|
Lähettäjä: Erkki
Päivämäärä: 5.10.24 21:20:38
Kilparatsastuksessa hevosen hyvinvointi ei saa jäädä menestyksen varjoon
Kilparatsastus on vaativa urheilulaji, joka vaatii sekä ratsastajalta että hevoselta hyvää suorituskykyä ja yhteistyötä. Viime vuosina keskustelu hevosten hyvinvoinnista kilparatsastuksessa on saanut yhä enemmän huomiota. Hevosen kohtelu kilparadoilla ja etenkin kotioloissa herättää kysymyksiä, jotka tulisi ottaa vakavasti. Tästä on esimerkkeinä someen levinneet lukuisat videot, joissa hevosen valmennus rikkoo eläinsuojelulliset rajat.
Valitettavasti kilparatsastuksessa on nähty tapauksia, joissa hevosten hyvinvointi on vaarantunut menestyksen tavoittelun vuoksi. Väkivallan lisäksi on huolestuttavaa, kuinka usein hevosia lääkitään stressin vuoksi, etenkin mahahaavan osalta. Lääkityksellä yritetään hallita hevosen stressiä, joka on alun alkaen aiheutettu ylirasituksesta, huonosta hevosen kohtelusta ja epäterveellisestä kilpailupaineesta. Toiminta ei ole oikeudenmukaista hevoselle eikä heijasta ratsastuksen perustana olevaa eläimen kunnioitusta. Kuulen usein kilparatsastajilta perustelua vatsahaavalääkkeen käytölle vatsahaavan ennalta ehkäisyllä, mutta harvoin perustelijat ovat valmiita muuttamaan hevosen elinolosuhteita tai omaa käytöstään ennaltaehkäistä hevoselle aiheutuvaa stressiä. Lääkkeen käytön puoltajat harvoin myöskään miettivät lääkkeen haittavaikutuksista suolistomikrobien osalta.
Jatkuvalla vatsahaavalääkityksellä, kuten omeprazolilla tai muilla protonipumpun estäjillä, voi olla useita haittavaikutuksia hevosten suolistoon. Esimerkiksi suoliston bakteerikannan muutokset: Vatsahappojen vähentäminen voi johtaa suoliston normaalin bakteerikannan häiriintymiseen, mikä voi aiheuttaa dysbioosia. Pitkäaikainen lääkitys voi altistaa hevosen ruoka-aineallergioille tai -intoleransseille. Vatsahappojen väheneminen voi heikentää suoliston immuunipuolustusta, mikä lisää infektioriskiä. Joillakin hevosilla voi esiintyä ripulia tai muita ruoansulatusongelmia. Pitkäaikainen käyttö voi vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen, erityisesti kalsiumin ja magnesiumin.
McGowan, C. M., & McKinnon, A. O. Gastrointestinal effects of proton pump inhibitors in horses. Journal of Equine Veterinary Science. 7/2016.
Murray, M. J., et al. Evaluation of the effects of omeprazole on gastrointestinal flora in horses. Journal of Veterinary Internal Medicine. 3/2007.
Furr, M. O., & Lafferty, M. Effects of gastric acid suppression on the intestinal microbiome in horses. Equine Veterinary Journal. 4/2009
Sweeney, C. R. Proton pump inhibitors and their effects on equine gastrointestinal health. Veterinary Clinics of North America: Equine Practice. 4/2011.
Valmentajat ja ratsastajat keskittyvät usein liikaa omiin tavoitteisiinsa, unohtaen hevosen perustarpeet. Tämä johtaa usein siihen, että hevosen ruokintarutiineja muutetaan jatkuvasti valmennuksen ja kilpailujen vaatimusten mukaan. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan heikennä hevosen hyvinvointia, vaan myös lisää riskiä vatsahaavojen kehittymiseen. Hevosen vatsaterveys sekä säännölliset rutiinit ovat avainasemassa vatsahaavojen ehkäisyssä. Ratsastajien tulisi olla tietoisia hevosten ruokintarutiineista ja pyrkiä välttämään jatkuvia keskeytyksiä. Onko oikein, että hevosen täytyy jatkuvasti sopeutua muuttuviin aikatauluihin?
Hevoset ovat herkkiä ympäristön muutoksille. Rauhallinen ruokailuympäristö vähentää stressiä, joka on yksi vatsahaavojen pääsyistä. Stressi usein lisää mahahappojen eritystä ja heikentää vatsan limakalvon suojaa. Hevosilla, joilla on mahdollisuus syödä rauhassa ilman keskeytyksiä, on parempi ruokahalu ja terveempi ruoansulatus. Säännöllinen liikunta tukee ruoansulatusta, mutta sen ei tulisi tapahtua hevosen ruokailuaikojen kustannuksella. Hevoset ansaitsevat rauhallisen ruokailuympäristön ja säännölliset rutiinit, jotka tukevat niiden terveyttä. Näin toimittiin vielä kaksikymmentävuotta sitten.
Hevosen stressi johtuu usein myös ratsastajan tai valmentajan omasta stressistä ja kilpailuhenkisyydestä. Hevoset ovat herkkiä eläimiä. Jos ratsastaja on jatkuvasti kireä, hermostunut tai paineen alaisena, tämä heijastuu suoraan hevoseen. Tällaisissa tilanteissa hevosen henkinen kuormitus usein kasvaa, mikä vaikuttaa sen suoriutumiseen ja terveyteen. Kilpailutavoitteiden ei pitäisi olla syy siihen, että hevonen joutuu kärsimään.
Kilparatsastus vaatii hevoselta paljon fyysistä ponnistelua. On tapauksia, joissa hevosia on yritetty kouluttaa yli yksilöllisen kyvyn, pakotettu jatkamaan loukkaantumisten jälkeen tai kohdeltu kovakouraisesti. Ylirasittamisen, epäreilun kohtelun ja stressilääkityksen seuraukset ovat usein vakavia. Ne heikentävät hevosen terveyttä ja aiheuttaa pitkäaikaisia henkisiä ja fyysisiä ongelmia. Usein tällainen hevonen ei enää palaa radoille. Ja hevonen saatetaan lopettaa, koska sille ei ole enää käyttöä.
Kilparatsastuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka hevoset koulutetaan, hoidetaan ja palautuvat kilpailujen välissä. Hevosen täytyy saada asianmukaista lepoa ja hoitoa sekä henkistä palautumista intensiivisen kilpailukauden jälkeen. Hevosen hyvinvointi ei saa olla uhrattavissa kilpailutulosten vuoksi. Kilpailusääntöjen tiukentaminen hevosen hyvinvoinnin suhteen ja valvonnan lisääminen ovat tärkeitä askeleita. Samalla ratsastajien ja valmentajien koulutusta eläinten hyvinvoinnista tulee vahvistaa, jotta väärinkäytöksiä voidaan ennaltaehkäistä.
Kilparatsastus voi parhaimmillaan korostaa hevosen ja ratsastajan välistä saumatonta yhteistyötä, luottamusta ja harmoniaa. Jos hevosen hyvinvointi uhrataan menestyksen alttarilla, lajin arvokkuus ja eettisyys ovat vaarassa. Kilpailu ei ole voiton arvoinen, jos hevonen kärsii prosessissa. Hevonen on kilpakumppani, joka ansaitsee kunnioitusta, huolenpitoa ja reilua kohtelua.
Hevosurheilun parissa viihtyvien, tulisi pitää ääntä, että kilparatsastuksessa noudatetaan korkeimpia eläinten hyvinvointistandardeja. Kilparatsastuksen tulisi pysyä eettisenä ja hevosen kunnioitusta korostavana lajina.
|