Lähettäjä: Tonttuli 
Päivämäärä:   30.7.24 21:26:30

Kertokaa teidän kokemuksia irish cob hevosista, tinkereistä.

Lähettäjä: dee 
Päivämäärä:   30.7.24 21:38:05

Todella kovapäisiä, mutta hartaalla sitoutumisella ja päämäärätietoisuudella niistä saa loistavia ja kilttejä jokapaikanhöyliä, jotka ovat kuin ihmisen peili. Rakastan tätä rotua vaikka tupsujen ja (perinnöllisten) sairauksien läsnäolo/hoito voi olla haastavaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 00:05:01

Just näin, ei ole mitään nallukoita. Käsittämättömän jääräpäisiä elikoita. Lapasia ovat vaan silloin kun saavat olla ja tehdä mitä haluavat, vaikka seistä pää paalissa takapihan lemmikeinä. Yhtään jos vaaditaan joko suoritusta tai parempia käytöstapoja niin heti ollaan pulassa. Mutta tosiaan juuri myös noin, hartaalla sitoutumisella, kärsivällisyydellä ja ystävällisellä, napakalla otteella monipuolinen ystävä ja käyttöhevonen.

On näissä vähän pehmeämpiäkin yksilöitä mutta paljon kovapäisiä. Harvoin samalla tavalla nöyriä kuin vaikkapa lämminveriset tai puoliveriset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 07:50:26

Jalat vaatii paljon hoitoa, kun työntäävän keratiinimönjää polvitaipeista ja vuohisista. Kutiseevat jaloistaan ja isolla osalla on paksuuntunut iho/ihopoimuja vuohisissa mitkä jonkun verran rajoittaavat liikettä. PSSM, CPL, mitähän muita kirjainyhdistelmiä näillä vaivana... Fiksuja ja kovapäisiä eli kusettaavat kokemattomia ihmisiä kuusinolla. Selänrakenne ei näillä näytä omaan silmään ratsulle optimaaliselta, lyhyt notkoselkä monella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 08:02:26

Fiksuja, tuon voi kyllä allekirjoittaa! Varsinkin nuorena tämä näyttäytyy helposti kaikenlaisen pikku jäynänä, jos tekemistä on vähän vähemmän. Sosiaalisia useimmat, hyvä ihmisen lukutaito lienee siitä peräisin, tämä yhdistettynä fiksuuteen helposti saa hevosen "jääräpäiseksi" eli kokeilemaan mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Omanarvontunto on usein hyvä.

Lähettäjä: Puuro 
Päivämäärä:   31.7.24 08:20:25

Ratsastuskoululla on ollut noita useampi ja siinä hommassa tuo jääräpäisyys ja järkähtämättömyys ei ole pelkästään huono juttu. Nämä kaverit kun eivät vähästä hätkähdä ja tekevät juuri sen mitä hoitaja tai ratsastaja pyytää, eikä yhtään enempää. Eivät ne ole mitään sellaisia "lekalla päähän" -tyyppisiä, vaan ratsastessa ihan herkkiä, kun niistä pääsee jyvälle. Mutta jos kaivaa jalalla tai ottaa liian kovan tuntuman, niin ne eivät mene mihinkään. Sietävät kyllä epävarmoja ja ristiriitaisia apuja, mutta menevät vähän kuoreensa. Kun oppii sekä pyytämään että kiittämään reilusti, niin yhteinen sävel alkaa löytyä.