|
Lähettäjä: Takaisin satulaan
Päivämäärä: 27.10.24 15:26:34
Olen koko lapsuuden ja nuoruuden käynyt säännöllisesti ratsastustunneilla ja vuokrahevonenkin aikoinaan oli. Opiskeluaikana ei enää ollut varaa ratsastustunteihin ja työuran alussa rahaa paloi asunnonostoon, yms, joten satulaan palaaminen siirtyi ja siirtyi, vaikka haave taustalla säilyikin. Nyt päälle kolmekymppisenä, yli kymmenen vuoden ratsastustauon jälkeen olen vihdoin aloittanut taas ratsastustunneilla käymisen enkä voisi olla innostuneempi. Olen löytänyt kivan ratsastuskoulun ja sopivantasoisen ryhmän.
Ainoa mikä turhauttaa on se miten tavattoman surkea ratsastaja minusta on tuon tauon aikana tullut. En nuorenakaan ollut mikään lahjakkuus tai erityisen taitava, mutta nykytasoni on aivan onneton. Kaikki varmuus ja tuntuma on tiessään. Vaikka taloudelliset syyt pitkälle tauolle olivat järkevät niin nyt harmittaa hukkaanheitetyt vuodet, jolloin olisin voinut kehittyä sen sijaan, että on menty vain takapakkia.
Haluaisin kuulla muiden satulaanpalaajien kokemuksia miten kehitys on edennyt pitkän tauon jälkeen? Kai se varmuus ja tuntuma tekemiseen sieltä vielä palaa vai olenko jo liian vanha oppimaan? :D Mitään kisatavoitteita tai vastaavia minulla ei ole. Tavoitteeni on lähinnä siisti ja sujuva perusratsastus ratsastuskouluhevosilla. Nyt usein tunnin jälkeen olo on, että olipa tahmeaa ja hankalaa eikä vika ole hevosissa, vaan omassa osaamattomuudessani.
Harrastan säännöllisesti muutakin liikuntaa, joten fyysinen kuntoni on kohtuullisen hyvä, vaikka varmasti aina voisi olla vielä paremmassa kunnossa. Ratsastuksen myötä motivaatio oheistreeniin on kyllä lisääntynyt ja lisäksi verryttelen kropan aina ennen ratsastustuntia.
|