Lähettäjä: Itä-Savo 
Päivämäärä:   30.12.24 21:45:48

Tuntuu että oma ratsastukseni on mennyt tänä vuonna pilalle. Vielä vuosi sitten pystyin ratsastamaan melkein minkä tahansa hevosen pyöreäksi kevyelle tuntumalle ja istumaan nätisti ja olin oikeasti tyytyväinen omaan ratsastukseeni, mutta tänä vuonna kun olen ratsastanut enemmän vain itsekseni, en löydä enää hyvää istuntaa, venkslaan käsillä ja en osaa vaikuttaa hevosiin pienillä avuilla, saati että saisin niitä hyvään muotoon ilman apuohjia. Onko tästä kuopasta nousemista, kohtalotovereita?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.12.24 21:54:21

Suosittelen valmentajaa. Minulla auttoi tähän ongelmaan, että joku välillä käy laittamassa palikat kohdilleen. Myös oman ratsastuksen videoinnista hyötyä.

Lähettäjä: kokeile 
Päivämäärä:   30.12.24 21:57:51

Omalla kohdallani auttoi kun pääsi ratsastamaan valmentajan silmän alla ja reilusti itseäni parempien kanssa. Seura tekee kaltaisekseen. Lisäksi uskon palautus omiin kykyihin ja fiilikseen.

Oheisharjoittelun merkitystä ei saa myöskään unohtaa. On paljon helpompi antaa täsmällisiä apuja kun keho kunnossa.

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   30.12.24 22:04:42

Ratsastus on myös vähän sellainen laji, että pitää nöyränä. Siinä vaiheessa kun ajattelee jo olevansa kovin taitavakin on vasta taipaleen alussa. Ensin alkeiskurssin jälkeen, sitten jatkokurssin, sitten kun osaa (tai luulee osaavansa) muutaman kuvion, sitten kun rupeaa vähän tajuamaan miten hevosen pitäisi kantaa itseään, kun rupeaa ensimmäisen kerran tajuamaan miltä kokoaminen tuntuu koulutetulla hevosella, kun alkaa tekemään hommia vaativan tasolla, kun kouluttaa itse hevosen, kun käsiin sattuukin ihan toisen tyyppinen hevonen millä on aikaisemmin ratsastanut ja työkalupakkia pitää miettiä kokonaan uusiksi jne. jne. Jälkikäteen huomaa, että ei osannut ja tajunnut juuri mitään.

Se on varmaa, että kaikissa vaiheissa jos menee vaan keskenään kehitys kyllä pysähtyy ja tulee helposti takapakkiakin. Hyvä ja sopiva valmennus on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Lähettäjä: ohdscfoihj 
Päivämäärä:   30.12.24 22:18:02

Ilm,an säännöllistä ridaamista hyvän valkun silmän alla ei mistään tule mitään.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   31.12.24 01:04:23

Ilmainen vinkki ja ilmainen tapa oppia lisää on myöskin käydä katsomassa toisten ihmisten ratsastustunteja. Mutta kaikki nuo edellä mainitut toimii myös, videointi, valmentaja, muu liikunta eli oman kropan treenaaminen huippu-urheilijan tasolle jotta pystyt antamaan selkeitä apuja jne.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.12.24 09:32:04

Toki valmentaja ja lisää ratsastusta auttaa, mutta itse pidän myös oheisharjottelua ja oman kehonhuoltoa tärkeänä (jooga, pilates, juokseminen ja hierojalla/osteopaatilla käynti).

Lähettäjä: Täsmäjumppaa 
Päivämäärä:   31.12.24 11:12:04

Itseäni on auttanut täsmäjumppa kotona. Kun tajusin, että kuntosalitreeni tai pilates eivät paranna enää istuntaani, aloin tutkimaan kehoani tarkemmin. Keskityin lantion alueeseen ja tutkin lihaksia youtube-videoiden (esim. Anatomy lab) avulla. Löysinkin nopeasti heikkoja lihaksia, joita hädin tuskin sain toimimaan. Aloin treenata niitä ja pian huomasin, että pystyin istumaan ja vaikuttamaan hevoseen paljon paremmin. Oma istunta tuntui helpommalle ja hevonenkin liikkui paremmin. Keho on mestari kompensoimaan heikkoja kohtia, eli joku muu lihas tekee työn. Tämä epäsymmetria ei ehkä haittaa tavallisessa elämässä, mutta haittaa suuresti hevosen selässä.

Toinen asia on oma mieli. Jos ratsastus on kovin tavoitteellista ja ”paineistettua”, niin hevonenkin aistii sen. Pitäisi muistaa myös ilo ja rentous. Ei ole niin vakavaa, jos aina ei onnistu hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 11:53:10

Ei ne taidot mihinkään katoa. Joskus ollaan pohjalla ja tuntuu, että takaisin entiseen ei ole enää paluuta.

Valmentajan avulla varmasti saat ne palikat taas kohdilleen.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   31.12.24 11:59:01

Mä oon sairauden takia maannut vuodelevossa 2,5 vuotta ja tänä syksynä päässyt vihdoin kiipeään takas selkään. Ekalla kertaa mun asentotuntoisuus oli todella pahasti pielessä, kuvista näki että ihme kun en valunut alas oikealle, kun tunsin että olisin suorassa. Kun mut suoristettiin, tuntui että tipun vasemmalle. Tästä lähdettiin heinäkuun lopussa, vajaa 10min talutettuna hyyvin rauhallista käyntiä.

Viime lauantaina ratsastin isoliikkeisellä puoliverisellä jopa pari kierrosta harjoitusravia, enkä ole valumassa minnekään ja pysyn sielä selässä laukassa. Olisinko parisenkymmentä kertaa käynyt selässä. Mutta onhan se kehon hallinta vielä KAUKANA siitä mitä se oli (tein omallani paljon ilman satulaa ihan karautteluun asti, vielä juuri ennen sairastumistani). Enkä mä usko, että tässä kohtaa pelkästään itsenäisestä menosta on kovin pitkälle apua. Siis toki joo jonkun verran on siitäkin, koska kunto nousee pikkuhiljaa tehdessä ja sitä kautta jaksaa enemmän tehdä sielä selässä, mutta kyllä mä tulen opetusta tarviin että pääsen takas siihen mistä lähdettiin ja mieluiten sitä tietysti haluaa edelleen kehittyä siitä. Toki mulla hankaloittaa se, ettei ole sitä omaa hevosta enää (eikä ainakaan nyt ole tulossakaan, kun tää sairaus on kuitenkin arvaamaton eli takapakkia voi tulla pahastikin). Mut jospa pikkuhiljaa.

Yritän myös kuntoa nostaa reippailla kävelylenkeillä, ja nekin on ihan kunnon urheilua edelleen, kun reilun puoli vuotta tässä pikkuhiljaa kuntoa nostettu. Ja eiköhän jossain kohtaa talven aikana pysty aloittaan vähän tavoitteellisemmin jumppaan niitä lihaksia (kunhan ei takapakkia tuu). Onneks on fyssari apuna!

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   31.12.24 12:07:31

Paremmaksi ratsastajakdi oppii hyvän ratsastuksenopettajan silmän alla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 13:38:49

Onko elämässäsi ollut jotakin muuta kuormitusta tai muutoksia, stressiä?

Itselläni ajoittui tuo ”en osaa enää mitään”, kun jouduin rajun henkisen väkivallan kohteeksi ja tilanne kesti valitettavan kauan. Pitkään talli ja ratsastus oli rentouttava henkireikä, mutta tilanteen jatkuessa se alkoi heijastua myös ratsastukseen: olin jännittynyt, jäykkä, hengitin pinnallisesti jne.

Lähettäjä: sos 
Päivämäärä:   31.12.24 15:43:25

Kuuluu asiaan, välillä mennään takapakkia ja välillä harpotaan eteenpäin isoin askelin. Älä lannistu!

Pystytkö pilkkomaan tätä takapakkia pienempiin palasiin? Mikä istunnassasi ei toimi? Käy kroppa pala palalta läpi ja lähde huomioimaan ja korjaamaan asioita yksi kerrallaan. Miksi venkslaat käsillä? Päätä, ettet huijaa, vaan ratsastat siten kuin ratsastat ja paikannat ongelmien alkulähteet. Vaatii itsekuria, mutta mielestäni tässä ikuisessa salapoliisityössä on myös yksi ratsastuksen suola.

Muista olla tyytyväinen jokaisesta pienestäkin onnistumisen hetkestä!