Lähettäjä: Takaisin satulaan 
Päivämäärä:   27.10.24 15:26:34

Olen koko lapsuuden ja nuoruuden käynyt säännöllisesti ratsastustunneilla ja vuokrahevonenkin aikoinaan oli. Opiskeluaikana ei enää ollut varaa ratsastustunteihin ja työuran alussa rahaa paloi asunnonostoon, yms, joten satulaan palaaminen siirtyi ja siirtyi, vaikka haave taustalla säilyikin. Nyt päälle kolmekymppisenä, yli kymmenen vuoden ratsastustauon jälkeen olen vihdoin aloittanut taas ratsastustunneilla käymisen enkä voisi olla innostuneempi. Olen löytänyt kivan ratsastuskoulun ja sopivantasoisen ryhmän.

Ainoa mikä turhauttaa on se miten tavattoman surkea ratsastaja minusta on tuon tauon aikana tullut. En nuorenakaan ollut mikään lahjakkuus tai erityisen taitava, mutta nykytasoni on aivan onneton. Kaikki varmuus ja tuntuma on tiessään. Vaikka taloudelliset syyt pitkälle tauolle olivat järkevät niin nyt harmittaa hukkaanheitetyt vuodet, jolloin olisin voinut kehittyä sen sijaan, että on menty vain takapakkia.

Haluaisin kuulla muiden satulaanpalaajien kokemuksia miten kehitys on edennyt pitkän tauon jälkeen? Kai se varmuus ja tuntuma tekemiseen sieltä vielä palaa vai olenko jo liian vanha oppimaan? :D Mitään kisatavoitteita tai vastaavia minulla ei ole. Tavoitteeni on lähinnä siisti ja sujuva perusratsastus ratsastuskouluhevosilla. Nyt usein tunnin jälkeen olo on, että olipa tahmeaa ja hankalaa eikä vika ole hevosissa, vaan omassa osaamattomuudessani.

Harrastan säännöllisesti muutakin liikuntaa, joten fyysinen kuntoni on kohtuullisen hyvä, vaikka varmasti aina voisi olla vielä paremmassa kunnossa. Ratsastuksen myötä motivaatio oheistreeniin on kyllä lisääntynyt ja lisäksi verryttelen kropan aina ennen ratsastustuntia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.10.24 16:56:03

Nyt näin vuosi satulaan paluun jälkeen on asiat alkaneet loksahdella kunnolla paikalleen. Onnistumisen tunteita on toki tullut vuoden mittaan, mutta nyt pystyy taas kokoamaan laukkaakin. Toisaalta tässä vuodessa on korjattu todella paljon myös sellaista, mitä olen nuorempana tehnyt väärin, joten olen nyt kyllä polulla paremmaksi ratsastajaksi, kuin silloin olin.

Anna armoa itsellesi pitkän tauon jälkeen ja nauti ennemmin siitä, että pääsee taas harrastamaan :) Tsemppiä, kyllä se siitä!

Lähettäjä: Takaisin satulaan 
Päivämäärä:   27.10.24 19:59:06

Kiitos piste kannustavasta kommentistasi! Hyvä kuulla, että tämä nyt vaan ottaa aikansa, mutta toivoa on :) Ja ihan totta tuokin, että nyt korjataan myös aikoinaan väärinopittuja asioita. Aikoinaan Opettaja hoki "kantapäät alas", joten nykyään runttaan automaattisesti kantapäät alas, mikä aiheuttaa jännitystä ylempänäkin eikä ole toivottavaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   27.10.24 20:27:53

Olin 8 kk ratsastamatta, kun palasin takaisin. Kuinka kipeä olin ratsastuksen jälkeen..
Vatsalihakset huusi. Ennen taukoa ratsastin 6 krt vko.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   27.10.24 20:30:38

Monen vuoden tauon jälkeen palasin satulaan kaksi vuotta sitten. En ole yhtä hyvä mitä olin nuorempana, mutta olen parempi mitä olin vuosi sitten. On erilaista ratsastaa noin 70 kg painavana kuin aiemmin noin 50 kiloa painavana. Sekin vaikuttaa, että ennen ratsasti joka päivä, nyt kerran tai kaksi viikossa. Kivaa tämä on silti edelleen.

Lähettäjä: Nana 
Päivämäärä:   27.10.24 21:45:19

Mulla suunnitelmissa satulaan paluu. Viimekerrasta on äkkiä mietittynä ehkä 6 vuotta. Nyt kun saan vielä n. 10kg tiputettua, voin taas hyvillä mielin jatkaa ratsastustunneilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.10.24 23:46:38

Minulla tuli 12 vuotta taukoa, palasin satulaan nelikymppisenä kahden lapsen äitinä. Olihan siinä ihmettelemistä. Edellisen kerran olin ratsastanut kovakuntoisena alle kolmekymppisenä, sitten olinkin raskauksiwn jäljiltä keskikropan kannatusta etsivä "täti". Alkuun olin todella vino ja syvien lihasten aktivointi vaati todella ajatustyötä. Muutenkin oli tatsi hukassa ja paljon on ollut myös poisoppimista. Juurikin esim. nuo kantapäät, lisäksi olen opetellut ratsastamaan hieman lyhemmillä jalustimilla kuin ennen, ja olemaan nojaamatta taakse... vaikeusastetta lisäsi ehkä vielä se, että päädyin klassiseen painottuvalle tallille, joten istuntaan on todella saanut keskittyä.

Minä en ole koskaan ollut mikään huippulahjakkuus eikä minusta sellaista tule, mutta kyllä tässä silti kehittyy. Mielestäni fiilis on nykyään parempi kuin ennen, ja tunnen paljon paremmin, mitä korjauksia tarvitsee tehdä, missä hevosen jalat menevät jne. Myös oman kehon hahmottaminen on paljon parempaa, vaikka se keho ei enää olekaan sama kuin nuorempana. Oheisliikunta on kaiken a ja o, sopivien treenien avulla olen saanut suoristettua itseäni ja toisaalta huomaan jo yleensä ilman open kommenttia, jos joku kehonosa ei ole balanssissa.

Kyllähän sitä joskus miettii, että harmi kun tuli oltua niin kauan ratsastamatta, olisihan sitä nyt ihan eri tilanteessa jos ei olisi koskaan lopettanut. Toisaalta sitten, voisihan sitä myös toivoa, että saisi sen parikymppisen kropan yhdistettyä siihen, mitä nyt tietää ja ymmärtää, mutta näillä mennään :D En ole kyllä katunut hevosten pariin palaamistani, että tiedä maailmassa kovin montaa asiaa, jotka menevät sen fiiliksen ohi kun hevosen kanssa vaan synkkaa ja kaikki sujuu kuin ajatuksen voimalla. Lyhyitähän ne hetket on, mutta onneksi niitä tulee aina lisää :)

Lähettäjä: masta 
Päivämäärä:   28.10.24 06:35:28

näin vuoden jälkeen voin sanoa että on palattu sille vanhalle tasolle(taukoa oli joku viitisen vuotta), ja voin sanoa että homma rupes toimimaan vasta kun sain alleni ei niin ratsikouluhepan.

Lähettäjä: ispe 
Päivämäärä:   28.10.24 07:06:37

Juu ei ole toivotonta satulaanpaluu! Itse palasin satulaan usean vuoden tauon jälkeen, muistaakseni 2 viikkoa viimeisimmän synnytyksen jälkeen. Ensin en meinannut pysyä selässä edes ravissa, koska vatsalihaksia ei tietenkään ollut siinä vaiheessa. Vuokrahevosilla pääsin mukavasti vauhtiin omalla tahdilla ensin. Kun tuntui että alan pysyä kyydissä, menin ratsastuskoulutunneille. Oli siitäkin jotain hyötyä, mutta uudelle tasolle ratsastustaitoni meni vasta, kun lähdin yksityistunneille ja kursseille huippuopettajille. Yksityistunneilla opettajilla on aikaa korjata, ja kokeneilla valmentajilla on enemmän osaamista kuin yleensä perusratsastuskouluopeilla tai ohjaajilla. Lisäksi ehkä hieman yllättäen ratsastustaitoni nousi sillä, että katsoin ja kuuntelin olympialaisten ratsastusta ja Seppo Laineen selostusta. Ja siis opin erityisesti niitä huonompia ratsastajia katselemalla, miten ei pidä ratsastaa. :) Ratsastuskoulustakin on hyötyä, tärkeää on saada tunteja alle hevosen selässä!

Lähettäjä: Hupu 
Päivämäärä:   28.10.24 14:22:48

Omaan tahtiin alussa.

Jos huomaa että kroppa tuntuu jäykältä ja vaikealta hallita niin suosittelen ratsastuspilatesta

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.10.24 15:00:49

Hyvä fyysinen kunto on ehdottomasti iso etu, kun satulaan palaa aikuisena.

Aloitin itse ratsastuksen uudelleen noin 30-vuotiaana, noin 15 vuoden tauon jälkeen, ja alku tuntui tosi helpolta kun olin silloin tosi hyvässä fyysisessä kunnossa. Sitten tuli pieni loukkaantuminen, jonka vuoksi jouduin jättämään juoksun, uinnin ja kuntosalin tauolle, enkä enää saikun jälkeen saanut itseäni niskasta kiinni ja kunto romahti ja paino nousi. Nyt ratsastaminen on tosi vaikeaa (vaikka olen ratsastanut uudelleenaloituksen jälkeen nyt yhtäjaksoisesti noin 5v) kun oma kunto on huono ja painoa on tullut 15kg.

Omasta mielestäni satulaan paluu tuntui silloin alussa yllättävänkin helpolta - asioita oli aika paljon lihasmuistissa, ja toisaalta aikuisena omaa tekemistä osaa analysoida paljon paremmin kuin teininä. Teininä keskittyi paljon siihen, miltä tekeminen näyttää, kun taas aikuisena osaa ajatella syvällisemmin, reflektoida, eikä epäonnistumiset mene heti tunteisiin vaan niihin osaa suhtautua neutraalimmin kuin murrosikäisenä hormonihirviönä, ja opettajien&valmentajien ohjeet myös ymmärtää paremmin ja niitä noudattaa paremmin kuin teininä.

Itse kävin ensin tunnilla kerran viikossa vuoden ajan, ja toisena vuonna lisäsin käynnit kahteen kertaan vuodessa (koska ratsastus oli ainoa harrastus jota pystyin tekemään). Kolmantena vuonna otin ylläpitohevosen ja aloin ratsastaa lähes päivittäin, ja käydä valmennuksissa n. 3 kertaa kuukaudessa. Sanoisin, että olin "entiselläni" - eli saavutin sen tason millä olin kun teininä lopetin, ensimmäisen vuoden jälkeen. "Huipulla" olin toisen vuoden aikana, kunnes tuli se kunnon romahdus ja lihominen, joita seurasi myös ratsastustaidon katoaminen :D

Eli aikuisena on tosi tärkeä panostaa oheisliikuntaan ja hyvään fyysiseen kuntoon.

Lähettäjä: Satulaan palannut 
Päivämäärä:   28.10.24 15:32:28

Pitää muistaa olla itselleen armollinen, etenkin jos taukoa alkaa olemaan se 10 vuotta. Kyllä moni asia tulee selkärangasta ja teoriassa tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta ei välttämättä käytännössä heti toimi kaikki niin kuin ajattelee.

Komppaan edellisiä, että näin aikuisena on ainakin mielenkiintoa paneutua enemmän teoriaan ja ns perusratsastukseen, istuntaan yms kun nuorempana kiinnosti enemmän maastoilu ja esteet. Pystyy ja jaksaa myös analysoida paremmin omaa tekemistä. Lisäksi teen juurikin peruskuntoharjoittelua ja pilatesta lisäksi nykyään, jotta jaksaa ratsastaa ja lihaksisto toimii.

Eniten minua harmittaa se, että aikuisena on tullut aremmaksi. Ei muuten, mutta maastoilu jännittää kun miettii jo etukäteen mitä siellä voi sattua tai jos muuten alkaa hevosen kanssa vähän tapahtumaan, niin kyllä on pupu pöksyssä aika nopeasti. Nuorempana mentiin, eikä liikaa mietitty etukäteen.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   28.10.24 19:16:00

Hieman off topic, mutta jaan silti kokemukseni. 15 vuoden tauon jälkeen kun palasin ratsastamaan, niin siinä kun katsoin edellisten "tätien" tuntia, mietin vaan, kuinka absurdia koko ratsastustouhu on. Aikuiset ihmiset, nisäkkäät, istuu toisen nisäkkään selässä ja määrää, mitä sen pitää tehdä! Ajattelin, että tämä satulaan paluu jää varmaan nyt itselläni tähän yhteen kertaan, en vaan pysty enää. No, niin vain jatkoin tunteja ensin satunnaisemmin ja sitten säännöllisesti. Nyt kun on taas sen tietyn kuplan sisällä, ratsastus tuntuu taas ihan normaalilta asialta. Tuskin mä silti enää koskaan kokonaan pääsen irti siitä ajatuksesta, onko tämä harrastus millään muotoa eettistä ja onko tämä arvojeni mukaista, niin kivaa kuin se onkin ja taidotkin on palautuneet suht nopeasti. Kyllä nuo em kelat nakertaa harrastuksesta nauttimista, vaikka mahdollisimman hyvin paikan hevosten hyvinvoinnin näkökulmasta olenkin valinnut. Tämä on itselleni ollut se kovin hinta, kun on palannut aikuisena harrastuksen pariin.