|
Lähettäjä: Kiia
Päivämäärä: 19.12.24 12:02:17
Voi ettien että . Tammoissa ei ole tällä hetkellä mitään vikaa, paitsi toisella on vielä ylipainoa, joiden uskoisin lähtevän talven aikana. Puolen vuoden aikana on tiputettu kiloja jo n. 80.
Toinen on sairastanut kaviokuumeen 7v sitten ja se tosiaan oli melko silmiä avaava kokemus. Kokemus, jota ei halua kokea enää uudelleen. Tehtiin melkoinen elämäntapamuutos ihan kaiken osalta. Se myös opetti ehkä liiallistakin varovaisuutta ja ennakoimista. Meillä esim syötetään enää täysin optimaalista heinää, optimaalisella määrällä. Insuulineja tarkkaillaan säännöllisin väliajoin. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että niiden suuhun ei mene mitään, minkä arvoja tai syötyä määrää en itse tiedä.
Ruokapuolta voisi kompensoida runsaalla liikunnalla, mutta sitä liikuntaa pitää olla oikeasti paljon. Ratsastuskoulun tuntitoiminta vastaisi liikunnallisesti sitä määrää, millä voisi vähän ruokinnasta hellittää. Meillä ei ole ratsastuskoulua, vaan lähinnä lemmikin virkaa toimittavia harrastusponeja.
Osaan arvioida ponien kunnon ja terveydentilan, mutta laidun on iso riskitekijä. Monet sen riskin ottaa joka kesä ja kaviokuume tapauksia on klinikat ja vertaistukiryhmät pullollaan. Omani tosin sairasti kaviokuumeen sydäntalvella ja oli siihen saakka laiduntanut hyvällä menestyksellä.
On tutkittu, että kaviokuumeelle yleinen laukaiseva tekijä on laidun. Laitumella syödessään hevonen saa liian nopeasti ja liian paljon sokereita, tärkkelystä ja fruktaaneja. Ponit ovat usein alttiimpia kaviokuumeelle, mutta loppujen lopuksi mikä tahansa hevonen voi siihen sairastua. Kolmen tunnin aikana ponit kykenevät syömään jopa 40 prosenttia koko vuorokauden rehun tarpeesta. Mikäli laidun aikaa rajoitetaan, hevoset saattavat kompensoida tilannetta reippaalla ahnehtimisella.
Tämä oli kopio Internetin puolelta, mutta kuvastaa hyvin omaa ajatusta alkuperäisrotujen,metabolisten tai liian lihavien riskeistä laidunnuksen suhteen.
Ollaan pyritty korvaamaan laidunnuksen mentaalipuolta juuri isolla metsätarhalla, jossa mutusteltavaa on, mutta turvallisissa rajoissa. Talvitarhakin on iso ja virikkeellinen, eikä mikään hiekkalaatikko.
Kysymys kuitenkin koski lähinnä varsoja. Mitä haittoja varsalle koituu siitä, että ne ei pääsisi vihreälle? Osaan kyllä tammani hoitaa, mutta nämä ajatuksen tasolla leijuvat varsat ovat vielä kysymysmerkki. Kysytään kysymys nyt vielä niin päin, että mitkä ovat ne tekijät, mitkä tekevät laitumesta varsalle korvaamattoman?
|