Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   29.8.24 07:16:16

Itse muistan vaan että joku oikoi tosi paljon katsomon päädyssä, toinen oli ilkeä varustaa, kolmas pysähtyi välillä keskelle maneesia eikä suostunut liikkumaan, neljäs otti maastossa lähdöt kun piti vain ravata jonossa.

Silti en kertaakaan ajatellut että onpa huonoja hevosia vaikka olivat vaikka mitä Viron tuonteja.

Sitten asiaan, etsin tässä omaan ratsastuskouluun hevosia ja tuntuu, että omat standardit on todella korkealla. Että etsin täydellistä hevosta vaikka kai riittäisi että hevonen on kiltti hoitaa ja käsitellä sekä pystyy tekemään mahdollisimman monen tason tunteja.

Millaisia ratsastuskoulun hevoset siis oli 2000-luvulla? Itse aloitin 2003 vasta ratsuksen 6-vuotiaana, joten liikaa en muista todellista kuvaa.

Lähettäjä: Hahhah 
Päivämäärä:   29.8.24 08:34:42

Joko liian laiskoja tai sitten liian reippaita (senaikaisiin taitoihin). Suurin osa kilttejä, mutta osa luimisteli ja näykki. Maastossa innostuivat, kun pääsivät sinne niin harvoin. Suurinpiirtein pysyivät käsissä kuitenkin :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.8.24 08:53:17

Eiköhän ratsastuskouluhevosia ole nykyäänkin moneen junaan. Nää oikomiset yms tulee kyllä vrm kaikille polleille jotka menee paljon tunteja missä ei kukaan kerro mihin mennään

Lähettäjä: Skdbfkflflfm 
Päivämäärä:   29.8.24 08:53:46

"Kaikilla" oli valkoiset laikut sään kohdalla.
"Kaikki" hyppäsivät metriä.

Yksi seisahti keskelle kenttää, jos ratsastaja puristi. Lähes kaikki puristi.

Yksi saattoi hyökätä ponin kimppuun kentän toiselta puolelta. Tämä oli tamma.

Yksi oli kultaisin isoponi, kaikkien suosikki. Ostettiin yksäriksi.

Suokit oli kiireisiä ja edestä vahvoja.

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   29.8.24 09:51:02

Elämme 2000 luvulla joten mene talliin ja katso

Lähettäjä: Zgugjllöl 
Päivämäärä:   29.8.24 09:57:42

Hups varmaan saa jotain kiksejä päästessään turhaan pätemään. Jokaiselle on muuten varmaan ihan selvää, että tässä tarkoitetaan 00-lukua.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   29.8.24 10:09:26

Aloitin lapsena ratsastuksen puskatallilla 90-luvulla. Mieleen jäivät entiset suokkiravurit, jotka ryysäsivät eteenpäin ja ihmisten päälle. Kiukkuiset ponit.

Lähettäjä: ., , 
Päivämäärä:   29.8.24 10:25:51

Hevoset ja ponit olivat lähes kaikki mukavia hoitaa ja ratsastaa. Hoitaessa muistan vaun yhden ponin joka luimisteli, muttei purrut kuitenkaan yms. Yksi shettis taas saattoi meiltä pieniltä karata taluttaessa vihreälle. Ratsastaessa ei ollut edellä mainittuja pukitteluja ja jumimisia. Oikomista kylläkin mutta se nyt ei ollut ihme kun oltiin aloittelevia lapsia. Ei nämä hevoset maastossakaan olleet mitenkään kaahaavia. Johto hevosen vauhtia menivät jonossa kiltisti. Hyviä ratsastus muistoja kaikkiaan tallilta jolla aloitin ha kävin 98-02

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   29.8.24 10:51:46

Nollarilla tuli pääasiassa harrastettua itsenäisesti, ei ratsastuskoululla. Vanhalla "kotitallilla" kävin satunnaisesti, siellä ainakin oli vielä nytkin ajateltuna jopa yllättävän laadukkaita hevosia. Aika paljon sieltä silloin myös myytiin hevosia yksityiskäyttöön, monet kisakäyttöön. Kovin on ajat muuttuneet, nyt hyvät tuntikäyttöönkin sopivat hevoset tuntuvat olevan kiven alla, eikä tuoltakaan tallilta enää näytä tapahtuvan myyntiä ulospäin.

Ne hevoset, joilla itse ratsastin käydessäni, olivat mukavia tallissa ja ratsain. Tämä toki oma kokemus, vaikea sanoa, oliko esim. tuo tallikäytös aina tasaisen samaa kaikille.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   29.8.24 11:02:42

Aloitin 90-luvun puolivälissä ratsastuksen. Tuolla tallilla oli erikseen "lastenratsut" ja sitten kokeneemmille suunnatut hevoset. Lasten ponit olivat pääasiassa tosi helppoja ja kilttejä, pari ehkä yritti vähän näykkiä, mutta ei mitään isompaa. Eivät olleet mitään superosaavia, vaan lähinnä nätisti kiersivät kehää ja maastossakin köpöttelivät jonossa kiltisti. Kokeneempien hevosissa oli myös pari vähän kiukkuisempaa tapausta, mutta niidenkin kanssa kyllä pärjäsi eli eivät mitään ihmissyöjiä olleet. Nämä olivat maastossakin vähän säpäkämpiä, kun eivät niin usein päässeet maastoon. Isoin ero oli ehdottomasti suomenhevosissa, jotka tuolloin olivat kaikki vielä sellaisia työhevostyyppisiä matalakaulaisia tankkereita, jotka kulkivat lujaa ja menivät helposti tosi vahvoiksi suusta.

2000-luvun alussa vaihdoin tallia ja siellä kaikki ponit ja hevoset menivät kaikentasoisilla tunneilla. Tuollakaan ei mitään vihaisia hevosia ollut, mutta olivat vähän herkempiä ja paremmin ratsastettuja, kun menivät myös kokeneempien tunteja ja lisäksi opettajat läpiratsastivat niitä säännöllisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.24 15:18:12

Mistä johtuu ettei niitä tuntihevosia enää löydy? Itse aloitin lapsena 80-90-luvulla.

Lähettäjä: ABC 
Päivämäärä:   29.8.24 15:20:39

Meillä 1/3 kisasi kansallista menestyen, kaikki loputki aluetasolla menestyen.
Mutta tää olikin 80-luvulla ja silloin metri ei ollut iso este eikä tippuminen onnettomuus.

Lähettäjä: Asf 
Päivämäärä:   29.8.24 16:16:46

Palasin satulaan 2005 useamman vuoden tauon jälkeen ja nyt vielä edelleenkin ratsastan ratsastuskoulussa (3-4 kertaa viikossa).

En tiedä kultaako aika muistot, mutta hevoset olivat jotenkin terveempää ja kiltimpiä. Useammat hevoset hyppäsi helposti metriä ja isompaakin ratana. Hevoset olivat halvempia, mutta selkeästi parempilaatuisia. Ei ollut pukkikoneita ja rodeomesrareita, vaan tasaisia ja melko kilttejä. Nykyään käyn koulussa, jossa useamman hevosen selässä joutuu jännittämään mitähän tämä tänään keksii. Eivät siis temppuile ainoastaan minun kanssani vaan myös monen muunkin kanssa.

Lähettäjä: Velli 
Päivämäärä:   29.8.24 16:40:00

Aloitin ratsastuksen maaseudulla, pienellä ratsastuskoululla 7-vuotiaana vuonna 2004. Ponit ja hepat olivat pääosin kilttejä ja työhönsä sopivia. Ainoastaan yksi vanhempi shettis oli äreä ja saattoi puraista tai potkaista. Ei kovaa, mutta sen verran että me innokkaat hoitajat jätimme sen rauhaan. Kyllähän hevosten luonteet näkyivät: oli tasaisia puksuttajia, herkkiä, jästipäitä, vireitä ja hyvin rauhallisia. Jos vertaa nykypäivään, niin silloin hevosten poikkeava tai vaikea käytös pantiin aina ratsastajan tai hevosen luonteen piikkiin. Nykyään epäillään nopeammin myös terveysongelmia tai vaikka sopimatonta satulaa.

En muista, että tunneilla olisi mitenkään erityisen paljon ollut mitään hulinaa. Yksi hevonen kyllä pelkäsi yhtä maneesin nurkkaa ja otti sieltä usein pikku pyrähdyksen, ja osa hevosista oppi jumittamaan kentän keskelle kun tunti alkoi olla lopuillaan, ja jos ratsastajat eivät olleet hereillä. Mutta yhdelläkään ei ollut sellaisia elkeitä, että olisi yrittänyt heittää selästä tai muuta.

Tuon tallin oppilaat eivät juuri kisanneet, eikä tunneilla hypätty kuin max. 60 cm. Omistaja-opettaja ei ehkä ollut mestariratsastaja, mutta hän oli tosi hyvä lasten kanssa ja tallille sai aina tulla hoitamaan, katsomaan tunteja ja nauttimaan hepanhajusta.

Lähettäjä: q 
Päivämäärä:   29.8.24 17:12:50

Skdbfkflflfm, ne suokit oli varmaan suurin osa ex-ravureita. Koska "kiireinen ja edestä vahva" täsmää suurimpaan osaan ex-suokkiravureista tallilla missä kävin. Osasto kyllä kuoriutui ihan näppäriä koulussa ja esteillä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.8.24 17:38:13

2000-luvun alussa oli sekä perinteisistä hevosmaista, kuten Saksa, Tanska, Belgia että jonkin verran idäntuonteja,
80 - 90 luvuilla oli paljon hevosia ja poneja Tanskasta, jossain määrin Saksasta, Alankomaista, Ruotsista ja 90-luvulla alkoi olla itäblokin hevosia. Hevoset olivat yleensä kilttejä, hyvin käsiteltyjä ja ponit oli ns. rotuponeja. Risteytysponeja ei juuri tuotu tai saanut tuoda.
70- luvulla hevoset oli Ruotsista tai Puolasta pääosin ja harvat ponit rotuponeja.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   29.8.24 17:43:16

Sehän riippui tallin tasosta kuten nytkin.

Itse aloitin 80-luvulla ja jo silloin talleilla ole eroa kuin yöllä ja päivällä.

Itse kävin useammalla tallilla vuosina 80-90.

* Villi talli, halvat tunnit, hevosia ei koskaan läpiratsastettu. Opettajia ei palkattu kuin toisinaan jollekin leirille, tallinpitäjä ei itse ratsastanut joten hevoset oppivat kyllä kaikenlaisia keinoja välttää työntekoa. Lapset touhusivat mitä touhusivat. Hevosia juoksutettiin välillä aamusta iltaan tunnilla joten niistä tuli haluttomia ja hitaita. Hiertymät selässä taas saivat osan hermostumaan. Ruokinnassakin pihisteltiin. Olosuhteisiin nähden hevoset olivat todella kultaisia...maastossa ne menivät pääosin hyvin mutta kyllä siellä ratsastajiakin putoili. Osasyynä teinit vetämässä maastoa, kokemuksen ja tilannetajun puute.

* SRL: n hyväksymä iso ratsastuskoulu jossa paljon erittäin hyvätasoisia ratsuja, monet tuotu Tanskasta. Poneja oli jo 90- luvulla varmaan parikymmentä ja hevosiakin toistakymmentä. Opettajat todella taitavia. Alkuun (80-luvun alku) ei ollut kovin hienoja puitteita mutta 90-luvun alkuun mennessä oli jo uudet tilat ja iso maneesi. Hevosista joku saattoi maastossa vähän innostua. Estetunneilla ne olivat turvallisia. Tallin taso ei häpeäisi nykytallien tason rinnalla yhtään.
(Talli toimii edelleen, en tiedä nykytilanteesta muuta kuin että opettajien taso on kyllä kova kun on vuosikymmenet jatkanut ja kehittänyt itseään kouluratsastuksen saralla kilpaillen korkealla tasolla).

* SRL: n hyväksymään siisti ja uusissa tiloissa toimiva maneesitalli, leireilin siellä monena vuonna. Osaavat kelporatsut, pätevät koulua kilpailevat opettajat, omaa kasvatustoimintaakin. Ratsut olivat pääosin todella luotettavia ja kaikessa toimivia. En nähnyt yhdenkään lapsen koskaan putoavan satulasta niinä leiriviikkoina. Mentiin maastossa reippaita laukkapätkiä ja hypättiin useamman kerran, mentiin tasapainoharjoituksia ravissa ilman ohjia yms. Vikellystoimintaakin tallissa oli kisoihin asti.

Eli jo 80/90 - luvuilla on ollut erittäin tasokkaita ratsastuskouluja joissa toiminta oli turvallista ja sekä ratsut että henkilökunta asiansa osaavia.
Ja sitten niitä toisia talleja missä yritettiin haalia asiakkaita halvemmilla hinnoilla ja tarjottiin huonommin koulutettuja, kipeitä tai loppuun ajettuja ratsuja ilman pätevää opetusta, kenttä oli kuravelliä ja selästä pudottiin useinkin.
Lapselle joka itse säästi pennosiaan ratsastustunteihin oli tärkeintä se että yleensä pääsi ratsastamaan (hoitamaankaan ei ollut asiaa ellet maksanut tunnista) vaikka jo silloin ymmärsi ettei tuota surkeaa tallia pitäisi tukea. :(

Lähettäjä: -4° 
Päivämäärä:   29.8.24 18:25:34

Itse aloitin vuosituhannen vaihteessa ja mieleen on jääneet:

-5/6-vuotias vasta ruunattu torinhevonen, säkä jossain päälle 170cm, ratsastettiin aina hissikuolaimella ja piuhoilla
-risteytysponi joka kävi kyselemättä ihmisen päälle tarhassa ja laitumella, potki varustettaessa
-suoraan radalta tunneille tullut suokki

Niitä mukavia tasaisen tavallisia tapauksia ei ole niinkään jäänyt muistoihin.

Lähettäjä: Ajatuskatko 
Päivämäärä:   29.8.24 18:31:49

LähettäjäSkdbfkflflfm

Päivämäärä29.8.24 08:53:46

"Kaikilla" oli valkoiset laikut sään kohdalla.
"Kaikki" hyppäsivät metriä.
----
Muistan myös nämä. Valkoisia laikkuja oli etenkin isoilla hevosilla, poneilla ei niinkään. Paikallisella tallilla hypättiin metriä ja yli vielä tuolloin, mutta joskus 2007(?) alettiin säästää hevosia ja 80 cm tuli maksimikorkeus muualla kuin tuntsareissa.

Oli myös tavallista että tuntihevoset oli tosi kiukkuisia, siis ihan potkivat ja liiskasivat vasten karsinan seinään. On ihme ettei tapahtunut enempää onnettomuuksia, kun kakarat keskenään laittoivat hevosia valmiiksi.

Lähettäjä: Rauhalahti Kuopio 
Päivämäärä:   29.8.24 20:45:16

- Tallissa oli kolme ponia, joista yksi voitti 2 kpl SM kultaa ja kävi EM sijoittuen, kaksi muuta menestyi korkeushypyssä ja kaikki kolme kisasivat (ja ainakin Amico voitti ja Espe sijoittui) avointa 130. Amico, Espe Droste ja Farinelli. Menestyivät myös he A koulussa. Lisäksi oli ainakin 10 ponia, joilla pystyi kisaamaan metriä ja He B-A sijoittuen ja kolme laadukasta voittavaa hevosta sekä esteissä että koulussa.
- Kaikilla tunsareilla oli silloiset merkkisatulat Stübben, Kiefer, Passier
- Hevoset elivät keskimäärin yli 20v ehjinä
- Talli kasvatti ja toi laatutamoja Tanskasta
- Omistaja oli tai siis on keinosiementämisen äiti Suomessa ja perusti Hevostietokeskuksen
- Yhdelläkään hevosella tai ponilla ei ollut valkoista selässä
- ontuvia ja epäpuhtaita ei juoksutettu tunneilla, mutta yksi taisi ontua sen viiden vuoden aikana, kun siellä ratsastin. Yksi nirppanokka laiskimus etsi itselleen uuden kodin.
- Tallista on noussut kansalliselle ja kansainväliselle tasolle yli paljon 50 ratsastajaa ja syntynyt kymmeniä hevosalan ammattilaisia
- Tallissa on toteutuneet hyvinvointiasetuksen asiat aina
- Talli on edelleen laadukas ja hyvin hoidettu vaikka itse kilpailutoiminta on jäänyt seuratasolle.

Lähettäjä: bbbbbb 
Päivämäärä:   29.8.24 22:50:32

2000-luvusta en tiedä, mutt 70-luvun muistan hyvin.

Ope oli oikea Strömsholmassa opetuksensa saanut ope, jo ennen kun Kyra meni sinne.
Hevoset: muutama tuotu Virosta, suomenhevonen, vanhoja SM tason kilpahevosia, 4-5 vuotiaita Puolantuonteja, täykkäri, myös entinen kisahevonen.
Poneista ei kukaan ollut kuullut, saati nähnyt. Näin ekan ponini 17-vuotiaana. 10-vuotiaasta lähtien isojen hevosten selkään, miten muuten ois voinut olla.

Pari hevosista oli tosi vihaisia, toisella - näin jälkikäteen ajateltuna - oli varmaan kimosyöpä. Moni hevonen otti lähtöjä ja varsinkin estetunneilla tiputtiin usein. Oma enkka oli 5 tippumista samalla tunnilla. ei muuta kuin takas selkään, muu ei tullut kysymykseenkään.

Kenekään vanhemmat ei olleet KOSKAAN tallilla. Se olisi ollut maailman nolointa! Talli oli meidän paikka! Kun päästiin kisaamaan kansallisella 120 tasolla vanhemmat tuli katsomaan,ei muuten. Kesällä mentiin tallille pyörällä, talvella bussilla. 10-vuotiaasta lähtien.

Osa hevosista oi varmasti jollain tavalla kipeitä, ei 70-luvulla paljon tuedetty eläinlääketieteestä. mutta niitä kohdeltiin hevosina, ei lemmikkimarsuna. Koen että oltiin lapsina ja nuorina paljon rohkeampia ja vastuuntuntisempia kuin nykynuoret. Vähän liikaakin, olisi ollut noloa näyttää pelkoa hevosten kanssa. saatiin myös tehdä tallilla paljon enemmän ja todellakin, kisattiin eripuolilla, hevoset vietiin kisoihin isolla kuorma-autolla ja me matkustetttiin siellä hevosten jaloissa... ainut aikuinen oli ratsiope, jota kunnioitettiin ja joka piti kovaa kuria.

Kesäleisillä saatiin ratsastaa riimulla ja ilman satulaa laitumelta talliin. Erittäin usein pudottiin.
En muista että kenellekään olisi ikinä tapahtunutmitään, vaikka paljon pudotiin. kerran ykshevonen tallas ja mursi mun jalkapöydän kun satuloin sitä. Toki ratsastin vielä tunnin sen jälkeen.

Jotkut asiat olipaljon paremmin (kuten se ettei vanhemmat sotkeutuneet) ja jotkut huonommin, kuten se että hevosten vaivoja ja sairauksia ei niin tunnettu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.24 23:28:03

"Osa hevosista oi varmasti jollain tavalla kipeitä, ei 70-luvulla paljon tuedetty eläinlääketieteestä. mutta niitä kohdeltiin hevosina, ei lemmikkimarsuna."

MONET hevoset olivat jollain lailla kipeitä ja monet myös tekivät aivan liikaa töitä. Ratsastustunneilla korostettiin sitä, että hevoselle pitää näyttää kuka on pomo. Raippaa käskettiin käyttämään usein ja paljon. Hevoset olivat usein todella itsepäisiä ja jumittavia kun olivat lopen kyllästyneitä siihen jatkuvaan kehän kiertämiseen ja turtia kovasta käsittelystä. Sen kuka on pomo näyttämistä jatkettiin myös tallissa ja monet hevoset olivat esimerkiksi päästään arkoja kun niitä läimittiin turvalle milloin mistäkin.

Tämä kokemus ratsastuskouluista kasarilta ja ysäriltä, tuollaista se meno oli myös liiton hyväksymillä kouluilla, jopa kolmen tähden sellaisilla (nuoret eivät tiedä, mutta ennen liiton hyväksymät ratsastuskoulut luokiteltiin yhden, kahden tai kolmen tähden kouluiksi ja se kolmen tähden koulu oli siis parhaaseen kategoriaan kuuluvaksi katsottu). En todellakaan kaipaa tuota takaisin.

Lähettäjä: bbbbb 
Päivämäärä:   29.8.24 23:59:02

No meillä ei kyllä 70-luvulla raipatettu eik käsketty näyttää kuka on pomo. Ope korosti asiallista ja systemaattista kohtelua. Kerran yks hevonen puri mua tosi kipeästi käsivarresta (se oli musta puolvuotta) ja läimäytin sitä harjalla kylkeen juuri kun ope kulki ohi. Hän ei sanonut mitään, kohotti vain kulmiaan, mutta häpesin kuollakseni. Hevosia ei löyty vaikka niillä kuri olikin.
Ehkä se Ruotsissa koulutettu ope oli erilainen kuin muuta ajan opet. Ja tallissa oli yksäreissä monia SM huipulla kisaavia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.24 00:14:03

No ei todellakaan raipatettu vaan ratsastettiin eteen alas sisäpohkeen ympäri ulko-ohjan tuelle ja siitä suorana kasaan ja ihan ratsastuskolusssa. Ei ollut yhtään harvinaista saada He A 40 lähtijän luokasta tuntsarilla sinivalkoista.
Jalkoja kylmättiin, seistiin paljon järvesssä tai lammikoissa. Satulan alla karva vuodesta 1985 ja sitä ennen oli muita tapoja saada vähän vaimennusta ja satula tasapainoon, kuten paksut huopahuovat. Hevosilla oli 12-16m2 karsinat ja tarpeeksi kuiviketta. Pääsivät ulos laumoihin klo 7-14, kun tunnit alkoivat klo 16. Juoksivat sen 3 h, mikä on edelleenkin tavallista. Hypättiin paljon isompaa. Esim meillä Eho piti estevalmennuksia ja mentiin 120 ratoja, myös poneilla. Kisoissa oli paljon paremmat rahat ja hienommat ruusukkeet. En ole koskaan nähnyt hevosella valkoista säkää kuin sellaisilla talleilla, joita halveksiittiin jo silloin.

Silloin hevosilla oli kuivemmat jalat, paremmat mahat, elivät pidempään eikä selät kipeytyneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.24 00:30:11

Ei ollut surkeaa menoa vain yleisesti halveksituissa paikoissa. Tosiaan ihan suosituilla ja tunnetuilla liiton hyväksymillä kouluilla oli hevosten rajua käsittelyä ja selvästi kipeitä hevosia. Ja ei, en laita nimiä koska en halua mitään syytteitä, todisteitahan ei minulla tuollaisista vanhoista asioista tietenkään ole esittää.

Tällaisellä isolla tunnetulla koululla oli mm. arvostettu opettaja, joka yllytti käyttämään todella paljon raippaa ja opetti minua miten hevonen muka saadaan peräänantoon: ohjista sahaamalla. Ja kyllä tämä opettaja _tiesi_ miten oikeasti pitäisi toimia, mutta kai hän ajatteli ettei ratsastuskoulun hevosilla ole väliä.

Varmasti oli myös hyviä talleja, en minä sitä tarkoita, että kaikki olisi ollut surkeaa, mutta näitä surkeita paikkoja oli todella paljon myös ja silloin eläinsuojelullisista asioista ei puhuttu kuten nyt, ei niihin puututtu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.8.24 00:57:29

Minä aloitin ratsastustunnit vuonna 2002 kun menin ekaluokalle. Muistikuvani mukaan kaikki hevoset olivat oikein mukavia ja kilttejä. Oli yksi vähän säpäkämpi tamma jossa taisi olla arabia. Menin sillä yhdellä kevättunnilla, kun maneesin katolta tippuili lunta, ja lisäksi sillä taisi olla kiima, joten se oli aika tättähääränä. Kerroin opelle että nyt pelottaa, ja tallitytöt toivat heti tilalle yhden koulun luottoponin. Lopputunti meni hyvin. Tallilla oli muistaakseni muutenkin hyvä järjestys, nimetyt hoitajat hoitivat hevosia, ja välillä me alkeistuntilaiset saatiin auttaa. Ei todellakaan ollut mitään lasten riehumista, tallissa oli siistiä ja hiljaista.

Parin vuoden ratsastelun jälkeen vaihdoin tallia kotia lähempänä olevaan. Menin sinne ensin leirille, ja leirin jälkeen aloitin tunnit siellä. Vähän sen jälkeen meidän perheelle ostettiin hevonen, joka myös muutti kyseiselle tallille, sillä ratsastuskoulun lisäksi siellä oli myös yksityishevosia. Useamman vuoden pyörin siis kyseisellä tallilla yksäripuolella, mutta kävin joskus myös ratsastuskoulun tunneilla ja auttelin siellä, lisäksi monet kaverit kävivät ratsastuskoulun tunneilla. Olin vähän sellainen jokapaikan höylä. Tästä tallista ei ole niin kovin maireaa kerrottavaa, nyt aikuisena en sellaiselle tallille edes menisi.

Esimerkiksi:
- Välillä meno oli kuin villissä lännessä kun pikkutytöt pyörittivät paikkaa. Se hirvitti minua jo silloin, kun olin itse lapsi!
- Hevosia sai vuokrata omaan käyttöön, ja välillä se meno oli ihan hirveää katsottavaa. Jossain jäisellä kentällä esteiden hyppimistä ja muuta aivan typerää.
- Heinä oli todella usein homeista. Monet yksityisten hevosten omistajat toivat omat heinänsä.
- Epäsopivat satulat. Juurikin niillä isoilla korkeasäkäisillä hevosilla oli valkoisia laikkuja, ja poneilla käytettiin häntäremmejä. Satulat saattoivat olla poneilla niin huomattavan epäsopivia, että ne lähtivät heti paikaltaan johonkin.
- Jotkut hevoset olivat vihaisia, erityisesti ponit äksyilivät, minkä ymmärrän aivan täysin. Ne tuntuivat olevan täysin sirkuseläiminä.
- Muistan erityisesti yhden hevosen, jolla oli tapana jumiutua kentän keskelle, ja opettajan ohje oli että antaa raipan viuhua. Sitten tällä hevosella todettiin joku suolisto/mahasairaus (en nyt muista mikä, enkä ole niin perehtynyt niihin) ja sen jälkeen se seisoi kipeänä karsinassa kaksi viikkoa, vaikka mm. ratsastuksenopettaja ja monet muut sanoivat tallinpitäjälle, että tuo on eläinrääkkäystä. Jonkun tekemä elsu taisi sitten tehota kun hevonen lähti teuraaksi. Mutta siis tämä hevonen seisoi karsinassa kaksi viikkoa eikä suostunut juurikaan syömään tai juomaan.
- Muistan myös yhden erään todella vihaisen hevosen, joka myöskin melko varmasti oli kipeä. Heti kun avasi karsinan oven, se käänsi pyllyn ja monesti yritti potkaista.
- Mitään kovin hienoja hevosia tallilla ei juurikaan ollut, suurin osa vain peruskoulutettuja. Ne vähän paremmat myytiin nopeasti yksityishevosiksi.
- Raipalla tai muulla välineellä hakkaaminen tuntui olevan ratkaisu kaikkeen. Muistan kun näin kun erästä koppikammoista hevosta pakotettiin koppiin ja hakattiin luudalla. Lisäksi esteillä kieltämisen jälkeen aina annettiin raipasta. En itse tykännyt hypätä esteitä, enkä koskaan käyttänyt raippaa kuin vain harvoin napauttamalla, mutta jotenkin tyhmästi luulin että tuollainen käytös kiellon jälkeen on normaalia, vaikkakin kamalaa. Olin pitkästä aikaa katsomassa estekisoja pari vuotta sitten piiiiiiiiiitkän hevostauon jälkeen, ja kun eräs hevonen kielsi, tunsin kuinka maha meni solmuun ja tuli huono olo, kun odotin sitä raipatusta. Yllätyksekseni ratsastaja antoikin hevosen katsella estettä ja rauhoitteli sitä silityksellä ja puhumalla. Tuli helpottunut olo.
- Tunneilla sattui tippumisia usein, ja ambulanssinkin näin useamman kerran

Oi ja voi. Kuten tosiaan sanoin, en nyt aikuisena astuisi jalallakaan tuollaiseen talliin. Tuokin oli ihan SRL:n hyväksymä ratsastuskoulu.

Lähettäjä: bbbbb 
Päivämäärä:   30.8.24 01:40:02

Ei ne hevosetsilloin 70-luvullas tarhanneet ollenkaan, ei tuntihevoset eikä yksärit. Ei me edes tiedetty mitä tarhaaminen tarkoittaa. En silti sano että ne ois voineet jotenkin erityisen huonosti.

Ainakin meidän tallissa ratsastuksen opetus oli todella laadukasta. Oli siistiä ja kova kuri.

Lähettäjä: QAT 
Päivämäärä:   30.8.24 07:36:26

Aloitin 77'

Yhdellä tallilla hevosilla oli sekä tarhat että laitsat, puoliverisillä isot karsinat ja suomiputet pilttuissa. Kaikki hoidettiin hyvin ja tallillakin asiakkaana ollut elli kouluttautui säännöllisesti Saksassa, vaikka talli oli Pohjois-Savossa. Seppä kuumakengitti ja hevosilla ihan asialliset varusteet. Hevosia ei saanut sahata eikä lyödä. Hevosilla kisattiin ja kisasimmw 80-110 ja Je B-A ko. Ope oli ja on taitava.

Toisella tallilla oli huippulaadukkaita hevosia ja poneja, tarhailivat tai laidunsivat pikkulaumoissa isoilla alueilla aamusta iltapäivään, todella hyvät opettajat, hevosilla ja poneilla kisattiin aina SM tasolle saakka, tunneilla sai olla raippa ja kannukset, mutta turhasta tai kovasta käyttämisestä otettiin heti pois. Hyvä eleetön tasapainoinen klassinen sistunta ja apujenkäyttö oli kaiken perusta. Kaikki opetettiin myös hoitamaan eikä ollut hoitajasysteemiä.
Hevosilla on merkkisatulat, pohjia hoidettiin ja eläinlääkäri katsoi hevoset läpi, kun olivat terveitä.
Koskaan ei viuhumut raippa, sahaajat ja agressiiviset istujat saivat vaihtaa tallia.
Melkein viikottain kävi ainakin SM tason este -ja kouluvalmentja ja kaikki kisaajat osallistuivat eli hevoset olivat todella hyvin läpiratsastettuja.
Kaikilla vanhimpia (30v) poneja lukuunottamatta pystyi menemään 110 ja He A ja paremmilla paljon enemmän, myös poneilla.

Toisella tallilla

Lähettäjä: QAT 
Päivämäärä:   30.8.24 07:46:27

Silloin halveksittiin
- talleja, joissa sai sahata, vuokrata tai ratsastaa yksin tai hakata hevosta
- talleja, joiden ratsastajat istuivat kotikutoisesti ja apujen käyttö villiä
- talleja, joissa oli postimerkit tai ei tarhattu
- talleja, joissa pilttuut, pienet karsinat, huono sisäilma tai vähän kuiviketta
- tallit, joissa epäpuhtaat tai ontuvat olivat tunneilla
- joissa käytettiin epäsopivia satuloita
- joissa oli agressiivisten hoitajien hoitajasysteemi
- ope ei ollut pätevä ROK I tai III
- heinä ei ollut laadukasta
- pohjat huonot
- epäsopivat varusteet
- kiukkuisia hevosia
jne

Eli enpä nyt tiedä oliko niin iso ero tähän päivään
.. nykyään entiset halveksitut tallit ovat samoilla vioilla ihan ok talleja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.8.24 10:04:05

Riippuu täysin siitä missä kävi ratsastamassa. Omakohtaista kokemusta 2 eri ratsastuskoulusta, molemmissa oli satsattu kivoihin, toimiviin hevosiin joiden kanssa harvemmin sattui yllätyksiä ja harrastaminen oli kivaa. Toki joskus maastossa joku saattoi hieman innostua, ja muutenkin kysymys on elävistä pakoeläimistä, mutta yleisesti ottaen kokemus on tämä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.24 10:46:56

"talleja, joissa sai sahata, vuokrata tai ratsastaa yksin tai hakata hevosta" check
"talleja, joiden ratsastajat istuivat kotikutoisesti ja apujen käyttö villiä" check
"talleja, joissa oli postimerkit tai ei tarhattu" tarhausta oli ainakin jonkin verran, en tiedä kuinka usein
"talleja, joissa pilttuut, pienet karsinat, huono sisäilma tai vähän kuiviketta" check
"tallit, joissa epäpuhtaat tai ontuvat olivat tunneilla" check
"joissa käytettiin epäsopivia satuloita" check
"joissa oli agressiivisten hoitajien hoitajasysteemi" check
"ope ei ollut pätevä ROK I tai III" no opettajat nyt olivat koulutettuja, ammattitaidossa se ei kylläkään monilla näkynyt
"heinä ei ollut laadukasta" tätä en osaa arvioida
"pohjat huonot" tätäkään en osaa arvioida
"epäsopivat varusteet" check
"kiukkuisia hevosia" check

Liiton hyväksymä suosittu koulu ja aika moni kohta täyttyy. Ei se nyt kovin halveksittu paikka ollut kun pystyi pitämään korkeita hintoja ja asiakkaita riitti. Iso osa niistä oli tietysti lapsia, jotka eivät nähneet ja ymmärtäneet kaikkia epäkohtia. Tämä siis niinä monen kaipailemina wanhoina hyvinä aikoina.