Lähettäjä: ojnon
Päivämäärä: 15.11.24 11:56:41
"Ratsastuksen opetuksessa menee vuosia apujen käytön ja perusasennon opettelemiseen. Kehonhallinta eli kyky käyttää lihaksiaan halutusti erikseen sopivalla intensiteetillä tilanteeseen nähden, on lähes elinikäinen prosessi. Mekaanisen teknisen tekemisen jälkeen ja kanssa kehittyy toivottavasti pikkuhiljaa tunneäly ja henkinen yhteys hevoseen. Se onkin vaikein ulottuvuus ja tuskin riittää ratsastuskoulussa istuminen hevosen selässä kerran viikossa tuon kehittymiseen.
Ratsastuskoulun mahdollisuudet jää useimmiten noiden perusasioiden opettamiseen. Eli ohjat, pohkeet, istunta. Miten milläkin toimitaan missäkin tilanteessa. Liikkeeseen mukautuminen ja tasapainon säilyttäminen kaikissa askellajeissa. Siinä on sarkaa loputtomiin ja kokeneetkin joutuvat palaamaan näihin jatkuvasti."
TÄMÄ. Ratsastus on niin äärettömän vaikea laji että kerran pari viikossa isossa ryhmässä ratsastamalla ei koskaan pääse lakeita pidemmälle. Tämä ei ole tuntiratsastajan "huonoutta" vaan kyse on siitä että tunteja hevosen selässä ei vain tule tarpeeksi.
Kuka vain hyväkuntoinen, notkea tuntiratsastaja oppii kyllä taitavaksi, jos ratsastaa joka päivä hyvin kouluyetulla hevosella hyvän valkun silmän alla.
Ja muistetaan vielä, että taitavat ammattiratsastajat ratsastavat vuosikymmeniä 7-10 hevosta PÄIVÄSSÄ.
Ratsastus on laji jossa kilometrit merkkaa.
|