Lähettäjä: onko näin 
Päivämäärä:   3.9.24 11:21:25

Tuolla toisessa topikissa mainittiin, että Suomessa on surkea opetuksen taso. Onko tosiaan näin? Vähän kyllä epäilen...

Ja jos on, niin ehdottaisin seuraavaa; keskitetään ratsastuksenohjaajien koulutus kokonaan ja pelkästään Ypäjälle. Rekrytään oikeasti taitavia opettajia Saksasta, Ruotsista, Englannista, Tanskasta yms. maista sinne opettajiksi. Jos hevoskouluja vähennettäisiin ja keskitettäisiin opetus Ypäjälle, myös rahoitus keskittyisi Ypäjälle, voitaisiin maksaa hyville hyvää palkkaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.9.24 11:40:42

En usko, että huono opetuksen taso johtuu siitä, että opettajat eivät itse osaa. Vaan siitä, etteivät he kaikki osaa (tai valitettavasti aina edes halua) opettaa. Moni selvästi haluaisi olla joko liikenteenohjaaja (keksiä ratsastajille tehtäviä) tai liikenteenvalvoja (huolehtia että ratsastajat suorittavat omalla tasollaan muistutellen ratsukosta riippuen esim. katseesta, eteenpäinpyrkimyksestä tai suoruudesta) eikä opettaa ratsastajia paremmiksi.

Suurin osa varmaan haluaisi, että ratsastajat kehittyisivät, mutta ei ole valmis tekemään sen eteen töitä. Etenkään kun aina on helpompaa syytellä ratsastajia laiskoiksi, huonokuntoisiksi, herkkähipiöisiksi lumihiutaleiksi ja ties miksi.

Lähettäjä: onko näin 
Päivämäärä:   3.9.24 11:43:30

Millä tämä motivaation puute opettajissa saataisiin korjattua? Rahalla? Koulutuksella? Millä?

Lähettäjä: Omo 
Päivämäärä:   3.9.24 12:31:20

Ennemminkin pitäisi nostaa vaatimustasoa, millä koulusta päästään läpi. Nämä harrasteohjaajat ja ohjaajat laskee opetuksen tasoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.9.24 12:36:10

Uskoisin, että se on itseään ruokkiva ympyrä. Opettajaksi alunperin on varmaan ryhdytty siksi, että halutaan oppilaiden oppivan, jolloin oppiminen motivoi opettamista ja oppimisen puute vähentää sitä. Eli kierre pitäisi katkaista heti alussa, kun motivaatiota vielä on ja siihen voisi olla apua koulutuksista. Mitä enemmän erilaisia työkaluja on käytettävissä, sitä enemmän on mahdollisuuksia löytää itselle ja oppilaille mieluisia ja toimivia opetustapoja. Ja kun niitä käyttäessä näkee muutoksen oppilaissa, uskoisin sen motivoivan opettamaan lisää.

Lisäksi toivoisin, että ratsastuskoulut panostaisivat henkilökuntaan, jotta niillä motivoituneilla ihmisillä olisi kiva työpaikka, johon mennä. Pyydettäisiin palautetta työntekijöiltä ja otettaisiin sitä myös aidosti vastaan, pyydettäisiin palautetta oppilailta ym. On opettajia, jotka tyytyväisenä tulevat tuntien alkaessa tallille ja lähtevät viimeisen tunnin jälkeen pois ja on opettajia, jotka haluavat olla kokonaisvaltaisemmin mukana toiminnassa. Jos omistajilla on tarve mikromanageroida etenkin jälkimmäisiä, niin kyllä se opetukseenkin heijastuu jossain vaiheessa.

En tiedä, millaisia työpaikkoja ratsastuskoulut ovat, mutta olen siinä käsityksessä, että paljon voisi ottaa mallia muilta aloilta. Raha on aina tiukassa, mutta nykyään melkein joka paikassa on tyhjiä tuntipaikkoja ja ei työhönsä kyllästynyt opettaja ainakaan lisää rahaa sisään tuo.

Lähettäjä: Juku 
Päivämäärä:   3.9.24 12:52:53

Totuus on se, ettei monikaan koulu ole valmis maksamaan mastereille.
Master veloittaa 40-60euroa tunnilta. Ohjaajaharjoittelijan saa lähes ilmaiseksi tai koulutussopimuksella täysin ilmaiseksi.
Jos tuntilaiset eivät valita, ei ole syytä ottaa kuin ohjaajia.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.9.24 13:00:22

Ongelma ei ole ainoastaan huono opetus vaan huonot oppimisympäristöt ratsastajille ja ennen kaikkea surkea hevosten taso.
Muualla kuin PK-seudulla ratsastuskoulujen materiaali koostuu enimmäkseen kouluttamattomista shettiksistä, jokunen ravurisukuinen (kouluttamaton) suokkijyrä ja pari lämppäriä. Parasta ainesta on trokarin idästä tuoma roduton tai eestinhevonen.
Miten tänne saisi noista oikeista hevosmaista tänne opettajiksi ketään? Kuka haluaisi puolet pienemmän palkan, pimeän ja kylmän ilmaston, ylikalliin maan - ja, nyt vielä uuden lain, että kolmessa kuukaudessa uusi duuni jos vanha loppuu tai maasta ulos. Ketä haluaa ottaa riskin ja perustaa elämänsä ja perheensä tälläaseen umpirasistiseen kehitysmaahan?
Kyllä se on niin päin, että kynnelle kykenevät lähtevät Suomesta muualle oppiin, ratsastamaan ja kisaamaan, jos lajissa haluaa menestyä.
Täällä kannattaa keskittyä keppihevosteluun.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   3.9.24 13:04:06

Onko ratsastuksen opetuksessa valtakunnallisia opetussuunnitelmia ja tavoitteita eri tasoille? Kenties tehtäväpankkia opettajille? Entä aktiivista koulutusta ja seminaareja nimenomaan alkeis- ja jatkotason opettajille? Kiinnostaa eri alan opettajan näkökulmasta. Omalla alalla tapahtunut huikea tason nousu noin 20 vuoden aikana, kun ala on ammattilaistunut oikeasti ( opetuksen taholta ) vaikka nuorille se onkin harrastustoimintaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.9.24 13:06:31

Tuntuu silltä että ridakoulujen taso on laskenut, huonommin koulutettuja hevosia ja opettajia. Miten silloin voi oppia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.9.24 13:30:15

Tietäisitte vaan kuinka paskaa ratsastuksenopetusta voi saada ihan ison hevosmaan puskatallilla… voi olla et ratsastus on vain maastoilua ja asennosta ei kukaan puhu mitään, kunhan kyydissä pysyy askellajit. Ei ikinä esteitä jne.

Lähettäjä: RT 
Päivämäärä:   3.9.24 13:37:13

Ohjaajakoulutus huonontaa entiset hyvät, kouluttamattomat opettajat.

Kävin ennen ratsastuskoululla (sennuna), jossa omistaja-opettaja oli niitä 80-luvun ROK-koulutuksen käyneitä. Oli hyvä opettaj. Omistajan (alaikäinen) tytär kisasi kansallisella tasolla ensin poni- ja sitten junnuluokissa. Lukioikäisenä tuurasi silloin tällöin äitiään tuntien pidossa, kun äiti oli sairaana tms. Tytär piti todella hyviä tunteja.

Lukion jälkeen tytär lähti opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi. Opiskelun aikana piti jonkin verran tunteja, jotka olivat selvästi huonompia kuin hänen lukioaikanaan pitämät tunnit. Oletettiin kuitenkin, että hänellä oli opiskeluun liittyvänä tehtävänä pitää tietynlainen tunti (teettää tiettyä tehtävää tms) ja siksi ”taso laski”. Kun hän valmistui, hänen pitämänsä tunnit olivat paljon huonompia kuin ennen ohjaajakouluun menoa.

Tytär oli ollut n. 5 vuotta valmis ohjaaja, kun hänen serkkunsa, tallinomistajan siskontytär, joka myös kisasi kansallisella tasolla poni- ja junnuikäisenä, alkoi lukioiässä myös tuurata silloin tällöin tätiään ja serkkuaan. Taas tämä lukioikäinen piti todella hyviä tunteja, parempia kuin serkkunsa valmiina ohjaajana. Lukion jälkeen myös tämä siskontyttö lähti opiskelemaan rats.ohjaajaksi ja tuntien sisältö meni surkeansi. Tallin omistaja jäi eläkkeelle, tekivät sukupolvenvaihdoksen. Nyt r.koulua pyörittävät entisen omistajan tytär ja siskontyttö. Lopetin ko. tallilla käymisen, kun opetuksen taso laski.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   3.9.24 13:44:41

Kottas tuumaili muutamankin kerran, että ratsastuksen opetusta ratsastuskouluissa voisi verrata siihen, että esim. laskettelunopettaja osaisi opettaa aurausta; siitä eteenpäin tarvittaisiin valmentaja. Tai että tenniksen opettaja osaisi opettaa rystylyönnin, jatkoon valmentaja...

Toisin sanoen opettajilla ei ole valmiuksia opettaa johdonmukaisesti alkeista vaikkapa GP-tasolle, vaan joka vaiheessa oppilas törmää omiin - usein melko mielikuvituksellisiinkin - tulkintoihin asioista.

Tosin hän myös totesi, että ongelma ei ole mitenkään erityisesti Suomen opetuksessa, vaan myös esim. Itävallassa on sama juttu.

:))

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.9.24 14:49:57

Täytyy huomioida sekin, että jos tunti kestää sen 60min ja tunnilla on 6-8 ratsukkoa, opelle jää se 10min tai alle yhtä henkilöä kohti. Jos käy kerran viikossa tunnilla ja saa sen 10min opetusta, niin kehitys varmasti on hidasta, oli ope sitten kuinka pätevä tahansa.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   3.9.24 15:03:28

Monessa maasssa keski-Euroopassa ratsastuskoulut ovat vaan aloittelijoille. Sen jälkeen siirrytään vuokraamaan tai ostetaan oma ja otetaan yksityistunteja (tai pienryhmätunteja).

Eivät samat hevoset käy aloittelijalle ja vaativaa kisaavalle, eikä ratsastuskoulu pysty tarjoamaan kaikille eri tasoisille toimivia hevosia. Totta tuokin, että jos käy vaan kerran viikossa niin ei siinä voi odottaa kummoista edistymistä vaikka olisi miten hyvä opettaja.

Lähettäjä: aloittaja 
Päivämäärä:   3.9.24 16:29:48

Vaaditaanko me liikaa asiakkaina? Onko missään maassa ratsastuskouluja, joissa oppilaat voivat kehittyä koulun hevosilla alkeista jopa vaativiin luokkiin asti?
Ja kuka on tarpeeksi tietävä, että voi määrittää hyvän ja huonon opetuksen? Voiko alkeisratsastaja kritisoida opetusta?

Lähettäjä: :))) 
Päivämäärä:   3.9.24 16:47:52

Ongelma tällä hetkellä läpi alan kuin alan on, että etsitään vikaa kaikkialta muualta kuin omasta tekemisestä. On se sitten ala-aste, ratsastuskoulu, metsätalous tai kansainvälinen kilpaura.

Kansainvälinen kilpaura tarkoittaa kaiken muun elämän siirtämistä syrjään. Sä et ole kovin läsnä oleva puoliso tai vanhempi. Se urheilu menee siellä huipulla kaiken edelle. Moni ei ole valmis tekemään sitä uhrausta ja se on ihan okei.

Ratsastuskoulussa pitäisi olla master ope ja huiput hevoset? No ei, vaan harrastajan on itse tehtävä se työ. Kun näitä nykyisiä huippuja on haastateltu, he ovat aloittaneet silloin 70- luvulla pitämään ratsastustunteja MUUTAMAN VUODEN KOKEMUKSELLA. Onko siis alkeisopetus oikeasti ollut parempaa?

Nykyään halutaan, että kaikki voi harrastaa. Ihmisiä ei saa erotella ja jakaa taspryhmiin edes siellä koulussa. Kun sulla on alkeiskurssilla lapsi joka on rohkea ja hyvä kehonhallinta sekä lapsi joka on arka eikä ole eläessään liikkunut... Se on aika vaikea yhtälö kelle tahansa opettajalle.

Nykyisin myös tuntuu, että hyvin nopeasti hevoset eivät enää ole "tarpeeksi hyviä" ja niillä ei lapset ja junnut innostu ratsastamaan edes ilmaiseksi. Kasarilla ja ysärillä kaivettiin joka elukan kyytiin - oli se sitten hieno tai lämppäri tai työhevonen.

Hirveän helppo on haukkua hevoset, puitteet, ratsastuskoulun ope, suomen parhaat valmentajat, tuomarit, liitto ja olympiakomitea. Raskaampaa on toki itse tehdä se työ. Ja se on rankka, pitkä ja kivinen polku jos ei ole tosiaan taustalla suvun miljoonia. Silloinkin se on rankka, mutta vähän helpompi.

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   3.9.24 17:09:06

Ratsastuksen opetus tähtää vääriin asioihin. Urheilullisuus sivuseikka ja tavoitteena yberturvallista puuhailua hevosten kanssa. Syynä tämän päivän trendi jossa palveluntarjoaja vastaa kaikesta ikävästä johon harrastaja voi lajin parissa törmätä.
Vieraantuminen isoista eläimistä on luonut epärealistisen käsityksen hevosista, niiden käytöstä harrastusvälineenä.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   3.9.24 17:56:59

Näin opettajan näkökulmasta on aika raskasta tulla töihin opettamaan sellaisia oppilaita, jotka jättävät kaiken vastuun oppimisestaan minulle. Vaikka kuinka tahtoisin, en voi ratsastaa oppilaan puolesta. Jos uuden asian opettelu tai jonkin ongelman korjaaminen tuntuu hankalalta, niin oppilasta alkaa harmittaa, eikä hän enää ota neuvoja vastaan. Samalla nämä tyytymättömät haluavat kuitenkin kovasti kehittyä. Miten heidät saisi ymmärtämään, että kannattaa tehdä ajatustyötä, olla vastaanottavainen ja sietää epätäydellisyyttä, jotta on mahdollista päästä eteenpäin? Aikuinen ratsastuskoululainen, kerro minulle, miksi tunnista toiseen kiukuttelet opetushevosille ja opettajallesi? Pitäisikö siinä tilanteessa muuttaa jotakin? Jos tuntuu, että ei edisty, niin aina ei tarvitse edes suorilta vaihtaa ratsastuskoulua, vaan ottaa vaikka se yksityistunti, ja mennä sinne avoimin mielin ja olla valmis ottamaan palautetta vastaan. Isossa ryhmässä voi tulla tunne, että opettaja ei auta tarpeeksi, kun on halli täynnä muitakin opetettavia. Yksityistunnin jälkeen keskusteluyhteys opettajan ja oppilaan välillä on usein parempi, ja korjaaminen onnistuu vaivattomammin. Ihan vinkkinä, opettajakin opettaa enemmän mielellään silloin, kun oppilaan asenne on positiivinen, eikä tarvitse miettiä, saako tiuskaisuja palkinnoksi opetuksestaan. Ennen kuin taas seuraavan ratsastustuntisi päätteeksi tokaiset opettajallesi, että kaikki meni päin helv*ttiä hevosjakoa myöten, niin yritä miettiä, olisiko jokin toinen lähestymistapa oppimisesi kannalta hyödyllisempi. Mihin haluat loppupalautteesi käyttää, siihen, että yhdessä pohditte päivän onnistumisia ja kehityskohteita, vai siihen, että opettaja yrittää lepytellä ketutustasi asiakaspalvelijan roolissa?

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   3.9.24 18:31:59

Ratsastustunnit ovat monelle tuollainen viikottainen sosiaalinen tapahtuma ilman sen kummempaa tavoitteellisuutta; harrastamista tutussa seurassa.

:))

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   3.9.24 18:41:21

Voi ope, niin naulan kantaan!!

Lähettäjä: Aapinen 
Päivämäärä:   3.9.24 21:46:32

Olen ehdottomasti siistin perusratsastuksen puolestapuhuja ja sitä pitää ratsastuskouluissa harjoitella, mutta jos tuntien aikana ei esimerkiksi koskaan laukata kuin yksi pitkä sivu tai tehdään pelkkiä nostoja vielä parin vuoden jälkeen, niin ei voi olettaakaan, että ratsastajat voisivat hirveästi kehittyä. Jos opetuskäyttöön hankitaan raakoja ex-ravureita ym., niin se ei ainakaan paranna ratsastajan mahdollisuuksia oppia hyvää ratsastusta.

Kävin itse ennen ratsastuskoulussa, joka oli aloittaessani hyvä ja laadukas, mutta sitten eläköityvien hevosten tilalle alettiin hankkia heC-tasoisia puksuja, jotka kaahasivat ravissa ja jotka piti ajaa laukkaan. Pitkään en sitä menoa jaksanut katsella.

Lähettäjä: € 
Päivämäärä:   3.9.24 22:16:23

Ratsastuskoulu opettaa perusteet mutta kun ratsastus muuttuu tavoitteellisemmaksi tulee itse panostaa sopivaan hyvin koulutettuun hevoseen ja tehokkaaseen valmennukseen. Huonosti koulutetulla ja rajoittuneella hevosella ei edisty. Tässä lajissa ladan ja mersun ylläpito maksaa saman määrän euroja, joten kannata panostaa mersuun.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   4.9.24 07:57:56

On surkea taso ja sen takia lopetin koko ratsastuksen.

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   4.9.24 08:53:29

Olen käynyt heppakoulun, valmistuminen 2015 ja kyllä se koulu itsessään oli todella vitsi. Ongelma oli, että koulussa ei oikeasti opetettu paljoa mitään miten ratsastusta opetetaan. Jotain teoriatunteja oli joo, mutta parhaan opin sai ehdottomasti työssäopeista, joissa minulla sitten oli hyvät opettajat. Meillä moni opiskelija oli sisään tullessa sellainen, että hyppäsi hikisesti edes 80cm esteen ja joutuivat sitten näyttöjä uusimaan lukuisia kertoja kun ei saatu hevosia esteistä yli. Meillä koululla myös mielestäni näyttöhepat oli esteillä aika idioottivarmoja tai ehkä itsestä tuntui siltä, kun oma hevoseni on herkkä kieltämään jos ratsastaja virheitä tekee. Jos ei osaa itse ratsastaa niin miten sitä voi opettaa muille?

Summasummarun opetin 2-vuotta ratsastuskoulussa ja oppilaani todella tykkäsivät tunneistani. Ne ketkä halusi kehittyä myös kehittyivät ja saivat niitä poneja kulkemaan oikeinpäin, hyppäämään hyvin tehtäviä ja toimimaan. Valtaosa asiakkaista kuitenkin oli niitä ketkä halusi vain harrastaa eli ei oikeastaan kehittyä sen suuremmin ja heiltä ei myöskään vaadita kuin se ns minimi. He harrastivat koska se on kivaa. Miksi lopetin? No raha tietenkin. Ohjaaja+tallityöntekijänä sain palkkaa 1700e. Vaihdoin lehmäpuolella karjanhoitajaksi ja saan 2600e. Ei asiakkaita, "sisätyö" kun navetassa ollaan ja saan silti työskennellä eläinten kanssa.

Lähettäjä: xxxx 
Päivämäärä:   4.9.24 14:51:50

Pedagogiset taidot. Ilman niitä ei kukaan osaa valmentaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.24 15:25:24

Olen sitä mieltä, että hyvä oppilas kyllä oppii, paljon on kiinni itsestä.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   4.9.24 15:26:39

Eri ikäiset ja eri kokemuksen omaavat ratsastajat tarvitsevat erilaista opetusta. Osa hyvinkin kokeneista opettajista ei välttämättä omaa pedagogisia taitoja opettaa lapsia tai täysin ummikoita aloittelijoita.

Tässä vuosien varrella on tullut vastaan hyvin monenlaista opettajaa, ohjaajaa ja valmentajaa. On ollut liikenteenohjajia. On ollut ihmisiä jotka selvästi haluaisivat valmentaa jo osaavia, tavoitteellisesti treenaavia joille ei tarvitse vääntää rautalangasta asioita ja joille keskiverto harrastelijakeventelijän opettaminen on pakkopullaa. On ihmisiä jotka kyllä itse osaavat ratsastaa hyvin ja erilaisia hevosia mutta eivät osaa "avata" mitä tekevät ja miksi. (Esimerkiksi tunnilla ratsastaja ei saa hevosta tekemään jotain, opettaja menee selkään ja tekee asian suitsait. Ei kuitenkaan osaa kertoa mitä teki eri tavalla kuin tuntilainen: istui suorassa, ei vetänyt ja potkinut yhtäaikaa,...). Sitten on niitä jotka osaa opettaa hyvinkin erilaisia ihmisiä. Jotka osaa neuvoa missä vika on, esimerkiksi jos jalat heiluu mistä se johtuu.

Lähettäjä: oho 
Päivämäärä:   4.9.24 15:40:06

"Ohjaaja+tallityöntekijänä sain palkkaa 1700e. Vaihdoin lehmäpuolella karjanhoitajaksi ja saan 2600e."

Oikeastiko? Millaista työ on verrattuna tallitöihin? Raskaampaa? Työajat? Tarviiko koulutusta vai voiko oppia työtä tekemällä?

Lähettäjä: juuh 
Päivämäärä:   4.9.24 15:43:15

"Ratsastustunnit ovat monelle tuollainen viikottainen sosiaalinen tapahtuma ilman sen kummempaa tavoitteellisuutta; harrastamista tutussa seurassa."

Mutta kun ne tädit sitten saavat päähänsä, että tässähän pitäisi "edistyä" tai rahat menee hukkaan. Ja edistyksen esteenä on luonnollisesti se huono opetus ja huonot opetushevoset...

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   4.9.24 19:51:29

On hyviä opettajia ja ohjaajia, mutta voitte katsoa oppilaat itseänne peilistä, miksi eivät ole kiinnostuneita opettamisesta.
Nyt on sellaisia oppilaita, joista ei tule kun narisoita ja materiaalin palvojia, näin sivusta seuraajana huomioinut. Ratsastus ja kehittyminen siinä vaatii pitkäjännitteisyyttä ja kiinnostusta vuosiksi ratsastuksen harjoittamisesta, oman hevosen ja valmentajan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.24 19:59:33

"On hyviä opettajia ja ohjaajia, mutta voitte katsoa oppilaat itseänne peilistä, miksi eivät ole kiinnostuneita opettamisesta."
Käyn ratsastuskoululla, jossa 3/4 opettajista on motivoitunut opettamaan minua. Mutta tottakai se johtuu minusta, ettei sitä neljättä voisi vähempää kiinnostaa.

Lähettäjä: ksjsssjf 
Päivämäärä:   4.9.24 22:14:34

On puhuttu usein ratsastuksenope porukoissa siitä, että viime 10-15 vuoden aikana on tapahtunut iso muutos: valtaosa oppilaista ei todellakaan halua oppia ratsastamaan. Halutaan "fiilistellä" ja rentoutua eikä todellakaan haluat nähdä sitä valtavaa vaovaa mitä oikea ratsastuksen opettelu vaatiin. Ei viitsitä käydä salilla, ei justa, ei tehdä pilatesta - kun oheislajit olisivat ihan välttämättömiä että oppisi ratsastamaan. Ei vaan kiinnosta.
Mutta hevosten pitäisi osata ja suorittaa ja olla hienoja. Että tämä patalaiska ja huonokuntoinen ratsastaja saisi niitä "elämyksiä"...

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   5.9.24 05:44:18

Tän päivän kuuminta hottia on että valveutuneempia nuoret ja lapset sivistyneistä kodeista ovat tietysti eläinten hyvinvoinnista huolissaan. Kaikki lapset on eläinrakkaita ja kuolaimet on saatavasta eikä ohjaa voi pitää kädessä. Komentaa ei saa ponia saatikka tenavaa.
Miten näitä opetat?

Lähettäjä: Rrr 
Päivämäärä:   5.9.24 07:54:41

Heille tulee vaikeuksia, kun aikanaan pitäisi sulautua yhteiskuntaan, on ammatti mikä tahansa.
Työelämä ei pidä ketään pumpulissa.

Lähettäjä: Priska 
Päivämäärä:   5.9.24 09:13:09

Opetan yliopistossa ja meillä kahvihuoneessa on aivan samat puheenaiheet kuin ksjsssjf:lla yllä: Nykyajan opiskelijat ovat laiskoja, mukavuudenhaluisia, ei-motivoituneita, perustaidoiltaan heikkoja. Tämä kaikki pitää varmasti ainakin joidenkin opiskelijoiden kohdalla paikkansa, mutta keskustelu ei johda mihinkään, vaikka toki voi toimia jonkinlaisena vertaistukena.

Jos on vapaaehtoisesti pestautunut opettajaksi, niin pitää tehdä parhaansa niiden nykyisten opiskelijoiden kanssa eikä haikailla menneiden vuosien ahkerien älykköjen perään. Opiskelijoita ei voi muuttaa, mutta omaa pedagogiikkaa voi ana kehittää. Sama pätee ratsastuskoulussakin. Miten se sanonta nyt menikään: Dinner choices are: take it or leave it.

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   5.9.24 12:29:26

Vaan kun opena olen ymmälläni että miten minun pitäisi toimia? Mikä on minun roolini tässä sirkuksessa? Mennäänkö sillä mukavuuslinjalla ja siloitellaan polku ettei vaan kompastu missään vai tulisiko minun tuoda ne realiteetit eteen jniin että nämä ymmärtäisivät mitä osaavat ja varsinkin mitä pitäisi vielä opetella. Nykyään tehdään vielä ne hopsit mikä tarkoittaa että rimaa lasketaan niin että jokainen pääsee onnistuu.
Ratsastuksen opetuksessa tämä onnistuisi vain yksityisopetuksessa. Ryhmissä heikoin lenkki valitettavan usein rajaa koko porukan mahdollisuuksia.
Ennen vielä oli niin että yleensä koko porukka selvisi tunneista kuka mitenkin. Yksityisopetusta annettiin sille erityisen hyvälle. Nykyään suurin osa oppilaista on arkoja, kömpelöitä ja siksi hitaasti edistyviä. Sitten siellä on lisänä se toivoton tapaus joka sotkee koko pakan. Näille on pakko järjestää yksäreitä jotta edes perusasiat saa perille.
Ne jotka etenevät ns vanhaan malliin, eli ovat urheilullisia ja nopeita oppimaan, kulkevat omaa pikakaistaa ryhmistä toisiin edistymisensä mukaan. Näitä vaan alkaa olemaan harvassa.

Lähettäjä: Stadi 
Päivämäärä:   5.9.24 13:43:47

Olen sennu, joka aloitti 1980-luvulla ja palasi satulaan pitkän tauon jälkeen 10 vuotta sitten.

Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana oli tapahtunut iso muutos. Jos kasarilla ratsastuskoulut olivat (etenkin vanhoilla armeijapaikkakunnilla) ratsastusseurojen pyörittämää toimintaa lähinnä semi-urheilullisille junnuille, niin nykyisin lähes poikkeuksetta koulut ovat kaupallisia toimijoita, jotka tarjoavat ”hevospalveluja” kaiken ikäisille. Painorajat saattavat hieman rajata epäurheilullisinta joukkoa pois.

Olen ollut pk-seudulla ja ympäryskunnissa n 30 opettajan tunneilla. On ollut hyviä ohjaajia, ja omituinen master. Ja kelvottomia ohjaajia, ja aivan timantti master. Ja kaikkea siltä väliltä, mutta sanoisin että opetuksen taso on keskimäärin parantunut, opetusta antavilla on edes jonkinlaisia pedagogisia taitoja 1980-lukuun verrattuna. Yllä mainittiin, että kouluttamaton ope piti parempia tunteja ennen koulutusta kuin sen jälkeen. Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä tämä ero oli. Vai oliko kyse kuitenkin siitä, että opettajakoulutuksessa kerrottiin muunmuassa tuntihevosten hyvinvointiin liittyvistä asioista (esim. järkevät estekorkeudet, tai se että pienillä ympyröillä juoksuttaminen rasittaa hevosen jalkoja).

Allekirjoitan täysin, että oppiminen on oppilaan vastuulla, joten itsekunkin on hyvä analysoida omaa kehitystään. En ole koskaan ymmärtänyt näitä tiettyjä opettajia koulusta toiseen seuraavia oppilaita, niin hyvää opettajaa ei minun kohdalleni ole osunut, ainakaan vielä. Toisaalta se, että saman viikon aikana minulla on kolmekin opettajaa on vain hyvä asia.

Asia, johon oppilas ei voi juuri vaikuttaa on muut oppilaat. Tähän toivoisin ratsastuskoulu-yrittäjien miettivän nykyistä parempia ratkaisuja. Ratsastan itse 3-4 kertaa viikossa, ja on raskasta jos samaan ryhmään sattuu kerran viikossa keventelijöitä, jotka eivät uskalla/halua raippaa käyttää missään tilanteessa tai joiden kunto ei riitä. Etenkin isommissa kouluissa toivoisi, että tuntikalentereita mietittäisiin tarkemmin, ei pelkästään asiakkaiden vaan myös tuntihevosten hyvinvoinnin kannalta.