|
Lähettäjä: tökötti
Päivämäärä: 15.8.24 08:18:48
Jos säteen keskiuurrokseen uppoaa syvälle ja se on selvästi kipeäkin ja varsinkin tulee verta, en kehota aloittamaan kuparisulfaatilla heti.
Putsaamisen tulee olla päivittäistä. Sivu-uurteiden puhdistus on helpompaa, mutta keskiuurteeseen tarvitaan vaikka kangassuikale jolla voi rassata mudat ja liat pois sieltä, vanhalla ruiskulla samalla voi huuhdella. Kun on varmasti puhdas, niin vaikka raakaa betadinea reilusti ja upotetaan perään vielä pumpulia tai jotain vastaavaa tuppoa jotta lika pysyy edes jonkin aikaa pois. Sitten kun huomaa ettei kavio enää arista, laitetaan kunnon kamaa, kuten sitä kuparisulfaattia ja vastaavia.
Pääasia että sitä ihan oikeasti hoidetaan päivittäin ja viikkotolkullakin mahdollisesti. Ja kun säde on mennyt umpeen, sitä tarkkaillaan sen jälkeenkin ja siihen voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi eri aineita. Tervaa ei nykyään käytetä enää hoitovaiheessa, siihen vaan takertuu kaikki moska mutta se on vaikuttanut ihan oivalliselta ennaltaehkäisyyn kun säde on muuten hyvässä kunnossa. Hevosen olosuhteilla ja kavion yleisellä tilanteella/rakenteella on myös merkitystä.
Sanoinko jo, että sädemätää pitää hoitaa päivittäin ja pitkään?? Ei joku välipäivä sitä huononna mutta selkeästi liian moni ei sisäistä sen hoidon luonnetta.
Jos se jyllää syvällä keskiuurroksessa ja hoito on niin ja näin ( oli syy mikä hyvänsä ), se ei sieltä itsekseen poistu. Lisäksi älkää antako hämätä jos kelit kuivuvat ja sitä myöten sädekin kuivuu. Se kuivahtaa sennäköiseksi että voi luulla keskiuurteen menneen umpeen. Sitten kun vesi turvottaa taas kavion, niin voi todeta että halkihan se edelleen on.
|