Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   20.10.24 21:11:41

Minua kiinnostaa, että miten hevosen omistamista voi jaksaa uupumatta? Voin itse rehellisesti tunnustaa, etten jaksaisi raahautua tallille täyden työpäivän jälkeen joka päivä. Olisi todella raskas ajatus, että töiden jälkeen ehtisi hätäisesti syödä jotain pientä ja sitten olisi lähdettävä tallille vähintään kolmeksi tunniksi. Vielä väsyttävämpi on ajatus, että sen joutuisi tekemään nyt pimeään ja märkään vuodenaikaan. Pitäisi jaksaa liikuttaa hevonen jossain mutsisella ja loskaisella kentällä tai mennä otsalampun kanssa pimeään maastoon räntäsateeseen ja hoitotoimet ennen ja jälkeen sekä varusteiden putsaus ym. Itseäni on monesti väsyttänyt lähteä ihan ratsastustunnillekin kerran viikossa, varsinkin jos se on ollut työpäivän jälkeen. Sohva ja lämmin sisätila vetää puoleensa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   20.10.24 21:29:36

Helposti. Sun kohdalla vaan on niin ettet ole tarpeeksi heppa hullu. Jos jotain haluaa oikeen kovasti niin ei siinä pakkaset ja mutavellit hidasta. Ne ketkä haluaa, tekee. Ne ketkä ei halua, selittelee.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   20.10.24 21:32:39

Vaihda tallipaikkaa sellaiseen, jossa maneesi tai hoidettu ja hyvinvalaistu kenttä. Ja hyvä talliporukka, siinä on kiva vaihtaa kuulumisia samalla kun hinkkaa varusteet puhtaaksi

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.10.24 21:34:24

Olen jaksanut omistaa hevosia sekä niin, että minulla on ollut hevonen vieraalla, että niin, että minulla on hevosia kotona - ja omien lisäksi vielä asiakkaidenkin hevoset. ;)

Ihan hyvin olen jaksanut olla hevosen omistaja, vieläpä treenaava ja kilpaileva sellainen. Kyse on siitä, että ymmärtää, mitä hevosen omistaminen on, ja tietää haluavansa juuri sitä. Jos hevosen omistamisen koettaa hahmottaa normaalina harrastuksena tai normaalina lemmikin pitona, niin siinä menee metsään, koska se on sitovuudeltaan jotain aivan muuta. Ei se kuitenkaan tarkoita, että tämä sitovuus olisi kaikille liikaa tai epämieluisaa. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.10.24 21:35:03

Ai joku ehtii syödä jotain välissä ennen kun lähtee tallille :D

Lähettäjä: niin no 
Päivämäärä:   20.10.24 21:35:48

Kun on tarpeeksi kova palo tehdä asioita hevosten kanssa. edistyä ja oppia, niin se antaa enemmän kuin ottaa. Kunnolliset olosuhteet treenille ja oppimiselle sekä toteutettavissa olevat tavoitteet, niin jaksaa jatkaa. Uupumiseen johtavat yleensä aivan muut ongelmat elämässä, joita ei ole pystynyt ratkaisemaan. Harrastuksen tarkoitus on parantaa ihmisen jaksamista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.10.24 21:35:57

Kaikki eivät vaan ole oikeasti hevosihmisiä, vaikka harrastavatkin ratsastusta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.10.24 21:38:34

Ei kaikkien tarvitse eikä kannata hommata omaa hevosta. Se todellakin on ajoittain rankkaa, etenkin kun osuu niitä ajanjaksoja, kun mikään ei suju. Mutta kyllä hyvät puitteet ja lyhyt tallimatka helpottavat silloin kun ei meinaisi jaksaa.

Ja tosiaan, jos jotakin oikeasti haluaa, keksii keinot.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   20.10.24 21:40:09

Yhen hevosen kans hyvin jaksoi! Kahden kanssa rankempaa, mutta ok. Varsinkin kun on pari liikuttajaa.

Mutta kun molemmat sairasti yhtä aikaa ja taluttelet aamua-iltaa yksin hevosia, maksat kalliita ell kuluja, niin tiukkaa teki! Onneksi molemmat taas kunnossa.

Mulle tallille lähtö ei oo rankkaa, se on vain mun arkea :)

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   20.10.24 21:42:53

En tajuu miksi niitä päivittäin pitää edes liikuttaa

Mulla hevoset kotona ja max tunti menee niitä hoitaessa. Liikuta silloin kun huvittaa, eli 1-3 kertaa viikossa. Hevoset liikkuvat isossa tarhassa joka tehty liikkumista lisääväksi. Niillä käy myös viikoittain vuokraajia. Hyvässä kunnossa ovat.

Töiden jälkeen siis heitän heinät ja siivoan karsinat ja ennen nukkumaan menoa heitän yö heinät. Ja silloin kun käy vuokraajia tekee ne nekin mun puolesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.10.24 21:56:09

"Ne ketkä haluaa, tekee. Ne ketkä ei halua, selittelee."

Näinhän se on. Ja mutaa, loskaa tai räntäsadetta ei ole vielä tälle syksyä nähty.

"Harrastuksen tarkoitus on parantaa ihmisen jaksamista."

Jep ja jos ei se sitä tee, niin kannattaa vaihtaa harrastusta. Jokaiselle löytyy palautumista tukeva harrastus, kunhan etsii.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   20.10.24 22:00:35

Meen töistä suoraan tallille ja todella haluan mennä. Päivän paras hetki on nähdä oma rakas. Ei siinä mutavellit/ tallityöt haittaa. Saan niin paljon energiaa hevosestani, että en edes huomaa olevani väsynyt/ nälkäinen. Aika lentää siivillä ja olen niin onnellinen yhteisestä ajasta rakkaan lemmikkini kanssa. Tekisin mitä vain ystäväni puolesta. Hevostelu on elämäntapa, jonka olen valinnut suuresta rakkaudesta hevosiin. Ei pelkkä harrastus. Siksi tätä jaksaa. (Vr. Miten äiti jaksaa hoitaa/ kasvattaa lastaan)

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   20.10.24 22:04:33

Ei rakkaus hevosiin sulje pois rakkautta ihmiseen! Miksi pitäisi säästellä, kai se on uusiutuva luonnonvara.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.10.24 22:04:36

Hevonen asuu täysihoitotallilla 10min päästä kotoa. Ei tarvitse rämpiä mudassa kun on maneesi mutta on myös kivat maastot. Vuokralainen käy kaksi kertaa viikossa, itse käyn viisi ja silloin kun on työmatkoja tallikaveri hoitaa ja liikuttaa. Hevosella on kiva pitkäaikainen tarhakaveri. Itse käyn säännöllisesti hevosella valmennuksessa ja vähän kisaan omaksi ilokseni. Tallikaverit on kivoja

Ei harmita eikä ahdista yhtään. Talli on mahtavaa palautumista vaativasta asiantuntijatyöstä johon sisältyy myös asiakaskontakteja. Ei tarvi mitenkään hätäisesti syödä vaan ihan täysipainoisia aterioita ehdin valmistaa. Ja pystyn harrastamaan myös muuta ja ylläpitämään parisuhdetta ja kaverisuhteita. Ei siitä nyt tarvi niin hirveää numeroa tehdä, asenteesta homma on kiinni.

Jos ottaa aloittajan asenteen niin onhan se elämä hirveää ylipäätään, oli hevonen tai ei,

Lähettäjä: Tie 
Päivämäärä:   20.10.24 22:08:32

Mulla on kolme hevosta, kaksi lasta ja koira jonka kanssa käyn kerran viikossa treeneissä. Hevoset on kotona, liikutetaan 3-4 krt viikossa per hevonen. Näistä maastoiluun korvattu ajamisella, jolloin mies (joka ei ole hevosihminen) ajaa yhtä ja minä toista. Lapset kärryillä mukana. Muuten ratsastan, usein vasta illalla niin että mies menee nukuttaan lapset, tai sitten vaihtoehtoisesti heti töiden jälkeen ja mies hakee lapset päiväkodista. Näin ehdin olla lastenkin kanssa. Teen paljon etätöitä, se helpottaa huomattavasti, kun voi lykätä jonkin ruuan uuniin tauolla tai laittaa pyykkikoneen pyörimään.
Mutta kyllä se oikeasti on niin, että kun tarpeeksi tykkää ja haluaa, löytyy kyllä aika ja jaksaminen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.10.24 22:13:41

Tässä viime aikoina on kyllä tullut mietittyä samaa. Johan noita hevosia ollut omassa pihassa 25 vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Toki, kun on ollut enemmän niin se on ollut päätyö. Nyt on vähemmän ja ei ole pääansainto. Kyllä se on mukavan helppoa, kun ei ole vieraita hevosia ja omiakin vain muutama.
Samalla alkanut oikeasti panostamaan, että puitteet on kunnossa ihan pikkuasioista lähtien. Ne pikkuasiat alkaa vähitellen olemaan aika iso asia, jos ne päivästä toiseen on vikana.
Välissä on ollut niin, että mulla ei ole ollut liikutettavaa hevosta. Silloin oli kyllä tylsää. Ei perushoitamisessa niin kauaa mene. Jos olis pitempiaikainen tilanne, että ei liikutettavaa, niin pitäis keksiä joku toinenkin harrastus rinnalle.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   20.10.24 22:20:23

Vastahan tässä on 40 vuotta hevosia ollut.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   20.10.24 22:21:46

Kun oma hevonen lähti, olin ihan kujalla että mitä mä nyt sitten teen??
Vuosien aikana tallille lähtemisestä oli tullut niin rutiinia ja tärkeää vapaa-ajan toimintaa ettei siinä jaksamista ajatellut, se oli sitä mitä halusin tehdä.
Elämä on valintoja.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.10.24 22:36:38

Ei kannata hommata niitä hevosia mihinkään mutakkoon tai pöpelikköön, vaan kunnollisiin harrastusolosuhteisiin tai sitten ei ollenkaan.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   20.10.24 23:20:13

Hyvin jaksoi, kunnes lapsia oli useampi kuin yksi.

Lähettäjä: Wii 
Päivämäärä:   20.10.24 23:54:21

Ja se tohon päälle vielä se että niillä on enemmän ja vähemmän epämääräsiä oireita joita sitte pohdit pääs puhki. Nyt se oli tämmönen ja eilen oli tommonen. Olikohan haluton jos satula vaikka painaa? Viet klinikalle ja maksat ittes kipeeks. Sitte onki vaikka saikku ja lääkitset ja kävelytät ja todnäk vielä loskapaskassa. Sitte mieleen tulee että pitäsköhän sitä ruokintaa miettiä, jos sille ei sovikkaan toi ja tää. Kokeilet eri ruokia ja ripuli lentää kaikista. Ja olihan se satulaki epäsopiva ja uus sopiva on 4000 euroo jeejee. Sitte jostai räävitkin ne rahat nii seuraavana päivänä on hevosella jalka poikki. Se on semmosta hevosen omistaminen!

T. Kyllästynyt :DDD

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   21.10.24 00:25:39

3 hevosta ja hyvin jaksaa, ihanaa on ratsastaa ja hoitaa!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 00:26:35

Hyvin jaksaa, jos ei huolehdi liikaa kaikesta eikä ole liian mukavuudenhaluinen. Aina ei pysty täydellisyyteen ja se on ihan ok.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.10.24 05:04:31

Mulla on ollut heppa 17 vuotta enkä edes ekalla viikolla käynyt tallilla joka päivä. Ei siihen ole mitään tarvetta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 05:52:27

Tallin sijainnilla ja sen tarjoamilla puitteilla on suuri merkitys jaksamiseen.
Kyllä muakin väsyttäis työpäivien jälkeen käydä kotona syömässä ja lähteä sitten ajamaan tallille joka sijaitsee pitkän matkan päässä ja jossa odottais kuratarhassa seisova hevonen, joka vielä pitäis viedä ahtaaseen pimeään talliin sekä lähteä siitä upottavalle kentälle otsalampun kanssa ratsastamaan.

Mutta, voi myös harrastaa niin, että ootkin huomioinu sun syömiset jo työpäivän päätteeksi valmiiks ja karautat mukavan lyhyen ajomatkan päähän hakemaan sun hevosen kuivasta tarhasta hyvin valaistulla tallipihalla. Tallista löytyy avaruutta ja valoisuutta sekä tarvittaessa solarium hevosten (ja siinä samalla voi itsekin ottaa lämpöä ;) ) iloksi. Tallista pääseekin suoraa maneesiin tai pihalle hyvinvalaistulle ja hyväpohjaiselle kentälle.
Maastoilut jätän viikonlopuille, ni pääsee valoisaan aikaan ihastelemaan ruskaa!

Mutta, tämä on jokatapauksessa kallis harrastus ja niistä mukavista puitteista saa myöskin pulittaa enemmän. Mut se, mitä tää harrastus antaa, ei sellaista oo vielä muissa tullu vastaan!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.10.24 07:39:19

Ei tallilla ole pakko käydä joka päivä. Erityisesti laumassa (mahdollisesti pihatossa) hevosella on kyllä puuhaa ilman ihmistäkin.

Lähettäjä: Täti +50 
Päivämäärä:   21.10.24 07:42:00

Kyse ei ole jaksamisesta, vaan siitä mitä asioita itse pitää mielekkäänä ja haluaa tehdä.

Jos homma turhauttaa, niin se alkaa tuntumaan väsyttävältä. Jos oma hevonen laita pois, myy tai lopeta. Ei ole pakko tehdä sitä mistä ei pidä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 07:59:04

3 hevosta omassa pihassa. Ei väsytä eikä tympäise aamulla arkena ennen klo 6 mennä talliin eikä viikonloppuinakaan klo 8. Hevosista treenattavia on vain yksi, ja toki onhan tämä syksyn pimeys hieman ärsyttävää, mutta ei silti mikään ylitsepääsemätön este liikuttaa hevonen töiden jälkeen 3-4 kertaa viikossa. Iltaisin perustallihommat ja joka ilta ennen nukkumaan menoa klo 21-22 välillä vielä iltaruokinnat.

Jaksan, koska rakastan hevosia.

Lähettäjä: hiipa 
Päivämäärä:   21.10.24 08:04:58

Ei siellä joka päivä tarvitse käydä. Etätyöt ja joustavat työajat auttavat omaan jaksamiseen. Samoin se, että aloin harrastaa paljon vähemmän tavoitteellisesti.

Kohta on pari kuukautta pimeää ja kylmää, mutta muu aika vuodesta on pääosin mukavaa jos on hyvät puitteet.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   21.10.24 08:15:04

Hevosen omistaminen ei ole laiskojen ihmisten hommaa, se on ihan selvä. Eihän tässä mitään järkeä tietysti ole, kaikki rahat ja aika menee ja on toisinaan todella stressaavaa jos hevosella esim terveyshuolia. Silti olen hevosenomistamiseen täysin koukussa ja jos en pysty pitämään omaa, en harrasta lainkaan. Osittainen etätyö auttaa omaa jaksamista paljon, kun ei ole joka päivä tunnin suuntaansa vievää työmatkaa.

Lähettäjä: ok 
Päivämäärä:   21.10.24 08:19:12

Aloittajan kaltaiselle ihmiselle ei sovi oma hevonen, ihan yksinkertaista.

Lähettäjä: Heppis 
Päivämäärä:   21.10.24 08:19:25

Nykyään en veisi muualla, kuin täysihoitotallille.
Maksan ennemmin palvelusta johon kuuluu kaikki perustarpeet.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   21.10.24 08:22:22

Olen tuo eka täti ketjussa ja mietin kun 60v täti sanoi että haluaa tehdä muutakin kuin hevostella.

Itse reissaan usein 1-2vk reissuja, eikä ole mikään ongelma! Eri asia toki, jos haluaa kuukausitolkulla reissata. Hepoilla ihana tallipaikka ja mulla pari liikuttajaa ja he ovat onnellisia, kun saavat hevoset liikuttaa. Joten win-win!

Toki tämä vaatii sen, että voi luottaa ihmisiin, eikä ole mustis hevosestaan, jos joku muu sillä ratsastaa.

Lähettäjä: Strud 
Päivämäärä:   21.10.24 08:47:50

Sillon ku lapset oli pieniä oli 1 heppa täysihoidossa ja kaveri jokamhoiti 1-2 päivää, jos reissuja niin enempi. Hyvä talli joka hoiti kaikki omat osansa täydellisesti joten ei ressiä. Kun lapset kasvoi pari heppaa täysihoidossa ja hyvin jaksaa. Joustava työ ja hyvä kunto. Aamulla omat treenit, työt ip tallilla, illalla loput työt . Lapset harrastaa myös

Lähettäjä: ….. 
Päivämäärä:   21.10.24 08:50:36

Jaksatko aloittaja tehdä mitään muutakaan töiden jälkeen? Joku käy joka päivä koiralenkillä, joku ratsastamassa, kukin mitä nyt tykkääkään tehdä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 09:04:03

Täysihoidon pitäisi olla 100% luotettava, ei mitään pikkulikkoja kirkumassa ja läimimässä jos hevonen liikauttaa vähän jalkaa. Hyvällä tallilla hevosen voi jättää huoletta siksi aikaa kun itse on muissa velvollisuuksissa. Yksi suurimpia stressin syitä on epämääräiset talliolot. Hommasta tulee liian kuormittavaa jos töissä joutuu suremaan onko hevosella edes asiallista määrää kuiviketta alla tai saako se heinää enemmän kuin tukon.

Sitten on raha. Sitä menee älyttömästi ja joskus mietityttää onko kaikki sen arvoista. No on ilmeisesti kun hommaa on kymmeniä vuosia tehnyt mutta sille rahalle pitää tulla positiivista vastinetta. Jos harrastus on pelkkää huolta ja murhetta ja siitä maksaa 1500€/kk niin se on liian kuormittavaa, ottaa enemmän kuin antaa eikä jatkamisessa ole järkeä. Joku väliaikanen sairaus menee mutta vuodesta toiseen huolen kantaminen tuolla hinnalla on kenelle vaan (paitsi miljonäärille ehkä) liikaa.

Yksi erilainen esimerkki oli kaverin kotitalli. Pari kivaa heppaa, puitteet tosi hyvät ja kaiken pitäisi sujua. Mutta kohdalle sattuikin kaksi läheisriippuvaista hevosta, jotka tulivat sitten langoista läpi jos kaveri hävisi näkyvistä. Hevosten liikuttaminen oli pelkkää stressiä sekä liikutettavalle hevoselle, sille toiselle hevoselle että ratsastajalle. Kenelläkään ei ole kaveria joka päivä mukaan lenkille eikä hevosen laittaminen karsinaan poista sitä hevosen kokemaa stressiä kun se ramppaa sielläkin. Läheisriippuvuus ei parane totuttamallakaan täysin ja mitäänhän ei sitten voi tehdä sinä aikana kun hevosia yritetään siirtää toisistaan metri kerrallaan kauemmas. Vaihtoehdot oli viedä hevoset isommalle tallille tai vaihtaa hevoset, tällä kombolla harrastaminen ei antanut mitään ja oli liian raskasta henkisesti.

Lähettäjä: ….. 
Päivämäärä:   21.10.24 09:11:35

Tietysti pari heppaa stressaa, kaksi ei ole vielä lauma. Neljä vähintään. Itselläni on viisi.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   21.10.24 09:15:24

Ei sitä jaksakaan, jos on kovin mukavuudenhaluinen eikä halua sitä hevosen omistamista tarpeeksi. Sen takia jokaisen omaa hevosta harkitsevan kannattaakin miettiä tarkasti, haluaako oikeasti käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansa ja kaikki rahansa siihen hevosen. Jos esim. sohvalla makaaminen on tärkeää tai jos ei kestä yhtään ylimääräistä huolta ja stressiä, silloin ei kannata hankkia omaa hevosta. Mutta jos oma hevonen on prioriteettilistan kärjessä ja sitä haluaa tarpeeksi, jaksaa kyllä. Itse käyn tallilla joka päivä, ja olosuhteetkin ovat vielä kohtalaisen alkeelliset (pihattotalli, ei lämmitettyä hoitotilaa, ei lämmintä juoksevaa vettä, ei sisävessaa jne.), mutta hyvin jaksan ja tallilla käyminen on lähes aina päivän kohokohta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 09:23:08

Hyvin jaksoi kun hevonen oli kunnossa ja oli rahaa. Pystyi ratsastamaan ja valmentautumaan. Sitten kun useampi hevonen perä jälkeen sairasteli jatkuvasti ja oma ratsastaminen oli pelkkää hevosen kuntouttamista ja piti uudelleen kouluttautua kun työpaikka meni alta niin loppui mun hevostelu.

Huoleton on hevoseton. Omaa hevosta tuskin koskaan tulee koska en halua sitä jatkuvaa stressiä kaikesta, enkä ole valmis maksamaan sellaista summaa että hevosella on 24/7 täysihoito palvelu mukaanlukien ähkyn hoitopalvelut ja valmentajan tallissa asuminen valmennus tunteineen.

Eli vastaus kysymykseen: minä en enää jaksaisi. Samalla rahalla voi tehdä niin paljon kaikkea muuta kivaa ilman jatkuvaa stressiä kaikesta ja nyt on vapaus mennä minne vaan ilman että täytyy miettiä mitenköhän se hevonen pärjäilee ja saako se tarpeeksi heinää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 10:34:25

Mä oon sillä tavalla hullu, että vaikka mahis olis mennä valoisalla harrastamaan, valitsen mennä etenkin sinne maastoon pimeällä. Mitä enemmän tulee ja sataa niin sitä kivempi, saan jotain hyvä ihminen pisteitä ja endorfiineja omassa päässäni kun viitsin huonollakin kelillä mennä ja huomaan siinä samalla että ei se ollutkaan niin paha :D

No ei kai, hevoset ja etenkin omien hevosten pitäminen on meille jollekkin sillä lailla elämäntapa eikä harrastus. Mennään silti, vaikkei aina niin jaksaisikaan koska jokainen tekeminen ja treeni rakentaa sitä tekemistä johonkin seuraavaan pisteeseen ja tavoitteeseen oli se sitten kisat tai ihan vaikka vanhenevan hevosen kunnossa pito.

Lähettäjä: Hevom 
Päivämäärä:   21.10.24 10:51:51

Ekat puoli vuotta olin kyllä aika uupunut ja mietin onko tämä sittenkään se harrastus jota haluan. Hevosenomistaminen on sitovaa, mutta se sitovuus oli silti sitovampaa kuin ajattelin ja juurikin tuo, että aina oll lähdettävä myös töiden jälkeen tallille riippumatta muista olosuhteista.

Nyt minulla on ollut omia hevosia jo 12v ajan enkä voi kuvitella elämääni ilman. Paras ja tärkein harrastukseni. Sitä on aivan hukassa, jos töiden jälkeen ei pääse tallille tai vapaapäivä pitäisi vain "olla". Tallirytmiin on todella tottunut ja siitä on tullut kaivattu rutiini. Nykyään tuntuu raskaalta, jos ei ole hevosta.

Näin se voi muuttua :)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.10.24 10:52:45

Jaksaa, kunhan hevonen kunnossa ja itselle sopiva.
Sitten taas kun kaikki hankalaa, niin se syö motivaatiota.

Mukava tallipaikka, jossa hyvä ilmapiiri on tärkeä!
Ei jaksa joka päivä, jos nuristaan ja puhutaan pahaa jne.

Lähettäjä: Tämä 
Päivämäärä:   21.10.24 11:02:03

"Tallin sijainnilla ja sen tarjoamilla puitteilla on suuri merkitys jaksamiseen."

Tämä. Jos harrastaa päivästä toiseen yksin jossain vaatimattomissa puitteissa tai vaikka olisi seuraakin, niin tuollainen kuratarha-huonokenttä yhdistelmä tappaa varmasti innostuksen.

Onneksi nyt on kivoilla tasokkailla talleillakin vapaata, niin vähän panostamalla pääsee hyviin puitteisiin.

Lähettäjä: ## 
Päivämäärä:   21.10.24 11:34:22

Jaksoin 20 vuotta, vaikka viimeinen vuosi olikin älyttömän rankka. Harrastus on ihanaa kun hevonen kulkee ja aurinko paistaa, mutta kun tulee sairastelua, rahanmenoa, siirrät hevosen edullisemmalle tallille koska sillä ei voi ratsastaa ja lopulta lopetat sen, niin motivaatio on aika lopussa sen jälkeen. Että niin, ehkä en sitten vain halua tätä tarpeeksi enää.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   21.10.24 11:55:40

Se ottaa paljon, totta. Ja antaa vieläkin enemmän. En olisi ehkä itse ollut kypsä 5 vuotta sitten, nyt olen. Pieni lapsi, työt ja hevonen = ei aikaa yhtään mihinkään muuhun. Vuokraaja käy kerran viikossa, että sen saa pyhitettyä kokonaan lapselle. Päivätyöläisenä tää paletti ei toimisi, jos jälkikasvua haluaa nähdä.

En voi kuvitella mitään parempaa, kuin oma hevonen, treenaaminen ja kisaaminen, ja loppuaika pojan kanssa. En niin mitään. Mutta ymmärrän hyvin, miksi kaikille ei sovi. Pitkä, kylmä talvi syö itseltäkin parasta motivaatiota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 12:25:21

Ei me jaksettukaan, ja siksi myytiin hevonen. Vuosien hevosenomistajuuden jälkeen nyt tuntuu siltä, kuin olisi joka päivä lomalla, vaikka töissä käynkin. Meiltä varmasti puuttui juuri se 'palo', josta täällä puhutaan. Toiset jaksaa ja toiset ei, ei se oli merkki paremmuudesta tai huonommuudesta, kullakin on omat intohimon kohteet ja meillä se intohimo sammui. Ei ole pakko, jos ei halua tai jaksa. Elämä on juuri nyt aika ihanaa, kun ei ole raha- eikä aikahuolia.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   21.10.24 12:42:56

"Ei me jaksettukaan, ja siksi myytiin hevonen. Vuosien hevosenomistajuuden jälkeen nyt tuntuu siltä, kuin olisi joka päivä lomalla, vaikka töissä käynkin. Meiltä varmasti puuttui juuri se 'palo', josta täällä puhutaan. Toiset jaksaa ja toiset ei, ei se oli merkki paremmuudesta tai huonommuudesta, kullakin on omat intohimon kohteet ja meillä se intohimo sammui. Ei ole pakko, jos ei halua tai jaksa. Elämä on juuri nyt aika ihanaa, kun ei ole raha- eikä aikahuolia."

Teidän tilanteessahan hevosesta luopuminen on selvästikin ollut ainoa oikea ratkaisu. Ei ole kerrassaan mitään järkeä hakata päätä seinään ja käyttää kaikki aika ja rahat asiaan, josta ei saa yhtä paljon kuin itse siihen panostaa. Hevosen omistaminen on tosiaan sellainen elämäntapa, joka mielekkäänä pysyäkseen vaatii tietynlaista paloa. Jos se tietty palo puuttuu, ennemmin tai myöhemmin homma alkaa ottaa enemmän kuin antaa ja käy liian kuormittavaksi. Itselläni taas se palo on aivan valtava, ja kun olen välillä ollut ilman omaa hevosta pisimmillään noin vuoden, on vain koko ajan tuntunut siltä, että elämästä puuttuu jotain hyvin oleellista.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   21.10.24 12:47:52

Se on juuri niin, että hevosenomistajuudessa ei ole kyse mistään paremmuudesta tai huonommuudesta. Se on pahimmillaan todella raskasta ja stressaavaa ja se tietty palo on pakko olla, tai elämästä tulee aika kamalaa. Jos vaadittava palo (tai addiktio...) sammuu, niin sitten hevonen kannattaa myydä. Itsellä paloa on vielä toistaiseksi, mutta eipä tästä elämästä koskaan tiedä mitä se eteen tuo.

Olen myös huomannut sellaisen kiinnostavan ilmiön, että osa hyvinkin "syvän päädyn" hevosharrastajista on hevosista luovuttuaan ryhtynyt jonkun muun lajin intensiiviharrastajaksi. Omissa tutuissa yksi on pärähtänyt fitnessiin ja toinen uimiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 12:48:31

Tämä on elämäntapa ei harrastus, lähes tulkoon koko elämä pyörii hevosten ympärillä. Jos haluaa tästä vain harrastuksen voi jokapäivä tallilla käynti tuntua kuormittavan. Itse taas elän ja hengitän hevosia ja puoliso myös, meillä arki pyörii tallissa. Kaverit,hevoset,juorut,kisat,pelit,grillailut yms yms kaikki tapahtuu tallilla.

Lähettäjä: (( 
Päivämäärä:   21.10.24 12:57:20

Mulla on ollut hevonen / hevosia 25+ vuotta. Yhdessä vaiheessa oli tilanne, että oli vaan toipilas joka tarvitsi laidunloman ja varsa joka myös laitumella. Oli kesä, ettei ollut mitään syytä mennä tallille, enkä mennytkään. Laitsalla kävin joskus katsomassa.

Oli ehkä elämäni kamalin kesä. En yhtään tiennyt mitä tekisin vapaa-ajalla.

Lähettäjä: Pippa 
Päivämäärä:   21.10.24 13:15:44

Mä jaksoin oikein hyvin aiemmin, nyt en enää oikein jaksa enkä ole motivoitunut. Nyt on muutamia vuokraajia ja sitten loput päivät koitan raahautua itse. Nyt olen jo varmaan 8kk harkinnut hevosen myyntiä, mutten saa aikaiseksi kun tuntuu pahalta. En haluaisi luopua, muttei kyllä ole enää paloa tähän hommaan ja järkeähän ei ole maksaa 900e kuussa siitä ettei saa enää samanlaista iloa ja voimaa harrastuksestaan.

Lähettäjä: 898 
Päivämäärä:   21.10.24 15:27:59

Ei vaan ole kaikkien juttu. Mulla päivätyön lisäksi kolme omaa ja kuusi täyshoidossa olevaa, eikä talli ole edes kotipihassa. Ennen töitä aamutalli, töiden jälkeen karsinat, muut hommat, ratsastusta ja iltatalli. Lisäksi kaksi koiraa. Näin menty nyt 10 vuotta, ja edelleen jaksaa.

Lähettäjä: Lotto 
Päivämäärä:   21.10.24 16:53:48

En ole hevoshullu, pidän hevosista. Rakastan jopa omaa hevostani.
Tallilla käyn vain 3-4 kertaa viikossa, hevosellani ei ole hoitajia eikä vuokraajia joten se on vapaalla ne päivät kun en tallille mene. Hevonen ulkoilee isossa tarhassa laumassa joten touhuaa hevosten asioita keskenään, ulkona ovat klo 5-22.

Hevonen ei kärsi etten sitä näe, se ei kerää virtaa. Pikemminkin se on parempi kun en käy joka päivä. En juoksuta hevostani, koska juoksuttaminen ympyrällä on nivelille kuluttavaa, ohjasajan ja se menee ihan normi reenistä. Voin korvata ratsastuksen vaikka talutuslenkillä metsässä.

Miksi tallilla pitäisi käydä joka päivä? Ei tarvitse kun valitsee täysihoidon ja hevoselle paikan jossa se voi elää hevosen elämää.

Lähettäjä: Ande 
Päivämäärä:   21.10.24 17:47:51

Jaksoin yli 20 vuotta, joka päivä. Nyt en meinaa jaksaa edes satunnaisesti raahautua kavereitten hevosilla ratsastamaan. Ehkä tuossa on sama kuin omat lapset / vieraat lapset? Oman jaksaa vuodesta toiseen, vieraita ei.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.10.24 17:58:21

Mulla se menee niin etten jaksa muuta elämää, jos en käy siellä tallilla.

Lähettäjä: Leppoisaamenoa 
Päivämäärä:   21.10.24 18:07:37

Ei ole kyse jaksamisesta, viitsimisestä tai edes kaikki eivät ole hevosihmisiä provosta. Pistä hevonen hyvään pihattoon niin se yksikin 20 min ratsastus viikossa on juhlaa. Hevonen ei kerää ylimääräistä virtaa kun saa olla hevonen siellä laumassa ja ihminen on sille positiivinen kokemus kun saa päivittäin ruokaa , hoivaa ja joskus joutuu töihin. Ratsastaessa toimii täydellisesti. Mutta toimisiko enää jos menisi tunnin joka päivä? Nyt se ratsastus on sille kivaa vaihtelua eikä pakkopullaa. On läheisriippuvainen joten oma lauma tuo myös henkistä turvaa.

Lähettäjä: Tyytyväinen 
Päivämäärä:   21.10.24 18:58:19

Olin samassa jamassa kuin aloittaja. Vaihdoin työpaikkaa ja ostin sitten varsan, jota sai rapsutella opettaa ja touhuta mutta pärjäsi hienosti hevosseurassa jos ei tallille meno innostanut.

Nykyisin hevonen on jo aikuinen, käyn melkein joka päivä tallilla koska haluan. En enää ole päivätyöstä niin uupunut, etten jaksaisi tehdä mitään muuta. Päin vastoin, harrastus auttaa palautumaan. Heppa täysihoitotallilla joten pakko ei ole käydä päivittäin, jos joskus tekee mieli jäädä kotiin niin jään mutta harvoin näin käy.

Säästän kyllä aikaa siinä, että en puunaile varusteita kuin pakolliset eli hevosta vasten riittävän puhdas pinta. Jos ei jaksa tai on kiire, niin liikutan maasta käsin jolloin ei tarvitse edes harjata, kavioiden puhdistus ja silmämääräinen tarkistus että kaikki ok riittää. Maneesi mukavoittaa. Kun on aikaa ja energiaa, saatan viihtyä tunteja harjaamassa, rapsuttamassa, maastossa talutellen, varusteitakin putsaten tallikavereille rupattelun ohessa. Kun väsyttää ja on kiire, ei tallilla välttämättä mene tuntiakaan (tai pakko mennä ollenkaan).

Tietysti sitten kun hevonen sairastaa, on rahahuolia, pakko käydä tallilla lääkitsemässä ja hoitamassa ehkä useamman kerran päivässä ja tulevaisuus pelottaa, osaa omistaminen olla tosi kurjaakin. Mutta toistaiseksi hyvät ajat tuo niin paljon iloa, että heittämällä plussan puolella :)

On myös monia tapoja omistaa hevonen, voi olla apuna vuokraajia ja hoitajia. Eikä kaikkien tarvitse omistaa hevosta, jos se tuntuu liian sitovalta, voi olla se hoitaja tai vuokraaja. Molemmissa puolensa, itselleni oma on ehdottomasti "se juttu".

Lähettäjä: Oiva 
Päivämäärä:   21.10.24 18:59:42

Jaksoin melkein 50 vuotta rampata jossain ja kyllä tympi monesti.
Nyt on oma talli ja jaksaa hyvin. Koska ei idiootteja ympärillä...

Lähettäjä: Dt 
Päivämäärä:   21.10.24 19:28:13

On ihan okei väsyä. Se on inhimillistä. Elämä on muutenkin kokonaisuus erilaisia kausia.

Ehkä voisit hommata vuokraajan tai liikuttajan? Aina voi luopua harrastuksesta, mutta väsymyksen takia ei kannata ajatella, että harrastus on väärä tai siitä on luovuttava. Jos haluaa luopua, sekin on ihan ok.

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   21.10.24 19:59:06

No mä jaksoin lapsesta kolmekymppiseksi. Noin 10-vuotiaasta asti ollut omia hevosia kotona, aikuisena lyhyitä pätkiä vieraalla ja sitten taas oma talli.

Stoppi tuli siinä kun elämäni hevoset tulivat tiensä päähän, uudet teloivat itsensä milloin mitenkin ja aina niin, että monttu kutsui. Hyvin vaikea on tässä ajassa myös löytää vanhan ajan allroundereita, jotka sopisivat pienelle tallille maalaiselämään ja sinne syysmyrskyihin maastoilemaan ilman, että se on kummallekin hengenvaraallista.

Ja koska tämä on elämäntapa, niin sitä tapaa tuli sitten vaan jatkettua eli hakattua päätä seinään. Oma talli on ehdottomasti itselle mieluisin vaihtoehto, mutta kyllä se into loppuu siitä kun hevoset kerta toisensa jälkeen telovat itsensä lopetuskuntoon, makselet kalliita klinikkalaskuja, yrität ylipäätään etsiä sopivaa hevosta loukkaantuneiden ja lopetettujen tilalle. Parhaimmillaan tämä harrastus antaa todella paljon, mutta pahimmillaan on niin synkkää pskaa ettei mitään rajaa.

Jossain vaiheessa tuli sitten seinä vastaan. Alkoi kärsiä muu elämä ja oma jaksaminen niin paljon. Päätös oli silloin ihan hirveän vaikea. Nyt vaan mietin vuosien jälkeen, että olisi pitänyt tajuta lopettaa jo ennemmin. Hevoseton elämä on ollut tosi mukavaa, never say never, mutta nyt ainakin tuntuu, että pitäydyn tässä. Silloin tällöin käyn kavereiden hevosilla ratsastamassa, mutta hirveää motivaatioita muiden hevosilla ratsastamiseen ei ole.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   21.10.24 20:34:20

Hevonen täysihoitotallilla, missä maneesi eikä liiku kuin keskimäärin 5 päivää viikossa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. :) Toimistotyö arkisin 8-16, vuokraajat käy about 2 kertaa viikossa. Enemmän mua ärsyttää kuskata muksuja treeneihin 4 päivänä viikossa, mistä yksi päivä on sellainen että molemmilla treenit, ehdin tuomaan toisen kotiin, vetästä seisoaltaan kahvit ja lähteä viemään toinen. Treenit kaupungissa 18 kilsan päässä kotoa ja tallille ei näiden aikana ehdi, joten näinä päivinä vuokraajat pääsääntöisesti käy.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   22.10.24 07:18:28

Vastaus kysymykseesi: ei sitä tahdo oikein jaksaakaan.

Jos olisi rahaa maksaa täysihoidosta ja valmennuksista maneesitallilla ja hevonen pysyisi terveenä niin jaksaisin. Mutta kun ei ole rahaa laittaa 1500+ e/kk hevoseen ja bensat päälle niin hevonen asuu puskatallilla puolihoidolla. Käyn joka jeesuksen päivä 2 kertaa päivässä tallilla ja jo todella pitkään jatkunut hevonen sairastelukierre ja epäonni on syönyt motivaation lisäksi kaikki rahat. Olen viimeksi valmentautunut säännöllisesti yli 10 vuotta sitten, sen jälkeen useampi hevonen ja pelkkää kuntoutusta kuntouttamisen perään.

Lähettäjä: miten 
Päivämäärä:   22.10.24 07:31:58

kolmentoista vuoden hevosenomistajan kokemuksella, joskus jaksaa ja joskus ei jaksa ja silti pitää jaksaa. Sinulle se ei ehkä sovi. Itse herään klo 5 viemään heppoja ulos, sen jälkeen vien lapsen hoitoon ja lähden töihin. työpäivän jälkeen haen lapsen ja menen siivoamaan tallin jonka jälkeen mennään sisälle syömään ja laittamaan lapselle ohjelmaa, vaihtoehtoisesti isä jää lapsen kanssa. Menen ottamaan hepat sisään harjaan, lenkitän/ratsastan tai mitä nyt tehdäänkään, sitten ruuat nassuun ja sisälle sohvalle. Ennen nukkumaan menoa vielä hepoille yö heinät ja aamulla sama leikki, joka toistetaan 365 päivänä vuodessa.

Joku kysyi että kuka hoitaa eläimet kun olet lomalla, niin en ole käynyt koskaan lomalla kun minulla on ollut hevosia. Ennen kaikkea tämä on elämän valinta jonka kanssa sitten eletään. Olenko väsynyt tai sairas, sillä ei ole merkitystä... eläimet on hoidettava. Toisaalta jos ei jaksa niin milloin tahansa voi lopettaa ei se sen ihmeellisempää ole

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   22.10.24 08:57:15

Aloittajalle: enemmän olisin sinun kohdalla huolissani siitä,että olet työpäivän jälkeen niin väsynyt että kerran viikossa ratsastustunnille lähteminenkin on raskasta ja että illat menee sohvalla.

Ei ole normaalia että terve aikuinen on noin uupunut. Kannattaisi käydä vaikka työterveyshuollossa juttelemassa että onko työsiliian kuormittavaavai onko jokin terveydessä pielessä (veriarvot, masennus, liian huono fyysinen kunto, ravitsemus...).

Lähettäjä: Toinen täti 
Päivämäärä:   22.10.24 10:18:41

Ihmiset ovat erilaisia: joitakin ulkoilma ja liikunta vetävät puoleensa enemmän kuin sohva ja lämmin sisätila.

Ehkä on tottumuksesta kiinni, mutta itse tulen vain väsyneemmäksi (ja levottomaksi), jos jään kotiin makaamaan. Kun hevonen on täysihoidossa, ei tarvitse tallilla joka päivä käydä. Asiallisella puoli- ja kimppahoitotallillakin pystyy vuoroista ja vastapalveluksista sopimaan (täytyyhän lomaakin voida pitää, on sairaustapauksia jne.).

Lähettäjä: Hiipa 
Päivämäärä:   22.10.24 13:30:22

Jos on kiva hevonen hyvissä puitteissa, ei tarvitse edes maksaa apukäsistä vaan sille saa hyvin maksavan vuokraajan, jopa puoliylläpitäjän.

Mutta tietenkään tämä laji (eli hevosen omistaminen - eri laji kuin ratsastuskoulussa käyminen) ei ole kaikkia varten. Täytyy olla stressinsietokykyä, täytyy nauttia ulkoilmasta, täytyy arvostaa hevosta eläimenä.

Jos työpäivän jälkeen ei jaksa kuin maata sohvalla, kannattaa kriittisesti tarkastella omaa terveyttään ja työpaikkaansa :)

Lähettäjä: Hupu 
Päivämäärä:   25.10.24 21:31:37

Ehkä joskus vielä erehdyn ostamaan oman hevosen, mutta juuri nyt nautin hevosharrastuksen parhaista puolista vuokraajana. Käyn tällä hetkellä tallilla, jossa käy tätiporukka vaihtelevalla aktiivisuudella.

Tärkeintä on että omistajan kanssa jakaa samat periaatteet, on yhdessä sovittu asioista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.10.24 22:44:11

ei aina jaksaisikaan, mutta kuitenkin haluan mennä ja lopulta on hyvä fiilis. myös loskakelissä pimeellä. eikä tallilla tarvi käydä joka päivä, jos hevonen on hyvässä täysihoidossa eikä pimahda vapaista.

Lähettäjä: Xy 
Päivämäärä:   26.10.24 00:21:15

Eipä sitä välillä jaksakaan. Vielä kun hevoset ovat omassa pihassa, käyt ennen töihinlähtöä ja koko loppuillan työpäivän jälkeen.
Syöt jos ehdit. Ratsastat jos ehdit ja enää jaksat.

Täyshoitotalli on nimensä veroinen, täysi hoito. Siellä se hevosen perushoito hoituu maksusta. Ei ole pakko käydä päivittäin ratsastamassa eikä myöskään paikalla muutoinkaan. Siitä ei stressiä kannata itselleen ottaa, jos ei jaksa tai ehdi, se hevonen ei siihen kuole.
Jos tallipaikka on semmoinen että hevonen seisoo karsinassa koko päivän, ulkoilee vain pienen hetken, voi siinä vaiheessa vaihtaa tallia semmoiseen missä voi ulkoilla ja liikkua enemmän.

Lähettäjä: EE 
Päivämäärä:   26.10.24 21:45:23

Ei sitä jaksakaan. Melkein 20 vuotta jaksoin, kunnes tuli seinä vastaan, kolme hevosta kerkesi olemaan.
Itseni uuvuttivat lopullisesti huonot tallipaikat, joissa hevonen sairastui ja sairastuneen hevosen pakollinen liikuttaminen, jotta jatkossa pysyisi kunnossa.
Lisäksi jos työpäivä kestää matkoineen 7-16.30 välisen ajan, niin siihen 2-3 tuntia tallia päälle. Ei paljon muuhun ollut aikaa tai energiaa.
Tallipaikoissa ei tällä seudulla lopulta ole kovinkaan paljon valinnanvaraa, varsinkaan jos haluaa tallin sijaitsevan alle 30min matkan päässä.

Sen lisäksi jatkuva tiedon lisääntyminen eri sairauksista ja hevosen kivusta sai mielen uupumaan.
Se oli jatkuvaa mietintää, että onko tämä nyt kipeä vai ei ja jos on niin mistä.
Vuokraajia ei ole helppo löytää pääasiassa maastoiluun, varsinkaan kun hevonen ei selkeästi suostunut ihan kaikkien kanssa lähtemään edes pihasta. Tuli enemmän ongelmia, kun hyötyjä.

Kaikki raha meni, mitä tuli. Lopulta harrastus ei enää antanut enemmän, kun otti. Se kuuluisa palo katosi ja hulluus hävisi, järki astui kuvioihin.

Hoidin tämän viimeisen loppuun asti ja olin jo ennen hevosen lopettamista päättänyt, etten hanki uutta.
Never say never, mutta ainakin kolme vuotta on nyt mennyt ilman hevosia. Rahaa on jäänyt säästöön, olen fyysisesti paremmassa kunnossa, varmaan henkisesti myös. Myös parisuhde voi paremmin.