Lähettäjä: Erkki 
Päivämäärä:   9.10.24 11:12:07

Mielipidekirjoitus: Kilparatsastuksessa hevosen hyvinvointi ei saa jäädä menestyksen varjoon

Kilparatsastus on vaativa urheilulaji, joka vaatii sekä ratsastajalta että hevoselta hyvää suorituskykyä ja yhteistyötä. Viime vuosina keskustelu hevosten hyvinvoinnista kilparatsastuksessa on saanut yhä enemmän huomiota. Hevosen kohtelu kilparadoilla ja etenkin kotioloissa herättää kysymyksiä, jotka tulisi ottaa vakavasti. Tästä on esimerkkeinä someen levinneet GP-tasolla ratsastavien valmentajien videot, joissa hevosen väkivaltainen valmennus hipoo eläinsuojelullisia rajoja.

Lisäksi on tapauksia, joissa hevosia on yritetty kouluttaa yli yksilöllisen kyvyn, pakotettu jatkamaan loukkaantumisten jälkeen tai kohdeltu kovakouraisesti. Ylirasittamisen, epäreilun kohtelun ja stressilääkityksen seuraukset ovat usein vakavia. Ne heikentävät hevosen terveyttä ja aiheuttaa pitkäaikaisia henkisiä ja fyysisiä ongelmia. Usein tällainen hevonen ei enää palaa radoille. Hevonen saatetaan lopettaa, koska sille ei ole enää käyttöä. Nämä ovat kuitenkin yksittäistapauksia ja uskoisin valtaosan kohtelevan hevosia hyvin.

On kuitenkin huolestuttavaa, kuinka suuri osa kilpahevosista lääkitään stressin vuoksi, etenkin mahahaavan osalta. Lääkityksellä yritetään hallita hevosen stressiä, joka on alun alkaen aiheutettu epäloogisella hevosen kohtelulla, epäsuotuisilla talliolosuhteilla, ylirasituksella ja epäterveellisellä kilpailupaineella. Toiminta ei ole oikeudenmukaista hevoselle eikä heijasta ratsastuksen perustana olevaa eläimen kunnioitusta.

Kuulen usein kilparatsastajilta perustelua vatsahaavalääkkeen käytölle vatsahaavan ennalta ehkäisyllä, mutta harvoin perustelijat ovat valmiita muuttamaan hevosen elinolosuhteita tai omaa käytöstään ennaltaehkäistä hevoselle aiheutuvaa stressiä. Lääkkeen käytön puoltajat eivät useinkaan mieti lääkkeen haittavaikutuksista suolistomikrobien osalta.

Jatkuvalla vatsahaavalääkityksellä, kuten omeprazolilla tai muilla protonipumpun estäjillä, voi olla useita haittavaikutuksia hevosten suolistoon. Esimerkiksi suoliston bakteerikannan muutokset: Vatsahappojen vähentäminen voi johtaa suoliston normaalin bakteerikannan häiriintymiseen, mikä voi aiheuttaa dysbioosia. Pitkäaikainen lääkitys voi altistaa hevosen ruoka-aineallergioille tai -intoleransseille. Vatsahappojen väheneminen voi heikentää suoliston immuunipuolustusta, mikä lisää infektioriskiä. Joillakin hevosilla voi esiintyä ripulia tai muita ruoansulatusongelmia. Pitkäaikainen käyttö voi vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen, erityisesti kalsiumin ja magnesiumin.

McGowan, C. M., & McKinnon, A. O. Gastrointestinal effects of proton pump inhibitors in horses. Journal of Equine Veterinary Science. 7/2016.
Murray, M. J., et al. Evaluation of the effects of omeprazole on gastrointestinal flora in horses. Journal of Veterinary Internal Medicine. 3/2007.
Furr, M. O., & Lafferty, M. Effects of gastric acid suppression on the intestinal microbiome in horses. Equine Veterinary Journal. 4/2009
Sweeney, C. R. Proton pump inhibitors and their effects on equine gastrointestinal health. Veterinary Clinics of North America: Equine Practice. 4/2011.

Valmentajat ja ratsastajat keskittyvät usein liikaa omiin tavoitteisiinsa. Tämä johtaa usein siihen, että hevosen ruokintarutiineja muutetaan tai ruokailuaika keskeytetään jatkuvasti valmennuksen ja kilpailujen vaatimusten mukaan. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan heikentää hevosen hyvinvointia ja lisää riskiä vatsahaavojen kehittymiseen. Hevosen vatsaterveys sekä säännölliset rutiinit ovat avainasemassa vatsahaavojen ehkäisyssä. Ratsastajien tulisi olla tietoisia hevosten ruokintarutiineista ja pyrkiä välttämään jatkuvia keskeytyksiä. Onko oikein, että hevosen täytyy jatkuvasti sopeutua muuttuviin aikatauluihin, koska ihmisillä on niin kiire?

Hevoset ovat herkkiä ympäristön muutoksille. Rauhallinen ruokailuympäristö vähentää stressiä. Stressi on yksi vatsahaavojen pääsyistä, joka usein lisää mahahappojen eritystä ja heikentää vatsan limakalvon suojaa. Syitä, miksi vatsahappojen määrä voi lisääntyä ja miten se liittyy haavaumien kehittymiseen ovat muun muassa pitkät ruokailuvälit tai liian pienet ruokamäärät. Stressaavat tilanteet, kilpailut, liikunta, tai muut muutokset ympäristössä sekä intensiivinen liikunta, tyhjällä mahalla. Hevoset voivat myös reagoida stressiin syömällä vähemmän, mikä pahentaa tilannetta. Myös huonolaatuinen ravinto tai ravintoaineiden epätasapaino voi vaikuttaa mahalaukun terveyteen ja vatsahappojen tuotantoon.

Haavaumien kehittymiseen vaikuttaa muun muassa vatsahappojen liiallinen määrä, joka voi noustessaan tai hevosen liikkuessa reippaammin vahingoittaa mahalaukun limakalvoa, joka normaalisti suojaa mahalaukkua. Kun limakalvo vaurioituu, se voi johtaa haavaumien muodostumiseen. Jos hevonen ei syö säännöllisesti ja mahalaukku on tyhjillään pitkiä aikoja, ylimääräisille hapoille altistuminen on mahdollista. Ilman ruokaa mahalaukun sisältöä ei ole, joten hapot voivat alkaa syödä limakalvoa. Vatsahappo voi myös sekoittua ruoansulatuksessa käytettävien entsyymien kanssa, mikä lisää limakalvon ärsytystä ja vaurioita.

Hevosilla, joilla on mahdollisuus syödä rauhassa ilman keskeytyksiä, on parempi ruokahalu ja terveempi ruoansulatus. Säännöllinen liikunta tukee ruoansulatusta, mutta sen ei tulisi tapahtua hevosen ruokailuaikojen kustannuksella. Hevosten ruokarauha ja rutiinit otettiin mielestäni paremmin huomioon vielä kaksikymmentävuotta sitten.

Hevosen stressi johtuu usein myös ratsastajan tai valmentajan omasta stressistä ja kilpailuhenkisyydestä. Hevoset ovat herkkiä eläimiä. Jos ratsastaja on jatkuvasti kireä, hermostunut tai paineen alaisena ja kiireinen tämä heijastuu suoraan hevoseen. Tällaisissa tilanteissa hevosen henkinen kuormitus usein kasvaa, mikä vaikuttaa sen suoriutumiseen ja terveyteen.

Kilparatsastuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka hevoset koulutetaan, treenataan, hoidetaan ja palautuvat kilpailujen välissä. Hevosen täytyy saada asianmukaista lepoa ja hoitoa sekä henkistä palautumista intensiivisen kilpailukauden jälkeen. Kilpailusääntöjen tiukentaminen hevosen hyvinvoinnin suhteen ja valvonnan lisääminen ovat tärkeitä askeleita. Samalla ratsastajien ja valmentajien koulutusta eläinten hyvinvoinnista tulee vahvistaa, jotta väärinkäytöksiä voidaan ennaltaehkäistä.

Kilparatsastus voi parhaimmillaan korostaa hevosen ja ratsastajan välistä saumatonta yhteistyötä, luottamusta ja harmoniaa. Kilpailu ei ole voiton arvoinen, jos hevonen kärsii prosessissa. Sen lisäksi koko lajin arvokkuus ja eettisyys on vaarassa.

Hevosurheilun parissa viihtyvien, tulisi pitää ääntä, että kilparatsastuksessa noudatetaan korkeimpia eläinten hyvinvointistandardeja. Kilparatsastuksen tulisi pysyä eettisenä ja hevosen kunnioitusta korostavana lajina.