Lähettäjä: Miun
Päivämäärä: 7.8.24 11:46:28
Minä otin ponit kotia talvella. Tein heille iison tarhan. En tiedä minkä kokoinen, ainakin hehtaarin, ellei kaksikin. Tarha on pitkä, ja siellä on kujia. Tarhassa on ylä,-alamäkiä, näkö tai kuulo etäisyyttä ei ole joka paikkaan kaikkialta. Pohjana on eniten metsää, niin suopohja tyyppistä, kuin kuivaa mänty metsää, tarhassa on myös iso hiekkatarha sekä laidun osuus (josta heinä syöty). Heinät viedään tarhaan ripotellen, jotta saavat etsiä heinää itse, toki metsä tarjoaa myös paljon naposteltavaa. Osa heinistä annetaan verkoista myös. Nyt avasin näille kolmelle ponille vielä pienen laitumen jossa saavat hetken päivittäin syödä tuoretta.
Heinäpisteet kaukana vesipisteistä.
Kun nyt olen ponejani seuraillut, niin en ikinä veisi heitä enään mihkään tylsää neliö tarhaan. Ponit liikkuvat tuolla paljon, ja ovat terveempiä kuin ikinä. Pääsevät helteillä ja ötököitä karkuun päivisin välillä talliin lepäämään, sitä ne tuntuvat kuitenkin välillä kaipaavan.
Hevosen tarve on etsiä, etsiä heinää ja vaellella. On ihanaa kun ponit hirnuvat välillä toisilleen kun ovat eksyneet laumasta. Hauska katsella kun ketterästi laukkailevat kivikossa ja hyppivät puunrunkojen yli. Ne myös vaihtelevat paikkaa tiheästä metsästä laajaan laitumeen, ihana katsella että saavat valita itse missä haluavat olla.
Toivoisin jokaisen voivan antaa nämä mahdollisuudet omille hevosilleen. Tiedän ettei se ole mahdollista, mutta ettei keksittäisi ainakaan mitään omaan oloa helpottavia valheita että hevonen pärjää pikkutarhassa :(
|