|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 6.9.24 00:30:16
Mulla on ihan samanlainen! Olipa ihana ketju, itselle on tullut tähän asti vastaan ja laiteltavaksi vaan niitä luonnostaan enemmän eteenpäin pyrkiviä ja nyt on meneillään ensimmäinen hankalasti motivoituva ja patalaiska. Siis ihana hevonen, turvallinen ja tasainen, mutta ei ymmärrä ollenkaan miksi pitää mennä eteenpäin kentällä. Maastossa kaverin perässä ei tartte muistutella yhtään.
Olen antanut lomaa ja aikaa kasvaa, ja pitänyt kentällä ratsastamiset tosi minimissä. Kun harvoin sinne mennään, tehdään asiat niin että apuihin tulee reaktio, kiitetään ja tullaan pois. Joskus ihan 5min vain. Tämä ainakin tylsistyy ihan kuoliaaksi jos pitää samaa uraa tallata useampi kierros ilman jotain pointtia. Ja itseltä usein näiden laiskojen hevosten kanssa se lipsuu helposti just siihen että työstetään vaan kierros toisen perään ravia, kun tosiasiassa vaikka siirtymiset ja jotkut vaihtelevat kuviot pitäisi paremmin motia yllä. Meillä nyt työn alla se että alkaa hidastaa ja kiemurtelee ravissa ja käynnissä, ja tästä yritän päästä sillä että oli suunta mikä hyvänsä niin pohkeesta mennään eteen. Jonkun verran alkaa oikoa kulmia eikä meno ole erityisen nättiä, mutta kunhan mennään eteenpäin niin se riittää. Maastossa sitten rakennellaan kuntoa, kun siellä sillä on ihan erilainen eteenpäinpyrkimys.
En oo hirveän huolissani ollut tästä laiskuudesta, arvelin että kyllä se siitä kun saa voimaa, kasvaa ja oppii ymmärtämään paremmin mitä siltä halutaan.
Tää nujuaa nyt vielä muiden nuorien kanssa laitumella 24/7.
Oletan että syksyllä yöt tallissa ja kirpakan viileässä ilmassa alkaa sitten se halu mennä eteenpäin löytyä.
|