|
Lähettäjä: Kenkä
Päivämäärä: 5.12.24 13:11:46
”Kengittäjän tehtävä ei ole opettaa hevosta kengitykseen, se on hevosen omistajan/hoidosta vastaavan tehtävä”
Moni ei osaa kouluttaa sitä hevostaan ja yllättävän moni ei edes tiedosta että oma hevonen on hankala kengittää. Onhan näitä ”tämä on hyvä kengittää, vähän vain nykkii jalkoja” eli toisin sanoen hevonen repii jalkaa koko ajan pois, mutta koska ei hypi pystyyn, potki tms. niin omistaja kuvittelee hevosen olevan ok. Kengittäjälle nämä nykijät on ehkä kaikista pahimpia, niiden kanssa loukkaa selän hyvin helposti.
”Osaavalla kengittäjältä edellytän teknisen osaamisen lisäksi hevosen luku- ja käsittelytaitoja. Nuoren hevosen on tärkeä saada hyviä kokemuksia ensimmäisistä kengityksistä”
Toki, hevosenlukutaito on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kengittäjälle. Siksipä juuri jos kengittäjä sanoo että hevonen pitää rauhoittaa, niin omistaja sen rauhoittaa. Piste. Se kengittäjä osaa tasan tarkkaan paremmin arvioida rauhoittamiseen tarpeen kuin omistaja. Tottakai ”henkilökemiat” vaikuttaa paljon, joku kengittäjä voi saada vaikean hevosen seisomaan rauhassa kengityksessä kun toiselta kengittäjältä se ei onnistu. Voihan sitä kokeilla kaikki seudun kengittäjät että jos jollakin fengshuit kohtaisi hevosen kanssa niin hyvin että hevonen käyttäytyy asiallisesti. Mutta omistaja ei voi odottaa että hevosen luku- ja käsittelytaito tarkoittaisi sitä että joku nyt vain suostuu oman terveytensä kustannuksella riskillä kengittämään.
”Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että rauhoite lamauttaa hevosen fysiikan, mutta mieli pelaa ennallaan. Tutkimuksia on kuitenkin tältä kannalta vähän. Tätä voisi karrikoidusti verrata ihmiseen leikkauspöydällä, joka tajuaa kaiken mitä tapahtuu, mutta ei pysty reagoimaan, sanomaan, että olen hereillä. Rauhoite ei
myöskään ole kipulääke, eli mikäli kengitysongelmaan liittyy kipu, se on siellä olemassa edelleen, hevonen ei vain voi siihen reagoida. Toinen asia on se, että hevonen ei rauhoitteen aikana luultavasti opi mitään toivottua käytöstä. Tai vaihtoehtoisesti oppii vaikkapa pelkäämään ihan hirmuisesti. Jos hevosella on huono tasapaino tai kipu, rauhoite ei sitä poista. Jos hevonen ei osaa nostaa jalkojaan, ei rauhoite opeta sitä. Jos hevonen pelkää, ei rauhoite vie pelkoa pois, se vain estää reagoinnin. Kun hevonen on hereillä, se varoittaa aina eleillään ennen suurempaa reaktiota. Ennen potkua se on jo monella tapaa antanut vinkkiä, että kohta aion puolustautua isosti. Rauhoitettuna hevonen saattaa reagoida hyvin primitiivisesti ilman ennakkovaroitusta.”
Tämähän on ihan loistavaa jos todellakin hevosen pääkoppa toimii normaalisti, mutta rauhoite estää reagoinnin. Juuri niinhän hevonen vähitellen oppii ettei kengityksessä ole mitään erikoista. Ja mitä tuohon reagointiin tulee, niin jos se hevonen on ilman rauhoitusta arvaamaton 100% ajasta ja rauhoitettuna on arvaamaton 5% ajasta niin kyllä se rauhoitus on siltikin turvallisempi vaihtoehto. Harvassa on kuitenkin ne hevoset joilla rauhoitus ei vie enintä terää esim potkuista. Tuolla perusteella eläinlääkärienkään ei kannattaisi rauhoittaa hevosia toimenpiteisiin koska ”rauhoitettuna hevonen saattaa reagoida hyvin primitiivisesti”.
Ja jos on epäilys kivusta, niin toki rauhoitteen lisäksi kipulääke.
Hommathan on helppoja jos on sellainen hevonen joka on luonnostaan rauhallisesti uusiin asioihin suhtautuva tai omistaja on kouluttanut sen hyvin. Mutta käytännössä harva omistaja siihen oikeasti hankalan hevosen kanssa pystyy. Ja välillä niille vaikeille on vain pakko saada kengät jalkaan, ei ole välttämättä aikaa tehdä kuukausien totuttelemista. Ja esim naulaamista ei täysin pysty totuttamaan ellei omistaja osaa itse kengittää.
|