Lähettäjä: Tipu 
Päivämäärä:   20.12.24 16:21:21

Millä olette päässeet yli tippumisesta? Joo, olevinaan kuuluu lajiin mutta silti miten tästä pääsee yli ja on taas rohkea? Aiemmin maastoilin, nyt ei puhettakaan että uskallan lähteä. Myöskään ratsastus kentällä ei juuri tuota iloa kun pelko hiipii että mitä jos käy uudestaan jotain ja on vaikea rentoutua.

Pienen ajan sisällä tippunut kahdesti… Ja oma hevonen kyseessä.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   20.12.24 16:44:26

Hevoselle ratsuttaja joka maastoilee ja sulle valmentaja joka opettaa ratsastusta ja istuntaa. Lisäksi sali treeniä 2 kertaa viikossa että et tipu pelkästään huonon lihaskunnon takia kun istunta on epävakaa ja heiluva.

Lähettäjä: Syy 
Päivämäärä:   21.12.24 00:56:57

Minulla auttaa, kun mietin, miksi putosin ja olisinko sen voinut jotenkin estää. On helpompi ”hyväksyä” putoaminen esim. siksi, että hevonen on pelästynyt jotain tiettyä asiaa, tehnyt sivuloikan tai 180° käännöksen ja olen loikassa/käännöksessä pudonnut. Osittain syynä oma huono tasapainoni ja osittain hevosen säikähdys. Jos hevonen on säikähtänyt vaikka ojasta kentälle syöksynyttä jänistä tai kissaa, niin jatkossa tiedän pitää ojaa silmällä ja jos siellä on joku eläin, olen ojan kohdalla valppaampana.

Jos taas putoaminen tapahtuu tilanteessa, jota en olisi voinut estää (esim. hevonen kompastuu ja kaatuu), niistä on paljon vaikeampi päästä yli. Edellisellä ratsastuskoululla oli keväisin tunnit usein (epätasaisella) sänkkärillä, kun kenttä ei vielä ollut kunnossa. Hevonen kompastui sänkkärillä, meni polvilleen ja kaatui siitä kyljelleen. Minä (onneksi) lensin kauemmas eteen jo siinä vaiheessa, kun hevonen meni polvilleen. Sen jälkeen pelkäsin ratsastaa ko. hevosella (se kompasteli ihan kentälläkin paljon, mutta en ollut koskaan ajatellut, että se voisi kaatua), samoin pelkäsin ratsastaa sänkkärillä. Jos (joku toinen) hevonen hieman kompastui sänkkärillä, olin lopputunnin ihan paniikissa ja menin laukat ja ravit todella hitaasti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.12.24 20:51:31

Jokainen pääsee yli omassa tahdissa.
Eli anna itselle aikaa. Ihan sama mitä muut sanovat tai mitä jossain tallin käytävällä naureskellaan. Sun ei tarvitse itse uskaltaa sinne maastoon ennen kuin olet valmis. Silloinkin voit ensimmäisillä kerroilla tehdä lyhyen lenkin tai ottaa mukaan narun ja nousta selästä kun siltä tuntuu. Sieltä selästä alas hyppääminen ei ole mitään naurettavaa, se on ihan ok ja parempi kuin että lennät sieltä ja pelko kasvaa entisestään.
Lisäksi jos jännität, olet todennäköisesti kropastasi jäykkä, ihan sama missä fyysisessä kunnossa olet. Tää ei lisää todennäköisyyttä sille, että jossain äkillisessä tilanteessa pysyt siellä kyydissä.
Mieti mikä antaa sulle hyviä kokemuksia ja uskoa että selviät jatkossa. Ota joku liimaperse satulaan ja lähde heidän kanssa maastoon jalan. Laita se sama tyyppi hevosen selkään kentällä. Kun näet maasta miten hevonen käyttäytyy pystyt arvioimaan miten pärjäisit itse sen kanssa. Menkää vaikka aluksi puoliksi. Se rohkeampi menee ensin ja nouset itse selkään jos näyttää hyvältä. Lopetat ennemmin liian aikaisin kuin jatkat turhan pitkään.
Ratsastaessa jos tiedät että jokin kentän kulma tms on ongelma niin teet tietoisen päätöksen ettet ratsasta sinne. Teet tehtävät muualla. Kerrytät niitä hyviä kokemuksia ja sitä kautta haet itseluottamuksen takaisin.
Lisäksi voi harkita myös esim. paukkuliiviä jos se saa olon tuntumaan varmemmalta.