Lähettäjä: Emilia
Päivämäärä: 21.10.24 08:22:04
”Harva aikuinen täysjärkinen käy tallilla joka päivä, paitsi poikkeustapauksissa, jos hevosta pitää lääkitä, taluttaa ähkyoireista tms.”
Tässä oikeastaan kiteytyy nykypäivän asenneongelma, mitä tulee aikuisten/keski-ikäisten omilla rahoilla ja ajalla operoivien hevosharrastukseen.
Jos joku ihminen on ymmärtänyt, mitä hevosen omistaminen vaatii, ja todella käy lähes jokapäivä (350 pvänä vuodessa) oman hevosensa luona, hän ei olekaan enää ”täysjärkinen”..
Onhan se ihan päivänselvää, että aniharva kouluikäisten lasten vanhempi, vuoro-töitä tekevä tai esim. muita lemmikkejä omistava ihminen kykenee tai jaksaa arki-iltaisin viettää kahdesta neljään tuntia tallilla siivoten, hoitaen, kävelyttäen, ratsastaen, varusteita huoltaen. Siksi onkin helpompaa ajatella, että ihminen ei ole täysjärkinen tai normaali, jos hän on on tehnyt sen valinnan hevosesta vapaa-aikansa ykkösprioriteettina, ja jos hän ehkä juuri tästä syystä on lapseton, ja mahdollisesti myös lemmikitön, ja jos hän on todella järjestänyt oman vuorokautensa karkeasti kolmeen osaan: työpäivä, oman hevosen hoito ja treeni/ratsastus, ja lepo/nukkuminen.
Oma hevonen on projekti, joka vaatii ihmisen elämästä tosi paljon aikaa ja panostusta, monessakin mielessä. Monella ihmisellä vaan tuntuu olevan sellainen ajatus, että nyt kun minulla on riittävästi rahaa (usein tosin ”riittävästi” on rankasti alakanttiin arvioitu), minulla täytyy olla oikeus ostaa oma hevonen. Riippumatta toki siitä, onko tarpeeksi aikaa ja jaksamista, riittävää ratsastustaitoa, tai riittävää tietotaitoa hevosen hoidosta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, motivaatiota kehittää omaa ratsastustaitoa edelleen, ja huom.! riittävää fyysistä kuntoa tähän kaikkeen edellä mainittuun.
Oikeuksia seuraa aina velvollisuudet. Yllä mainitut olisivat niitä hevosen omistajan velvollisuuksia, mutta monet nykyään oman hevosen hankkivat kuittaavat nuo vain sillä, että kuvittelevat noiden olevan joko sillä alunalkaenkin päin peetä lasketulla budjetilla ostettavissa, tai että täysihoitotallilla nuo vain jotenkin maagisesti itsestään hoituu… eli kyllähän sen täysihoitotallin pitäjän nyt täytyy olla itse ammattilainen (ei nykypäivänä läheskään aina ole), joka sitten joka välissä ehtii, haluaa ja jaksaa ilmaiseksi ohjeistaa, opettaa ja tarjota konsultaatiota.
Eli kertauksena: ”Harva aikuinen täysjärkinen käy tallilla joka päivä, paitsi poikkeustapauksissa, jos hevosta pitää lääkitä, taluttaa ähkyoireista tms.”
- Kyllä, aniharva aikuinen ihminen on niin täysjärkinen, että oman hevosen ostettuaan tajuaa oikeuksiensa lisäksi myös sen painavan vastuunsa, ja siten ihan oikeasti käy tallilla lähes joka päivä ympäri vuoden, hoitaa, ratsastaa, treenaa omaa kuntoaan ja fysiikkaansa, ottaa selvää asioista etukäteen, ja on motivoitunut esim. ratsastuksessa kehittymiseen ja hevosen hoidossa uusien taitojen opiskeluun.
|