Lähettäjä: .
Päivämäärä: 13.11.24 09:44:18
Meillä on tallissa hevonen joka on maineeltaan hankala. Tästä syystä ihmiset suhtautuvat siihen pelokkaasti. Sitä kohtaan säpsytään, jolloin hevonen säpsyy takaisin. Parhaat ovat ottaneet asenteeksi "turpaan vaan ja huutaen niin kyllä se tottelee". Lopputuloksena meillä on hevonen joka väistää kättä, heilauttelee päätään uhmakkaasti korvat luimussa ja kääntyy poispäin ihmisestä.
Tallissa on kuitenkin myös ihmisiä jotka asennoituvat hevoseen rauhallisesti ja positiivisesti. Eivät säpsy ja hyökkäile kohti päätä ja osaavat väistättää hevosen niin että ollaan ennemmin kasvokkain kuin perä kohti ihmistä. Näille ihmisille hevonen on itse ystävällisyys. Näihin ihmisiin kuuluu työntekijöitä, hierojia, kengittäjiä ja pari kourallista vakiratsastajia. Se mikä näkyy ja kuuluu, ovat ne ongelmaihmiset jotka aikaansaavat itse hevosen hankalan käytöksen. Hevonen varautuu että jokainen joka tulee, tekee pahaa.
Jos suinkin olisi mahdollista, itse heivaisin nämä säpsyjät, läimijät ja huutajat jonnekin minne ei aurinko paista. Omalla käytöksellä on mahdollista opettaa ja vaikuttaa, mutta ratsastuskoulussa jossa käsittelijöitä on useita, yksikin idiootti voi tehdä muiden työn turhaksi.
Mieluummin se leipäpala, rapsut ja kehut, kuin joutava meuhkaaminen. Tallinpitäjän tai työntekijän ohjeistuksella mieluiten, jotta tilanteesta tulisi hevoselle reilu, eikä niin että jokainen tekee mitä lystää.
|