen kokee selkäännousijan epämiellyttävänä (hidas, nopea, töksähtävä, mikä ikinä), hevonen on kipeä tai sillä on epäsopivat varusteet.

Kerta hevonen ei ole oma, homma on vähän vaikeampi. Ei siinä auta kuin saada oma pää kuntoon ja kyetä toimimaan.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   3.1.25 16:21:27

Juu ollut ratsastuksen opettajana yli 30 vuotta. Erona jonkun muun alan opettajaan työskenteleminen ratsastuksessa on fokus. Harvalla opettajalla se itse opetustyö on tärkeintä. Opettajaksi on ryhdytty halusta työllistyä alalle. Eläminen hevosten ja ratsastusurheilun keskiössä opettaa itseäkin varsin monipuolisesti. Suurin osa on mukana intohimosta hevosiin ja ratsastukseen. Meillä pyrkimys on taidon siirtämiseen oppilaalle.
Asiakasaines vaan on muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Aivan yleistä oli että hevosia oli varsin erilaisia, nuoria,vanhoja, eritasoisesti koulutettuja, reaktiivisia, laiskoja. Oppilaita ohjattiin pärjäämään jokaisen kanssa ja siinä ne hevosetkin muokkautuivat ratsastuskoulun sopiviksi. Aina oli joitain joko vasta-alkajia, arkoja tai hiukan syntymätumpeloita joille ope etsi sopivan ratsun.
Pääsääntöisesti kuitenkin piti jarruttaa turhan reippaita tai tyhmänrohkeita ratsastajia. Suurimmalta osin oppilaat oli nuoria.
Tänä päivänä valtaosa oppilaista on enemmän tai vähemmän arkoja, kömpelöitä eri ikäisiä naisia tai näiden lapsia joiden jokaisesta putoamisesta tai melkein putoamisesta nousee hirveä haloo. Hevosten pitäisi olla jotain mitä ei ole olemassakaan. Fakta ja fiktio ei kohtaa missään vaiheessa vaikka ope tekisi mitä.
Ei siis ole ihme kun monet vanhemmat ammatinharjoittajat turhautuneena hankkiutuvat muille aloille. Koskee aikalailla kaikkea hevosalalla.

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   3.1.25 17:17:39

Jos Juu on opettanut 30 vuotta, niin luulisi tietävän, että selkäännousussa voi oikeasti sattua tosi pahasti kokeneemmallekin, jos hevonen syystä x ottaa
lähdöt/rodeot kun olet puolimatkassa kyytiin. Toki en yhtään ihmettele, että tuollainen asenne on pitkän linjan hevosihmisellä. Ymmärrän täysin ja olen itsekin sen kannalla, että ehdottomasti nykyihmisten ja nuorison pitäisi reipastua, fysiikka ja kehonhallinta vaatisi monelta tosi paljon tekemistä eikä vaan perunasäkkinä istumista. Mutta pelko on myös aivan täysin normaalia jos jotain oikeasti rajua sattuu. Ihmiset eivät olisi edes elossa, jos eivät tuntisi pelkoa. Ihan on perimäämme koodattu, että vaarallista tilannetta vältetään jatkossa vaikka tosin ihminen taitaa olla ainoa elävä laji, joka tieten tahtoen ottaa typeriä riskejä. Olen itse se ysärin rämäpää lapsi ja nuori ja eihän siinä touhussa kyllä hevosten kanssa välillä ollut mitään järkeä ja ihme, että ollaan hengissä. En muista, että olisin koskaan pelännyt, mutta moni varmasti pelkäsi ja jännitti silloinkin, sitä ei vaan voinut myöntää. Nykyään harrastusvuosia 35, osin ammattinakin eri hevostalouden alalta ja en suostu edes käsittelemään enää vaarallisia hevosia saatika ratsastamaan. Oma elämä ja terveys on niin paljon tärkeämpää kuin näyttää muille jotain tai pärjätä hevosen kanssa, jonka oikea osoite olisi monttu. Lähinnä surettaa ja naurattaa nämä ysärille jääneet joiden pitää aikuisenakin todistella joillekin jotain pelaamalla vaarallisten ja hankalien ja varmasti myös kipeiden hevosten kanssa.

Aloittajan tilannetta en tiedä, onko kyseessä ollut vaan pieni sivuliike ja kömmähdys maahan vai rajumpi tilanne, että hevonen on oikeasti ottanut lähdöt. Aivotärähdys viittaisi jälkimmäiseen ja silloin pelko on aivan täysin normaali ilmiö.

Ihan ekaksi se pelko täytyy ottaa puheeksi opettajan kanssa. Jos opettaja on ysärille jämähtänyt kuten Juu eikä asiaa ymmärrä, vaihda paikkaa. Ammattitaitoinen opettaja kyllä varmasti osaa asiassa opettaa eteenpäin. Tarvitset vaan hyviä kokemuksia, eli joku pitämään kiinni ja varmistamaan, että saat keskittyä vaan siihen selkäännousuun. Kun sulla on tarpeeksi hyviä kokemuksia, pelko jää kyllä taka-alalle. Salailemalla ja yrittämällä vaan selviytyä, se kasvaa, kuten varmaan olet itsekin huomannut.

Tsemppiä :)

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   3.1.25 19:40:47

Ymmärrän aloittajan pelon, itsellä samanlainen kokemus. Iso Tuntihevonen saa vetopaniikki-tyyppisen reaktion, eli peruuttaa todella nopeasti taakse selkään noustessa. Minulle ei käynyt mitenkään, kun olin tietoinen tästä taipumuksesta. Meni pitkään, ennen kuin uskalsin ottaa ohjat kunnolla käteen selkään noustessa :(

Tällaisia tuntihevosia ei saisi olla asiakaskäytössä. Hemmetin vaarallista.

Olen nähnyt todella monta läheltä piti -tilannetta viime vuosina ratsastuskouluissa. Ja yhden sairaalaan johtaneen tapaturman.

Minusta turvallisuus parantuisi, jos
- selkäännousyjakkarat olisivat kunnollisia (niitä askelma-mallisia, myös riittävän korkeita, ei mitään metallihäkkyröitä)
- ratsastajat laittavat vasemman jalustimen riittävän pitkäksi maasta käsin, jakkaralla ei ährätä turhaan
- satulavyön tarkastus
- vasemmalla kädellä ote harjasta, kaularemmistä tai oikean puolen jalustinhihnasta, lisäksi ohjat kunnolla käteen etenkin oikea ohja
- ei liian voimakasta ponnistusta / polkaisua vasemmalla jalalla ettei satula mene vinoon
- istuminen satulaan varoen

Ja tottakai tuntihevoset kaarrossa turpa samaan suuntaan, riittävin etäisyyksin.

Lähettäjä: Toinen pisterivi 
Päivämäärä:   3.1.25 20:10:29

Juulla on mielestäni hyvä pointti. Jos pelkää hevosia ja niiden kanssa tekemisistä niin ehkä ratsastus ei ole paras harrastus.

Aloittajalle kuitenkin ehdottaisin, että huikkaat opettajaa pitämään hevosesta kiinni ja menet selkään ja alas ja selkään useamman kerran peräkkäin. Hommasta tulee rutiinia :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 20:57:06

"Juulla on mielestäni hyvä pointti. Jos pelkää hevosia ja niiden kanssa tekemisistä niin ehkä ratsastus ei ole paras harrastus."
Eli kommentti ei edes liittynyt aiheeseen ollenkaan. Kunhan vaan piti päästä kertomaan jotain MINÄ MINÄ MINÄ juttua.

Lähettäjä: Toinen pisterivi 
Päivämäärä:   3.1.25 21:01:56

Miten niin ei liittynyt? Olihan pelko tuossa yhdistävä tekijä ja aloittaja on pelännyt selkäännousua vuoden.

Lähettäjä: Daim 
Päivämäärä:   3.1.25 21:17:54

"Äkkiä, mutta pehmeästi, selkään tai hevonen hermostuu tai alkaa pelkäämään sinua."

Kyllä hevoset kuuluisi opettaa niin, että osaavat seistä rauhallisena paikallaan, vaikka ratsastaja tanssisi lambadaa vieressä. Niin nuoretkin usein totutetaan selkään nousuun, että ratsastaja vaan hyppii siinä jalka jalustimessa useaan kertaan ennen kuin oikeasti hypähtää selkään.

Toki erityisen herkät, arat ja nuoret hevoset asia erikseen, mutta näitä harvemmin ratsastuskoulusta löytyy ainakaan niin, että niitä annettaisi pelkäävälle ratsastajalle.

Tosin on niitä herkkiä/arkojakin hevosia totutettu selkäännousuun juuri siten, että ratsastaja ei mene vaan äkkiä, vaan ensin nimenomaan touhuaa ja hypiskelee ihan vaan siinä vieressä .

Lähettäjä: Jos 
Päivämäärä:   3.1.25 21:47:17

Aina kaikki hevoset opetetaan tulemaan itse ja asettumaan jakkaran viereen ja että ne aina seisovat siinä hievahtamatta kun mennään selkään. Rentona. Nr 1. Kysy jos saat vuokrahepallr opettaa tämän ja sanalla itse poistat pelon kun tiedät itse opettaneesi hevoselle hyvän ja turvallisen ratsautumisen

Lähettäjä: Huiku 
Päivämäärä:   3.1.25 22:16:10

Pelot on tehty voitettaviksi. Jos ihmisen pitäisi lopettaa kaikki mikä jännittää tai pelottaa, niin mitä siitä nyt tulisi?

Lähettäjä: Nnnnnnnn 
Päivämäärä:   4.1.25 08:14:59

Muista että hepat on todella erilaisia. Tämä yksi tapaus pudotti sinut pahasti, sitä varoisin jos on tiedossa että sillä on tapana tuo. Mutta - ne kaikki muut eivät tätä tee, monet seisovat nätisti tai lähtevät rennosti kävelemään kesken kaiken joka onkin jo helpompi kontrolloida.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   4.1.25 10:07:38

Tämä:
—
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 3.1.25 13:58:35

Kerro rohkeasti opettajalle! Olen itse ammattilainen (ratsuttaja, opettaja) ja olen kokenut pahan onnettomuuden alastulossa, pelkotilojen käsittelyssä meni pitkään, mutta niistä pääsee kyllä yli. Ei pelon myöntämisessä ole mitään hävettävää, vain silloin on mahdollista saada apua ja päästä pelosta yli :)

—
Ja kun ratsastat vuokrahevosella, voit myös pyytää jonkun pitämään sitä hetken kiinni.