Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 15:12:44

Miksi laitetaan tammoja tiineeksi jotka niin vaivaisia ettei ole päästy edes ratsukouluttamaan? Törmännyt kaikkea 3-9v ikäisten väliltä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 15:13:20

Jos on hyväsukuisia ja ei mitään periytyvää vikaa niin sehän on aivan normaalia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.11.24 15:19:45

Riippuu viasta. Usein vammat johtuvat ympäristöstä (vahingot, pohjat, rasitus, kengitys...) ja mahavaivat myös olosuhteista (kipu). Jos ei ole selvää periytyvää vikaa, miksi ei?

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   3.11.24 15:24:38

Olen miettinyt samaa. Tamma joka ei kestä edes muutamaa vuotta normaalia urheilukäyttöä tai edes ratsutusta saamatta ties mitä jänne- tai ligamenttivammoja, nivelvaivoja tai mahahaavaa ei mielestäni ole jalostusainesta.

Lähettäjä: jiii 
Päivämäärä:   3.11.24 15:28:35

Joskus ei väliä edes suvulla kun halutaan siitä omasta tammasta "väkisin" varsa. Minäkin joskus halusin mutta kumpikaan yritys ei päätynyt siihen että varsa olisi selvinnyt kuukaudenkaan ikäiseksi. Tämä oli itselle melkein päähänpinttymä mutta nyt 15v myöhemmin vanhempana ja viisaampana olen todennut että jos näistä varsoista olisi aikuisia tullut niin aikamoista riskipeliä jos olisi perineet tammassa olleet (mm. jalkoihin liittyvät) viat.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.11.24 15:32:21

Korostuu etenkin FWB tammoilla. Kaikki tekemään varsoja oli niistä siihen tai ei, koska varsomista saa hyvät rahat.

Lähettäjä: gp 
Päivämäärä:   3.11.24 15:35:39

No ei kyllä varsoista saa hyviä rahoja, eli ei siinä ole sitäkään järkeä. Hevosihmisillä vaan on paljon tunnetta pelissä, ja onhan se tietysti helppoa laittaa vammautunut tamma "hyötykäyttöön," vaikka tammalla olisi hirveä rakenne, pitkä lista vammoja ja keskinkertainen suku.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   3.11.24 15:37:25

Nää kun ei ole mustavalkoisia asioita. Tapaturmien lisäksi varsa- ja tiineysajan ruokinnalla on iso vaikutus luustoon. Pääsevätkö liikkumaan erilaisilla pohjilla riittävästi, miten ratsutetaan ja rasitetaan... ja tosiaan se kengitys. Ja sitten näitä, jotka tehdään vasta 6v; varmaan ensin näyttävät kestäviltä, mutta aivan varmasti hajoavat jossain vaiheessa, kun kudokset eivät ole kasvuaikana tottuneet rasitukseen.

Jännevammat harvoin ovat ns. perinnöllisiä, vaan kertovat siitä, että jotain on tehty pieleen. Ja jos hevosta rasitetaan pienessä kuitumaneesissa vrt isoissa hiekkapohjaisissa, todennäköisyys jännevammalle kasvaa heti.

Asioita pitää osata katsoa monesta vinkkelistä.

Siitä samaa mieltä, että tämä "tein elämäni hevosesta varsan" on vihoviimeistä. Harrastelijoiden "jalostusta", jossa ei varmasti punnita jalostusominaisuuksia saati osata tukea varsan ja nuoren kasvua oikeaoppisesti. Toki näistäkin tulee yllätyshelmiä. Ja ammattilaisia osataan pyytää avuksi. Tai sitten "ammattilaisia"...

Lähettäjä: Nappi 
Päivämäärä:   3.11.24 17:19:40

Etenkin juuri naurattaa kun hevoset eivät enää fyysiesti kestä normaalia rasitusta ja silti niitä tehdään lisää niillä rikkinäisillä tammoilla. Jo valmiiksi huonot nivelet ja jänteet, lasi jalat yms. hajoaa alle 10vuotiaana eiku varsa koska "eihän se ollut syntyperäinen vika" vai oliko. Kudokset periytyvät, hermosto periytyy, luusto periytyy.

Eri asia jos vaikka tapaturmaisesti loukkaantuisi hevonen. Kaikki rasitusperäiset vammat ovat sellasia, että hevosella onjo syntyessään niihin alttius, vennot vuohiset, pitkä lanneranka, pitkät vuohiset, ohuet jalat, liian pysty lapa tai takajalat.

Etenkin ahdistaa kun 3vuotiaita oreja pistetään jalostusoreiksi vaikkei ole edes mitään perustetta kauan ne käyttöä kestävät.

Terveellisesti rakentunut hevonen kestää huomattavasti pidempään niitä paskojankin pohjia ja huonoa käyttöä kuin valmiiksi sairas hevonen.

Lähettäjä: hmmmm 
Päivämäärä:   3.11.24 20:45:50

Kasvatus-puolen topa!

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   4.11.24 17:32:31

Eniten kyllä ihmettelen tässä, miten kenenkään jalostuspäätökset itselleen tehtävästä varsasta kuuluvat yhtään kenellekkään?

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   4.11.24 19:56:25

?: paitsi että usein se ihan vaan itselle tehty varsa päätyykin jo hyvin nuorena myyntiin. Outo rotusekoitus, "huono" emätamma,jne...tekee sen että varsa ei kiinnosta oikein ketään.

Lähettäjä: Ellu 
Päivämäärä:   4.11.24 21:19:51

Minäkin ihmettelen tätä että laitetaan tamma paksuksi, kun se on hajonnut 7-vuotiaana tai sillä ei ole minkäänlaisia meriittejä urheiluun eikä edes hyvä luonne. Kai se on sitten niin ihanaa tehdä omakasvatti. Vaikka samaan hintaan ja ilman riskejä saisi valmiin varsan hyvästä emälinjasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.11.24 21:25:24

Joo näitähän riittää tosiaan kun se oma nuori meneekin rikki eikä siitä ole käyttö hevoseksi niin laitetaan kantavaksi. Jos emällä jo heikkouksia ehjänä pysymiseen niin ei se anna varsalle hyviä lähtökohtia tulla kestäväksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 06:56:14

Ihmispuolelta on tuoretta tutkimustietoa, jonka mukaan myös hankitut vaivat ja kokemukset tai paremminkin niiden vaikutukset periytyvät, ts. ne muuttavat ihmisen perimää, jonka ihminen välittää jälkeläisilleen. Mitä todennäköisimmin tämä pätee muihinkin lajeihin kuin ihmiseen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.11.24 07:16:17

>>> "miten kenenkään jalostuspäätökset itselleen tehtävästä varsasta kuuluvat yhtään kenellekkään"

Se että sanaa "jalostus" tässä taas kerran sotketaan sellaiseen tomintaan missä rotua huononnetaan kuuluu kyllä keskusteltavaksi.

Vaikka jonkun yksilön vanhemmilla ei ole ollutkaan mitään tunnettua geneettistä SAIRAUTTA niin se ei tarkoita etteikö tämä yksilö joka ei kestä käyttöä silti sisältäisi ja periyttäysi paskoja geenejä. Paskoja geenejä on muitakin kuin niitä jotka aiheuttaa jonkun yleisesti tunnetun diagnosoidun sairauden.

Niitä tuhansia vaivoja joita "jalostetuilla" koirilla esiintyy ei ollut niillä esivanhemmilla joitten jälkeläisillä lähdettiin "kehittämään" rotua nykyiseksi kauheudeksi.

Sanan "jalostus" käyttö pitäisi kieltää niiltä jotka eivät välitä paskaakaan siitä mitä ovat tekemässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 07:21:01

Nämä itselle tehdyt varsat saattaa myöhemmin vaihtaa kotia, kukaan ei pysty takaamaan loppuelämän kotia.

Pitäisi ehdottomasti käyttää jalostukseen sellaisia hevosia joilla terveitä käyttövuosia takana.

Itseä ainakin hirvittäisi teettää omasta, jo nuorena rikki menneestä hevosesta varsa.. hui.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   5.11.24 07:31:23

On jalostusta ja kannan lisäämistä, huonojen tammojen käyttö on jälkimmäistä. Kirjattua oria käyttäessä edes se on tutkittu ja todettu jossain määrin sopivan jalostuskäyttöön - ei väitellä nyt siitä miten paljon 3-vuotiaasta pystyy ennustamaan tulevaisuuutta.

Todella harva "elämänsä hevosesta" varsaa tekevä perehtyy edes sen ominaisuuksiin ja sukuun. Jo pelkkä jalotusarvostelu (tai näyttelyt ylipäätään) antaisi omistajalle tietoa hevosen rakenteesta, sikäli kun harvempi sitäkään osaa sen enempää katsoa. Sen sijaan valitaan vaan joku ori, yleensä sellainen joka täällä Suomessa on vähän pinnalla ja joku tuttukin käytti. Ja nämä varsat sitten tosiaan ilmestyvät usein myyntiin, pahimmillaan jo 5-6 vuotiaina tekemättöminä, kengitysongelmaisina ja huonotapaisina "aikapulan vuoksi".

Ymmärrän tunnepuolen. Mutta sääli silti hevosia jotka tässä leikissä ovat osallisena. Valitettavasti olen törmännyt myös siihen kuinka kokenut kasvattaja käyttää karmealla rakennevirheellä siunattua tammaa siitokseen "jos se ei periytyisi". No kyllä se periytyi ja kyseinen rakenteellinen virhe teki myös varsomisesta vaikeaa eli turhaa kärsimystä tammalle siltäkin osin.

Ostakaa valmiita varsoja joilla suku ja olosuhteet kunnossa tai teettäkää oma JOS tammalla on oikeasti tarjottavaa jalostukseen. Minäkin halusin vuosikausia teettää oman varsan mutta kävi juuri tuota että nuoret hajosivat yms joten piti aina vaihtaa suunnitelmaa. Ostin lopulta kivan tamman joka kokenut ja palkittu emä jälkeläisnäytöillä, ei ole kaduttanut.

Lähettäjä: veeve 
Päivämäärä:   5.11.24 08:18:16

"Eniten kyllä ihmettelen tässä, miten kenenkään jalostuspäätökset itselleen tehtävästä varsasta kuuluvat yhtään kenellekkään?"

Eihän ne välttämättä itselleen lopulta jää... ja jos tammalta periytyy (esim. terveyttä) haittaavia ominaisuuksia niin miksi pitää väkisin tehdä sairas hevonen? Itse olisin myös halunnut elämäni hevosesta varsan mutta tammalla meni hankkarit kolmesta eri jalasta 10v sisään, joten vaikka toipui niistä aina kisakuntoon, miten olisi käynyt varsan jaloille? Rakas pihatonttuhan siitä olisi vähintään tullut mutta entä sitten kun olisin sen joutunut myymään..

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   5.11.24 08:41:20

Elämän hevosesta itselle tehdyn varsan tulevaisuus on silti varmemmissa kantimissa kuin sellaisen muka-huippuyksilön, jolle ei ole mitään muuta suunnitelmaa kuin yrittää saada myydyksi jonnekin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 08:50:42

Tämähän (kuten moneen kertaan mainittu) riippuu viasta tai sairaudesta. Mutta on muistettava myös että geenipolin kaventumisen ehkäisemiseksi kannattaa käyttää myös niitä pihanperänponeja ellei ole selvää syytä miksei. Jos se kisoissa käymätön ja meriittejä hakematon juoksee itselleen laitumella vamman, onko sen kohtalona monttu vain siksi että omistaja ei ole kisaorientoitunut? Ehkä sillä hevosella on pitkässä juoksussa rodulle jotain annettavaa.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   5.11.24 09:04:28

Riippuuhan se siitäkin mitä rotua kasvattaa. Puoliverisillä ei ihan heti ole geenipooli kaventumassa joten niitä ei sen varjolla mielestäni kannata tehtailla ihan mistä sattuu yksilöistä.

Sekin vaikuttaa mihin käyttöön aiotaan. Itse työskentelen jonkun verran ratsastuksen parissa opettajana ja nään kyllä että hyviä (eli kivoja ja terveitä) tuntihevosia tarvitaan aina. Harvoin huippusukuinen puoliverinen on tällainen, mutta sitten taas esim. suomenhevoset ja eestinhevoset omaavat lähtökohtaisesti enemmän sopivaa ominaisuuksia. Mutta en minä sellaistakaan astuttaisi jos se nuorena tuosta noin vaan hajoaa ns. itsekseen, potkuvammat yms eri asia.

Lähtökohtaisesti Suomessa kannattaa kasvattaa sillä varauksella että varsan joutuu pitämään itse, täällä ei hirveän hyvin liiku varsat ja nuoret. Senkään puoleen ei kannata varsaa tehdä ihan vain tekemisen ilosta, ne ovat ihania mutta tullakseen hyviksi hevoskansalaisiksi tarvitsevat opetusta ja tukea eri tavalla kuin aikuiset ja valmiit hevoset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 09:40:43

Hyvä pointti L. Itsellä oli ajatus turhan vahvasti oman rodun piirissä josta juuri luin pitkän postauksen toisaalla.

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   5.11.24 14:11:44

Ainakin eräs somettaja-bloggaaja on varsottanut Pullukka-tammaansa jolla vatsavaivoja ja yllättäen kaikilla (kolmella?) varsoilla on myös allergiaa ja muuta mahaongelmaa.

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   5.11.24 15:43:20

” Kasvatus-puolen topa!”

Älä nyt viitsi.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   5.11.24 16:08:44

Voisiko somettaja-bloggaajan tamman ja jälkeläisten vatsaongelmien syy olla kenties managementissa? Geenejä on aina tosi helppo syyttää kaikesta, mutta kyllä niihin ongelmiin muitakin syitä voi löytyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 16:13:04

Ihan koiramaailmasta on tuttu tuo asenne, että aletaan kaivamaan ongelman syytä jostain muualta tai parhaimmillaan syytetään omistajaa, vaikka vika on täysin perinnöllinen.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   7.11.24 21:37:50

Kyllähän tämä hevospuolen "jalostus" on nykyään tosi vinoutunutta, juuri näistä edellämainituista syistä. Kovasto halutaan uskotella, että nykyään kaikki vika on managementissa, omistajassa, milloin missäkin. Kun fakta on se, että muutama vuosikymmen taaksepäin hevoset pysyivät terveinä ja täyspäisinä paljon huonommallakin hoidoilla ja vähemmillä taidoilla. Eikä kyse ole siitä, että vaivoja ei tunnistettu tai niistä ei välitetty. En muista yhtäkään rajuja kipukohtauksia/rodeoita saaneita hevosia lapsuudesta, vaikka silloin mentiin kaikilla, mitkä nyt selässä piti... Läheisriippuvaisuutta ja stressaavia hevosia ei ollut ollenkaan siinä määrin kuin nykyään. Kyllähän koirillakin heikko hermorakenne periytyy erittäin vahvasti ja on iso ongelma monessa rodussa.

Ja mitä tulee vaatimattomien hevosten jalostamiseen, niin sehän ei ole ollenkaan väärin, jos hevonen on hyväluonteinen ja kestävä. Valtaosa harrastajista ei tarvitse säpäkkää kilpuria, vaan hyvähermoisen harrastehevosen.

Ennenhän kun hevoset on olleet nimenomaan käyttöhevosia, niin niitä on jalostettu sen perusteella, mikä on ollut oikeasti hyvä hevonen. Kestävä ja yhteistyöhaluinen. Mitään rikkinäisiä tai luonnevikaisia ei ole kenelläkään ollut varaa pitää. Näin jalostukseen on päätynyt vaan ne kestävät ja täyspäiset yksilöt. Kilpaurheilun myötä on luonne ja kestävyys unohtunut, kun jalostetaan vaan liikettä, näyttävyyttä, hyppykykyä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.11.24 21:46:04

Vaan kun ympäristön vaikutus ominaisuuksiin on perimää suurempi. Tällä hetkellä tiede puhuu noin 60% tulevan ympäristöstä ja 40% geeneistä.

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   9.11.24 01:08:17

Vaan kun ominaisuuksien periytyvyys vaihtelee. Jotkut ovat 100% perimän määräämiä, jotkut 0%, suurin osa jossain 15% ja 85% välissä.

Lisäksi suurimmasta osasta ominaisuuksia ei tunneta altistavia tai aiheuttavia geenejä. Vaikka esim. mahahaava johtuisi pääsääntöisesti stressistä, jonkin entsyymin tai proteiinin kemiallinen poikkeama voi tehdä mahalaukun limakalvoista paljon alttiimmat haavautumaan stressaavissa oloissa. Tuudittautumalla liiaksi luottamukseen ympäristön vaikutuksen ylivoimaisesti määräävästä asemasta saadaan pahimmillaan aikaan rotuihin tyyppivikoja, jotka havaitaan perinnöllisiksi liian myöhään.

Lähettäjä: Kivaa 
Päivämäärä:   9.11.24 07:07:17

Ne käyttökelpoiset laadukkaat on käytössä. Hevosiin tulee vikoja ennemmin tai myöhemmin. Kehoon mahtuu monenmoista heikkoa kohtaa joten tervettä yksilöä ei ole. Niinpä jokainen arvioi oman tammansa kohdalla onko siinä ominaisuuksia jotka on riski siirtyä jälkeläisille. Kuten tiedämme emme ole vanhempiemme klooneja mutta samoja piirteitä löytyy kenessä enemmän kenessä vähemmän.
Jalostuksella pyritään yleensä tiettyyn rodunmukaiseen tavoitteeseen joka ohjaa siitokseen käytettävien yksilöiden valintaa.
Hevosten ylläpito on kallista ja kannattamatonta. Harva sitä viatonta, vaivaantumatonta tammaa siitokseen laittaa. Toki jokainen voi halutessaan niin tehdä. Vaan eipä se takaa varsan terveyttä sekään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.24 09:32:39

Paljon on kyllä managementissa nykypäivänä vikaa. Mutta joo, myös sairaita yksilöitä on käytetty liikaa jalostuksessa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.11.24 15:59:44

No siis selkeästi periytyviwn ongelmien kantajia en lähtis jalostamaan. Mutta onhan se fakta, että enemmän se elinympäristö, nuorena oikeanlainen rasitus jne vaikuttaa kaikista eniten

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.11.24 16:05:40

Mikään ominaisuus ei periydy 100% - ominaisuuksiin vaikuttaa useat geenit ja ympäristö yhdessä, jolloin periytyvyys vaan ei käytännössä voi olla 100%. Eri asia, kun puhutaan yhden geenin vaikutuksista esim sairauden perimässä. Mutta harvoin sitä tiedetään, kantaako isä tai emä dominoivasti periytyviä haitallisia geenejä.

Lähettäjä: Heta 
Päivämäärä:   10.11.24 13:44:29

Puolitutuilla kaksi kuusivuotiaaksi kääntyvää tammaa joista kumpaakaan ei ole vielä päästy ratsastamaan muuta kuin muutaman kerran kun kummallakin on jatkuvasti jotain vaivaa. Mahahaavaa, suolistotulehdusta, jännevamma, selässä vaivaa ym ym.
Nyt sitten molemmat tiineinä. Huh huh.