Lähettäjä: Fff 
Päivämäärä:   17.9.24 15:03:36

Ysärillä vastaus kaikkeen oli väkivalta ja näyttäminen hevoselle kuka täällä käskee. Sitä tapaa opetettiin ja sen opin.
Jokunen vuosi sitten palasin ratsastuskouluun ja huomannut, että ysärin tavat ei ole enää suotavia.
Millainen tapa on nykyään hyvä? Jotain mielikuvia uuden tavan oppimiseen?
En minä nyt mikään väkivaltainen hullu ole, joka vain lyö ja potkii, mutta tartun voimakeinoihin helpommin kuin muut. Ehkä joku hulluna pitääkin.

Lähettäjä: Jest 
Päivämäärä:   17.9.24 15:31:20

Missä ihmeessä te ootte kasvaneet ja pyörineet? Olen kasarin ja ysärin kasvatti joka näki hevosen hakkaamista tai edes lyömistä 2020 luvulla kiltin ja hevosten hyvinvoinnista jauhavan täti-ihmisen toimesta. Jos elää kuvitelmassa että sitä väkivaltaa oli kaikkialla niin voisiko jo tajuta että se on oma vahvisteharha? Ja hoitaa siitä jääneet traumat eikä julistaa sitä totuutena.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.9.24 16:11:06

"Jos elää kuvitelmassa että sitä väkivaltaa oli kaikkialla niin voisiko jo tajuta että se on oma vahvisteharha? Ja hoitaa siitä jääneet traumat eikä julistaa sitä totuutena.""

niin TÄMÄ!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 16:32:11

Mitä ihmettä Jest luki? Täysin eri aloituksen kuin minä ainakin.

Aloittaja: mulle tehokkain opettaja sellaisesta "näin tehdään tai itketään ja tehdään" asenteesta oli yksi hevonen, joka ei kyseiseen kohteluun suostunut. Äkkiä sitä huomasi, että kannattaa varmaan opetella muita keinoja, jos ei halua joka tunnilla istua hiekkaa maistelemassa. Enkä minäkään mikään hevosten hakkaaja ole koskaan ollut, mutts minulla oli tapani ratsastaa ja hevosten oli siihen hyvä sopeutua. Sitten pari tämmöistä persoonaa opetti, että pidemmälle pääsee vuoropuhelulla ja sen soveltaminen kaikkiin hevosiin on sitten ollut tosi helppoa.

Ehkä itse alottaisin mielikuvaharjoittelulla. Kuvittelet tilanteita, joissa et ole tyytyväinen reaktioosi ja sitten toistat mielessäsi sellaisia tilanteita ja sitä, miten niissä haluaisit reagoida. Samalla ehkä opit huomaamaan, mikä tunne tai tilanne laukaisee sitä väkivaltaa ja sitä kautta pystyt ehkä siirtämään sen tunteen tunnistuksen myös käytäntöön ja esim hetken miettimään niissä tilanteissa.

Lisäksi muistat aina syödä ja juoda kunnolla ennen tallia + tekemään jopa pienen pysähtymisen vaikka autossa, jotta olet tallilla ja hevosten kanssa läsnä ja ajattelevassa tilassa. Silloin sitä omaa käytöstä on helpompi säädellä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.24 16:34:29

Osaatko aloittaja sanoa esimerkkejä missä tilanteissa käyttäydyt väkivaltaisemmin siten on helpompi auttaa miten omaa reagointia voi muuttaa.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   17.9.24 16:47:25

"Aloittaja: mulle tehokkain opettaja sellaisesta "näin tehdään tai itketään ja tehdään" asenteesta oli yksi hevonen, joka ei kyseiseen kohteluun suostunut. Äkkiä sitä huomasi, että kannattaa varmaan opetella muita keinoja, jos ei halua joka tunnilla istua hiekkaa maistelemassa. Enkä minäkään mikään hevosten hakkaaja ole koskaan ollut, mutts minulla oli tapani ratsastaa ja hevosten oli siihen hyvä sopeutua. Sitten pari tämmöistä persoonaa opetti, että pidemmälle pääsee vuoropuhelulla ja sen soveltaminen kaikkiin hevosiin on sitten ollut tosi helppoa."

- Niin, tämä on ollut sinun ajatusmallisi ja ilmeisesti nyös aloittajan. Ensimmäinen kommentti kritisoi sitä, että nämä henkilökohtaiset kokemukset ja tavat leimataan niin, että silloin joskus kaikki toimivat niin.

Mä olen ysärin kasvatti enkä todellakaan tunnista tuota, että hevosia pakotettiin väkivalloin. Totta kai kaikki kehittyy ja nykyään tiedetään enemmän esimerkiksi satuloiden sopivuudesta ym. Mutta johdonmukainen käsittely ei ole väkivaltaa ja se oli yleisempää ysärillä. Vastaavasti hevosten häiriökäytös ja vaarallinen käytös on lisääntynyt hevosjalostuksen, ja osin siitä johtuvien sairauksien myötä sekä huonon hevosmiestaidon myötä. Palaisin mielelläni koska tahansa ysärille, kun hevoset olivat aika pitkälti mukavia allroundereita ja harrastaminen oli aika leppoisaa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   17.9.24 16:51:54

Tuossa tilanteessa asenne on ehkä se mikä kaipaa päivitystä, ei niinkään mitkään mielikuvat.

Tarkoitan, että sen sijaan että yrität kipua tuottamalla pakottaa eläintä tekemään kuten sinä käsket/haluat, mieti miten voit AUTTAA, jotta eläin pystyy vastaamaan halutusti.
Ihan vain sekin jo auttaa tuossa hurjasti, että asennoidut ongelmiin niin että eläin ei tahallaan ole esimerkiksi reagoimatta pyyntöön. Yleisimmät syyt ovat ettei se ymmärrä tai se ei pysty.

Jos et ymmärrä kiinaa, et ymmärrä sitä yhtään paremmin vaikka joku huutaisi megafoniin saman lauseen uudelleen ja uudelleen, kovemmin ja kovemmin, ruoskalla piiskaten. (Tällä tyylillä esim laiska hevonen saadaan väkivalloin eteenpäin, piiskaamalla ja raivoamalla. Mikä ei tarkoita että se olisi reagoinut siihen alkuperäiseen pyyntöön vaan yksinkertaisesti pyrkii pakenemaan)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 16:51:56

Mutta johdonmukainen käsittely ei ole väkivaltaa ja se oli yleisempää ysärillä. Vastaavasti hevosten häiriökäytös ja vaarallinen käytös on lisääntynyt hevosjalostuksen, ja osin siitä johtuvien sairauksien myötä sekä huonon hevosmiestaidon myötä. Palaisin mielelläni koska tahansa ysärille, kun hevoset olivat aika pitkälti mukavia allroundereita ja harrastaminen oli aika leppoisaa
______

Hyvä tiivistys 90-luvusta!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 16:52:19

"Jos elää kuvitelmassa että sitä väkivaltaa oli kaikkialla niin voisiko jo tajuta että se on oma vahvisteharha? Ja hoitaa siitä jääneet traumat eikä julistaa sitä totuutena"

Kyllä sitä oli paljon. Sitä väkivaltaa on paljon muutakin kuin joku aivan silmitön pieksäminen ja kannuksilla jälkiä kylkiin potkiminen mitä moni ilmeisesti ajattelee kun kuulee sanan väkivalta. Ihan tavallisilla ratsastuskouluilla esimerkiksi kannustettiin käyttämään raippaa usein ja tallissa hevosia läimäyteltiin tämän tästä. Tämäkin on väkivaltaa ja tällainen väkivalta on ollut todella, todella yleistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.24 16:58:15

Mulle paras oppi on tullut myös hevosilta jotka ei siedä kovuutta yhtään. Omat alkupään opettajani oli sellaisia että jos hevonen ei mene niin sitten sitä lyödään, eihän sitä lapsi tajunnut kyseenalaistaa. On ollut pitkä tie opetella niistä tavoista pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 16:58:51

Niin vai oletko sinä kasvanut edistyksellisessä paikassa? Ihan yleisesti esim ratsastuskouluissa vielä 2000-luvun alussa käytettiin paljonkin raippaa ja mm. Ope juoksutusraippaa jos hevoset ei totelleet. Ei sellaista tapahdu nykyään. Samoin esim kisasäännöt on muuttuneet hevosystävällisemmiksi (esim esteillä kolme kieltoa -> kaksi kieltoa, jotta hevosia ei niin monesti käsketä, ja rajauksia raipan käytöstä on ainakin tarkennettu jos ei tiukennettu vuosien varrella).

En myöskään ymmärrä miksi pitää tulla kertomaan omaa paremmuuttaan että "minä en ole koskaan" ja esim Jestin muotoilu on kunnon hyökkäys aloittajaa kohtaan. Kaukana neutraalista. Kun kuitenkin aloittaja tunnistaa väärät käytösmallinsa ja haluaa niistä eroon. Ketä auttaa tulla syyttämään siihen tilanteeseen jostain harhoista ja traumoista? Varsinkin kun keskimäärin hevosalalla on toimittu 30-40 vuotta sitten hyvin eri tavalla kuin nykypäivänä. Se, että joku onnekas on sattunut aloittamaan harrastuksen silloin hyvässä paikassa ei tarkoita, etteikö muualla olisi ollut nykypäivänä katsottuna kyseenalaista toimintaa tai opetusta. Harvalla meistä kuitenkaan on ollut ala-asteiässä kykyä arvioida valitsemamme harrastuspaikan toimintaa mitenkään, saati eettisestä näkökulmasta ja siten meistä on tullut sen ajan ja paikan "tuotteita". Hyökkäämällä tämän tunnistavan ihmisen kimppuun ei ainakaan vahvisteta halua ottaa ohjeita vastaan enkä ymmärrä mitä se hyökkääjä asialla edes haluaa saavuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 17:02:41

Hmm, hyviä pointteja! Lähinnä tarkoitan mielikuvilla sitä, että ne väkivallan hetket on yleensä nopeita ja se reaktio on vaistomainen. Sen takia sitä toisenlaista käytösmallia pitäisi voida esim mielikuvaharjoittelulla vahvistaa, jotta se oma vaistomainen reaktio muuttuisi. Mutta tuo mainitsemasi asennemuutos on myös tärkeä huomio ja muutos suhtautumisessa hevoseen ylipäätään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 17:13:32

Ratsastuskouluhevosia ylipäänsä kohdeltiin hyvin karkeasti, ei toki kaikkialla, mutta monessa paikassa. Tuntui, että opettajat eivät pitäneet niitä sen arvoisina, että niillä pitäisi ratsastaa nätisti. Niillä ns. paremmilla hevosilla sitten opetettiin toisenlaistakin tyyliä. Olen kertonut tämän esimerkin ennenkin, mutta minullekin opetti arvostettu opettaja, että hevosen saa "peräänantoon" ihan sellaisella kunnon sahaavalla liikkeellä ohjista. Ja tämän henkilön muiden meriittien perusteella on sataprosenttisen varmaa, että hän kyllä tiesi miten asia oikeasti on ja osasi sitä opettaa, mutta tavallisella ratsastuskouluhevosella, tavalliselle ratsastuskouluoppilaalle hän ei selvästikään katsonut asiaa tarpeelliseksi. Myöhemmin on kyllä puhunut kuinka hevosen hyvä kohtelu on hänelle niin tärkeää. No eipä näyttänyt olevan silloin kun minä hänen tunneillaan kävin.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   17.9.24 17:17:26

No yhtä lailla mielestäni on hyökkäys yleistää omat kokemukset koko sukupolvia leimaaviksi. Minä olen käynyt todella laajasti ysärillä ja 2000-luvun alussa kaikkialla pieniltä kotitalleilta ratsastuskouluihin ja ravitalleihin. Ympäri Suomea leireillyt jne. Enkä tunnista mitään raipalla hakkaamista tai muuta. Enemmän minä näen oloonsa tyytymättömiä hevosia nykyään, kaikki stressaa jostain, osa ihan vaan olemisestakin. Ratsastajat on hirveän ylipainoisia ja kehonhallinta aivan olematon, jos vertaa meihin ysärilapsiin/-nuoriin. Hevosilla on todella vaarallista käytöstä vrt. ysäri. Hevoset eivät olleet niin huippuunsa viritettyjä ja jalostettuja ja esimerkiksi piilevä, nykyisen rakenteen mukanaan tuoma kissing spines aiheuttaa ratsastuksessa aivan todella vaarallista käytöstä. Ysärillä hevoset menivät lähinnä eteen, jos johonkin.

Mä en ysärin kasvattina osaa tänä päivänäkään oikein pitää raippaa mukana ratsastaessa. En ole sitä koskaan oikein oppinut pitämään mukana, tuntuu, että kädessä on ylimääräistä.

Ysärillä myös oltiin tarkkoja istunnasta, kannukset piti ansaita, kevyessä istunassa piti oikeasti pysyä eikä jysähtää joka toisella askeleella penkkiin. Hevoset oli suht luotettavia, poikkeus oli sellainen hevonen jolla ei olisi voinut maastoon lähteä.

Jos on oikeasti ollut vanhan liiton valmentajien tunneilla, Suomessa tai Keski-Euroopassa, niin ei siellä hakata, vaan keskitytään rautaiseen istuntaan ja perusratsastukseen. Klisee, mutta totta.

Jos omassa vihantunteiden hallinnassa tai muussa on ongelmaa, kannattaa ehkä kääntyä psykologin apuun ja käsitellä asiat ensin siellä, ennen kuin lähtee eläinten kanssa touhuamaan.

Lähettäjä: 90 
Päivämäärä:   17.9.24 17:40:29

Täysin samaa mieltä. Itseäni ärsyttää nämä ihmiset, jolla ei ole edes aikomusta opetella kunnolla ratsastmaan. PS ratsastustaitosi ja hevosmiestaitosi näkyy hevosestasi.

Mä en ysärin kasvattina osaa tänä päivänäkään oikein pitää raippaa mukana ratsastaessa. En ole sitä koskaan oikein oppinut pitämään mukana, tuntuu, että kädessä on ylimääräistä.

Ysärillä myös oltiin tarkkoja istunnasta, kannukset piti ansaita, kevyessä istunassa piti oikeasti pysyä eikä jysähtää joka toisella askeleella penkkiin. Hevoset oli suht luotettavia, poikkeus oli sellainen hevonen jolla ei olisi voinut maastoon lähteä.

Jos on oikeasti ollut vanhan liiton valmentajien tunneilla, Suomessa tai Keski-Euroopassa, niin ei siellä hakata, vaan keskitytään rautaiseen istuntaan ja perusratsastukseen. Klisee, mutta totta.

Jos omassa vihantunteiden hallinnassa tai muussa on ongelmaa, kannattaa ehkä kääntyä psykologin apuun ja käsitellä asiat ensin siellä, ennen kuin lähtee eläinten kanssa touhuamaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.24 17:44:02

Itsekin näin 2000-luvun alkupuolella ratsastuskoulussa paljon väkivaltaa:/ Se ahdisti lapsena aika paljon. En itse väkivaltaa käyttänyt, mutta eipä sitä osannut muiden toimintaa kyseenalaistaa tai puuttua, kun on luullut että sellainen on normaalia, vaikkakin ikävää. Siellä oli ihan sellaisia minun ikäisiäni pikkutyttöjä jotka surutta läimivät hevosia jos hevonen vaikka otti yhden askeleen kun kiristettiin satulavyötä, tms. Ja just tuo, että ope oli juoksutuspiiskan tai raipan kanssa jumittavan hevosen takana (todennäköisesti satula oli huono).

Aloin myöhemmin harrastaa koiraurheilua, enkä koskaan nähnyt siellä minkäänlaista väkivaltaa. Koska siitä ei koskaan tullut "normia", kuten valitettavasti hevosmaailmassa, olisi varmasti tullut puututtua jos joku olisi koskaan kohdellut koiraansa rumasti. En siis tässä vaiheessa ollut harrastanut hevosia vuosiin, mutta useasti mietin, että eihän agilitykoiriakaan lyödä, jos ne eivät hyppää estettä, niin miksi hevosia? Tai että jos joku tokokoira selvästi osoittaisi liikkumishaluttomuutta ja pistettäisiin piiskalla liikkelle, en edes voi kuvitella sellaista.

Ok, kyllähän koira ja hevonen on erilaisia eläimiä, mutta yhteistä niille (kuten kaikille eläimille) on se, etteivät ne huvikseen ole "tottelematta". Ehkä monilla ei ole hevosiin niin tiukkaa tunnesidettä kuin koiriin, ja isompaan eläimeen on helpompi käyttää enemmän voimaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 17:46:01

Täällä on monta pistettä kirjoittamassa, mutta minä tarkoitin nyt lähinnä sitä, että moni ei taida vieläkään mieltää väkivallaksi sellaista mikä on ollut aika lailla normi. Ei sen väkivallan tosiaan tarvitse olla mitään hirveää hakkaamista, mutta väkivaltaa se silti on.

Otetaan vertaus ihmisten maailmasta: Nykyään ollaan yleisesti sitä mieltä, että lasten ruumiillinen kurittaminen ei ole ok myöskään sen "lievissä muodoissa" . Joskus se on kuitenkin ollut hyvin tavallista, eikä se suinkaan ollut aina mitään hirveää hakkaamista vaan vaikka tukkapöllyä silloin tällöin. Ei sitä silloin pidetty lapsiin kohdistuvana väkivaltana, sitä pidettiin jos lasta aivan raivona pieksettiin, mutta joku tukkapölly ja luunappi, ei sitä mielletty väkivallaksi. Nykyään mielletään ja se on myös laissa kielletty.

Lähettäjä: Hu 
Päivämäärä:   17.9.24 17:47:06

Tunnista päällimmäinen tunne. Onko se pelko vai häpeä? Haluatko miellyttää? Kyse on omien tunteiden säätelystä ja ymmärtämisestä, ei muiden vastuuttamisesta.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   17.9.24 17:49:54

Minusta on väkivaltaa kun ratsastajalla on huono tasapaino ja ylipainoa. Samoin jos hevosta pumpataan kokoajan liikkumaan kaston sen väkivallaksi puhumattakaan kun joku on juoksutusraipan kanssa kentällä heilumassa. Näitä näkee ihan herran vuonna 2024 joka ******* ilta kun tallille menee. Väkivaltaa on myös ratsastaa hevosella joka ei sovellu ratsastukseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 17:56:54

Semmoisen viisauden lisäisin et tunteet ei kuulu hevosten käsittelyyn eikä kouluttamiseen.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   17.9.24 18:13:12

"Siellä oli ihan sellaisia minun ikäisiäni pikkutyttöjä jotka surutta läimivät hevosia jos hevonen vaikka otti yhden askeleen kun kiristettiin satulavyötä, tms. Ja just tuo, että ope oli juoksutuspiiskan tai raipan kanssa jumittavan hevosen takana (todennäköisesti satula oli huono)."

"Täällä on monta pistettä kirjoittamassa, mutta minä tarkoitin nyt lähinnä sitä, että moni ei taida vieläkään mieltää väkivallaksi sellaista mikä on ollut aika lailla normi. Ei sen väkivallan tosiaan tarvitse olla mitään hirveää hakkaamista, mutta väkivaltaa se silti on.

Otetaan vertaus ihmisten maailmasta: Nykyään ollaan yleisesti sitä mieltä, että lasten ruumiillinen kurittaminen ei ole ok myöskään sen "lievissä muodoissa" . Joskus se on kuitenkin ollut hyvin tavallista, eikä se suinkaan ollut aina mitään hirveää hakkaamista vaan vaikka tukkapöllyä silloin tällöin. Ei sitä silloin pidetty lapsiin kohdistuvana väkivaltana, sitä pidettiin jos lasta aivan raivona pieksettiin, mutta joku tukkapölly ja luunappi, ei sitä mielletty väkivallaksi. Nykyään mielletään ja se on myös laissa kielletty."

- Niin, pitää myös muistaa se tosiasia, että pikkutyttö ei oikeasti voi omilla voimillaan vahingoittaa hevosta, kun taas hevonen voi tappaa aikuisenkin yhdellä puraisulla tai potkulla. Koiriin ei voi siksi myöskään verrata.

Tietenkään mikään läpsiminen tai raipan kanssa jahtaaminen ei ole sopivaa käytöstä, saatika hakkaaminen. Kuitenkin esimerkiksi minä on hyvin pienikokoinen nainen ja ollut aina pieni, minä jään toiseksi hevoselle, jos en sitä selväksi tee, JOS siihen on aihetta. Aina ei ole ja aina pitää myös miettiä miksi hevonen käyttäytyy kuten käyttäytyy, onko se kipeä tmv. Toki jossain äkillisessä vaaratilanteessa ei tuollaiseen syväanalyysiin ole aikaa ja silloin toimitaan niin, että henki säilyy ihmisellä, vaati mitä vaati.

Ja olen myös sitä mieltä, että lasten vapaa kasvatus ei ole tuottanut kovin hyvää tulosta. Se @!#$ tai riveleistä ulos koululuokasta olisi ihan paikallaan tänäkin päivänä.

Rajat ja rakkautta pätee ihan lapsiin ja hevosiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 18:18:25

No ihminen nyt on tunteva eläin että tunteiden ottaminen pois päältä on vähän kova vaatimus. Enemmän kyse on siitä, että osaa hallita ne tunteensa.

Mutta siis en minä ole tarvinnut "väkivaltaan" vihaa tms. Koska minulle on nuoresta pitäen opetettu, että raippaa pitää käyttää jos hevonen ei liiku. Ei sillon puhuttu siitä, onko hevonen haluton tai miksi se ei halua liikkua. Hyvä jos jossain on, mutta niillä useilla talleilla joissa itse kävin, asiaa ei ilmaistu niin. Hevosen tuli tehdä työnsä ja jos työnteko ei huvittanut, motivaatioksi oli raippa eikä joku muu. En minä nykyään niin toimi, olen oppinut ja opetellut toimimaan eri tavalla.

Ei meilläkään mitään silmitöntä väkivaltaa ole opetettu, vaan tuo vertaus noihin luunappeihin ja tukistamisiin on mielestäni hyvä. Maailma muuttuu.

Eikä tämä yllä kirjoittamani poista sitä, että istuntaan kiinnitettiin huomiota eikä meillä käytetty koskaan kannuksia. Mutta kyllä sekin mielestäni kertoo jotain, että moni hevonen oli vihainen ja se oli ihan normaalia, ja monella tallilla.

Ja Q, en tiedä millä tavalla on hyökkäys yhtään ketään kohtaan todeta, että 90-luvulla oltiin keskimääräistä väkivaltaisempia hevosia kohtaan verrattuna nykypäivään. Ja väkivalta nimenomaan sellaista "kevyttä", arkipäiväistä tiukkaa kohtelua (ainakin monessa ratsastuskoulussa), ei mitään hevosten silmitöntä hakkaamista.

Kannattaa muistaa, että aikanaan on esim hypätty world cupia kuonokopalla ettei hevonen ole purrut ratsastajaa. Ei sellaista katsottaisi nykypäivänä. Että kyllä hevoset on ollut kovemman kohtelun kohteena aiemmin, vaikka varmasti on asiallista käsittelyä myös silloin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.24 18:32:55

Aivan ihmeellistä saivartelua Q:lta. Jos kävisi vaikka niin, että hevonen täysin yllättäen kävisi vaikka tarhassa vesiastiaa täyttävän henkilön päälle, niin tottakai silloin käytetään mitä tahansa keinoja jotta henkilö saadaan turvaan. Ja sen jälkeen sitten mietitään että onko aivokasvain tai muuta. Mutta kun ei ollut kyse näistä tilanteista, vaan sellaisista joissa väkivalta ei ole tarpeellista ja on väärin. Juuri esim. siitä, ettei kipeä hevonen halua liikkua mutta raipan kanssa silti juostaan perässä. Ja kyllä pikkutyttökin saa aiheutettua hevoselle kipua kun räimäyttää raipalla tai riimunnarulla rinnuksille. Se, että hevonen ottaa askeleen eteen ei ole kyllä läimimisen arvoinen asia.

Me puhutaan aidasta ja sinä puhut seipäästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 18:35:04

"Ja olen myös sitä mieltä, että lasten vapaa kasvatus ei ole tuottanut kovin hyvää tulosta"

Tämä ei ole keskustelun aihe, mutta on erikoista että joidenkin mielestä ruumiilliselle kurittamiselle on ainoana vaihtoehtona ilman rajoja kasvaminen. On ihan totta, että nykyään on menty myös siihen ääripäähän ettei lapselle saisi tulla mitään seurauksia huonosta käytöksestä, mutta kyllä ruumiillisen kurittamisen kielto on ihan tervetullut juttu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 18:37:11

"Semmoisen viisauden lisäisin et tunteet ei kuulu hevosten käsittelyyn eikä kouluttamiseen"

Eivätkö myöskään positiiviset tunteet? Hevoselle ei saisi osoittaa rakkautta ja kiintymystä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 18:55:59

Noh, ehkä toi käsittely oli väärin tuossa.mut siis systemaattisuus, sitä hevoset rakastaa. Oliko just joku hu juttu nuorten kouluttajasta, otsikko oli tyyliin 'ainoa tunne nuorten kanssa on kärsivällisyys ' tms (ei kait kärsivällisyys ole tunne). Itse oppinut tuon a mcleanilta.

No tässä tuo juttu onkin :

https://ratsastus.hevosurheilu.fi/neuvonta/ratsastuksen-taito/
ainut-tunne-joka-kuuluu-satulaan-on-karsivallisyys

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   17.9.24 19:06:36

Minä aloitin tunnit - 80 luvulla ja tallissa oli 2 ponia ja 1 hevonen joilla raippaa tarvi käyttää. Koko ikäni aikana ratsastanut ehkä 15 hevosta joilla on tarvinu raippaa käyttää että hevonen liikkuu, silloinkin riittänyt kevyt näpäytys. Yks oli mitä en saanu liikkumaan niin totesin heti alkuun että tätä hevosta en osaa ratsastaa yhtään eli hevonen liikkuu jos huvittaa, raipalla en ala lyömään. Olen saanu harrastaa talleilla missä hevosia ei ole lyöty tai läimästy. Aloittaja päättää nyt minkä verran on kohtuullista käyttää raippaa tai pohkeita ja missä vaiheessa toteaa että vika on satulan yläpuolella eikä sillon hevosta rankasta jos ei hevonen toimi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.24 20:31:32

Itse kanssa käynyt 80-90 luvulla lapsena tallilla, jossa väkivalta hevosia kohtaan oli ns. normaalia tai ei sitä siis silloin pidetty epänormaalina. Tallilla on paljon laiskoja hevosia, joita hakattiin raipalla niiden saamiseksi liikumaan. Jotkut hoitajat mm. potki hevosta mahaan satulavyötä kiristäessä. Oli ns. villi talli eli ei srl:n hyväksymä ratsastuskoulu. Omistaja kilpaili kenttäratsastuksessa.

Lähettäjä: ullis 
Päivämäärä:   17.9.24 20:45:44

Itse myös kasarilla harrastuksen aloittaneena ymmärrän mistä aloittaja puhuu, vaikka itse en ole mitenkään väkivaltainen ihminen ja 2000-luvun alussa hain oppia sen ajan hevosystävällisiltä kouluttajilta (Vepsä ym). Selkeimmän eron muutokseen ajassa huomasin, kun palasin harrastuksen pariin muutama vuosi sitten, noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Sen jälkeen olen käynyt ratsastuskoululla, missä hevosia ei käsitellä eikä ratsasteta voimalla eikä väkivallalla, hevosia ei kohdella armeijatyylillä eikä myöskään ratsastajille huudeta. Hevonen on näinä vuosikymmeninä "muuttunut " tuntevaksi eläimeksi ja entisajan huono käytös on nykyään huomattu pääosin jostain vaivasta johtuvaksi. Nykyään eniten säälittää kiltit hevoset, jotka kipeänä ja nöyränä joutuvat joissain paikoissa tekemään töitä niin kauan kuin pystyssä pysyvät.

Lähettäjä: ….. 
Päivämäärä:   17.9.24 20:54:11

Juu useammalla tallilla ratsastin ysärillä lapsena. Kaikissa väkivaltaa. Just läpsiminen ja pohkeella potkiminen ihan tavallista. Muita mitä todistin niin
-gramaaniohjalla sahaaminen. Nimenomaan lapsen piti ottaa se gramaaniohja käteen ja sahata.
- tet-harjoittelussa ei saatu mennä katsomaan kun opettajat läpiratsasti hevosia. Nyt miettinyt mitä väkivaltaa siellä ollut.
- tuntihevonen potkaisi omistajan pojan kisahevosta jolloin ope otti tuntihevosen ohjista kiinni ja läimi raipalla samalla kun tuntiratsastaja selässä.

Mulla on nyt ollut opettelemista käden kanssa kuinka ajatus onkin pehmeä tuntuma eikä sahaava ja kova.
Myös sen nyt huomannut että epävarman hevosen kanssa onkin parempi rauhallinen hoitaminen ja kuulostelu kuin komentaminen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.9.24 21:00:58

Kyllä ysärillä oli paljon mm myös paljon vihaisempia hevosia. Ainakin kahdella isolla pk-seudun ratsastuskoululla oli ihan yleistä, että hevoset puri satuloidessa ja yritti potkia tai liiskata seinään kun niiden pilttuuseen meni. Ja niille "piti näyttää kuka on pomo".
Kyllä nykyään mietittäisiin miksi käyttäytyvät aggressiivisesti.
Lisäksi oli yleistä, että satulavyötä kiristäessä potkaistiin polvella mahaan kun pullistelivat ja raippa kyllä viuhui ihan opena käskystä jos poni ei liikkunut tai jos pukitti, niin raippa annettiin niin kauan, että pukittelu loppui tai ratsastaja tippui.
Ja kyllä nykyään on menty monessa asiassa ojasta allikkoon ja hevoset ovat vaarallisia koska niillä ei ole mitään rajoja ja saavat aivan liian vähän liikuntaa.
Mutta itse olen ainakin oppinut, että määrätietoisesti ja johdonmukaisesti toimimalla pärjää pitkälle ilman väkivaltaa. Mutta kyllä itse olen joutunut ihan tietoisesti opettelemaan, että esim hevoset huitaiseminen riimunnarulla ei ole enää ok ja on väkivaltaa vaikka sitä ei ysärillä sellaiseksi miellettykään.

Lähettäjä: ratsu 
Päivämäärä:   17.9.24 21:06:35

Ja mä olen aloittanut ratsastuksen 70-luvulla(!!) ja en kyllä muista minkäänlaista väkivaltaa, ainakaan rats koulussa. Muistat kun kerran karsinassa läimäytin hevosta joka harjatessa yritti purra, ope näki, niin sain kylä huudot häneltä.

Sen sijaan jotkut hevoset oli kipeämpiä kun eläinlääketiede oli oikeasti aika lapsenkengissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 21:18:17

"Kyllä ysärillä oli paljon mm myös paljon vihaisempia hevosia. Ainakin kahdella isolla pk-seudun ratsastuskoululla oli ihan yleistä, että hevoset puri satuloidessa ja yritti potkia tai liiskata seinään kun niiden pilttuuseen meni. Ja niille "piti näyttää kuka on pomo"."

Tämäkin on ihan totta, että vihaisia hevosia oli paljon. Isolla kolmen tähden koululla melkein kaikki hevoset purivat ja jotkut myös potkivat. Kipeitähän niistä oli moni, nyt sen tajuan ja muutenkin niiden elämä oli sen verran ankeaa, että ei ihme että olivat vihaisia. Eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että niitä läimittiin turvalle, tätä tekivät ne isot hoitajat. Turvalle lätkimisen seurauksena hevoset olivat tietysti arkoja päästään.

En käy enää ratsastamassa, joten en tiedä mikä on nykyään tilanne, mutta ennen vihainen ratsastuskouluhevonen oli itsestäänselvyys.

Lähettäjä: luimu 
Päivämäärä:   17.9.24 21:20:55

Mun muistoissa 80-luvun ratsastuskoulussa ei ollut kuin yksi vihainen hevonen. Entinen yksäri,SM tason estehevonen. Kaikki muut, oliko 10-12 oli ihan kilttejä hoitaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 21:24:05

"Sen sijaan jotkut hevoset oli kipeämpiä kun eläinlääketiede oli oikeasti aika lapsenkengissä."

Kyllä kipeys johtui myös esim. epäsopivista varusteista ja liiallisesta työmäärästä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   17.9.24 21:32:38

Hevosten pitää reagoida apuihin ja apuja pitää tarvittaessa vahvistaa. Fiksu raipankäyttäminen on hevoselle vain hyväksi. Possuhölkkä ja kihnuttaminen eivät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 21:37:10

Riippuu niin ratsastuskoulusta, mitä ja miten adiat tehdään. Olen itse ratsastanut tällä vuosikymmenellä niin, että opettaja viuhutti piiskaa hevosen kintuille, jos ei hevonen reagoinut pohkeeseen. Oma tehtävä oli pysyä kyydissä putoamatta ja antaa ohjaa.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   17.9.24 22:41:41

Aijai sentään. Läpsäisin hevosta takamukselle, kun selkään nousua aloittaessani piintynyt lasten tuntsari alkoi peruuttaa. Ei peruuttanut enää.
Hirveää väkivaltaa?
Ja hevonen kyllä liikkui letkeästi ja avuilla kun töitä tehtiin. Voidaan siis unohtaa "se on kyllä kipee kun ei halua ratsastajaa selkään" - näkökulmat, sen sijaan voidaan miettiä, josko ne tuntsat sittenkin yrittävät jekuttaa....
Vai oisko teillä vaihtoehtoisia toimintatapoja?
Joskus näitä liikehtiviä ratsuja oon pyöritellyt kaartoon ja takaisin niin kauan että seisominen alkaa maistua, mutta aina se ei ole vaihtoehto, kun tunninkin pitäisi päästä alkamaan.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   18.9.24 08:54:13

"Sen takia sitä toisenlaista käytösmallia pitäisi voida esim mielikuvaharjoittelulla vahvistaa, jotta se oma vaistomainen reaktio muuttuisi."

Juuri tähän se asenteen/ajatuksen muuttaminen auttaa nopeiten.
Kun ei ole enää sitä asennetta taustalla, joka laittaa toimimaan tavalla x, hallitset omia reaktioitasi koska ajattelet ennen toimimista.

Esimerkiksi nyt vaikkapa hevonen joka ei nosta laukkaa. Sen sijaan että vaistomaisesti lähdet vain koventamaan apuja/pakottamaan hevosen laukkaan, (koska sinä määräät) ongelman tullessa eteen, ensimmäinen ajatus olisi MIKSI laukka ei nouse, mikä on pielessä ja miten se voidaan korjata. (hevonen ei ole tasapainossa, nostoa ei valmisteltu kunnolla jne)

Asenne vaikuttaa ihan valtavasti siihen, millä tavalla ratsastaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.24 08:56:39

90-luvulla alkeistunnilla oli ihan normaalia, että opettaja mm. jahtasi poneja talikolla, että sai ne liikkumaan yms. Mutta toisaalta tunnen edelleen saman opettajan nykypäivänä ja nykyään hän on todella hevoslähtöinen ja spesialisti hevosen kivun tunnistamisessa, kaikki vanhat tavat ovat jääneet romukoppaan, myös minulta.

Siksi en oikein ymmärrä aloittajan kysymystä "Miten eroon" no siten, että kun itse ymmärrät että väkivalta ei ole ratkaisu, niin eihän sitä silloin käytä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.24 09:15:43

Luin ketjua ja kyllä reagoin salamannopeasti huitasemalla jos mua yritetään purra/purraan, vaikka muuten pehmeitä otteita käytän-onko siis tällainenkin nykyään ysärioppia josta päästävä eroon?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.24 09:41:18

Ja hevonen kyllä liikkui letkeästi ja avuilla kun töitä tehtiin. Voidaan siis unohtaa "se on kyllä kipee kun ei halua ratsastajaa selkään" - näkökulmat, sen sijaan voidaan miettiä, josko ne tuntsat sittenkin yrittävät jekuttaa...."

Eli meinaat, että ne tuntsarit jekuttaa kun se on niin kivaa ja on hauska nähdä ratsastajan reaktio? Tuskinpa. Ei vaan halua pomppivaa, osaamatonta aloittelijaa selkäänsä. Totta kai se liikkui rennosti sitten, kun tajusi ettet ole aloittelija vaan osaat ratsastaa nätisti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.24 09:47:36

Aloittaja on varmaan jo poistunut juupas eipäs keskustelusta, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, missä tilanteessa hän kokee olevansa "liian ysäri".

Itse en koe ns itsepuolustusta (pureva, jyräävä tms hevonen) minään liian kovina otteina vaan turvallisuuden takia välttämättömänä. Olen sen sijaan muuttanut käyttäytymistä esim tilanteissa, joissa hevonen jännittää (kehuja pakottamisen sijaan), suhtautumisessa hevosen epämukavuuden ilmaisuihin (komentamisen sijaan esim hidastan itse tai ohjaan hevosta toivotun käytöksen suuntaan jossain epämukavassa hoitotoimenpiteessä) ja tosiaan tuo, että kuuntelen hevosta jos se on vaikea ratsastaa ja pakottamisen sijaan pyrin löytämään syitä vaikeuteen.