Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   11.12.24 21:11:06

Hevosella tuntuu herkästi menevän " kuppi nurin".
Saattaa esim maastossa jännittää hetken vaikkapa maahan makaavaan käyvää koiraa joka on omistajansa hihnassa kiinni. Siis ei mikään ihmeellinen tilanne ja pääsemme koiran ohi kyllä mutta hevonen huolestuu helposti tämmöisestä pitkäksi aikaa ja voi säikkyä pieniäkin juttuja hetken.
Mielestäni pysyn itse rauhallisena ja jatkan vain eteenpäin ratsastamista mutta hevonen on silti kovin huolissaan pitemmän tai lyhyemmän ajan...
Eikä siis pelkää koiria , on tottunut, tallillakin niitä asuu useampia.
Tämä koirankohtaamisesimerkki oli se mikä tuli ekana mieleen.. syyksi riittää joskus pienempikin asia .

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   11.12.24 21:41:19

Tapahtuuko samaa myös tallipihassa vai vaan maastossa? Mites onko eroa maastoiletko taluttaen tai jonkun heppakaverin kanssa?

Itse lähtisin työstämään keskinäistä suhdetta ja ennen kaikkea sinun itsesi mielialaa. Monesti meidän ihmisten "jatkan normaalisti" fiilis ei välttämättä kuitenkaan ole ihan niin helposti tehty, vaan ihminen jää miettimään tapahtunutta tilannetta pidemmäksikin aikaa ja skannaamaan hevosta tekeekö se saman uudelleen ja uudelleen. Hevonen lukee meitä ihmisiä ja meidän tunnetiloja aivan mielettömän tarkkaan. Keskinäinen luottamus auttaa siihen että kun ihminen aidosti on hevosen mielestä vakaa ja turvallinen tyyppi ja se tyyppi toteaa että kaikki hyvin, niin sitten hevonenkin voi rentoutua. Monesti tätä näkee sellaisilla, jotka ovat omistaneet hevosensa 10+ vuotta ja tuntevat toisensa todella hyvin.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   12.12.24 07:56:16

Voikai se olla että sitten kuitenkin vähän jännitän. Ei olla kuin puolisen vuotta maastoiltu yhdessä. Hevonen on todella herkkä. Aiemmin toisen vuokraajan kanssa se ei ole toiminut kovinkaan hyvin , ja nyt olen ainoa kuka sitä edes maastoon vie. Taluttaen käydään joskus ja siinä kyllä vähän sama juttu jos huolestuu.
Mutta ehkäpä tää ottaa tosiaan vain aikaa , sujuu meillä jo paremmin mitä alkuun sujui.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.12.24 08:41:46

Monia hevosia omistaneena ja kymmeniä hevosia ratsastaneena minulla on ollut (ja on edelleen) yksi, jolle säikkyminen jää päälle. Kaikki muut ovat olleet sellaisia, että reagoivat kyllä erilaisiin asioihin, mutta hetken päästä ollaan ihan normaaleja.
Mutta tämä yksi...*huoh*...sille jää jännitys päälle koko päiväksi, vielä karsinassakin se puhisee ja pyörii. En itse tunnista erityisesti jännittäväni, kun hevonen ei tee mitään muuta kuin puhisee ja jännittää ja tämä tyyppi on ollut samanlainen jo yli 20v (nyt 26-vuotias).

Lähettäjä: cc 
Päivämäärä:   12.12.24 09:06:16

Herkkä hevonen jännittyy jo kun kuskin hengitys muuttuu ja kuski "tuijottaa" oletettua "sapelihammastiikeriä".

Suurin osa näistä tilanteista aiheutuu kuskin tiedostomattomasta toiminnasta.
Tähän ei auta kun yrittää tiedostaa tilanteet ja pyrkiä viestittämään kropalla hevoselle, ettei ole mitään huolta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.12.24 09:26:11

Omalla hevosella jää tilanne päälle jos sitä ei pureta samalla kertaa. Se vielä viikonkin kuluttua menee tiloissa. Hevoselle pitää opettaa joku turva asia, esim. vaikka turvaravi tai turva taivutus, joku jossa hevonen kokee olevansa hyvä (se opetetaan sille) missä se pääsee rentoutumaan ja sitä päästään kehumaan.

Omani jouduin uudelleen kouluttamaan koska se oli ratsutettu ja ratsastettu niin että aivan kaikki asiat saivat sen jännittymään. Jos ratsastuksen aikana tapahtui jotain eilkä ratsastaja sitten saanut hevosta rauhottumaan niin seuraavalla kerralla saattoi hypätä pystyyn ja sinkoilla seinille.

Haettiin hevoselle hyvä ja letkeä ravi josta tuli sen "turva-askelaji" aina jos hevosta alkoi jännittää, kierrokset nousta palattiin tähän raviin (pitkä ja matala muoto). Tässä hevonen pääsi aina nollaamaan itsensä. Pidämmellä koulutettua kun kaikkien muidenkin asioiden patoumat ollaat purettu sille edelleen se ravi on hyvä nollaus tapa.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   12.12.24 10:00:37

Pyytäisin täyden huomion itseeni. Ratsastaisin sopivassa paikassa pätkiä erilaisia taivutusväistöjä, temponvaihteluita, jne. Silloin kun hevonen on sopivasti kiireinen keskittymään ratsastajaansa ja se ei itse saa määrätä liilkeen suuntaa ja vauhtia, kuuliaisuus palaa.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   12.12.24 10:13:57

Joo tän kanssa jos jään tuijottamaan jännittyy jo siitä.
Meenkin laput silmillä maastossa... Mut kyllä se koirat ymv tietty huomaa vaik mitä yrittäisin.
Hyviä vinkkejä tullut, kiitos

Lähettäjä: Baas 
Päivämäärä:   12.12.24 10:42:04

"Aiemmin toisen vuokraajan kanssa se ei ole toiminut kovinkaan hyvin , ja nyt olen ainoa kuka sitä edes maastoon vie."

Tässä se vastaus onkin, jos olette vasta puolisen vuotta yhdessä mennyt. Sitkeästi vaan töitä ja tottumista, yhteisen suhteen vahvistamista ja tosiaan omaa mielenhallintaa oikein korostetusti. Mainitut taivutusväistöt ym on ihan hyvä juttu, jos pystyt tekemään niitä ilman että paine kasvaa. Usein jännittävän hevosen kanssa paras keino on keskittyä liikuttamaan hevosen jalkoja, ihan mihin tahansa suuntaan. Myös rento hölkkäily toimii toisilla, jos oikeasti voidaan mennä rennosti eikä juosta paniikissa kahta kilsaa.

Lähettäjä: pömppis 
Päivämäärä:   12.12.24 10:47:34

Useamman hevosen kanssa olen huomannut, että rutiini on se, millä saa ylimääräisen vireyden pois maastossa. Eli maastoon vähintään kerran viikossa, niin hevonen ei ota kierroksia pikkujutuista. Näiden kanssa en siis ole itse jännittänyt, sillä hevoset ei mitään vaarallista tee, steppailevat vaan.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   12.12.24 11:06:22

Kyllä me käydään joka viikko useamman kerran maastossa.
Olen tähän asti tehnyt niin että jos jännittyy mennään sitten pitkään vain käyntiä, ei ole mukava ajatus lähteä jännittyneellä baanattamaan... kun en luota ettei sinkoa vaikka sivullepäin.

Lähettäjä: näppy 
Päivämäärä:   12.12.24 12:15:08

Minulla oli aiemmin hevonen, jolla jännitys vaan jäi päälle, eikä sitä saanut pois sieltä kauhukuplasta millään. Joskus se kesti kovaakin meteliä, äkkinäisiä liikkeitä ym. hyvin, mutta joskus se sitten huolestui ihan arkisista pienistä asioista ja jäi kyttäämään niitä. Ja jos kerran säikähti jotain niin pelkäsi sitä samaa asiaa sitten vaikka kuinka kauan. Oli sellainen koko elämänsä, oli minulla kymmenen vuotta. Mahahaavaa hoidettiin vähän väliä, eli se varmasti liittyi jotenkin, mutta en tiedä oliko se syy vai seuraus.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   12.12.24 12:26:44

Tämäkin hevonen on toisina päivinä varmempi ja toisina sitten helpommin jännittävä. Aina sen kanssa pitää olla itse huomioimatta mitään niin pääosin sujuu hyvin mutta sitten tosiaan välillä pienikin huolestuminen jää päälle. Tämmöinen hevonen varmaan hyötyisi siitä että ratsastaja ei ollenkaan vaihtuisi. Se ei vain ole mahdollista kun ei ole oma. Mutta luotan siihen että ajan kanssa tästä tulee varmempi. Kunhan mitään katastrofia ei pääse tapahtumaan, siis että säikähtäisi ihan kunnolla.