Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.24 13:48:30

Otsikossa kysymys, eli siis miten olette opettaneet hevosen yksin maastoiluu? Siis ilman että toinen hevonen on mukana. Meillä kun harvoin seuraa saa ja olisi kiva maastoilla silti. Mutta sitten alkaa se vouhkaaminen, muille huutelu, yritetään kääntyä kotiin ym ”sekoilu”. Miten opetan että yksin on ihan ok ja turvallista lähteä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.11.24 13:48:52

Kyseessä erittäin itsepäinen, iso poni..

Lähettäjä: Mama 
Päivämäärä:   8.11.24 13:50:09

Viemällä sinne maastoon joka päivä, mene ensin ihan lyhyt matka ja pidennä joka päivä tyyliin metrillä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   8.11.24 13:51:31

Mene ensin taluttaen. Sitten alkuun normi ridauksen lopuksi m selästä niin lyhyt lenkki niin, että sekoilu ei ehdi alkaa. Pidennät siitä pikku hiljaa

Lähettäjä: g 
Päivämäärä:   8.11.24 13:54:46

ei sole ku mennä.

Lähettäjä: ll 
Päivämäärä:   8.11.24 14:21:54

Meillä tuli pitkän saikun jälkeen (pari vuotta) jäätävä eroahdistus.

Aluksi talutelteltiin maastossa.

Sitten selästä käsin. Kun alkoi peruuttelemaan ja matka ei edennyt sekoilujen takia (peruutti puskiin, kynttilänä pystyyn, 180 käännöksiä ym.), hypättiin selästä alas. Maastossa oli jakkara (etäällä tallista), jonka luokse talutettiin. Uudelleen selkään ja ei kun taas eteenpäin. Tätä harrastettiin muutama kuukausi ja hevonen alkoi tajuamaan, ettei sekoilemalla pääse maastosta pois. Ainut mitä siitä seuraa on maastoretken pitkä kesto ja maastossa edestakas kävelyä. Vaatii siis aikaa, pitkää pinnaa kuskilta ja hevosen lukutaitoa, jotta homma ei mene liian vaaralliseksi. Oli myös huomioitavaa, ettei vahingossakaan tule toista hevosta hollille, koska homma sössiytyy tästä täysin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.11.24 14:32:36

Ihminen kaveriksi. Kävellen tai polkupyörällä. Sitten juttelette, ratsastaja ja seuralainen, niitä näitä. Jos hevonen sekoilee tms. niin kaveri-ihminen voi vaikka ottaa narun päähän, mutta ajatuksella "ei tehdä tästä nyt mitään numeroo, mutta eteenpäin mennään". Samaa tuttua lenkkiä ensin, mielellään siis niin ettei tarvitse kotiin kääntyä (tekee vaikka jonkun oman metsäkierroksen niin, että saa suunnan takas kotiin). Tätä usein, ei joka päivä, mutta useamman kerran vko. Siitä sitten se kaveri-ihminen voi jäädä kauemmaks, tai mennä edeltä, lopulta niin, että lähdette yhtä aikaa, mutta ette enää mee lenkkiä yhdessä. Jos on pakko vaihtaa lenkkiä, niin varaudutaan takapakkiin. JOita voi tulla muutenkin.

Ja sit vielä. Kaikista hevosista ei vaan ole liikkumaan yksin. Tai ratsastajista. Sekin on vaan hyväksyttävä. Sitten on niitä, kuten omani, että porukassa on raskas, hötkyilee ja säpsyy, yksin tasaisempi.

Sellanen huomio omilla kun treenataan yksinmenoa, että pimeässä menee paremmin :) toki tää vaatii ratsastajalta paljon itseluottamusta. Ja valoja sekä heijastimia, ja reitin, missä ei ainakaan alkuun liiku autoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.11.24 14:52:03

Talutin ensin nuorta hevosta maasta käsin. Kävelin sen kanssa tunnin lenkkejä, kohdattiin autot, Traktorit ym. Käytiin maastossa ensin toisen hevosen perässä tutustumassa kauempiin kohteisiin. Sitten selästä käsin aloin ratsastaa ensin yksin lenkkejä jotka alunperin olin taluttanut ja kun hevonen tottui tähän niin sitten siirryttiin aina vaan pidemmille lenkeille. Selväpäinen nuori hevonen luotti minuun ja oppi nopeasti joten koskaan ei ollut mitään ongelmia vaikka mentiin myös alikulusta vilkkaan tien ali jne.