Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.12.24 23:30:01

Mistä muut kanssakilpailijat olette saaneet apua hallitsemattomaan jännittämiseen? Treeneissä suoritetaan täysin ongelmitta meille helppoa tasoa, mutta kisoissa ei jännityksen vuoksi onnistu mikään - ratsastus muuttuu ja paikat hukkuu. Kärsin tällaisesta kierteestä valtavasti. Kyse ei ole siitä, että jännittäisin estekorkeutta tai yritettäisiin meille liian korkeaa tasoa, vaan ongelmat esiintyvät täysin korkeudesta riippumatta. Oikeastaan jännitys pahenee ja alisuoritan erityisesti matalammalla tasolla, jossa varsinkin "pitäisi onnistua täydellisesti". Varmaan joku urheilupsykologi olisi ihan paikallaan, mutta motivoivat tarinat ja vinkit kiinnostaisi.

Lähettäjä: Syy? 
Päivämäärä:   2.12.24 23:57:04

Mikä sinua jännittää? Yleisö vai se, että olet radalla ”yksin”, valmentaja ei ole auttamassa?

Olin yli 30v. kun osallistuin ensimmäisiin seurakoulukisoihin ratsastuskoulun hevosella. Luokka HeC. Minulle pahinta radalla oli se, että olen siellä ”yksin”. Kävin vain ratsastuskoulun tunneilla. Jos tehtävänä oli vaikkapa voltin ratsastus ja keskityin asettamaan ja taivuttamaan hevosta, pystyin keskittymään siihen ja opettaja sitten sanoi, jos istunta meni huonoksi tai hevonen alkoi hidastaa. Jos taas keskityin siihen, että hevonen liikkuu hyvin voltin ajan, saatoin unohtaa asettamisen ja taivuttamisen ja taas opettaja muistutti asiasta.

Kisaradalla piti muistaa hevosen suoruus/taivutus, hevosen liikkuminen, oma asento ja vielä rata. Kisoissa saatoin ratsastaa volttia, keskityin asettamiseen ja taivuttamiseen ja yhtäkkiä muistin, että kyynärpääni seilaavat ties missä. Aloin korjata kyynärpäitä, hevosen ohjaaminen unohtui ja voltin loppu ei ollut enää pyöreä.

Minua auttoi se, kun löysin vuokrahevosen ja pääsin ratsastamaan myös itsenäisesti. Sain keskittyä treenaamaan useamman asian muistamista yhtä aikaa.

Ratsastuskaverini (rats.koulusta) taas jännittää yleisöä. Hän ei kisaa, mutta jos meidän sennuryhmässä on rästimässä joku junnu, jonka äiti/isä/muu kyyditsijä jää katsomaan tuntia, kaveri menettää täysin kykynsä ratsastaa. Hän vain miettii katsojaa.

Lähettäjä: .- 
Päivämäärä:   3.12.24 05:05:04

Ensin tosiaan on hyvä selvittää itselleen, mikä siinä kisaamisesta jännittää ja sen jälkeen lähteä miettimään keinoja asian purkamiseen. Jos ei onnistu itsenäisesti, niin joku mentaalivalmennus tms voisi olla hyvä.

Lähettäjä: dora 
Päivämäärä:   3.12.24 05:18:16

” Oikeastaan jännitys pahenee ja alisuoritan erityisesti matalammalla tasolla, jossa varsinkin "pitäisi onnistua täydellisesti".”

Minulla on tämä aivan sama!

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   3.12.24 06:20:39

Mua jännittää yleisö tai tuomaritornin ihmiset. Kun ratsastan kisamaneesiin sisään kuvittelen sen tyhjäksi, tyhjä katsomo, tyhjä torni, puolittaisen valot, kisarata valmiina kisojen alkua varten mutta kukaan ei vielä paikalla. Sitten yritän ratsastaa niinkuin treeneissä ratsastaisin. Joskus onnistuu, joskus ei.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.12.24 07:10:43

Paljon ratoja vaan alle

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.12.24 08:42:16

Vaikea jäsentää, mistä se jännitys kumpuaa. Ehkä ne odotukset, "pakko onnistua", puomien pelko, pelko että nolaa itsensä. Veikkaan, että yleisöä ja epäonnistumisen pelkoa suurempi kuitenkin se, että haluaa onnistua, haluaa pärjätä, haluaa sijoittua, haluaa ja yrittää sitä ihan liikaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.12.24 09:13:49

Miksi siellä kisoissa on pakko onnistua, miksi joku puomin pudottaminen, kieltäminen, tai edes satulasta suistuminen olisi itsensä nolaamista?
Miksi on niin tärkeä onnistua, pärjätä ja sijoittua?

Eipä siitä kauan ole, kun Henri Ruoste kävi "epäonnistumassa" Olympialaisissa kun hevonen säikkyi kameraa. Huipputasolla nähdään jatkuvasti kieltoja, puomien kolahtelua, satulasta suistumisia. Koulukisoissa hevoset väsähtää, vaihdot menee vinkkuraan, esitetään vääriä asioita väärään aikaan. Kisoissa näkee "epäonnistumisia" ihan kaikilla tasoilla, kaikissa lajeissa. Ja tiedätkö mitä? Viikon päästä kukaan ei enää muista näitä epäonnistumisia. Viikon päästä kukaan ei muista, kuka voitti, kuka oli kolmas, tai kenen hevonen kielsi ja kenen ei.

Epäonnistuminen on osa kaikkea urheilua. Se on osa oppimisprosessia. Kilpailuhenkinen saa olla, sekin on normaalia, mutta jos epäonnistuminen rinnastuu itsensä nolaamiseen, sijoittuminen on tosi tärkeää ja kisat menee sitä jännittäessä päin prinkkalaa, niin luulen että kyllä urheiluterapeutin - tai ihan tavallisen terapeutin- apu on nyt tarpeen. Ajatus pitäisi saada nyt ohjattua pois siitä "pitää päihittää muut"-mallista ja korjattua kohdalleen "pitää ylittää itseni"-malliin.
Usein jännitykseen auttaa kokemus ja se että saa ratoja alle, mutta jos kyseessä on tuollainen "pitää pärjätä, pitää sijoittua, pitää onnistua"-jännitys joka kampittaa jo pikkuluokissa, niin on ihan turha käydä hakkaamassa päätä seinään ja kasvattamassa sitä mörköä rata toisensa perään ennen kuin oma asenne on korjattu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.12.24 10:08:54

Riippuu toki siitä, mikä siinä jännittää. Toistot varmasti auttaa kaikkeen, mutta omaan epäonnistumisen jännittämiseen joka meni ihan sellaiselle tasolle, että kisoissa tavalliset asiat oli tosi vaikeita vaikka kotona meni ihan tosi vahvasti, että menin useemman radan luokan ulkopuolisina. Tää jotenkin auttoi sitä kilpailutilannetta ja itse keksittyjä paineita epäonnistumisesta, vaikka juurikaan ei muuta kilpailujen sisällössä mitään :D myös kannattaa pyrkiä tekemään tarpeeksi helppoja luokkia, kun hevosellekkaan ei ole reilua, jos tehtävät on vaikeita ja ratsastaja ei yllä omalle tasolleen.

Lähettäjä: Åres 
Päivämäärä:   3.12.24 12:01:17

Mua auttaa jännittämisen kanssa millintarkat rutiinit joita noudatetaan ihan joka reissulla, oli se kisa tai valmennus. Aina on tehtynä aikataulu, aina kaikki varustaminen, lämmittely ja oma valmistautuminen (vaatteiden vaihto, ravinto jne) täsmälleen samalla tavalla, ja mukana hoitaja joka ymmärtää tasan mun jännittämisen ja tietää näiden rutiinien merkityksen. Me myös puhutaan siitä jännittämisestä ja sille on "tilaa", esim. ennen radalle lähtöä on aina hoitajan tsekkaus että pitääkö päästä jännäkakalle. Yleensä pitää.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   4.12.24 15:51:34

Mulla meni kuppi nurin koulukisoissa. Tiedän että hevonen suorittaa b:tä vaikka väärinpäin ja valmennuksissa tehdään a:n juttuja, mutta yks minimaalinen typo tuli itsellä ja sitten loppu meni panikoidessa. Rataharjoituksissa valmentajan kanssa kun sai tehdä uudelleen jos meni pipariksi, mutta kisoissa ei sitä ylimääräistä volttia viitsi tehdä. "Onneksi" hevonenkin meni lukkoon, niin pisteet oli juuri sitä mitä odotettiin ja suunta vain ylöspäin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.12.24 00:05:52

Oletteko jännittäjät saaneet hallintaan tätä?suoriutuen lopulta hyvinkin kisoissa?

Lähettäjä: leinikki 
Päivämäärä:   5.12.24 07:53:05

Johtuu usein ihan siitä että ei ole reenattu tarpeeksi. Pitäisi ehdottomasti jäädä kotiin jos jännittäminen vie ilon kisaamisesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.12.24 08:12:36

Nykyään yleisö tuo lisäpaineen kun kaikilla on mahis kuvata ja mikä tahansa virhe voi päätyä räävittäväksi someen. Saatat olla hassun ilmeesi kanssa meemi seuraavana päivänä. Se on ihan kauhean ahdistavaa.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   5.12.24 08:41:00

Jos yleisö tai tuomarit jännittävät, kannattaa miettiä kenen ja millaisen katseen alla kuvittelee ratsastavansa. Mielessä voi olla hyvinkin kuvitteellinen tiedostamatonkin ”arvostelija” , esim lapsuudesta opettaja tai vaativa vanhempi, jopa kiusaajat. Negatiivisen sijaan voi luoda itse positiivisen mielikuvan hyväksyvästä katselijasta. Kivaahan olisi jos mukana olisi oikeasti luotettava valmentaja tai ystävä, jolta saa tukea ja tsemppiä kisatilanteessa.

Lähettäjä: Rakel 
Päivämäärä:   5.12.24 13:33:42

Mulla sama. Mua taas ärsyttää kaikki tsemppaaminen ja ”lohduttaminen” kun tiedän että ratsastin päin persettä eikä siitä pääse mihinkään, ei sitä auta jos oon sattunut tekemään jonkun yhden jutun radalla hyvin. Jännitys siirtyy kehoon ja hevonen tuntee sen ja unohdan vaan ihan kaikki perusasiat ratsastuksesta, palaa ihan aloittelijan tasolle. Mua ei jännitä että mitään sattuisi vaan se että yksinkertaisesti ratsastaa niin huonosti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.12.24 14:03:36

"Johtuu usein ihan siitä että ei ole reenattu tarpeeksi. Pitäisi ehdottomasti jäädä kotiin jos jännittäminen vie ilon kisaamisesta."

No ei johdu. Treenattu on paljon ja sitoutuneesti vuodesta toiseen, eikä jännitys hellitä. Enkä aio antaa sille sellaista valtaa, että lopettaisin oman intohimoni, kisaamisen. Olen jännittäjä kaikessa, missä pitäisi esiintyä ja suorittaa. Alisuoriudun. Mutta joo, syö kyllä hyvää fiilistä kisoissa tällainen.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   5.12.24 15:14:48

Täällä yksi myös. Olen muutenkin perfektionisti. Jännitän ihan hirveästi, yleensä rata kuitenkin alkaa ok, ja sitten jos/kun tulee yksikin rikko/pieni virhe eteen niin pakka lähtee leviämään. Kisataan vaB-PSG tasolla. Hevonen on vanha GP-ratsu, joka suorittaa eli ongelma ihan satulan päällä. Rutiinit mullakin auttavat vähän eli aina asiat samalla tavalla valmisteluissa ja verkassa. Radalla otan ”tarkistuspisteitä” eli tiettyjen kirjaimien kohdalla muistan hengittää ja korjata omaa asentoa rennommaksi. Yritän ajatella, että muutkin jännittävät ja tekevät virheitä. Ja jos rata menee huonosti niin mitäs sitten? Ikä tuonut siihen vähän perspektiiviä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.12.24 15:27:32

Minäkin jännitän ja varmaan eniten sitä, että sattuu jotain. Hevonen säikähtää, innostuu tms. ja putoan tai aiheutan muun vaaratilanteen. Kilpailen vaihtuvilla ratsastuskouluhevosilla ja yleensä niillä vähän kokemattomammilla, joiden kanssa ei ikinä oikein tiedä, mitä tapahtuu kun ollaan uudessa paikassa. Saati sitten, kun tapahtuu jotain erikoisempaa ja tuomaripäädyssä onkin parkissa traktori, katsomossa joku lapsi juoksee ja kaatuu kovalla kolinalla tai radan vieressä joku pudistelee loimea suorituksen aikana.

Kotikisoissa en juuri jännitä, siellä hevoset ovat suurin piirtein tottuneet kaikkeen, mitä radan aikana voi tapahtua.

Mutta eipä sille oikein mitään voi, sillä mennään mitä käsketään ja parhaani yritän. Joskus pääsee useamman kerran tuttuun paikkaan samalla hevosella ja jännitys vähenee niin paljon, että pääsen melkein omalle tasolleni. Niiden hetkien takia jaksan yrittää.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   5.12.24 23:21:01

<mielenkoodi.fi>
Suosittelen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.12.24 00:43:18

Suoritus tarvitsee valmentajaa, niin myös suorittaja. Mental coaching hakuseen ja sitä kautta pääkoppa kuntoon kilpailuissa. Näitä löytyy myös ihan hevosihmisinä sekä itsekkin kilpailleina joten tietävät tarkemmin mistä puhuvat ja mitä todennäköisesti tarvitset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.24 05:11:51

Samaan ongelmaan itsellä auttoi vain hirveä määrä kisoja. Niistä täytyy tehdä rutiini, kolmet-neljät kisat vuodessa ei auta jännitykseen. Kun niistä saa rutiinin ja tottuu kilpailujärjestelyihin, niin pystyy keskittymään itse suoritukseen. Mukavinta tietty kiertää alkuun tutuissa paikoissa pikkukisoissa, mutta niin vaan tämäkin esiintymis- ja kisakammoinen starttasi aluekoulua ja -esteitä tänä vuonna ihan uusissakin paikoissa.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   7.12.24 06:56:10

Sulla on väärä valmentaja.