Lähettäjä: vai jännittynyt? 
Päivämäärä:   5.9.24 11:50:16

Hevoseni on tyypillinen tapaus, kentällä diesel eikä oikein tunnu innostuvan mistään, mutta maastoon lähtee korvat hörössä ja käyntikin on reippaampaa. Ei säpsyile tai ryöstä maastossa, lähtee mielellään pois tallilta ilman kaveria. Tallilta yksin pois lähteminen oli tosin muutaman kuukauden aktiivinen opetusprojekti ja vasta vuoden jälkeen pystyin luottamaan siihen että se tosiaan lähtee tallilta eikä asiasta tarvitse neuvotella. nyt on lähtenyt maastoon ilman ongelmia jo neljän vuoden ajan.

Normaalia reippaampi kävely on kuitenkin yksi merkki jännittyneisyydestä ja korvat suuntaavat eteen, jotta hevonen tietää mitä siellä on vastassa. mistä siis voin varmaksi tietää sen, että tykkääkö hevonen maastoilusta vai onko se kuitenkin jännittynyt? Se ei ole kiirehtijä, eli ei kävele alta pois, mutta käynti on selvästi reippaampaa ja pidempää kuin kentällä koskaan.

Olen epäillyt jännittyneisyyttä, koska maastossa ei oikein malta pysähtyä ja seistä, vaan puskisi niissä tilanteissa vain läpi. Pysähtyä pitää esimerkiksi joissain tienylityksissä.

Lähettäjä: Mayza 
Päivämäärä:   5.9.24 11:57:48

Jos olet itse innoissaan jostain etkö ole myös vähän jännittynyt ja malttamaton? ;)

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   5.9.24 12:09:45

Tunnet sen perseen alla ja kaulasta että onko rento vai jännittynyt.

Lähettäjä: Mä vaan 
Päivämäärä:   5.9.24 12:48:36

Kyllä sen huomaa onko jännittynyt vai pelkästään innokas.

Jännittynyt kävelee usein lyhyemmin askelin, tikittävin ja nopein, voi pyrkiä raviinkin pyytämättä. Rento ottaa pitkää ja reipasta askelta muttei se vaikuta silti samalla tavalla "lentoon lähtevältä".

Minulla on yksi joka säikkyy helposti maastossa ja jännittyy helposti kaikesta erilaisesta. Se menee sellaiseen pikakävelymoodiin että lopulta lähinnä tölttää jos ei päästetä raviin (tämä on suokki)... kyttää maisemia, pää pyörii, koittaa vaivihkaa lisätä tempoa. Säikkyessä reagoi sivuloikalla mutta pysyy käsissä muuten.

Lähettäjä: Pöö 
Päivämäärä:   5.9.24 12:53:40

Sinuna harjoittelisin pysähtymistä.
Eli tekee niitä perus-kouluratsastuspysähdyksiä esim. jokaisen auraustolpan/sähkötolpan/koivun kohdalla. Sitten kun hevonen kuuntelee, niin saa lähteä.

Sen jälkeen kun hevonen kuuntelee, niin palkinnoksi mennään vähän kovempaa. Heti kun meinaa ”ryöstää” niin takaisin käyntiin.

huolehtisin myös siitä että ratsastaja itse ei ala jännittää, eli hengittele syvään ja kommunikoi hevosen kanssa että kaikki hyvin, tässä me vaan käydään vähän lenkillä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 13:05:00

Kuten ylläolevat ovat maininneet, rento, reipas ja pitkäaskelinen käynti on eri asia kuin lyhyt, tahditon tikitys.

Ja toinen, mitä ratsastaja tekee selässä? Kytätäänkö koko maastoreissu niitä korvia, onko ne hörössä vai ei? Tekeekö ratsastaja tätä samaa kentällä? Miettiikö ratsastaja koko matkan, onkohan hevosella joku hätä, onko se rento vai jännittynyt? Entä tekeekö ratsastaja tätä samaa kentällä?

Täytyy muistaa, että jos hevosen selässä murehtii koko reissun ja kyttää pienintäkin korvan liikettä, hevonen aistii ratsastajan jännityksen ja jännittyy. Hevonen ei sitä voi tietää, johtuuko ratsastajan hermostuneisuus siitä, missä asennossa hevosen korva on tai minkälaista askelta se ottaa. Hevonen mitä luultavammin tulkistee ratsastajan hermostuneisuuden niin, että ajattelee ympäristön aiheuttavan sen ja jää kyttäilemään puskia odottaen, mistä se petoeläin hyökkää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.9.24 13:13:32

Omasta ainakin tunnistaa, kun voi mennä pitkin ohjin rennosti maastossa käyntiä ja ravia ettei ole jännitystä eteenpäinpyrkimys. Sellaisina päivinä kun jännittyy, joutuu yleensä enemmän tuntumaa pitämään myös maastossa

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   5.9.24 17:16:02

Oma saattaa tikata solkkua löysillä ohjilla. Yleensä maneesireenin jälkeen kotiin mennessä jos on kauhea kusihätä, on silti rento.

Kaula tällä jännittyy eka ja sitten loput kropasta. Tuhina yksi merkki jos vain vähän huolissaan. En vihti noihin reagoida, vasta jos tuntuu että heittää uupparit. Muuten saa puhista ja loikkia ja kiertää möröt kun käsissä pysyy. Sitren konahdan jos liiallisuuksiin menee.