Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 13.8.24 23:01:01
Tästähän p*skamyrsky nousee, mutta oikeastaan ei kiinnosta
Lajissa kisataan srl sekä aqha ja apha (rotujärjestöjä) luokkia, joiden säännöissä on eroja. Aqha ja apha on jenkkijärjestöjä, joten ei varmaan yllätä, että niissä ei ole kypäräpakkoa.
Ja jos yleistetään niin lännenhevoset ovat turvallisempia. Niiden koulutuksessa perehdytään myös mielenhallintaan (hevosen ja omaan) ja tämä näkyy esim. siinä, että missä "tavanratsastaja" nousee pommin selkään niin moni lännenratsastaja käsittelee hevosen maasta rennoksi ja vasta sitten nousee selkään. Sekä myös pelkokäyttäytymisessä vahvistetaan ns. paikallaan säikähtämistä, toki tässä on myös jalostus mukana. Eli siinä missä lännenhevonen säpsähtää, ottaa pari laukka- tai sivuaskelta moni muu hevonen on kadonnut jo paikalta. Niitä koulutetaan sietämään erilaisia ärsykkeitä, joka näkyy myös siinä, että paljon rohkeammin suhtautuvat uusiin, pelottaviinkin asioihin jopa uteliaina. Rotu on siis niin jalostuksellisesti kuin koulutuksellisesti rohkea ja varma.
Katsokaa vaikka youtubesta kisojen verkkoja, miten seisovat vieraat hevoset todella lähekkäin ja rauhassa rivissä (niin orit kuin tammat) punaisia rusetteja ei näy yhdelläkään, kuolaimia näytetään areenalla tuomarille eli suitset käy pois päästä jne.
Toki lajissa on omat mätämunansa, joka näkyy eri tavoin, mutta mikäpä laji se puhtoinen on eli mätäomenia löytyy kyllä kaikkialta.
Itse käytän 99% kypärää. Maastoilen paljon ja siellä välillä käytän myös turvaliiviä. Mutta olen ratsastanut hevosellani myös ilman kypärää ns. teemakuvauksissa tai jos vaikka kentällä näyttänyt miten joku tehtävä tehdään. Mutta että selkään nousen ilman kypärää niin vaatii sen, että tunnen hevosen todella hyvin eli jos minut jossain tilanteessa näkee ilman kypärää niin se ei ole mikään normi.
Olen tietoinen, että mitä vain voi sattua. Hevonen kompastua jne. mutta olen vähän sellainen hetkessä eläjä eli en jaksa koko aikaa maalata piruja seinille. Ja väitän, että ne kerrat, kun itse kypärättä oman hevosenl selässä olen niin siinä on pienempi riski kuin todella monella ns. tavanratsastajalla, jotka lähtevät maastoon kaikkine suojavarusteineen (kun hevonen on alla täysi pommi) tai kun katsoo miten lapset, nuoret ja aikuisetkin kaahottaa esteillä kun kauaksi näkee, että jarrutusmatka on vähintään montakymmentä metriä ellei ratsasta aitaa tai seinää päin. Tai kun katsoo sormien välistä kauhulla sitä kouluhevosta, joka on hetkenä minä hyvänsä sinkoamassa joka jalka eri suuntaan, kun menee kireänä kuin viulunkieli.
Tämä on nyt kovin yleistetysti kirjoitettu, mutta vähän samaan tyyliin kuin aloittaja.
|