Lähettäjä: GP? 
Päivämäärä:   2.10.24 18:18:13

Ratsastuksessa ei ole oikotietä, Faktan on saanut huomata jokainen ”ihmelapsen” vanhempi. Vaikka luodaan vanhemman toimesta illuusio osaamisesta radat ja hevonen opettaa että ei ole ohituskaistaa eikä lahjakkaita ole tässä lajissa. On vain paksuja lompakoita joilla voidaan hetki tuhlata ja huomata raju totuus. Hyväksi tullaan vain nöyrällä asenteella eli opetellaan ratsastamaan hevosia ja valmentajia kuunnellen.

Lähettäjä: Qwerty 
Päivämäärä:   2.10.24 18:25:09

Ajattelin otsikon perusteella että tämä olisi mukava filosofinen keskustelu siitä tosiasiasta että ratsastuksessa noin kymmenen vuoden kohdalla tiedostaa käyneensä alkeiskurssin. :)

Mutta tämä olikin taas jonkun kateellisen ja katkeran karkea avautuminen siitä kuinka itse ei ole elämässään saanut sitä tukea mitä joku toinen on. Ja se on vaan rumaa. Tällainen toisten lompakoiden kadehtiminen ei kuulu lajiin, ja jos on noin paha mieli niin kannattaa purkaa sitä muualla jonkun läheisen kanssa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.24 18:26:39

Mitkäs aloittaja meriitit huudella "rajuja totuuksia" taas mahtavatkaan olla? Mitä toisten tuhlaamiset on sinulta pois? Eikö oma vanhempi ole kannustanut sinua lapsena vai mikä hiertää?

Lähettäjä: yep 
Päivämäärä:   2.10.24 18:27:08

Samaa mieltä edellisen kanssa.

Lähettäjä: yep 
Päivämäärä:   2.10.24 18:27:48

Qwertyn kanssa.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   2.10.24 18:42:10

No ihanko totta? Mutta et sinä myöskään pääse huipulle ilman laadukkaita (lue: kalliita) ratsuja.
Ja siihen tyssää monen tie ammattilaiseksi.

Lähettäjä: mllö 
Päivämäärä:   2.10.24 19:35:36

"huipulle" LOL! Yksikään suomalainen ei ole ikinä päässyt huipulle. Nina Fagerström lähimmäksi aikoinaan kun oli Top50 joukossa rankingissa.
Ihan voi huippupuheet unohtaa...

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   2.10.24 19:49:14

Emma Kanerva nyt maailmanrankingissa sijalla 20. ja Henri Ruoste sijalla 32. Aika lähellä huippua.

Lähettäjä: tilli 
Päivämäärä:   2.10.24 20:06:48

Lähettäjä: Qwerty
Päivämäärä: 2.10.24 18:25:09

Ajattelin otsikon perusteella että tämä olisi mukava filosofinen keskustelu siitä tosiasiasta että ratsastuksessa noin kymmenen vuoden kohdalla tiedostaa käyneensä alkeiskurssin. :)
Mutta tämä olikin taas jonkun kateellisen ja katkeran karkea avautuminen siitä kuinka itse ei ole elämässään saanut sitä tukea mitä joku toinen on. Ja se on vaan rumaa. Tällainen toisten lompakoiden kadehtiminen ei kuulu lajiin, ja jos on noin paha mieli niin kannattaa purkaa sitä muualla jonkun läheisen kanssa.

Tämä. Otsikon perusteella jo innostuin, mutta olikin pettymys.