Lähettäjä: Pörri 
Päivämäärä:   5.9.24 03:36:01

Nyt olis se hetki käsillä kun bonuslapsi alkaa käydä mun kanssa tallilla. On innokas ja todella eläinrakas 6v. Hevonen (poni) on ainakin alkuun taluttaessa, liinan päässä ja hoitaessa todella kiltti ja rauhallinen tapaus. Itsenäiseen ratsastukseen se ei lapselle ehkä sovi, ei tee mitään jos ei ratsastaja osaa pyytää.

Mutta tosiaan alkuun meinattiin lähteä tällä ponilla ja ajatuksena että minä opetan jos/kun tyttö niin haluaa. Saa sitten siirtyä ratsastustunneille kun alkeita on ensin katsottu yhdessä.

Olisko antaa mitään vinkkejä? Tiedän itse melko kattavasti istunnasta, apujen käytöstä jne ja osaan kyllä opettaa ja korjata myös - aikuisia. Lasten ohjaamisesta ei ole mitään kokemusta.

Ajattelin että lähdetään aluksi hakemaan ponin selässä ihan vaan rentoutta ja sitä oikeaoppista istuntaa, istuinluita, suoruutta jne ja siitä sitten pikkuhiljaa painoapuja, vatsalihaksia, pohkeita. En varmaan alkuun anna ohjia käteen, vai annanko? Miten kauan tuon ikäinen jaksaa kerralla keikkua selässä? Miten putoamista voisi mahdollisesti opettaa? Onko mitään hyötyä "temppuilla" hevosen selässä, tehdä näitä maailmanympärysmatkoja mitä itse muistan lapsena ratsastuskoulussa tehneeni?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.9.24 04:44:57

Sanoisin, että älä aseta liikaa odotuksia. Riippuu varmasti lapsesta, että onko minkälainen kehonhallinta ja keskittymiskyky, että pystyykö ottamaan ohjeita vastaan ja noudattamaan niitä, vai onko vain sitä että keskittyy istumaan kyydissä.

Temppuilun hyödystä en tiedä, mutta onhan se hauskaa, ja uskoisin kyllä lisäävän tasapainoa, kehonhallintaa ja luottoa poniin. Sitten kun ratsastuksen alkeet alkavat sujua, kokeilkaa jotain helppoja ratsastusleikkejä. Tyyliin pallon pudottamista ämpäriin käynnistä tai käynnissä pallon kuljetusta lusikassa (jos ei halua kananmunaa käyttää).

Pakko muuten vielä sanoa, että joskus näkee videoita kun pikkulapset opettelee ratsastamaan, ja kädet vispaa sinne tänne. Käy poneja sääliksi, ei ole reilua niille. Jos esim. ravissa on hankalaa pitää käsiä paikallaan, laittaisin vaikka toiset ohjat kaulan ympäri, että niillä saa harjoitella sitä ohjasotetta mutta ei revi ponia suusta.

Lähettäjä: Äh 
Päivämäärä:   5.9.24 08:16:40

No mieluummin ammattilainen siihen alkuun... mikään ei ole ärsyttävämpää kuin nämä itseopetetut, kun tulee ratsastuskouluun ja ovat oppineet väärin. Hankalaa korjata, helpompi jos oppii alusta lähtien oikein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 08:21:38


Lähettäjä: -
Päivämäärä: 5.9.24 04:44:57

Sanoisin, että älä aseta liikaa odotuksia.

__

Tämä. Kuulostaa nimittäin vähän siltä, että lähetään heti täysillä opettelemaan. Tuon ikäinen on tosi pieni opettelemaan 'oikeaa ratsastusta'. Aloittaisin ihan vaan pitämällä hauskaa ja hakemalla luottoa poniin ja koko hommaan. Tee asiasta luontevaa. Vaikka niillä tempuilla.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   5.9.24 08:33:57

Joo, se lapsi ei tiedä tirintaria mistään istuinluista, hyvä jos tietää missä on pohje ja sitäkään ei osaa käyttää :D vartalon hallinta noin yleensä on hakusessa, keventäminen on jalat edessä pomppimista ködet vispaten jne. Eli vähennä vaatimustasoa ja lähdet vaan siitä, että mikä on pohje, vasen/oikea, sisä/ulko, miten noin kärjistetysti kääntyy, pysähtyy, lähtee liikkeelle...

Lähettäjä: .2 
Päivämäärä:   5.9.24 08:38:29

Istuinluut, vatsalihakset yms menee tuon ikäiseltä ihan yli hilseen. Ihan vaan taluttelua, ravissa pitää kiinni satulan etukaaresta, ei ohjista.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   5.9.24 08:57:54

Olet ihana bonusäiti <3

Menkää alkuun ihan ilman suunnitelmia ja tavoitteita sen mukaan miten sujuu. Osa lapsista on arkoja ja osa taas liiankin rohkeita. Osa tosi näppäriä, Osa vähän kömpelöitä alkuunsa.

Tutustukaa rauhassa, mutta opeta alusta asti avut oikein. Myös painoavut käyttöön. Ei vetoa eikä potkimista. Kevyet avut ja itse avustat ellei poni niillä heti lähde.

Lähettäjä: LK 
Päivämäärä:   5.9.24 09:40:30

Muista myös että homman pitää olla kivaa. Vaikka käynti- tai ravipuomeja voi hyvin mennä, vaikka vatsalihaksista tai painoavuista ei olisi alle kouluikäisellä vielä mitään käsitystä. Minusta alkuun on melkein tärkeintä kerätä rentoutta, rohkeutta ja varmuutta toimia hevosten kanssa sekä tasapainoa - siinä juuri auttavat myös maailmanympärysmatkat sun muut.

Lähettäjä: Ruusu 
Päivämäärä:   5.9.24 10:27:00

Paras alku lasten kanssa on talutusratsastuksessa maastoilu! Tottuu hevosen liikkeeseen, tasapaino kehittyy luonnostaan poluilla ja mäissä, keho tottuu satulassa matkusteluun mutta vaatimustaso ei turhauta. Sitten kun selässä hengailu ja hevosen hoito on tuttua, voi lisätä mukaan ne kentällä oikeat opettelupätkät, noin pienellä lapsella alkuun vaikka vain 15min/kerta. Kokemuksesta sanon, että harva allekouluikäinen jaksaa keskittyä koko 30min lasten alkeistunnin ajan ilman että keho tai mieli väsähtää liikaa.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   5.9.24 10:29:41

"Kuulostaa nimittäin vähän siltä, että lähetään heti täysillä opettelemaan. Tuon ikäinen on tosi pieni opettelemaan 'oikeaa ratsastusta'. Aloittaisin ihan vaan pitämällä hauskaa ja hakemalla luottoa poniin ja koko hommaan. Tee asiasta luontevaa. Vaikka niillä tempuilla."

Just tämä. Oma lapsi aloitti ponien kanssa puksuttelun 2-vuotiaana, ja vasta nyt 8-9-vuotiaana alkaa pystyä ottamaan vastaan useampia ohjeita kerrallaan ja ymmärtämään hienovaraisia painoapuja. Tietysti koko ajan on tehty poniystävällisesti

6-vuotiaalle yksi ohje ja aihe kerrallaan. Jo ponin selässä istuminen vie valtavasti aivokapasiteettia kokemattomalta lapselta, joten kaistaa ei riitä monimutkaisten asioiden (esim. sisäistuinluu ja ohjastuki) ymmärtämiseen samanaikaisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 10:59:57

Max 30 min kerrallaa! Enemmän ponin silittelyä ja hoitoa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.9.24 11:25:04

Aivan aloittelevan pienen lapsen kanssa ei kannata mennä liian aikaisin apujen käyttöön, istuntaan tms. Alkuun pitää tosiaan hakea se rentous ja luontevuus olla hevosen selässä, rohkeus koskea hevoseen ja vaikuttaa siihen.

Meillä yhdellä paikallisella ratsastuskoululla alkeiskurssit on mielestäni rakennettu tosi järkevästi. Niillä ei nimittäin ensimmäisen kymmenen kerran aikana ratsasteta "tosissaan" ollenkaan!
Alkeiskurssit alkaa aina syksyisin, ja se "syyslukukausi" menee ihan sellaisessa humputtelussa. Käydään 30min talutuslenkkejä maastossa, harjoitellaan ohjaamista ja ihan vaan sitä kyydissä olemista erilaisilla temppu- ja tehtäväradoilla taluttajan kanssa jne. Näin homma ei mene liian vaikeaksi ja totiseksi heti alussa, vaan aloitus tapahtuu leikin varjolla. Lapsella ei ole painetta oppia, vaan oppiminen tapahtuu ihan itsestään, ja tekemisen rentouden vuoksi touhu on mielekästä ja kasvattaa lasten itseluottamusta ja rohkeutta.
Ja lasten alkeistunneilla ratsastusta tosiaan on vain noin 30min koska ei lapset oikein edes jaksa keskittyä sen pidempään.

Vasta sitten "kevätlukukaudella" aletaan ratsastaa ns. oikeasti. Ja siinä vaiheessa lapsilla alkaa olla edellytyksiä keskittyä siellä selässä muuhunkin kuin kyydissä pysymiseen, kun tasapainoa, rentoutta ja luontevuutta on haettu leikin varjolla.

Kauhean moni vanhempi menee ratsastusta opettaessa metsään siinä, että lasta yritetään opettaa kuin aikuista. Alkeiskurssi-ikäinen lapsi erottaa hädin tuskin vasemma oikeasta ja varpaan polvesta.

Lähettäjä: Helmi 
Päivämäärä:   5.9.24 11:40:57

Omat lapset on alkuun ratsastelleet maastolenkkejä "kahvavyöllä". Oppivat heti istumaan suorassa ja tuntemaan hevosen liikkeet. Itse en suosi ollenkaan esimerkiksi etukaaresta kiinni pitämistä. Varsinkin liian isoilla satuloilla oppii helposti heti alkuun istumaan väärin etukenossa.

Kauhukahvankin tulee olla tarpeeksi pitkä, ettei vedä lasta etukenoon.

Itse olen lastentunteja ohjatessani käyttänyt paljon mielikuvia. Jalat valuu löysänä spagettina alaspäin, käsissä on jätskitötteröt ja palloja ei saa päästää tippumaan, eikä vohvelia saa murskata jne.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   5.9.24 11:53:35

Opettaisin vain tasapainoa, enkä sitäkään opettamalla opettaisi. ei ohjia lapselle, poni liinaan ja kentälle tai ennemmin maastoon. Käyntiä alkuun vain, sitten vähän ravia, leikin kautta, kädet sivuille, haetaan ihan vaint asapainoa, ihan sama miten se siellä istuu ja missä jalat ovat. Tuon ikäiselle ei oikein ole edes sopivia pikkusatuloita, ponitkin ovat kovin leveitä, joten sinun on ihan turha painottaa pohkeen oikeaa paikkaa, anna lapsen etsiä itse tasapainonsa. satulana voi olla joku huopakin.

varsinaisen ratsastuksenopetuksen voi hoitaa aikanaan ratsastuskoulu, nyt on tärkeää vain oppia itse omaa kehoaan sen verran että pysyy kyydissä ilman käsiäkin. Tuo on haussa monella ei-niin-urheilullisella lapsella.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.9.24 12:54:36

Kyllä oma 2-vuotias nimenomaan haluaa pitää kiinni ohjista :D ja jaksaa keskittyä 45 minuuttia, tosin silloin haluaa että lähdetään maastoon. Kentän kiertäminen ei omia pikkulapsia jaksa niin kauaa kiinnostaa. Eli jos minulta kysytään niin kyllä 6-vuotias jaksaa kokonaisen tunnin ja jos ei jaksa niin sitten vaan lyhyemmissä pätkissä alkuun ilman odotuksia! Ei välttämättä osaa vielä sanoittaa jos on nälkä, kylmä tai vessahätä. Tai jos pelottaa tai tuntuu oudolta.

Lähettäjä: Ole 
Päivämäärä:   5.9.24 13:25:27

Minäkin lähtisin hakemaan tasapainoa ja liikkeisiin mukautumista maastoilun ja leikin kautta. Tietysti jos lapsi nimenomaan itse haluaa opetella ohjaamista, liikkeellelähtöä jne., niin tottahan niitäkin voi opettaa. Ei kuitenkaan kannata ottaa hommaa liian tosissaan. Tuon ikäinen väsyy ja turhautuu helposti, jos hänellä itsellään on kova into eikä heti alakaan onnistua. Toisaalta hevostelu ja ratsastus myös opettaa kestämään turhautumista ja osaamattomuuden tunnetta.

Mutta ei ehkä kannata suunnitella aivan hirveästi etukäteen. Pienelle heppailijalle jo hepan kanssa oleminen on suuri ilo. Ihanaa, että otat hänet mukaan. :)

Lähettäjä: Pörri 
Päivämäärä:   5.9.24 14:36:49

Kiitos vastauksista! Kuten ihan ensimmäisten joukossa kirjoitinkin niin opetan tyttöä jos hän niin haluaa. Katsoi mm. olympialaisten kouluratsastusta ihan intona ja uskoakseni halua löytyy. Mutta ensin tosiaan haetaan vain sitä satulassa oloa ja rentoutta siihen, tyttö on kuitenkin myös vähän arka mutta toisaalta urheilee myös muita lajeja. Uskoisin kuitenkin että rentous löytyy paremmin kun asentokin on hyvä, joten mielelläni kerron siitä heti alkuun oikeilla termeillä. Uskon vahvasti myös että itse opetan paremmin kuin paikallinen ratsastuskoulu. :D

Mietin paljon myös rakkaan ponin hyvinvointia joten esimerkiksi ohjastuntuman harjoitteluun mietin ohjia riimuun tai jotain vastaavaa niin ei tarvitse poninkaan kärsiä liikoja. Tuskin rupean mitään kaulanarusuitsihommaa hankkimaan vaikka se oliskin ajatuksena täydellinen.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   5.9.24 14:41:43

lOman tyttäreni "opetin" alkuun, käytiin pari vuotta köpöttelemässä lainaponilla ja sitten aloitti tunneilla, kun löysi päiväleirin kautta itselleen mieluisan paikan. En edes yrittänyt leikkiä ratsastuksenohjaajaa, keskitytty nimenomaan istumaan siellä liikkeessä mukana ja pitämään kädet sekä jalat paikallaan. Pyrin myös ns. nättiin apujen käyttöön (ei jäädä vetämään tai potkimaan).

Mielestäni alakouluikäisellä voivat muutenkin mennä hifistelyt istuinluista jne. kovaa ja korkealta ohi. Tai ainakin oikeaa asentoa ja vartalonhallintaa pitää lasten kanssa hakea vähän erilaisilla ohjeilla ja mielikuvilla kuin aikuisten kanssa. Eivätkä kaikki aikuisetkaan hahmota kroppansa eri osia tai hallitse niitä. Siinä kai se opettamisen niksi onkin, että keksii jokaiselle sopivat tehtävät ja neuvot?

Meillä ainakin lapsi tykkää erilaisista tehtävistä, enkä ota pulttia, meneekö ne nyt niin oppikirjan mukaan. Kunhan lapsella ja ratsulla on molemmilla kivaa. On menty matkan varrella puomeja, tehtäväratoja, raviohjelmaa, "etuosakäännöksiä" yms. Edelleen lapsi tykkää, kun pääsee lainaponilla tekemään asioita, joita ei tunnilla tehdä (mennään pelkällä riimulla, ratsastusvyöllä tai maastoon ilman satulaa tms.).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 15:57:21

Olen jonkin verran opettanut lapsia omalla hevosellani, kun se on tosi kiltti ja luotettava. Olen kaikkien kanssa aloittanut siitä, että istuvat suunnilleen oikein ja ensin rennosti. Kun se onnistuu niin sitten että oppivat istumaan ja keventämään ilman käsiä. Siirtymisiä alaspäin oppivat tekemään hengittämällä. Ylöspäin ei onnistu ilman mun apua maasta kun ei niillä yletä jalat satulan siiven alapuolelle edes, mutta ovat harjoitelleet maiskuttamaan. Kun osaa mennä ilman käsiä niin saa ottaa ohjat käteen ja alkaa harjoitella ohjausta. Painoavut tärkeitä, heppakin kuuntelee niitä tarkkaan joten oppivat ohjaamaan painolla ja ohjat ovat vain lisänä. Kaikki ovat siirtyneet ratsastuskouluun ennenkuin ovat ruvenneet ohjaamaan laukassa, mikä on ollut hyvä, koska hevosella on tosi iso ja vahva laukka niin en tiedä mitä siitä tulisi edes.

Lähettäjä: Trtr 
Päivämäärä:   5.9.24 16:39:04

Tee nyt ensin 6kk vapaata menoa, käyntiä ja myös kevennettyä ravia. Ensikerroilla ravia 1min, sitten pikkuhiljaa lisäät ravin määrää.
Kokoajan talutuksessa.
Kun vähän alkaa istua luonnostaan hyvin, voitte miettiä ohjia yms. Nauttikaa ja leikin kautta.

Lähettäjä: .2 
Päivämäärä:   5.9.24 17:27:42

Vai ensi kerroilla ravia 1min XD ensi kerroilla ravia muutama askel, minkä pysyy ja uskaltaa. Minuutti on helkkarin pitkä aika ja matka!

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   5.9.24 17:32:59

Mä en antaisi ohjia ennenkun se tasapaino löytyy varmasti muuten. aika moni pikkulapsi ottaa ohjista tukea juurikin kevennykseen eikä sitä mahdollisuutta pitäisi edes antaa. Samoin lapsi saattaa olla malttamaton ja jos poni ei heti ohjasta käänny, niin kiskaistaan kovempaa. Varmasti paras ratsastaja tulee kun saa ohjat käsiinsä vasta puolen vuoden tai vuoden kuluttua, tai milloin se istunta nyt onkaan sillä mallilla ettei ohjista oteta tukea.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   5.9.24 19:33:05

6-vuotias on eskarissa tai ekalla luokalla, joten ei nyt ole ihan keskittymiskyvyttömästä pikkulapsesta kyse. Oma likka meni 7-vuotiaana muutaman kuukauden jonotusajan jälkeen alkeuskurssille ja ihan tunnin tunteja ne olivat, kaikki suht saman ikäiset keskittyivät ja oppivat siellä ihan hyvin. Ratsastuskoululla oli myös useampia 120-130-senttisiä poneja, ehkä lähinnä welsh -tyyppisiä, joilla oli ihan oikeat oikean kokoiset satulat, jotka olivat sopivat niin poneille kuin ratsastajilleenkin. Ponit eivät olleet leveitä tankkeja. Varsin hyvän näköisiä istuntoja oli heti käynnissä, kun mittasuhteet oli oikeat.

Oltiin aiemmin otettu irtotunteja monen monituista kertaa vuosuen aikana ja minä taluttelin. Taluttaessa opettaminen on vähän erityyppistä kuin tunnin pitäminen kentän laidalta tai keskeltä, tai liinassa. Vähänkään seikkaperäiseen ohjeistukseen pitää pysähtyä näyttämään. Ravatessa saa vilkuilla takaviistoon vähän väliä, ainakaan mulla ei karsasta silmät tarpeeksi, että olisin nähnyt, miten likka keikkuu mukana, jolkotellaanko suunnitellulla reitillä ja onko joku sen hetken ohje vastaanotettu alkuunkaan. Maastoon lähteminen onkin mielekästä, siellä rentoutuu ratsastajakin, saa tasapainoa, tietynlaista rutiinia ja itsevarmuutta, ja ponillekin kivempaa.

Mutta tosiaan, unohda istuinluut yms.

Lähettäjä: Jees 
Päivämäärä:   5.9.24 22:24:12

Kyllä istunnasta se kaikki lähtee. Kyllä lapset ymmärtää kun oikein vain osaa opettaa. Pienissä paloissa hyvä tulee!

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   6.9.24 00:38:20

Aloita maastoilulla taluttaen ja ohjaa oikeaan asentoon. Ei vesihiihtoasentoon eikä pyrstöpystyyn.

Lähettäjä: €€ 
Päivämäärä:   6.9.24 08:00:36

Ennen ikäraja oli 7v. ratsastuskouluun, koska lapsen pitää olla kehittynyt ottamaan vastaan opetusta.

Lähettäjä: LK 
Päivämäärä:   6.9.24 08:47:01

€€, näissä on edelleen paljon tallikohtaisia eroja. Olen nähnyt ikärajoina ainakin 6v, 7v, 8v ja 9v.

Lähettäjä: Nipsu 
Päivämäärä:   9.9.24 11:06:40

Tärkein tavoite on säilyttää lapsen into hommaan ja opettaa että hevonen on eläin ja miten sen kanssa ollaan niin että kaikilla on kivaa.
Lapset on yksilöitä ja vaikka jonkun muun kommentoijan lapsi kisaisi metriä kuusivuotiaana, ei se tarkoita että niin useinkaan tapahtuisi. Mun mielestä kuusivuotias voi aloittaa harjoittelemaan perusjuttuja mutta luullakseni ei innostu kentällä kiertämisestä pidemmän päälle. Maastossa menen omani kanssa pitkät alku- ja loppukäynnit ja välillä koko ajan. Tehdään retkiä ja harjoitellaan olemaan ja keskittymään hetkeen. Mun lapsi aloitti 3-vuotiaana ja on nyt höntsäilty useampi vuosi, koska ei selkeästi anna ymmärtää että valmiuksia olisi paljon enempään. Ei osaa vielä ohjata itse, mutta jarrut ja kaasu toimii.
Näillä on niin erilaiset ne jutut mistä innostuu, välillä me ollaan letitetty ja puunattu iäisyys, välillä hän haluaa taluttaa ponia tai just harjoitella tasapainoa.

Lähettäjä: Baas 
Päivämäärä:   9.9.24 13:57:14

"Aloittaisin ihan vaan pitämällä hauskaa ja hakemalla luottoa poniin ja koko hommaan. Tee asiasta luontevaa. Vaikka niillä tempuilla."

Just tää, hauskanpito! Unohtakaa mitkään ratsastuksen teoriat, tuntumat, istunnat ja muut, pitäkää HAUSKAA sen ponin kanssa! Hoitakaa, rapsuttakaa, pussatkaa. Menkää pellolle, maastoon, metsään, risujen yli, mäkiä ylös ja alas. Anna lapsen mennä satulassa etuperin, takaperin ja sivuttain.

Opetelkaa ensin nauttimaan ponin seurasta yhdessä ja keskittykää vasta sitten varsinaisiin alkeisiin.

Lähettäjä: Muuttaja 
Päivämäärä:   9.9.24 14:06:07

Maastoon talutettuna. Katselette lintuja, jäniksen jälkiä ja juttelette mukavia.
6v lapsi on vielä niin pieni, että ei mtn opetusta mistään istuinluista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 14:31:35

"Ennen ikäraja oli 7v. ratsastuskouluun"

Ei ole ainakaan minun lähitallilla ollut, sillä itse aloitin jo 90-luvulla alle kouluikäisenä talutustunneilla. Tuollainen ikäraja on ihan turha, aloitetaanhan taitoluistelu, uinti, jääkiekko, voimistelu ja kaikki muut lajit jo alle kouluikäisenä. Toki jos haluaa edetä hitaasti, niin mikäs siinä. Suomessa(kin) harjoituskilpailuissa näkee yllättävän paljon alle kouluikäisiä ratsastajia kilpailemassa, eli mitään oikeaa syytä ikärajalle ei ole.

Lähettäjä: Katsoja 
Päivämäärä:   9.9.24 14:45:24

Lapsi ei osaa erotella kehostaan mitään istuinluita. Kehonosien nimeäminenkin on vaikeaa.

Tärkeintä olisi juuri tuo hauskanpito, luottamuksen ja tasapainon saavuttaminen. Tehtäväradat ym on hyviä.

Monelle lapselle on vaikea hahmottaa onko ympyrä voltti vai pääty-ympyrä, tuliko keskiympyrä keskelle vai päätyyn jne. Eli ihan jo ohjaus, ratsastusradan tiet ja kentän kirjaimet on monen ratsastuskerran aihe.

Lisäksi on hyvä opettaa myös turvallisuusasioita, eli oikealta ohi, kävellään uralla/sisäpuolella tms. Monia lapsia pelottaa ratsastaa jos kentällä/maneesissa on joku muu, koska eivät osaa väistämissääntöjä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.24 20:47:11

Tuon ikäiselle ei opeteta vielä mitään. Lasten kehitys alkaa vasta 10vuotiaana olla sillä tasolla että jaksavat opetuksessa edes sisäistää mitään. Se on äidin nyt turha kuvitella mitään vatsalihaksia tuon ikäiseltä kaivavansa. Lapsi kyytiin, turvalenkki D renkaisiin ja ohjat käteen että muka saa itse ohjata. Temppuilu on aina hyvästä ja kehittää lapsen tasapainoa.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   9.9.24 20:52:04

Alle kymmenenvuotiaan kanssa pidetään vaan hauskaa hevosen tai ponin selässä.

Kymmenenvuotiaana sitten hyvän ratsastuskoulun alkeiskurssille.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   9.9.24 21:35:07

Alkeiskurssille meneminen vasta 10-vuotiaana ei ole nykypäivää, kun sopivia pikkuponeja on yleensä ratsastuskouluilla useampia. 7-8-vuotias on jo yleensä ihan kypsä oikeille tunneille, vaikkei niilläkään vatsalihaksista ja istuinluista vielä höpistä.

Ammoisina aikoina (kasarilla) oli poneja vähemmän. Sillä ratsastuskoululla, jolla naapurinlikka kävi, oli yksi shettis ja yksi nyffi, loput isoja hevosia. Silloin ikäraja alkeiskurssille oli 10 vuotta, ja ihan syystä, sitä nuorempien keikkumisessa isojen hevosten selässä olisi ollut vaarallistakin jo. Kun tallin hevoskanta monipuolistui ja ponejakin oli useampia, alaikärajaa laskettiin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.24 22:45:12

No ihan opettajana voin sanoa ettei ne 7-8v ole kypsiä alkeistunnille. Ponikerhot on oikea paikka missä pääsee puuhaamaan,hoitamaan ja hetkeksi selkään. Varsinkaan nykypäivänä lasten keskittymiskyky ei enää vaan riitä edes 45min tuntiin.

Lähettäjä: Kirsi 
Päivämäärä:   9.9.24 23:25:38

Useimmissa paikoissa otetaan alkeiskurssille vasta 8-9v lapsia, joka hyvä ikä aloittaa ne opetustunnit, toki teille voi "kotiinkin" ottaa sitten ponille ja tytölle opettajan kun tuntuu ettei omat rahkeet enää riitä ja jos tunneille ei heti pääse. Alkuun vaan ponin kanssa rentoutta hakemaan, alusta asti ohjat käteen ja alkeiden pariin, lyhyitä hetkiä kerrallaan max 20min, etenkin jos ponikin vähänlaisesti ollut töissä tai lasten kanssa viimeaikoina. Tuon ikäinen ei pidempään jaksa keskittyä, talvikaudella riittää varttikin jos kylmempää. Paljon mielikuvaharjoituksia, kartioita tmv apuna kuvioiden opetteluun, heti kun eteen ja taakse vievät avut opittu mukaan puomeja, pujottelua ja maasta agilityn ja ponikäsittelyyn liittyviä juttuja. Tärkeää olla mukana myös talliarjessa, lapset tykkää kun saa autella ja oppivat lukemaan ponia. Tämän lisäksi meilläkin lapset ja ponit rakastaneet alusta saakka maastoilua, toki narun kanssa siellä aina liikutaan pikkulasten kanssa, mutta ilman satulaa menty miltei alusta asti, kun luotettavat ponit käytössä. Myös kentällä saa hyvin tasapainoa kun opettelee ilman satulaa ja jalustimia menemään. Kuten joku sanoikin muista ottaa huomioon lapsen luonne, aremmat lapset saattavat väsyä jo ihan parista talutuskierroksestakin kentällä. Eli lasta kuunnellen ja lopetetaan kun molemmilla on kivaa, lapsella ja ponilla.

Lähettäjä: NN 
Päivämäärä:   9.9.24 23:27:26

Kannattaa ennen kaikkea kuunnella lasta ja sitä mihin lapsi on valmis. Hauskanpito, rentous ja ponin oikea käsittely ovat tärkeitä, tulee rohkeutta ja varmuutta ponin kanssa. Mutta osa lapsista on valmiimpia ja halukkaampia keskittymään myös kentällä. Oma lapseni on 4 v, ratsastaa puolisen tuntia kerrallaan. Innokkaasti on opetellut suunnanvaihtoja, muistaa kouluradan kirjaimet ja tykkää tehdä esim puomitehtäviä (nämä siis narussa, ohjia ei ole juuri pidetty mutta katsetta, käsien paikkaa ym perusjuttuja on harjoiteltu). Juuri sanoi tänään menevänsä mieluummin tehtäviä kentällä kun lähtevänsä maastoon. Samantyyppinen oli bonuslapseni aikoinaan, kun hänet opetin ratsastamaan. Oli toki vanhempi (9v) aloittaessaan, mutta tykkäsi sekä kentällä että maastossa menemisestä. Siirtyi sitten perusasiat opittuaan myös ratsastuskoulun tunneille.
Eli kuuntele lasta ja seuraa hänen valmiuksiaan. Viettäkää ihania hetkiä yhdessä, bonuslapseni kanssa tallilla viettämäni ajat ovat olleet meille kummallekin tosi tärkeitä.