Lähettäjä: Ässä 
Päivämäärä:   20.8.24 19:42:57

Olen miettinyt hevosharrastuksen lopettamista, mutta en tiedä, mitä tekisin yhdelle ns. ongelmahevoselleni. Kaksi muuta saan kyllä myytyä ja yhden vanhuksen päästän taivaslaitumille, mutta tallissa seisoo myös yksi alle 10v. haastava tapaus. Ei luota vieraisiin ihmisiin, on kuuma ja vähän sählä ratsastaa, stressaa muutoksista, ei ole helppo kuljetettava (rauhoitettuna varmasti menee, mutta ei ole mitään rutiinia.. Pahimmassa tapauksessa riehui), on ajoittain levoton kengittää, suhtautuu epäluuloisesti eläinlääkäriin jne… Lista on pitkä, enkä tiedä, haluaisiko kukaan tällaista edes ilmaiseksi. Silti kirpaisee ajatus, että joko minun on jatkettava tämän kanssa vastentahtoisesti sen kuolemaan saakka tai sitten on lopetettava nuorehko hevonen. Kumpikin vaihtoehto ahdistaa. Ajatuksia?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   20.8.24 19:55:37

No mitä vastaavia hevosia olen tuttavilla nähnyt niin monttuun vaan.
Jos siis hermorakenne huono, stressaa kaikesta niin ei tule muuttumaan. Sitten on sairastelukierrettä jatkuvasti mahahaavasta muihin haavereihin ja saikutus ruokkii taas mahahaavaa jne kierre valmis.

Jos on vaan kokemattomuutta niin voi vielä tulla jollekkin kiva polle, mutta kuvauksen perusteella sanoisin että paras on mullan alla. Hevoselle siis.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   20.8.24 19:55:44

Jos et oikeasti löydä selväpäistä ostajaa, joka varmasti osaa hevosta käsitellä, on järkevää harkita hevosen lopetusta. Kiertoon tuollainen päätyy, mikäli sitä ei osta joku joka varmasti osaa hevosta käsitellä. Stressaat itsesi hulluksi, mikäli myyt hevosen, etkä ole varma ostajan pätevyydestä. Hevonen ei lopetuksesta kärsi.

Lähettäjä: Sitten 
Päivämäärä:   20.8.24 19:55:58

Lopetus.

Lähettäjä: Salla 
Päivämäärä:   20.8.24 20:11:52

Anna se jollekkin sellaiselle, kuin minä. Sellaiselle kuka saa iloa vaan hevosten hoitamisesta ja tallirutiineista.
Täällä hevoset saa olla sellaisia, kun ovat. Tehdään asioita mitkä on hevoselle mieluisia, jos ei sovellu ratsastukseen, ei ratsasteta.

Kummasti on useampi hevonen täällä rauhoittunut. Pysyvät kaverit ja muuten tasasen tylsää elämää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.8.24 20:15:40

Onko sinulla ketään tuttuja, joilla voisi olla tilausta tuolle stressipallollesi? Näitä Salloja aina ilmestyy tällaisiin ketjuihin, mutta harvemmin heillä on oikeasti hevosen paikkaa auki silloin kun sitä tarvittaisiin.

Toki jos olen väärässä niin säpoa esille vaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.8.24 20:16:12

Ei tuo nyt vielä kauhealta ongelmalta kuulosta

Lähettäjä: Maasturi 
Päivämäärä:   20.8.24 20:46:35

Mä ostin edullisesti juurikin tuollaisen tapauksen, juuri tuolla vikalistalla. Oon rauhassa tehnyt asioita ja tulosta kyllä tulee. Yhteiselo on tällä hetkellä sujuvaa mutta lastaaminen on pidempi projekti. Tämä on vain minun käytössä niin tiedän täsmälleen mitä on tehty edellisellä kerralla jne. Ihan loistotyyppi mulle!
Mulla on 40 v hevoskokemus ja tosi hyvät ammattilaiset ympärillä aina auttamassa kun kaipaan neuvoja.

Lähettäjä: Tuttu 
Päivämäärä:   20.8.24 21:05:05

Ei tuo nyt mitenkään mahdottomalta vaikuta, toki pitäisi hevonen nähdä ihan livenä niin osaisi sanoa paremmin. Kuvauksen mukaisia kun on ennenkin itsellä ollut, "pahimmasta" tuli luottohevonen. Pitää vain löytää juuri se sopiva ihminen

Lähettäjä: Sotku 
Päivämäärä:   20.8.24 21:16:19

Kyllähän näitä " anna mulle " -tyyppejä piisaa.

Jos lopetat hevosen, tiedät missä se on ja kaikki siihen liittyvä huoli loppuu siihen. Jos myyt eteenpäin, on sitten välteltävä ajatustakaan siihen miten sillä hevosella mahtaa mennä. Kestätkö kuulla että taas lähti uuteen paikkaan tai seisoo huonossa paikassa ?

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   20.8.24 21:33:45

Sain tutun tutulta vähän kuvailemasi kaltaisen hevosen. Oli ollut useammalla omistajalla nuoren ikänsä aikana, kengitetty rauhoitettuna, ratsastaessa ei ollut toiminut, oli erikoinen käsitelllä ja kärsinyt mahaongelmista. Hevonen oli minulla lähes 10v oireettomana ja monipuolisessa käytössä alun luottamuksen rakentamisen jälkeen kunnes lopetettiin muista syistä.
Aloittajana yrittäisin löytää tuttavapiiristä joku jolle hevosen voi joko antaa tai myydä halvalla ennen kuin laitaa pois.

Lähettäjä: Ässä 
Päivämäärä:   20.8.24 22:16:39

Kiitos ajatuksista. Hevonen on ollut minulla useita vuosia, kun se emänsä meillä kuoltua ja silloiselle omistajalleen liian haastavana jäi ikään kuin käsiini. Tämä ei ole ensimmäinen haastava hevoseni ja kokemustakin minulla on pitkälti yli 30 vuotta, mutta tämä on alusta saakka ollut muita pahempi hermoilija. Huonosti tätä ei ole missään vaiheessa kohdeltu ja pieniä askelia on menty eteenpäin, mutta ei tämä ole ollut siedätettävissä muiden tapaan. Tuntuisi pahalta luopua tästä, mutta ei tämän kanssa harrastaminen ole mitään leppoisaa nautintoa, enkä haluaisi kantaa huolta että joutuu vääriin käsiin. Valitettavasti tuttavapiirissä ei ole ketään, joka tämän haluaisi. Ammattilainen pärjää kyllä, mutta heidän tarpeisiinsa on liian vaatimaton..

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   20.8.24 22:33:02

monttuun. Vaikka oliskin osaava ihminen ostamassa niin voi joutua vääriin käsiin ja sitten sulla ei oo mitään sanavaltaa hevoseen. Pienempi paha haudassa kuin huonoissa käsissä

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.8.24 22:39:41

Ässä: Kuulostaa mitä todennäköisimmältä että se on kipeä jostain, eikä sitä kipua vaan ole löydetty jos on tutkittu. Hevonen ei kärsi lopetuksesta, mutta siitä kärsii jos on koko ajan kipeä.

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   20.8.24 22:57:11

”paras on mullan alla. Hevoselle siis.”

Miten kuoleminen voi olla nuorelle hevoselle hyvä vaihtoehto? Hyvä jumala täällä on sairasta porukkaa.

Lähettäjä: Ässä 
Päivämäärä:   20.8.24 23:28:13

Hevosta on vuosien saatossa tutkittukin, mutta fyysistä vikaa ei ole löytynyt. On myös hierottu ja kiropraktikkokin käynyt. Kuten sanoin, niin tämä on ollut hermoilija _aina_. On läheisriippuvainen (eli ei käy pienelle tallille seurahevoseksi), epäluuloinen ja säikkyy lähes kaikkea. Vieroituksessakin oli selvästi kavereitaan hermostuneempi, vaikka tehtiin kaikki tosi lempeästi eikä jäänyt yksin. Mutta onko sitten oikeasti hevosia, joilla ei hermorakenne vain ole riittävän hyvä? Ja mitä tulee nuoren hevosen lopetukseen, niin huoli on siinä, että päätyy vääriin käsiin (hakattavaksi, eristettäväksi, kovakouraisesti alistettavaksi), jolloin varmasti kärsii… Tilanne on todella surkea. Myisin ehdottomasti, jos pitäisin todennäköisenä, että tämä vielä olisi jollekin kiva harrastuskaveri.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   21.8.24 05:38:04

"Mutta onko sitten oikeasti hevosia, joilla ei hermorakenne vain ole riittävän hyvä?"

On, paljonkin. Huono luonne periytyy siinä missä koirillakin. Itsellänikin on ollut yksi arvaamaton hermoheikko rusakko, jonka elämä ei millään ikinä tasaantunut. Laumassa meni muiden kanssa seurahevosena, mutta käyttöhevoseksi ei ollut.

Lähettäjä: Terhi 
Päivämäärä:   21.8.24 07:16:45

Lopetus. Kirpaisee mutta on hevoselle armollinen tapa.

Itse laitoin taivaslaitumelle 7 v kyvykkään estehevosen. Syy juuri käytöshäiriöt, jotka oli ajoittain todella vaarallisia. Ei ollut enää kivaa harrastaa, saati edes hoitaa hevosta.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   21.8.24 07:50:26

”Jos lopetat hevosen, tiedät missä se on ja kaikki siihen liittyvä huoli loppuu siihen. Jos myyt eteenpäin, on sitten välteltävä ajatustakaan siihen miten sillä hevosella mahtaa mennä. Kestätkö kuulla että taas lähti uuteen paikkaan tai seisoo huonossa paikassa ?”

No siinä on taas itsekkyys huipussaan. Lopetatko kaikki hevoset tosiaan ettei vaan tule itselle paha mieli kun hevosella onkin uusi koti?? Tsiisus…

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.8.24 08:31:44

Voi olla kyllä kipeäkin, joku synnynnäinen vika jossain. Ei ne kaikki vaivat röntgenillä ja ultralla näy. Oon nähny kaikenlaista, kiinnikkeitä sisäelimissä, luuston epämuodostumia jotka ei löytyneet kuvissa... Laittaisin monttuun ennen kuin eteenpäin.

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   21.8.24 08:45:37

”niin huoli on siinä, että päätyy vääriin käsiin”

Tästä huolesta pääse eroon sillä, että pidät hevosen itse. Mikä hemmetti siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos ottaa itselleen pitkäikäisen eläimen, ei voi vain yhtäkkiä kyllästyä. Toisaalta, ottaahan ihmiset kesökissojakin.

Lähettäjä: .~. 
Päivämäärä:   21.8.24 08:46:54

Aivan kilipää varsaa tässä nyt vuoden päivät vierestä katsellessa sanon, että lopetus on ainoa oikea ratkaisu. Jos hevonen ei millään vuosienkaan hoidolla tasaannu ja eteneminen on aivan onnetonta, ei sen elämästä tule yhtään helpompaa muualla. Tämä tuntemani varsa on juoksija niin siksi sen eroahdistunut käyttäytyminen nähdään jonain lupaavana merkkinä nopeista vaihdeista radalla, mutta itse laittaisin jo hevosen itsensäkin takia sen pois.

Lähettäjä: Sh 
Päivämäärä:   21.8.24 09:29:36

Mieshevonen: Olet selvästi ollut onnekas, jos sinulla ei ikinä elämässäsi ole tullut vastaan tilannetta, jossa pitäisi priorisoida. Hevosia ei saisi lopettaa tai myydä, avioliitoista ei varmaankaan saa erota jne.. Luvattu mikä luvattu, vaikka pää olisi kainalossa, rahat loppu ja ilo ja terveys mennyt?

Mutta aloittajalle sanoisin, että voit hyvin pistää pois. Tuollaisten hevosten kohdalla riski kiertoon ja vääriin käsiin päätymiseen on suuri. Ei siis ole noilla spekseillä itsekästä miettiä, millainen hevosen uusi koti olisi. Hevoset vaativat niin paljon aikaa ja rahaa, että kyllä siitä hommasta pitää jotain saadakin.

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   21.8.24 09:34:22

^ Aloittaja ei puhu mistään rahojen loppumisesta tms. Sanoo vain ajatelleensa harrastuksen lopettamista. Kyllä, kun on kyse eläimen hengestä, luvattu mikä luvattu: se menee oman ilon edelle. Avioerossa kukaan ei kuole.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   21.8.24 09:36:33

Pistä monttuun, myynti on vähän riski. Mulla on pihassa hevonen, joka oli tullessaan pahempi kuin tuo. Ihan ok hevonen se on, nyt kun vaivat on hoidettu ja se saa elää ilman ylimääräistä säätöä. Mutta ei kestä yhtään vieraita ihmisiä, on inasen läheisriippuvainen ja sen kanssa on oltava hereillä, koska se arvaamattomuus ei katoa mihinkään.

Lähettäjä: Sh 
Päivämäärä:   21.8.24 09:43:21

Mieshevonen: Mutta tuollaisen hevosen myyminen tai antaminen hevonen ei olisi väärin, koska se ei silloin kuole? Aivan sama, mitä sille sitten tapahtuu? Liian paljon hevosia tarjotaan eteenpäin, kun ei uskalleta tai haluta tehdä lopullista ratkaisua.

Lähettäjä: Pata 
Päivämäärä:   21.8.24 09:44:29

Lähettäjä: Mieshevonen
Päivämäärä: 21.8.24 08:45:37

”niin huoli on siinä, että päätyy vääriin käsiin”

Tästä huolesta pääse eroon sillä, että pidät hevosen itse. Mikä hemmetti siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos ottaa itselleen pitkäikäisen eläimen, ei voi vain yhtäkkiä kyllästyä. Toisaalta, ottaahan ihmiset kesökissojakin.

Ymmärtääkseni tämä on aloittajalla ollut varsasta asti.

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   21.8.24 09:54:24

”Mieshevonen: Mutta tuollaisen hevosen myyminen tai antaminen hevonen ei olisi väärin, koska se ei silloin kuole? Aivan sama, mitä sille sitten tapahtuu?

Ei. Oikein on pitää se hevonen itse ja kantaa vastuu, jonka on vapaaehtoisesti ottanut päättäessään ottaa hevosen.

Lähettäjä: Pata 
Päivämäärä:   21.8.24 10:05:13

Lähettäjä: Mieshevonen
Päivämäärä: 21.8.24 09:54:24

”Mieshevonen: Mutta tuollaisen hevosen myyminen tai antaminen hevonen ei olisi väärin, koska se ei silloin kuole? Aivan sama, mitä sille sitten tapahtuu?

Ei. Oikein on pitää se hevonen itse ja kantaa vastuu, jonka on vapaaehtoisesti ottanut päättäessään ottaa hevosen.

Vastuullisuutta on omistajana hakea hevoselle se ratkaisu, mikä on turvallisin ja kivuttomin sekä hevoselle, että sen ympärillä eläville muille eläimille ja ihmisille.

Lähettäjä: Neppu 
Päivämäärä:   21.8.24 11:26:33

”Miten kuoleminen voi olla nuorelle hevoselle hyvä vaihtoehto? Hyvä jumala täällä on sairasta porukkaa.”

Miksi kuoleminen olisi huono vaihtoehto? Se on edessä kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.
Mikäli hevonen käyttäytyy poikkeavalla tavalla eikä sovellu ihan jokaiseen kotiin, niin onko se elämisen arvoista elämää? Onko tärkeämpää pitää hevonen hengissä, vaikka se ei itse siitä nauttisi eikä edes omistaja?

Hevoselle kuolema ei ole huono vaihtoehto. Sen voi tehdä kivuttomasti ja nopeasti ilman, että hevonen sitä ymmärtää. Minusta kuoleminen on parempi vaihtoehto kun elää stressaantuneena.

Jos sopiva koti löytyisi niin tottakai sitä voi kokeilla. Mutta tällaisia hevosia on enemmän tarjolla kun sopivia koteja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.24 11:28:09

Minäkin ihmettelen suuresti tätä asennetta täällä, että vähän kaikkeen vastataan että monttuun vaan. Niin, eihän se hevonen kuolleena voi joutua kärsimään kun sitä ei ole enää olemassakaan, mutta en tosiaan yhtään pidä tästä ajattelutavasta että hevosen elämällä ei olisi mitään arvoa. Useimmat täällä eivät varmaankaan ole ensimmäisenä pistämässä koiraansa kuoppaan, mutta hevosen kohdalla se nähdään ratkaisuna ongelmaan kuin ongelmaan. Toki on tilanteita joissa lopettaminen on oikeasti armeliain ratkaisu, mutta aloittajan kuvaama tilanne ei kyllä sellaiselta vaikuta. Hevoset eivät ole mitään kertakäyttötavaroita, vaan eläviä olentoja ja yksilöitä, jotka voivat elää reilusti yli 20 vuotta. Ihan oikeasti tämä on asia, jota jokaisen pitäisi miettiä kun suunnittelee hevosen hankkimista. Minä en toki tiedä mitkä ovat aloittajan syyt lopettaa hevosharrastus, ne voivat liittyä vaikeaan elämäntilanteeseen mikä nyt ei tietenkään ole aloittajan syy ja silloin on varmasti paras ratkaisu luopua hevosista, mutta sen sijaan että täällä huudetaan heti että monttuun vaan, eikö hevoselle voisi edes yrittää etsiä sellaista kotia, jossa sen kanssa pärjätään?

Lähettäjä: opoo 
Päivämäärä:   21.8.24 11:37:14

Olisko mahdollista tehdä kauppakirja, jossa sovitaan, että uudelta omistajalta palaa takaisin sinulle, jos ei elo onnistu? Voiko kauppakirjaan merkitä semmoisen säännön, että ei saa mennä kiertoon? Jos teet selkeän myynti ilmoituksen yhtään kaunistelematta, järkevä ostaja löytyy ja sovitte kaupan purusta siinä tilanteessa.

Vai, jääkö sinulle sitten sekin stressi, että saattaa "milloin vain" olla palautumassa sinulle...

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   21.8.24 11:43:59

”Hevoselle kuolema ei ole huono vaihtoehto. Sen voi tehdä kivuttomasti ja nopeasti ilman, että hevonen sitä ymmärtää. Minusta kuoleminen on parempi vaihtoehto kun elää stressaantuneena.”

Jos kyseessä on/olisi kärsivä ja sairas hevonen, ehkä näin. Mutta aloittaja ei puhu mistään sellaisesta; ainoastaan siitä, että haluaa lopettaa harrastuksen ja tätä hevosta on vaikea myydä eteenpäin. Kyllähän sitä tietenkin voi selittää mustaa valkoiseksi ja yrittää vakuutella itselleen, että hevonen on onnellisempi kuolleena.

Lähettäjä: Juristi 
Päivämäärä:   21.8.24 11:48:27

Tuollainen ehto kauppakirjassa on lähtökohtaisesti pätemätön. Olisi myös vaikea määritellä, milloin kaupan purku olisi ok. Myymistä ei voi kieltää edelleen, hevonen on lain mukaan esine ja siihen sovelletaan irtaimen kauppaa koskevia säädöksiä ja yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.24 12:12:12

laita monttuu. Hevonen ei suunnittele tulevaa, joten sen unelmat ei muserru. se ei kerkeä edes tajuamaan mitään jos ammutaan oikeaan kohtaan oikeilla vehkeillä.

Lähettäjä: diili 
Päivämäärä:   21.8.24 12:15:25

Vie ratsutus välitykseen diilillä että ratsuttaja saa myyntihinnasta x%. Ite koin helpoksi, ratsuttaja kouluttaa ja kisaa jonka jälkeen pistettiin myyntiin ja myyntihinnasta ratsuttaja otti tietyn prosentin.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   21.8.24 12:20:01

”se ei kerkeä edes tajuamaan mitään jos ammutaan oikeaan kohtaan oikeilla vehkeillä.”

Tällä logiikalla voi ampua ihmisiäkin, eihän nekään ’jää suremaan’ tai tajua mitä tapahtuu

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.24 12:23:30

"Tällä logiikalla voi ampua ihmisiäkin, eihän nekään ’jää suremaan’ tai tajua mitä tapahtuu"

Muuten hyvä, mutte hevonen elää hetkessä eikä se suunnitelle tulevaa tai sillä ole unelmia yms kuten ihmisellä. Se ei siis menetä siinä mitään, saa jopa palveluksen kun se jatkuva stressaaminen ja huolissaan olo loppuu. Karulta se kuulostaa, mutta niin vaan se asia on.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   21.8.24 12:40:10

Myyntivälitykseen hevoskouluttajalle? Ainakin KF instassa näyttää olleen vähän vastaavia tapauksia.

Lähettäjä: Liinakko 
Päivämäärä:   21.8.24 12:54:10

Mulla on tallissa vähän samanlainen tapaus. En ikipäivänä uskaltaisi myydä sitä, eikä se olisi hevosellekaan oikein. Oma yksilöni on siis todella herkkä stressaamaan, eikä sitä saatu sen vuoksi edes ulkopuolisella koulutettua (ei oppinut, koska stressasi). Lopulta siis valmentaja tuli säännöllisesti kotiin. Että kyllä näitäkin onnettomia tapauksia on… En luonnollisestikaan kilpaile, mutta muutoin siedätän hevosta minkä pystyn. Jos tarve tulee luopua (vaikka vain oman mielenkiinnon lopahtamisen vuoksi), niin tämä lopetetaan. Hevonen on ammattilaisenkin mukaan vain luonteeltaan niin herkkä, ettei siitä monien käsiin ole.

Uskon siis, että ap kyllä tuntee hevosensa ja on tehnyt sen suhteen oikean arvion. Jos luopua pitää (oli syy mikä tahansa), niin lopetus ei ole huono vaihtoehto. Tuon kaltaisille hevosille on iso stressi vaihtaa kotia, kun ei ole tottunut siihen. Eikä tässä taloustilanteessa oikein ole joutohevosten ostajia jonoksi asti.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   21.8.24 13:08:07

Ongelmahevosia ei pidä laittaa kiertoon eli lopeta hevonen. Ainut oikea tapa hoitaa asia.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   21.8.24 14:25:01

Kuka tämä hevoskouluttaja KF ?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.24 15:33:11

karoliina forsström veikkaisin

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   21.8.24 16:01:31

"Mutta onko sitten oikeasti hevosia, joilla ei hermorakenne vain ole riittävän hyvä?"

On, paljonkin. Huono luonne periytyy siinä missä koirillakin. Itsellänikin on ollut yksi arvaamaton hermoheikko rusakko, jonka elämä ei millään ikinä tasaantunut. Laumassa meni muiden kanssa seurahevosena, mutta käyttöhevoseksi ei ollut."

- On. Ja paljon on vaivoja, mitkä näkyisivät vaan jossain CT kuvassa, osalle löytyy selitys vasta avattaessa ja joku neurologinen poikkeama ei näy päälle päin.

Mieshevonen nyt tulee aina näihin jankkaamaan.

Pois vain. Ei ole hevosellekaan mielekästä elää jatkuvasti stressaantuneena.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   21.8.24 16:58:00

Minulla on hyvin samanlainen hevonen, syntymästään saakka helposti stressaava, säikky, nopeasti ja isosti kaikkiin asioihin reagoiva ja panikoiva.
Yritin kerran myydä sen mutta lähti kiertoon, ei pysynyt kuukautta tai kahta kauempaa missään. Otin sen sitten "lennosta kiinni" ja hain takaisin itselleni.

Tämä ei ole iän myötäkään muuttunut luonteeltaan. On todella rutiinien orja ja hermostuu heti jos joku asia on erilaista kuin ennen.
Se on nyt 20 v ja ollut minulla samassa tallissa suurimman osan elämäänsä eikä minnekään kannata viedäkään kun hikoaa jo kuljetuksessa vartissa läpimäräksi. Kotona on tyytyväinen tutun kaverin kanssa pellolla ja luottaa tuttuihin ihmisiin.

Allekirjoitan tuon ettei harrastus ole tällaisen todella aran hevosen kanssa samanlaista kuin muilla hevosilla.
En enää ajatellutkaan myydä toista kertaa sen yhden kokeilun jälkeen (siitä on nyt 10 v) vaan pidän loppuun asti.

Lähettäjä: dmb 
Päivämäärä:   21.8.24 19:14:04

Kukaan ei halua hankalia hevosia itselleen, elleivät ne sitten ole poikkeuksellisen kapasiteetikkaita, joilla on mahdollisuus kilpailla maailman huipulla. Ja ne maailman huipulla kisaavatkin otavat käsiinsä ennemmin hevosia, jotka eivät ole hankalia. Ja kuljetusongelmaisia eivät ota ollenkaan, koska doping-säännöt kieltävät douppaamisen, joten hevosta ei edes voisi kilpailuttaa muualla kuin kotikisoissa. Eli hyödytöntä.

Nykyään helppo harrastehevonen on harvinaisuus, ja tuntuu olevan ihan normaalia, että hevoset on hankalia ja vaikeita ja niiden kanssa pitää olla ajatustenlukija ja poikkeuksellisen osaava. Mutta ihmiset haluavat ennemmin niitä hevosia, jotka ovat helppoja ja niiden kanssa on mukava harrastaa.

Luonne ja temperamentti on synnynnäisiä ja periytyviä asioita, joten niitä voi olla mahdoton muuttaa edes siedättämällä ja opettamalla. Toki moni hevonen voi oppia pitämään päänsä paremmin kasassa kun ikää tulee vaikka nuorena olisikin häslä, mutta ei läheskään kaikki, eikä kaikki halua odotella, että olisikohan ongelma itsestään korjaantunut edes vähän joskus vuosien päästä.

On siis eri asia, että hevonen häslää, höpeltää taluttaessa narua suussaan ja ei kulje askeltakaan ravia hitaampaa askellajia, mutta kuitenkin pysyy käsissä ja siinä kohdassa missä tajuttaja haluaa sen pysyvän eikä naru kiristy missään välissä, kuin se, että hevosta pitää koko ajan taluttaa orikuolaimella raippa kädessä, komentaa ja kiskoa koko ajan ja pelätä, että hevonen jyrää yli. Tuo ensinmainittu on ihan yleinen varsinkin nuorilla hevosilla, ja saattaa korjaantua iän karttuessa, eikä se varsinaisesti haittaa, kun sellaista käsittelevä suhtautuu "heittäkööt vaikka kuperkeikkaa kunhan naru ei kiristy" ja "naruja saa uusia, joten syököön sitä kunhan ei ihmiseen tai ihmisen vaatteisiin koske".

Jos sinulla ei ole helposti hevoselle uutta kotia tiedossa, niin sille paras paikka on tosissaan monttu. Vaikka tuntuukin tyhmältä laittaa kiva hevonen monttuun, niin todellisuudessa sille ei helposti löydy uutta kotia, kun sen kanssa harrastaminen on haasteellista. Joudut myymään sen halvalla, jolloin se lähtee helposti kiertoon, joka ei myöskään ole hyvä vaihtoehto. Jos taas annat sen vain ylläpitoon, se saattaa palautua sinulle noin vain ja sekään ei ole hyvä vaihtoehto.

Hevosharrastus on niin kallis, ettei sitä kannata harrastaa vastentahtoisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.24 20:15:17

Minulla myös ollut samoja ajatuksia oman hevosen kanssa. Tokikaan en ole myymässä, mutta mitä jos tulisi tilanne että pitäisi luopua? Tämän kanssa pärjää ihmiset jotka hevosen tietää ja tuntee (hyvin yksityiskohtaisesti..) mutta jos antaisi vieraalle kertomatta mitään, tulisi ongelmia. Ja vaikka muistaisi kertoa melkein kaiken niin varmasti joku oleellinen asia unohtuisi.
On juurikin läheisriippuvainen, tarvii säännölliset rutiinit, ei sovi pienelle tallille, herkkämahainen, herkkä ratsastaa, tarvii rauhallisen kengittäjän jne jne. ''vikalista'' on pitkä, plussana kuitenkin että on ihan mahottoman kiltti.

Itse antaisin tämmöisen hevosen vaan ja ainoastaan esim. seurahevoseksi, isoon pihattolaumaan tms. jossa saa olla rauhassa kaverien kanssa ja elää hevosenomaista elämää. Tavoite itselläni on kuitenkin pitää loppuun asti, kyseessä kuitenkin jo hiukka vanhempi hevonen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.8.24 22:22:31

Aloituksen hevonen kuulostaa ihan omaltani. Järkytyin lukea kuinka moni olisi laittamassa monttuun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.24 07:08:32

Kuulostaa lähinnä herkältä hevosesta, tai hevoselta, joka ei ole oikeassa paikassa/oikealla omistajalla. Kai se nyt pitäisi koppiin ensin totuttaa, jotta se sinne menisi ja nätisti olisi? Mulla on samankaltainen, harvoin matkustaa, lähinnä laitumelle ja aina se koppiin viimein on saatu. Se, että hevonen ei heti paikalla luota vieraisiin, ei ole mikään isompi ongelma, paitsi jos myy sen ratsastuskouluun. Tuokin hevonen on kuitenkin melko nuori, ikä tuo lisää varmuutta. Jos hevonen on vähän sählää ratsastaa, niin sellaisiahan monet on. Rutiinit on osalle hevosista tärkeitä, sitten ne vaan on hoidettava tasaisella rutiinilla.

En minä ainakaan keksi, miksi tuo pitäisi lopettaa. Ilmeisesti tiettävästi terve nuori hevonen, ja ratsastus kuntoinen? Ei pure, ei potki, kehitys onnistuu, ei linkoa ratsastajaa selästä? Kuulostaa ihan kivalta hevoselta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.24 07:51:44

Ihmettelen näitä hevosia joita ei voi laittaa kiinni, ei voi kuljettaa eikä lastata saatikka kavioita hoitaa. Miksi ke ovat sellaisia ja mitkä ovat taustat?

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   22.8.24 08:26:20

Hevonen on iso eläin, vaarallinen jos sitä ei ole hyvin koulutettu ja jos sen päänuppi ei "pysy kasassa". Hevonen on myös kallis pitää, ja aika harva haluaa maksaa paljon riesaksi koetusta eläimestä. Varsinkin jos se on myös vaarallinen.

Hankalan hevosen kanssa huonon hevosenpidon ja kiertoon lähtemisen riski on suuri. Mielestäni jokaisen omistajan, joka hankalan omistaa, on syytä tiedostaa tämä riski jos hevosesta luopuminen on ajankohtaista.

Joskus hevosen kärsimyksen minimoimista on myös lopettaa se. Varsinkin jos sopivaa kotia ei helpolla löydy.

Lähettäjä: Mieshevonen 
Päivämäärä:   22.8.24 08:42:31

”Mieshevonen nyt tulee aina näihin jankkaamaan.”

Kun joka ketjussa on 20 sellaista, jotka jankkaavat ”monttuun”, mukaan mahtunee pari muutakin jankkaajaa?

Ja voisiko joku perustella, miksi aika on vaihtoehtoina vain 1. Monttuun ja 2. Kiertoon. Miksi kukaan ei peräänkuuluta vaihtoehtoa 3. Pidä hevonen, kun otitkin? Eikö kellekään ole opetettu kotona vastuuntuntoa? Ei, hevosen tappaminen, kun kyllästyy harrastukseen, ei ole vastuuntuntoa.

Lähettäjä: __ 
Päivämäärä:   22.8.24 08:44:34

"Lähettäjä: diili
Päivämäärä: 21.8.24 12:15:25

Vie ratsutus välitykseen diilillä että ratsuttaja saa myyntihinnasta x%. Ite koin helpoksi, ratsuttaja kouluttaa ja kisaa jonka jälkeen pistettiin myyntiin ja myyntihinnasta ratsuttaja otti tietyn prosentin."

EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Jos hevonen on stressaaja niin luuletko ehdottaja että sen hevosen tilanne ei pahenisi myyntitallilla jossa sitä käy kokeilemassa useat ihmiset?

Ymmärsin että varsasta lähtien ollut aloittajalla, eli olosuhteet on ollut kokoajan samat. Voisiko sitä yrittää eri olosuhteisiin? Pienemmälle tallille pihattoon? Olosuhteiden vaikuttamisella voi nähdä onko toivoa muutokseen vai ei, muutoin uskon että voi olla hermokipuja ja oikea paikka on maan alla.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   22.8.24 08:57:38

Mietippä asiaa siltä kantilta että käsittely sekä kohtelu muuttuu aina uudessa kodissa, joskus jopa huonompaan suuntaan jolloin epävarmuus iskee nopeasti näinkin herkkään hevoseen jolloin se voi olla vaaraksi muille ihmisille.

Lähettäjä: kukka 
Päivämäärä:   22.8.24 09:40:50

Meillä oli tällainen. Muuttui ratsutuksessa erittäin kivaksi ja on vieläkin.

Lähettäjä: Ässä 
Päivämäärä:   22.8.24 10:35:21

Kiitos vastauksista. Osa vastaajista tuntuu tunnistavan hevostyypin, osa ei ole tainnut ikinä oikeasti näin herkkää/arkaa/reaktiivista hevosta tavata. Meillä on pieni talli, hevosia max. viisi (nyt nuo mainitsemani neljä), harva vaihtuvuus, kaksi ihmistä hoitamassa, samat ammattilaiset vuosikausia (eläinlääkäri, kengittäjä, valmentaja/ratsuttaja, hieroja), samat päivärutiinit. Ulkoilua on paljon. Hevosen reaktiota muutoksiin kuvaa hyvin se, että jos otan hevoset päivällä sisälle ötököiltä piiloon, niin muut menevät syömään ja sitten karsinoissaan makuulle, kun taas tämä yksi kuikuilee ensin puoli tuntia hermostuneena ympäriinsä, kun normaalista rytmistä poiketen otettiin keskellä päivää sisälle.

Olen myös koittanut rauhassa totuttaa tätä traileriin, mutta saattaa yht’äkkiä kesken kopissa syönnin hermostua ja yrittää vain rytinällä pois joko edestä tai takaa, ja liikenteessä esim. moottoripyörän tai rekan ohittaessa traikun reaktio on todennäköisesti aivan sama. Kun tämä ahdistuu/pelästyy, niin sillä ei liiku päässä mitään - se haluaa vain voimalla paeta. Kengittäessä hermostuu herkästi, vaikka seppä on rauhallinen ja taitava. On siedätetty, kiitetty, palkittu… Mutta ainakaan toistaiseksi toistot eivät ole auttaneet. Luen tätä niin hyvin, että osaan ennakoida, mutta esim. ratsuttaja sanoi tämän olevan yksi isoimmin ja nopeimmin reagoivista hevosista, joita on ratsastanut. Pelästyy siis herkästi eikä jää katselemaan, että mikä se oli.

Mutta ehkä tämä meidän kertomus jo riittää.. Oma asiani se tietysti lopulta on, että mitä tämän kanssa teen. Vertaistuki on kuitenkin tuntunut hyvältä ja muutkin kommentit syventäneet ajattelua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.24 11:39:21

Nämä on aina ihan yhtä turhia ketjuja. Omistaja on kyllästynyt hevoseen, päättänyt jo että monttuun menee ja kyselee sitten "vertaistukea" saadakseen vastauksia "laita monttuun", "ei hevonen siitä kärsi", "hevonen on niin kallis että jos siitä ei ole iloa niin monttuun vain" ja niin edelleen ja niin edelleen. Sama mantra aina.

Itepä päätät mitä teet. Mutta älä odota että jokaiselta saat vastaukseksi saman "laita monttuun" - vertaistuen.

Lähettäjä: Siiseli 
Päivämäärä:   22.8.24 11:56:26

Siis mitä? Eihän aloittaja ole nyt mitään vertaistukea monttuun laittamiseen hakenut vaan samankaltaisten hevosten omistajilta ajatuksia ja tukea tilanteeseensa. Tuollaisen hevosen kanssa touhuaminen on usein kaukana leppoisasta harrastamisesta. Toivottavasti jokainen hevosen omistaja osaisi tehdä oikeita päätöksiä omansa suhteen kun aika on, sillä ei se hevosen hengissä pitäminenkään aina ole paras ratkaisu.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   22.8.24 12:15:00

Usein me kuvittelemme olevamme niitä loistavan hyviä ja kokeneita hevosihmisiä. Kuvittelemme pystyvämme arvioimaan hevosen hermorakennetta ja käytöstä, koska meillähän on vuosien kokemus!
Pystymme jopa langettamaan hevosille kuolemantuomioita nettikeskustelujen perusteella! Vau!
Hevosten kanssa oppii joka päivä uutta. Jos todella olet varma, ettei hevosessa ole fyysistä sairautta, todennäköisesti jokin muu asia välillänne on mennyt pieleen, eikä se tunne noissa
olosuhteissa oloaan turvalliseksi.
En kuitenkaan ole tavannut hevosta, joka oikeasti olisi ansainnut lopetuksen herkkyytensä takia. Etsi sille koti, jossa on leppoisampi tunnelma ja aikaa tehdä usein ja rauhassa ilman kunnianhimoisia tavoitteita. Yksi ja sama pehmeitä hevostaitoja harjoittava ihminen. Vepsältäkin voit saada vinkkejä. Muitakin löytyy. Harmi, että itse et jaksa sen kanssa, vaan olet päättänyt luopua harrastuksesta. Olisi varmaan opettavaista jatkaa tuon hevosen kanssa. Yli 10v hevoset yleensä tasaantuvat huomattavasti.

Lähettäjä: Liinakko 
Päivämäärä:   22.8.24 12:34:53

Varmasti joku voisi sanoa nuo ylläolevat sanat minullekin kirjoitukseni perusteella, sillä on niin helppoa kuvitella, ettei kaikkea olisi yritetty. Aloittajakin sanoi, että hevonen on epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan (ei siis häntä) ja tallin olosuhteet kuulostavat todella leppoisilta ja hevosen elo vailla vaatimuksia. Toiset hevoset eivät muutu, vaikka ikää tulisi tai toistoja olisi tuhat. Minä puuhaan omani kanssa sen minkä se kestää ja mikä on turvallista, mutta jos haluaisin esim. kisaamaan, niin se ei olisi ikinä mahdollista. Sitten joku naapurin tai netin hevoskuiskaaja täällä tuomitsee, etten käytä satoja euroja rahaa ja tunteja kuukaudessa vuosikausia eläimeen, joka ei muutu. Kuten joku jo mainitsikin, ei niistä vioistakaan voi mennä takuuseen jokaisen kohdalla kuin vasta avauksessa.

Aloittajalle voimia vaikeaan tilanteeseen ja näille ymmärtämättömille kommentoijille armollisuutta siihen hetkeen, jos joskus itse kohtaatte tällaisia hevosia. Se on sekä siunaus että kirous samalla kertaa.

Lähettäjä: Kati 
Päivämäärä:   22.8.24 13:59:50

Ehkä olisi kuitenkin paikallaan antaa mahdollisuus, sekä hevoselle, että jollekkin toiselle tekijälle.

Itse tässä juuri ilokseni seurannut yhden hevosen elämää. Edellisessä paikassa oli ihan hörhö, oli pitkä lista mitä ei voi tehdä. Ei pitänyt selässä, säikkyi kaikkea, potki muita hevosia, jyräsi haluttaessa, piti aina kuljettaa ekana jne...

Nyt ollut vuoden uudessa paikassa ja tekee ihan kaikkea, mitä vuosi sitten ei voinut tehdä :D Toimii maastossa, voi laukkailla sänkkärillä, menee toisten perässä ja edellä. Asuu toisten hevosten kanssa pihatossa. Uuden omistajan 8v tytär jopa ratsastaa sillä sujuvasti. Eli mitään ongelmaa ei ole.

Joskus paikan vaihdos ja uusi tekijä voi olla hyvästäkin. Ei ole niitä hevoseen kohdistuvia ennakkoluuloja ja listoja miten el pidä ja miten pitää toimia.

Lähettäjä: Sotku 
Päivämäärä:   22.8.24 14:07:44

”Jos lopetat hevosen, tiedät missä se on ja kaikki siihen liittyvä huoli loppuu siihen. Jos myyt eteenpäin, on sitten välteltävä ajatustakaan siihen miten sillä hevosella mahtaa mennä. Kestätkö kuulla että taas lähti uuteen paikkaan tai seisoo huonossa paikassa ?”

No siinä on taas itsekkyys huipussaan. Lopetatko kaikki hevoset tosiaan ettei vaan tule itselle paha mieli kun hevosella onkin uusi koti?? Tsiisus…"

Käännä nyt vaan ylösalaisin ja kuvittele omiasi.