Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   6.9.24 11:05:33

Kauhutarinoita ja varoitteluja kuulee, mutta löytyisikö hyviä kokemuksia yhteisomistuksesta? Tai ylläpidosta?

Millainen pari teitä oli, kisasiko jompi kumpi (tai molemmat) ja miten saitte homman toimimaan?

Lähettäjä: mimmi 
Päivämäärä:   6.9.24 20:25:34

Tiedän kaksi kimppahevosta, joista toinen on vaan harrastekäytössä, toisella kilpailee toinen omistajista. Toisella kimpalla on ollut yhdessä jo useampi hevonen, toisella on ensimmäinen yhteinen. Molemmissa järkevät ihmiset, jotka ymmärtävät yhteisen hevosen vaativan selkeät säännöt, kompromisseja ja joustavuutta.
On kuulemma hyvä keino harrastaa laadukkaasti ja kohtuu hinnalla, ja on vielä mahdollisuus muuhunkin harrastamiseen, matkoihin jne.

Lähettäjä: ., , 
Päivämäärä:   6.9.24 20:48:03

Toinen yhteisomistajuus ystävän kanssa. Minulla kotona oma hevoseni ja tämän kaverina sitten toinen joka on yhteisomistajuudessa. Täällä sujunut kaikki hyvin ilman erimielisyyksiä. Itselleni iso säästö kun joutuisin joka tapauksessa ostamaan toisen oman niin näin saan kuluista puolet pois. Ja myös hoitajan jos lähden reissuun yms. Harrastus kaveri myös tärkeä, kun yksin tehdessä ei ole lähellekkään niin mukavaa.

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   6.9.24 20:53:13

Omistin seitsemän vuotta hevosen yhdessä tallikaverin kanssa johon tutustuin vielä ratsastuskoululla käydessäni. Ehdotti vaan yllättäen et kiinnostaisko tämmönen kuvio ja totesin et miksi ei koska haave omasta oli suuri mutta aikaa ja rahaa ei sillon ois ollut kokonaan omaan. Ei oltu muuten hirveän läheisiä ystäviä, lähinnä just vaan hevosen kautta tavattiin. Meillä toimi kaikki erittäin hyvin, oltiin aika samanhenkisiä harrastajia molemmat, kumpaakaan ei kovin tavoitteellinen treenaaminen tai kisaaminen kiinnostanut. Ekoina vuosina muutamat pikkukisat käytiin niin et molemmat meni yhdet luokat ja joskus vaan hän kun ite en esteitä halunnut kisata. Hän muutenkin hyppäsi enemmän kun itse koska en siitä niin paljoa välittänyt. Muuten aika tasapuolisesti tehtiin kaikkea, tallipäivät jaettu et molemmat kävi kolme päivää ja yksi oli hevosen vapaa jollon saattoi käydä hoitamassa se kumpi meistä ehti tai halusi. Koskaan ei mitään isoa erimielisyyttä ollut hevosen asioista eikä yhtäkään riitaa. Jos oltais oltu tyyliin parhaita ystäviä tallin ulkopuolellakin niin tilanne ois saattanut olla toinen. Ensimmäiset vuodet tuntui turvalliselta että oli toinenkin ihminen hevosesta vastuussa ja päättämässä mun kanssa asioista kun ensimmäinen oma tosiaan oli kyseessä. Oli ihan kivaa ettei ollu myöskään sitoutunut käymään ihan joka päivä tallilla, reissut onnistui helpommin ja tiesi että on joku mukana maksamassa jos tulis vaikka isompia eläinlääkärikuluja (joka koettiinkin sit muutaman kerran) ja ylipäätään olihan se edullisempaa maksaa puolet tallivuokrasta.
Lopulta sitten ostin hevosen kokonaan itselleni kun hänellä elämäntilanne muuttui eikä sopinut kuvioon enää edes tää puoliksi omistaminen, itse en hevosesta halunnut luopua ja nyt kun on kokemusta ja elämäntilanne sellainen että aikaa harrastukselle on enemmän niin on ihan kivaa käydä useammin ja päättää kaikesta yksin. Mutta jos noita vuosia miettii niin voisin kyllä lähteä yhteisomistajuuteen uudelleenkin kunhan on sopiva ihminen ja sovitaan etukäteen asioita ja varmistetaan tosiaan et ajatukset kohtaa ainakin tämmösistä isoista jutuista, esim mitä tehdään jos hevoselle sattuu jotain isompaa, millä summalla/millasessa tilanteessa lähdetään sitä hoitamaan, millasissa elinolosuhteissa halutaan hevosta pitää, hevosen kohtelu (ite en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa vaan oon sellanen pehmeiden arvojen ystävä niin minkään kovakouraisen tyypin kanssa en ikinä kuvioon lähtis), mitä tehdään jos toinen haluaa myydä osansa jne..

Lähettäjä: Vesistössä 
Päivämäärä:   6.9.24 21:43:54

Ei niitä oo. Osta oma. Suotta kokeilla kantapään kautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 21:50:48

Mulla on sukulaisen kanssa. Hän ei ratsasta ollenkaan, joten liikutus jää minulle. Vuosien jälkeen toki ajattelen että oisi mukava jos liikuttaisikin... minä maksan isomman siivun ja sukulainen käy välillä tallilla minun kanssa tai joskus silloin, kun itse en pääse. Kyllä tämä sinänsä toimii. Helpompaa olisi jos olisi toinenkin liikuttaja :)

Lähettäjä: Kirsi 
Päivämäärä:   7.9.24 00:59:31

Kaverin kanssa on kimppahevonen oman lisäksi, hän kilpailee, itse olen eläkkeellä ja "tätiratsastajana" lähinnä maastoilen ja hyppään, kun hän ei hyppää juurikaan. Hienosti on toiminut, alkuun sovittiin toki aika tiukasti pelisäännöt, maksuhommat ja muut, mutta sen jälkeen sujunutkin sitten tosi ongelmitta kaikki. Vieraan ihmisen kanssa en tähän lähtisi. Kimppatallissa on kyllä hevoset olleet ja se hoitui tosi hienosti, kun puitteet hyvät ja järkevät, ahkerat ja tunnolliset ihmiset kimpassa.

Lähettäjä: Pöö 
Päivämäärä:   7.9.24 11:40:33

Kuha molemmilla on rahaa ja ovat täysjärkisiä, niin erittäin hyvä tapa omistaa hevonen.

Lähettäjä: lnsddllknd 
Päivämäärä:   7.9.24 11:47:26

kaikkein tärkeitä on että molemmilla on RAHAA! Mielellään paljon rahaa. Ja että kumpikin on normaali eikä mikään vaihtoehtohevostelija hörhö.

Olen seurannut sivusta montaakin yhteisomistusta. Suurin osa on päätynyt välirikkoon ja riitaan. Yleensä niillä pareilla joilla rahaongelmia.

Joissain suhteissa on ollut niin, että toinen osapuoli määrää kaikki asiat, ja toinen seuraa perässä ja tekee mitä sanotaan.

Mutta juu, se että on yhtä paljon ja ylipäätään paljon rahaa on tärkeintä.

Lähettäjä: Asko 
Päivämäärä:   7.9.24 11:55:34

Ammattilaisten kanssa onnistuu yleensä hyvin, he suhtautuvat faktoihin faktoina.
Jos on kaksi kaverusta, ja kummatkin omivat hevosta ja ovat mustasukkaisia niin ei onnistu. Olen nähnyt tällaiset keräämässä omia haaremejaan hoitotallilla toisiaan vastaan. Puhumassa valmentajiaan toista omistajaa vastaan jne.
Kaikissa tapauksissa perzaukisen kanssa ei onnistu mikään hevosen omistus.

Lähettäjä: kndsfsdf 
Päivämäärä:   7.9.24 11:59:14

Näin on, raha on tärkein asia näissä yhteisomistuksissa. Persaukisten kanssa tulee AINA ongelmia!

Lähettäjä: Hmph 
Päivämäärä:   7.9.24 12:28:03

Itsellä myös sukulaisen kanssa. Molemmat laittaa kuukausittain hevosen tilille x summan rahaa joista maksetaan kulut niin ei tule sen kanssa ongelmia että toinen maksaisi tai väittäisi maksaneensa enemmän ja lisäksi jää aina jokunen kymppi säästöön yllättävien kulujen varalle. Meillä on (ollut) joissain asioissa näkemyseroja mutta hyvin saatu asioista keskusteltua ja sovittua, molemmat päässyt ns. puolitiehen. Kyllähän se toisinaan harmittaa ettei itsellä ole sitä täyttä päätäntävaltaa etenkin jos asia on omasta mielestä tärkeää hevosen hyvinvoinnin kannalta. Molemmat kuitenkin ollaan tosiaan joustavia ja keskustellaan asioista, ei ruveta turhia draamailemaan tai raivolla ajeta omaa asiaa läpi. Joskus jos toisessa tai toisen mielipiteessä/tavassa tehdä joku asia ärsyttää, niinkuin usein käy kun ollaan paljon tekemisissä, täytyy osata hengittää ja miettiä asiaa itsekseen ennenkuin menee sille toiselle sanomaan yhtään mitään - siitä niitä riitoja helposti tulee kun kiihtyneenä mennään tunkemaan omaa asiaa toisen kurkusta alas. Sekä oppia se, että ihan sama mistä on kyse, niin oma mielipide ei ole se ainoa oikea vaikka se kuinka tuntuisi itselle tärkeältä asialta. Kuunnella myös toisen näkökulmaa ja yrittää ymmärtää sitä.
Tämän sukulaisen kanssa oltiin jo ennen hevosen ostoa useampi vuosi päivittäin tekemisissä ja puhuttiin usein omista linjoistamme eläinten kanssa ym. ja todettiin että aikalailla samassa veneessä ollaan. Kenenkään muun sukulaisen tai kaverin kanssa en hevosta ottaisi, etenkään ennenkuin voisin olla täysin varma että ihminen on sellainen jonka kanssa a) ei tule turhia draamoja, b) mielipiteet eläimistä ja niiden käsittelystä kohtaa ja c) ollaan tunnettu useampi vuosi (että tosiaan voi olla varma).
Ei se kimppahevonen tuhoontuomittu idea ole, mutta kannattaa tutustua hyvin toiseen omistajaan pidempi aika ennenkuin siihen lähtee sekä harjoitella itsereflektiota ja -hillintää.

Lähettäjä: piuiug 
Päivämäärä:   7.9.24 13:20:58

Yleensä silloin menee sukset ristiin jos on tiedossa jotain isompia ell-laskuja. Hammasleikkaus 8000, ähkyleikkaus 10.000, tms. Jos toisella osapuolella ei ole tarpeeksi löysää rahaa,niin voi olla että on sitä mieltä ettei ähkyleikata. Ja vaikka tästä ois sovittu etukäteen, niin tilanteet vaihtelee, kannattaako vai ei leikata ylipäätään, se on aina veteen piirretty viiva. Ja kun iso osa leikkauksista päätyy kuitenkin hevosen menehtymiseen, niin siinä sen jälkeen sitten mietitään, kuka maksaa ne ell laskut.

Kyllä se on tärkeää että molemmilla on tarpeeksi rahaa.

Lähettäjä: Nipa 
Päivämäärä:   7.9.24 15:04:55

Meidän tallilla on yksi hevonen yhteisomistuksessa. Molemmat omistajat ovat hyvin tarkkoja hevosen hoidosta, vain toinen ratsastaa, toinen ajaa kärryillä ja kävelyttää/juoksuttaa hevosta mutta päivittäin käyvät hevosen hoitamassa ja liikuttamassa. Raha-asioista en tiedä muuta kuin, että ovat sopineet mihin asti hevosta hoidetaan jos jotain tulee.
Itsekin voisin ryhtyä heppakimppaan kunhan löytyisi sopiva kumppani ja uskon, että yhteiset hevoset yleistyvät kulujen ollessa jo aika isoja.