|
Lähettäjä: h
Päivämäärä: 3.12.24 23:32:41
Paljon on kengittäjästäkin kiinni. Yhdellä tallilla olin töissä jolla nuori hevonen, jolta oli hankala edes puhdistaa takakaviot ja oli aina kengitetty rauhoitettuna. Hevosella irtokenkä takasessa ja ensimmäinen kengittäjä saapui, koitti nostaa jalkaa vilkaistakseen kaviota ja totesi että tätä hän ei kengitä ilman rauhoitusta. Hetken päästä tallille tuli toinen kengittäjä joka kengitti hevosen kerralla
ympäri (ympärikengitys olisi ollut lähiaikoina siis muutenkin tarpeen). Huulipuristin ja jämäkät otteet (ei siis mitään lyömistä tms), ei tarvinnut kenenkään olla edes apuna. Alkuun se telusi mutta kun kengittäjä ei antanut periksi niin ”ymmärsi kohtalonsa” ja rauhoittui. Tälle oli annettu niin usein periksi, ihan kavioiden puhdistuksessa että tarvitsi vain riittävän rohkean ja sitkeän kengittäjän. Eli käytännössä juuri koulutuksellinen ongelma. Osa hevosista on ns kovaluontoisia eivätkä kunnioita jos käsittelijä on arka ja antaa hevosen tehdä mitä haluaa.
Toki toisilla talleilla ei hyväksytä huulipuristinta vaan kengityksen pitäisi onnistua silittelemällä ja hempeilyllä, silloin rauhoitus on tarpeen (kivahan se olisi jos nämä riittäisi kaikille, paljon on talleilla ollut näitäkin nuoria jotka on hankalia kengittää koska pelkäävätä,’kunnes joku seisoo vierellä ja rapsuttaa ja höpöttää niin seisovat kiltisti) ja on tietenkin niitäkin hevosia joilla on jokin ns oikea ongelma, esim shiverinh joka tekee niistä vaikeita kengittää johon rauhoitus auttaa.
|