|
Lähettäjä: Oldie
Päivämäärä: 14.11.24 19:18:16
Maastovarmuus: aluksi vaikka taluttaen kaverin kanssa AINA alku- ja loppukäynnit, sitten selästä 15+15 min. Samaan aikaan 2- 3 x vko maasto ensin kaverin kanssa lyhyitä, tuttuja pätkiä, sitten oma ekaksi, oma taluttaen yksin, oma yksin. Lyhyt ja onnistuminen tärkeämpää kuin pitkä, jännittynyt tai sekoiluun päättyvä
Käynnin parantaminen: hevoselta vaaditaan AINA reipasta käyntiä, tarhaan viedessä, alku-, loppu-, ja välikäynneissä. Tuntumalla tehdään töitä aluksi muutama minuutti kerrallan, pitkä ohja, muutama min, pitkä ohja jne. Ohjesääntönä on, että ratsastajan poninhännän pitää heilua käynnissä, jotta käynti on riittävää. Kun käynti pysyy puhtaana ja aktiivisena vapain ohjin ja tuntumalla, aletaan väistättää pieniä pätkiä, takaisin eteen ja auki jne.
Käynti ja laukka ovat pareja; hyvä käynti korreloi hyvän laukan kanssa. Laukkaa ei voi valmistella ravissa, sitä täytyy laukata. Jumppasarjat vaikka irtona, laukassa eteen ja kiinni ja intervallia tasaisella ja mäkiä, loivaa alamäkeä ravi laukka siirtymisin maastossa ja itse sileän työssä nostot, hyvät askeleet ja niistä palkitseminen, lopetus ja uusi yritys.
Ravi: työntö paranee tekemällä siirtymisiä; askellajien välillä ja askellajin sisällä. Kun hevosen saa nopeasti reagoimaan takaosallaan ja samalla nopeudella vastaamaan kevyeen pidätteeseen, se alkaa jäädä takaosalleen. Lisävoimaa hakisin korotetuilla puomeilla; hieman liian hitaasti sisään vähän pidempään väliin-> ponnistus kasvaa, tahti ei kiihdy.
Näiden lisäksi hevonen tarhaisi (laiduntaisi)vähintään kaverin kanssa, pitävällä pohjalla osin mäessä, ja kasvattaisi siinä koko ajan koordinaatiotaan ja voimaansa.
Nämä nyt tosi karrikoituja, yksinkertaistettuja esimerkkejä, joissa todella oletetaan resurssien eli ratsastajan taidon ja ajan olevien rajattomia, samoin kuin hevosen terveyden.
|