Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 31.10.24 12:18:37
Oma oli nuoruudessaan samanlainen, aina reaktio järkyttävä köyrypukki missä ei vaan voinut pysyä.
Aikansa noudatin kaikkien ohjetta, että eteen eteen eteen kunnes päätin ihan omaan intuitioon luottamalla vaihtaa taktiikkaa.
Kun kyse ei ole kivusta, pukittaminen liittyy aina pakoreaktioon. Hevonen on kiihtynyt ja mitä enemmän sen jalat liikkuu, se vahvistaa myös pakoreaktiota.
Aloin kiinnittämään huomiota hevosen mielentilaan, sen rentouteen. Ratsastaessa jos tunsin, että alkaa kiihtyä (mieleltään), hidastin jalkoja. Eli jos ravattiin ja alkoi tuntua paineiden nousua niin siirryin käyntiin, annoin hetkeksi vapaat ohjat ja odotin että hevonen rentoutuu.
Kun rentoutui, jatkettiin ravissa ja niin edelleen.
Jos en ehtinyt ennakoida ja hevonen ehti pukittaa, sen sijaan että olisin sinnikkäästi puskenut sitä eteenpäin, otinkin stopin. Eli kaikki jalat seis välittömästi, jonka jälkeen myötäys ohjista ja seisottiin kunnes kierrokset tuli alas.
Hyvin nopeasti tällä tekniikalla alkoi löytyä rentous kokonaisvaltaisesti ratsastukseen.
Maastoiltiin tosiaan ensin vain käynnissä, kunnes oli rento myös kotiin päin tullessa. Sitten aloin pikkuhiljaa ensin ravailla (sama taktiikka mitä kentällä) ja kun ravi sujui niin mukaan tuli laukka.
Rento mielentila itsessään on hevoselle itselleen tosi palkitseva (endorfiinit) joten todella nopeasti oppi esim säikähtäessä vai hypähtämään ja seisahtumaan sen jälkeen katsomaan asiaa joka säikäytti.
Summa summarum, miten ikinä päätätkään ongelmaan pureutua, keskity rentouteen. Ennakoi jos hevonen alkaa kiirehtiä, jännittyä tmv.
Se käytös mitä hevonen pääsee useimmin toteuttamaan, on se mikä vahvistuu.
|