Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.12.24 16:15:01

Olen ollut useamman vuoden ratsastamatta, nyt kiinnostus hevosiin on kokonaan lopahtanut. En todennäköisesti hankkisi omaa, vaikka olisi rahaakin. Onko jollekin muulle käynyt näin? Onko kiinnostus hevosiin herännyt uudestaan myöhemmin?

Lähettäjä: TT 
Päivämäärä:   26.12.24 16:17:51

Ei hevosiin, mutta ehkä hevosalaan ja siihen, miten hevosalan ihmiset eivät kunnioita kuin sitä pientä piiriä vastaavia. Minäkin pistän rahaa harrastukseen n 2000€/kk ja silti joutuu oikein matelemaan tallinpitäjien, valmentajien ja eläinlääkärien yms väen edessä.

Lähettäjä: sipsi 
Päivämäärä:   26.12.24 16:20:10

mä myin oman hevosen pois 2018, kun tuli mt ongelmat ja ensimmäinen kunnon poikaystävä. lopahti kiinnostus ihan täysin, en käynyt hevosen kun vasta 2024 lokakuussa mut kyllä se hevoskärpänen vaan puri uudelleen :D eli kyllä se voi tulla takaisin mutta ei se kaikille enää tuu, seki iha on tietenki. mut en kyl heti hankkis hevosta enää, vaa pitää kattoo miten tää täst etenee tää into

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   26.12.24 16:37:10

Eihän se mikään pakkoharrastus ole. Itse pidin välillä 10 v tauon, vaihdoin ammattiakin (olin kouluttautunut ja työskennellyt hevosalalla) ja myin pois kaiken, hevosen ja kuljetuskaluston jne.

10 v jälkeen lähdin käymään taas kokeeksi ratsastustunnilla ja tuntui kuin ei taukoa olisi ollutkaan.
Sitten minulla olikin jo 10 hevosta ja talli pihassa. :D
Palasin alalle yrittäjänä.

No sitten ehdin taas tehdä muutakin ja myydä hevoset, mutta yksi palasi paluupostissa kotiin ja sitten se tarvitse kaverin. Tein taas välillä hevosalan töitä ja sitten kun kroppa ei enää kestänyt sitä niin tein muita töitä.

Että ei tämän tarvitse niin hirveän vakavaa olla, elämässä voi hyvässä lykyssä tehdä yhtä sun toista mitä tahtoo.

Vanhemmiten en itse enää ole hyvä myymään hevosia joten vältän enää ostamastakaan. Ne kun jäävät vaikka lemmikiksi niin pitkään kun kunto sallii...

En ole enää missään nimessä himoharrastaja, mutta silti hevoset hoidetaan hyvin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.12.24 17:39:05

Kyllä, menin niin vaikealla hevosella että se tappoi koko mielenkiintoni hevosiin. Olin pois hevostelusta reilu 2vuotta, jonka jälkeen tuli olo, että jos menisin takaisin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   26.12.24 17:55:56

Varmaan aika moni on kyllästynyt ja lopettanut.
Itsekin mietin onko tässä enää mitään järkeä, mutta jos lopetan, tuntuu kuin 30 vuoden "työ" harrastuksen eteen menisi hukkaan :D Kaikki se aika ja ennen kaikkea raha...

Lähettäjä: lissu6 
Päivämäärä:   26.12.24 18:06:37

"Minäkin pistän rahaa harrastukseen n 2000€/kk ja silti joutuu oikein matelemaan tallinpitäjien, valmentajien ja eläinlääkärien yms väen edessä."
Häh? En kyllä ikinä ole joutunut "matelemaan" kenenkään edessä enkä ole nähnyt kenenkään sitä tekevän.
Ehkä ongelman on sun pään sisällä...

Mä lopetamn hevostelun kun mun nyt 22v hevoseta aika jättää.

Lähettäjä: Nipsu 
Päivämäärä:   26.12.24 20:27:19

En ikinä kyllästy hevosiin, olosuhteisiin joskus.
Nuorena tuli eka paussi siinä 20v tietämillä kun opiskelut vei aikaa ja hetkellisesti kiinnosti ihmissuhteetkin. Taukoa tuli kai pari vuotta, sitten taas työelämässä ollessa ei riittänyt jaksamista ja hoitohevosestakin oli aika jättänyt. Ekan lapsen jälkeen innostuin uudestaan ja kävin pari kertaa viikossa ratsastamassa, kunnes nämäkin hevoset jouduttiin lopettamaan. Siitä alkoi elämäni pisin hevostelutauko, mutta palasin lopulta taas rakkaan harrastuksen pariin. En ole ratsastanut varmaan kahdeksaan vuoteen, mutta tykkään harjailla ja hoitaa hevosia. Tämäkin tosin vaatii melko pienen tallin, jotta sosiaalinen kanssakäyminen ei kuormita enemmän kuin mitä siitä saa iloa ja rauhaa. En voi kuvitella kokonaan lopettamista, vaikka ikää jo on eikä tavoitteita niin minkäänlaisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.12.24 20:48:53

ihan varmasti mutta harva heistä on tällä foorumilla! mulla on yksi tälläinen tuttava, nykyään keskittyy vain perheeseensä. koirakin lähti, ilmeisesti kyllästyi kaikkiin eläimiin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.12.24 21:06:35

Minäkin ihmettelen tätä kommenttia:

"Ei hevosiin, mutta ehkä hevosalaan ja siihen, miten hevosalan ihmiset eivät kunnioita kuin sitä pientä piiriä vastaavia. Minäkin pistän rahaa harrastukseen n 2000€/kk ja silti joutuu oikein matelemaan tallinpitäjien, valmentajien ja eläinlääkärien yms väen edessä."

Onkohan ongelma nyt kuitenkin omassa asenteessasi ja siinä, miten asioita tulkitset?

Ensinnäkin 2000 euroa laitettuna harrastukseen tuntuu tietysti paljolta, mutta toisaalta hevosenpito ei vain kerta kaikkiaan ole halpaa. Jos se 2000 euroa jaetaan tallinpitäjälle, valmentajalle, eläinlääkärille ja ties kelle muulle hevosalalla työskentelevälle, niin ei siitä summasta välttämättä kenellekään mitään hirmuisia rahoja käteen jää vaan hevoseesi liittyviin kuluihin menee todella suuri osa. Etenkin tallinpitäjät ja valmentajat harvoin rikastuvat työllään, eli ei heillä sen puoleen ole syytäkään erityisen syvään kumartaa asiakkaan edessä.

Sitä paitsi mietin, mitä ihmettä tuo "matelu" mahtaa olla? Mitä siis mielestäsi joudut tekemään? Odottaako kukaan sinulta mitään matelua, vai koetko sellaiseksi vain sen, ettet pysty käyttäytymään kuningaskuluttajan elkein, vaikka mielestäsi maksat itsesi kipeäksi?

Sitten tuo "pienen piirin" kunnioittaminen... Hevosalan ammattilaiset saattavat tuntea toisensa ties kuinka pitkältä ajalta ja heillä on saattanut olla paljon kaikenlaista yhteistyötä. Lisäksi heillä on kerta kaikkiaan usein paljon yhteistä! Tämä voi vaikuttaa siihen, että he saattavat suhtautua toisiinsa eri tavoin kuin esim. asiakkaisiin, muttei se välttämättä tarkoita, että he kunnioittavat vain toisiaan.

Lähettäjä: Tytti 
Päivämäärä:   26.12.24 21:23:40

En hevosiin vaan ihmisiin harrastuksen parissa. Sanotaan että esimerkiksi koiraharrastajissa vielä pahempia mutta vaikea uskoa, varmuuden vuoksi parempi kuitenkin pysyä erossa heistäkin.
Tälläkin foorumilla menossa sellaisia oksennusketjuja ravipuolesta, että tämän kommentin jälkeen pysyn poissa koko htnetistä. Mikä meitä ratsuihmisiä vaivaa? Ilmeisesti alkusyy pohjaton kateus rahapalkinnoista.
Mä pysyn erossa tästä myrkyllistä ilmapiiriä levittävästä lajista hyvällä omallatunnolla, kiitos ja hei :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.12.24 21:29:48

Alkaa tuntua, että vaikeaa löytää iloa. Hevoset yhä upeita mutta kaikki siinä ohessa painostavan tuntuista. Surullista, mutta lähenee lopettamisen aika.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.12.24 22:10:27

"Ei hevosiin, mutta ehkä hevosalaan ja siihen, miten hevosalan ihmiset eivät kunnioita kuin sitä pientä piiriä vastaavia. Minäkin pistän rahaa harrastukseen n 2000€/kk ja silti joutuu oikein matelemaan tallinpitäjien, valmentajien ja eläinlääkärien yms väen edessä."

Minä pistän vain about 700e/kk ja ei yhtään tuollainen olo, päinvastoin ympärillä ystävällisiä ammattilaisia ja tallinpitäjäkin hoitaa kuin omaansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.12.24 22:35:46

Nyt tänä talvena on kyllä tökkinyt ja pahasti. Rakastan hevosia, mutta ilmapiiri on huono eikä vaihtamalla edes parane.. Joka puolella kyräilyä, negatiivisuutta, perus käytöstavat hukassa. Ei oo pitkä aika kun kuulin ihan huutokonsertin maneesissa kahden ratsastajan välillä. Lisäksi oksettaa ilmapiiri, jossa hevosten hyvinvoinnista on tehty ase toisia vastaan. Hoidat aina liikaa tai liian vähän... tai vaikka jos eläinlääkäri on jotain sanonut ja ohjeistanut, se on väärin ja "kysy eläinlääkäri Xnmielipide". Aina saa pelätä, että minua videoidaan ja päädyn nettikirjoittelun uhriksi.

Ei vaan jaksa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.12.24 01:36:38

Joo, sain tarpeekseni melkein 15 vuotta sitten. Yksinkertaisesti kyllästyin, hevonen lähti ylläpitoon (myin myöhemmin samaan paikkaan) enkä enää koskaan astunut talliin. Tai no, kuusi vuotta lopettamisen jälkeen "jouduin" työpaikan hyvinvointipäivässä tallille. Katselin kun muut hoitivat hevosia ja ratsastelivat, ja mietin että kaikki varmasti luulevat etten ole koskaan ennen hevosta nähnytkään. Tuntui melko vastenmielisestä mennä sinne tallille, mutta toisaalta uteliaisuus voitti ja halusin nähdä työkaverit ratsastamassa:D

Vasta pari vuotta sitten innostuin taas hieman uudestaan, mutta vain ajatuksen tasolla. Olen huomannut että pelkään hevosia nykyään, ne tuntuvat arvaamattomilta ja mietin kaikkia onnettomuusriskejä. Lisäksi tämä Suomen ilmasto ei tee harrastuksesta kovinkaan herkkua. Enpä tiedä palaanko enää koskaan hevosten pariin, voi olla että seuraan hevosmaailmaa vain netin kautta.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   27.12.24 09:26:04

LähettäjäTytti

Päivämäärä26.12.24 21:23:40

En hevosiin vaan ihmisiin harrastuksen parissa. Sanotaan että esimerkiksi koiraharrastajissa vielä pahempia mutta vaikea uskoa, varmuuden vuoksi parempi kuitenkin pysyä erossa heistäkin.
Tälläkin foorumilla menossa sellaisia oksennusketjuja ravipuolesta, että tämän kommentin jälkeen pysyn poissa koko htnetistä. Mikä meitä ratsuihmisiä vaivaa? Ilmeisesti alkusyy pohjaton kateus rahapalkinnoista.
Mä pysyn erossa tästä myrkyllistä ilmapiiriä levittävästä lajista hyvällä omallatunnolla, kiitos ja hei :)

..

Sama täällä. Se aikoinaan vallinnut yhteisöllisyys onntyystiin kadonnut.. en ole vuosiin ollut hevosten kanssa enää tekemisissä, koska ihmiset ovat niin pahasti muuttuneet. Naamatusten esitetään kaveria ja isketään puukkoa selkään, kun selkänsä kääntää..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.12.24 10:12:16

Hevoset lähti taivaslaitumille kuusi ja puolivuotta sitten eikä ole enää mitään mielenkiintoa ratsastukseen ja hevosenomistamiseen.

Lähettäjä: saana 
Päivämäärä:   27.12.24 11:15:21

Tykkään edelleen ratsastaa ja hoitaa toki sen ratsastamani hevosen mutta tallinpidon myötä into kaikkeen muuhun hevosiin liittyviin on sammunut kun ei se työ koskaan lopu. Aina on jotain kesken tai rempallaan tai muuten vaan huonosti.

Lähettäjä: Ext 
Päivämäärä:   27.12.24 11:27:44

Kaverini kisasi ympäri Europpaakin. Sitten kiinnostus vain lopahti. Jossain vaiheessa taisi olla 5 vuotta pois hevosen selästä. Nykyään käy toisen kaverin hevosella lähinnä maastossa pari kertaa viikossa.

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   27.12.24 13:03:52

Alkoi ahdistamaan se miten niin moni hevonen menee rikki ja tuntuu ettei aidosti onnellisia ja hyvinvoivia hevosia ole olemassa. Hevoset ei kestä ratsastamista ja usein hevostenpito on puutteellista. Kyllästyin myös valikoivasti sokeisiin kanssaratsastajiin, jotka eivät halua nähdä ja korjata ongelmia siellä missä niitä on.

Lähettäjä: Jeppis 
Päivämäärä:   27.12.24 14:54:24

Komppaan Tyttiä! Niin ilkeää porukkaa että mitta täynnä! Yhteen hiileen pitäisi kaikkien hevosharrastajien puhaltaa, mutta ratsupuoli levittää vain myrkkyään oman lajin sisällä ja oksentaa pahaa oloaan raviharrastajien päälle, ihan niinkuin oltaisiin muka parempia.
Raveissa tänävuonna muutaman kerran käyneenä voin kertoa että tallialueella ei rääkättyjä hevosia näkynyt. Paljon paremmalta ja mukavammalta näytti toiminta kuin ratsaatuskilpailuissa. Ell avustajineen kiersi mm tekemässä hyvinvointitarkastuksia ja tarkastamassa ilman kenkiä juosseitten hevosten kavioita jne.
Jos joskus vielä hevosia harrastan laji vaihtuu ravureihin aivan varmasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.12.24 15:06:50

Minulla vaihtuu myös hevostelu harrastemuotoiseen( työ) ajoon ratsastuksen sijasta jos joskus vielä hevosia hankin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.12.24 15:15:26

Ratsupuoli yrittää pimittää omien hevostensa luonnottoman elämän kaupunkitallien postimerkkitarhassa liian niukalla heinällä tai 22 h karsinassa kuuma loimi päällä tunti kontrolloitua liikuntaa maneesissa/ kentällä raipan ja pohkeen välissä hyökkäämällä ravi- ihmisten kimppuun.
Ravihevosten elämä on paljon vapaampaa ja raviporukat paljon selväjärkisempiä mitä tulee hevosenpitoon.

Lähettäjä: Hupsis 
Päivämäärä:   2.1.25 03:07:39

25 vuotta harrastusta takana, josta 15 vuotta sain kunnian jakaa päivittäisen arkeni "elämäni hevosen" kanssa. Olin intohimoinen ja kaikki aika meni tallilla, työskentelin hevosten parissa ja käytännössä joka päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään tallilla. Kunnes vuosi sitten jouduin hautaamaan elämäni hevosen. Tajusin etten ole enää vuosiin rakastanut lajia... Olen vain rakastanut sitä yhtä ja ainutta hevosta ja tein tämän kainen sen vuoksi. Sen kuoleman jälkeen lopetin työni tallilla enkä ole palannut harrastuksen pariin. Ei ole mitään mielenkiintoa esimerkiksi ratsastukseen enää.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.1.25 05:56:28

Kyllästyin tympeisiin hevosihmisiin, joilla aina naama nurinpäin ja turpa auki. Näitähän riitti niin puskatalleilla kuin maneesitalleissakin. Oudointa jengiä, joita olen tavannut. Siinä ei ne kivat ihmiset enää piristä, kun saa pelätä muutamaa vihaista tätiä, joita edes tallinpitäjät ei saaneet kuriin. Meni mielenkiinto.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   2.1.25 06:01:47

Olen miettinyt lopettamista. Olen hevosalalla töissä ja ihmettelen näitä ihmisiä. En niinkään ole hevosiin kyllästynyt, vaan niihin ihmisiin. Itsellä kokemusta yli 40v, valmentanut yli 25v ja ikinä ei oma työ ole ollut näin vaikeaa. Mihinkään ei sitouduta, paskaa puhutaan jatkuvasti muista, hevoset hoidetaan huonosti (usein ylihoidetaan tai viitataan kintaalla, kun yrittää sanoa, että tarvitsee lääkärin ym), ratsastus on monelle ihmeellisen hankalaa, aina on ikäänkuin joku huonosti. Milloin syy on hevosessa ja milloin minussa, mutta ikinä ei esim puutteellisessa harjoittelussa. Valitetaan kaikesta vaikka moni asia on ihan hyvin. Ei olla kiitollisia enää mistään kenellekään. Vaihdetaan jatkuvasti ruokintaa, kengitystä, valkkua, shoppaillaan siellä täällä eikä tulosta synny, kun ei ole mitään systeemiä.
Mulla on vuosien saatossa ollut ihania asiakkaita paljon ja parhaat ovat yhä tallella. Heidän vuoksi tätä jaksan ehkä vielä tämän vuoden. Muuten on olo, että kun vanhat hevoset menee pilvenreunalle, en ota uusia asiakkaita tilalle, vaan supistan toimintaa ja lopetan kohta kokonaan. Lisäksi alalle tuntuu tulleen nuoria, joilla ei ole muuta annettavaa kuin haukkua kaikki kokeneet ja ansioituneet saadakseen itse jalansijaa. Se ei kuulu tähän hommaan, mielestäni jokaisen pitäisi itse ansaita kannuksensa ts. Kokemuksella ja tuloksilla. Kaikenlaisten hörhöjen ja salatieteiden pesiytyminen jopa ihan vaan ratsastuksenopetukseen on kuvottavaa. On vaan mitta täysi.

Lähettäjä: jaana 
Päivämäärä:   2.1.25 07:18:23

En hevosiin vaan siihen voin kyllästyä, että ne vievät KAIKEN rahan, ajan, vapauden ja pakottaa pysymään ikävässä duunissa, josta saa sen verran rahaa, että pystyy ne ylläpitämään ja harrastamaan..
Jos ei olisi hevosia vaihtaisin duunia, down shiftaisin ja kasvattelisin kanoja ja kukkia :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 08:00:34

Joolla hyvä kirjoitus. Juuri näin on nykyään hevosalalla.

Lähettäjä: Henna 
Päivämäärä:   2.1.25 08:40:23

Olen harrastanut hevosia (ratsuja ja ravureita) lähes 30 vuotta. Nyt kaiken kallistuessa on alkanut ensimmäistä kertaa tuntumaan että onko tässä mitään järkeä. Kaikki tienatut rahat menee hevosen ylläpitoon/ harrastuskuluihin. Toki jos vaan maastoilisi eikä käyttäisi maneesia yms. niin hieman säästäisi mutta ei sellainen harrastaminen oikein innosta. Hevosen myynti on ensimmäistä kertaa elämässä käynyt nyt viimeaikoina useasti mielessä!

Lähettäjä: Täällä 
Päivämäärä:   2.1.25 16:24:13

40 vuotta ontohimoista harrastamista takana josta 20v oma talli. Elämäni hevosen hyvästelin taivaslaitumille reilu vuosi sitten. Nykyään tuntuu että tallityöt vie laiken ajan, valmentautua ei ole varaa eikä niin intoakaan olla tu tilaudia reissussa. Kilpailuinto on sammunut samoin kuin usko omaan kehittymiseen enää tässä iässä (+50v). Hevosia edelleen hengitän, ilman en voi elää mutta vähän kevyempää elämää jo kaipaan. Ja tosiaam kaikki kallistunut älyttömästi, sekin huoöettaa, miten jatkossa rahat riittää.

Lähettäjä: Qwerty 
Päivämäärä:   2.1.25 20:50:50

Kyllästynyt ihmisiin tämän lajin ympärillä. Ei tehdä yhteistyötä, ihme laiskimuksia, kyräilyä, prinsessointia, managementin puutetta. Ei pidetä hevosista kokonaisvaltaisesti huolta, kaikki pyörii kirjaimellisesti oman navan ympärillä.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   3.1.25 11:53:40

En myöskään hevosiin, vaan mätiin ihmisiin. Enempää tuskin tarvitsee selitellä, hankalaa saada hevoselleen edes perushyvää hoitoa nykypäivänä. Omistan 18v hyvässä kunnossa olevan entisen kilpurin, joka on ollut omistuksessani varsasta asti. Mietin jatkuvasti, miten pääsisin siitä eroon.

Lähettäjä: Kipa 
Päivämäärä:   3.1.25 19:40:32

Itse just tulossa raveista ja oma hevonen oli ihan paska ja kauhea masennus kun tallikaveri oli taas hyvä (tämä ollut sellainen murheenkryyni mutta nyt on lähtenyt kurssi ylöspäin). Olo nyt sellanen että olisikohan tää homma nyt tässä, pitäiskö hukata hevonen jonnekin ja jättää tallitouhut tauolle. Ja hevonen siis pääsääntöisesti muutenkin pärjännyt kehnosti raveissa. Ihan vaan harrastusmielessä tätä touhua harrastanut. Nyt vaan tuli niin masentunut olo että ei kiinnosta homma enää...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 20:34:56

Olen "säästänyt rahaa" noin 70 000 e kun lopetin hevosharrastuksen. Tuo sisältää siis oman hevosen kulut useammalle vuodelle. Lopetin, koska kyllästyin v#ttumaisiin ihmisiin ja siihen että kaikki raha valuu hevosiin. Kun lopetti hevoshommat niin pystyi menemään takaisin opiskelemaan kun oli yhtäkkiä myös aikaa.

Omien hevosten kanssa oli paljon huonoa tuuria ja en itse koskaan päässyt kehittymään sille tasolle mihin oma potentiaali olisi riittänyt ja lopulta turhauduin tähän. Nykyään sijoitan rahaa ja se on mielestäni paljon tärkeämpää ja mielekkäämpää.

Voisin korkeintaan vuokrata jonkun muun hyvää hevosta niin että ratsastaisin joko pelkästään hyvän valmentajan silmän alla tai niin että olisi 1 valmennus ja 1 itsenäinen ratsastus / viikko eikä minun tarvitsisi kantaa mitään muuta huolta hevosesta kuin se, että se on ratsastus päivinä hoidettu hyvin.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   3.1.25 20:51:06

Mä oon odottanut että kroppa pettää ja sit lopetan. Ajattelin, kun oma hevonen lähti sateenkaarisillalle, lopetan. Ajattelen, että kun vakkarihevonen ratsastuskoulussa lähtee, lopetan.
Vaan en oo lopettanut. Itse asiassa nytkin mietin, mikä hevonen vois olla seuraava sopiva.
Ikäni eli useita vuosikymmeniä oon harrastanut, välillä tietty taukoja. Mun hevospiirissäni on samoin ajattelevia. Ei olla koettu talliympäristössä sitä skeidaa, mistä täällä hötölässä paljon puhutaan. Se vois hyvin olla syy irrottautua harrastuksesta, mitä se nyt sitten milloinkin on - tilanteesta riippuen.
Eli odottelen vielä sitä fysiikan romahtamista, jolloin ei ole mielestäni enää asiaa hevosen selkään.

Lähettäjä: Jaahas 
Päivämäärä:   3.1.25 23:15:23

Kyllä. Elin hevosille 20v elämästäni. Kouluttauduin alalle, vaikka en lopulta elättänyt sillä itseäni meni kaikki aika ja raha hevosiin. Elämäntilanteen muutoksen jälkeen piti luopua omista. Se oli samaan aikaan helpotus ja kirvelevä isku. Oman hevosurani aikana aloin kuitenkin jo kyseenalaistamaan paljon asioita hevosalalla. Tieto toi lisää tuskaa ja lopulta tuli tunne, että hevosta on ihan mahdotonta pitää hyvin, ellei ole miljonääri ja rakenna itse paikkaa hevosille ja hoida ne itse. Tuntui, että vaikka tämänkin tekisi, en voisi olla varma, että hevonen voi hyvin. Nyt hevosettomana kaipaan tiettyjä juttuja kovasti, mutta samalla olen helpottunut, etten ole enää vastuussa yhdenkään hevosen hyvinvoinnista.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.1.25 09:40:35

En kyllästy hevosiin ikinä. Minulla on oma talli, mutta hevosihmiset ovat kauheita. Viime vuonna tapahtui ikäviä perheessä ja olisin tarvinnut apua. Ihmiset joille olin kantanut viimeiset 10 vuotta rahaa joko halusivat hyötyä röyhkeästi tilanteestani tai ei ollut lupauksien jälkeen tarjota mitään. Olin luullut näitä ystäviksi, mutta eivät sitten olleetkaan. Hevosalalla ei autetaan edes pienesti pyyteettä. Ehkä ei millään muullakaan alalla nykyään. Nämä jaskanjauhajat saavat jatkossa pitää valmennuksensa ja ratsutuksensa ihan rauhassa, ei kiinnosta. Katsotaan sitten kenen asiat kääntyy lopulta parhain päin. Hyvää uutta vuotta!