Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   20.12.24 21:08:19

Mahtavaa, että ymmärrys hevosten kipukäytöstä kohtaan lisääntyy, mutta jotenkin tuntuu, että osalla somettajista menee jo yli näissä tulkinnoissa. Jokaisessa ylimääräisessä hännänhuitaisussa nähdään kipureaktio ja hevonen on toimitettava klinikan kautta ammattilaiselle kuukausien kuntoutukseen? Unohdetaan, että meillä kaikilla on joskus hankala olo, eikä huvita. Hevonen voi kertoa muustakin epämukavuudesta tai vitutuksesta näyttämällä nyrpeältä naamaa. Kertokaapa, miten tulkitset hevosen poikkeavaa/epätoivottuja käytöstä? Onko teillä jotain hyviä vinkkejä tai käytäntöjä?

Lähettäjä: Maisa 
Päivämäärä:   20.12.24 23:25:35

Muuttunut käytös on sellainen mihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.12.24 00:15:45

Hevosta ei vituta. Se on ihmisen ominaisuus. Tyytyväinen hevonen on yleensä terve hevonen ja jatkuva voimakas ärsyyntyminen milloin mistäkin ”epämukavuudesta” kertoo yleensä siitä että kyseessä ei ole pelkkä epämukavuus.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.12.24 00:17:26

Maisa: Toi onkin pahin sudenkuoppa kun hevoset vaihtaa kotia aikuisiällä ja ovat voineet olla "aina" kipeitä, jo monenkin omistajan ajan.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   21.12.24 00:34:06

Ihan älyttömän vaikea asia, jota jokainen loppuen lopuksi katsoo oman linssin läpi. Olen kohdannut useamman hevosen, joita on luultu kipeiksi, jotka ovat olleet vain stressaantuneita niille sopimattomassa kodissa. Olen kohdannut myös useamman hevosen, jotka eivät meinaa näyttää kipua sitten millään esimerkiksi ratsastuksen aikana, mutta sitten on kuitenkin jossain yhteydessä selvinnyt, kuinka kipeänä ovatkaan. Sitten on myös hevosia, joilla on ollut aikaisemmin jotain vaivaa tai huono koti ja näistä jää usein todella vahvat muistijäljet ja ne voivat vaikuttaa hevosen eleisiin, vaikka kaikki olisi jo paljon paremmin. Sitten on vielä niitä hevosia, jotka ovat olleet jo kauan kipeitä, mutta niitä on tulkittu väärin. Ja vielä sellaisia jotka innostuu jostain asiasta ja tekee sitä niin täysillä että häntä viuhuu ja kaviot kevenee. Lista voisi jatkua loputtomiin, eikä ole mitenkään mahdollista koskaan tulkita täysin oikein kaikkia hevosia. Parhain mitä voi tehdä, on opiskella asiaa, tutkia hevosia ja tutustua niihin ja antaa tulkinnoille myös aikaa ja ajatusta, eikä aina heti tartu pelkästään siihen ensimmäiseen ajatukseen mikä itselle tulee.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   21.12.24 09:30:16

Kiitos X! Ihanaa, että täällä vielä joku osaa ja haluaa keskustella asioista ilman haukkumista ja syyllistämistä.
- : Vitutus oli ehkä väärä sana. Toiset hevoset näyttävät ärsyyntymisen helpommin ja suurieleisemmin, kuin toiset. Tämän tulkinnan kanssa juuri haluaisin saada kokemuksia. Ymmärrän, että kipu laskee ”ärsytyskynnystä”. Olen vaan itse ollut havaisevinani, että myös ylenpalttinen kipuoireiden tarkkailu tekee samaa. Hevosten herkkyys osaa kyllä aina uudelleen yllättää.

Lähettäjä: Juuli 
Päivämäärä:   21.12.24 11:28:02

Niin.. ihan kuin hevosilla ei olisi mitään tunteisiin verrattavia reaktioita. Seuraamalla tervettä hevosta laumassa ja mielellään vielä vaihtuvassa laumassa, voi huomata, että niillä on moniakin tapoja kommunikoida. Siellä näkee monia ihan samoja elkeitä, mitä saatetaan esittää ihmiselle. Se voi olla epämukavuutta, epävarmuutta, kiihtymistä, oman tilan tarvetta ym, joka voi esiintyä takapään kääntämisenä, luimimisena, niskojen nakkeluna, hännän huiskimisena, irvistelynä jne..
Siihen miten hevonen itseään ilmaisee vaikuttaa sen persoona, mutta myös tavat millä se on saanut ilmaista itseään.
Toisille on ok antaa hevosten ilmaista itseään fyysisesti ja toisille se on täysi ei. Vaikeimpia tulkittavia on ne sisäänpäinkääntyneet, joiden reaktioita on vaikea lukea. Niiden eleet on niin pieniä ja huomaamattomia, että ne mielletään yleensä vain rauhallisiksi, kilteiksi ja tyytyväiseksi.

Parasta olisi jos hoitosuhteet olisi pitkäkestoisia niin, että luottamus pelaa puolin ja toisin ja voit sanoa tuntevasi hevosesi oikean persoonan.

Itse annan hevosteni näyttää reaktioita, ne saa innostuessaan hyppiä, stepata ja pörheltää. Niillä saa olla päiviä, että ne haluavat olla rauhassa, ovat kyllästyneitä kentällä pyörimiseen tai eivät halua vaikka jotain tiettyä loimea päälle ym..
Mutta niiden kanssa on silti helppoa ja turvallista olla, koska ne ovat aivan umpikilttejä. Ikinä ei ole pelkoa, että tahallisesti tekisivät jotain. Ja ne myös tietävät milloin on tilanne, että mielipiteitä ei kysellä, eikä ne silloin ikinä kyseenalaistakkaan tehdäänkö vai eikö.

Hevoset on oikeasti tosi fiksuja ja parempia tulkitsemaan pieniä eleitä ja merkkejä, kuin me ihmiset.