Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.24 12:44:23

Täälläkin usein saa lukea kuinka nyt vaan on oltava väkivaltainen hevosten kanssa joskus. Jos tuollainen tarve on toistuvaa, vaikka itse on se joka hevosiaan käsittelee, niin pitäisi miettiä että miksi se hevonen käyttäytyy miten käyttäytyy. Jatkuvat vaaratilanteet tuttujen hevosten kanssa, kun eivät ole kovin normaaleja nekään.

Meillä on vaikka minkälaisia hevosia, pari oria, varsoja, nuoria jne ja viimeisen viiden vuoden aikana muistan kolme kertaa kun olen joutunut hevosta fyysisesti komentamaan, senkin kevyellä yksittäisellä läimäyksellä lapaan välittömästi hevosen käytöksen takia. Ja kaksi näistä oli hetki sitten meille tulleita hevosia, ei mitään omia kasvatteja tai vuosia pihassa olleita ja minun säännöllisesti käsittelemiä. Pidän aika kyseenalaisena ammattilaisia, jotka kovaan ääneen toitottavat vähintään sitä että jokaisella meistä menee joskus hermo, ihan kuin se olisi oikeutus väkivallalle. Joo toki hevoset komentavat toisiaan kovannäköisesti, mutta tässä on mukana niin paljon elekieltä ja varoituksia, sekä voima on sopivalla tavalla mitoitettua ja välitöntä. Hyvin harvoin riittävän isossa tilassa hevosten keskinäinen välienselvittely päätyy edes pieneen ruhjeeseen. Ja kaikkein paras tapojen opettaja hevoselle onkin toinen hevonen. Meillä tammat viihtyvät ihmisen parissa joten opettavat myös varsoilleen että ihmistä kohtaan ei olla vihaisia.

Lähettäjä: muikku 
Päivämäärä:   25.7.24 12:50:41

Vitsi mikä hyvis ja taitava oletkaan!

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   25.7.24 12:52:29

Toivottavasti vastaava ajattelu ei nyt ole niin harvinaista kuitenkaan, että hevosen asiallinen käsittely tekee sinusta jonkun erityistaitavan hyviisen. Valitettavasti päinvastainen ajattelu ei kuitenkaan ole myöskään harvinaista, niin että asiasta ei kannattaisi keskustella.

Lähettäjä: hop 
Päivämäärä:   25.7.24 12:55:09

Jep. Mulla on ollut omia hevosia kohta 20 vuotta ja voin kyllä ihan vilpittömästi sanoa, että koskaan ei ole mennyt hermo. Kun on johdonmukainen ja jämäkkä niin ei tarvita väkivaltaa. Toki joskus joutuu komentamaan ja huomauttamaan mutta mitään väkivaltaa se ei ole.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   25.7.24 12:58:31

Vau mikä sädekehä aloittajalla on, kiitää tänne asti!

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   25.7.24 12:58:40

Se, joka väittää että ei ole koskaan menettänyt hermojaan, valehtelee.

Hermojen menettäminen on inhimillistä. Se sitten on eri asia, miten toimii, kun menettää hermonsa. Ja miten reagoi, kun tietää toimineensa väärin.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   25.7.24 12:59:10

Ja provosoituneista kommenteista huomaa, että osui ja upposi

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.7.24 12:59:28

"Täälläkin usein saa lukea kuinka nyt vaan on oltava väkivaltainen hevosten kanssa joskus. Jos tuollainen tarve on toistuvaa, vaikka itse on se joka hevosiaan käsittelee, niin pitäisi miettiä että miksi se hevonen käyttäytyy miten käyttäytyy. Jatkuvat vaaratilanteet tuttujen hevosten kanssa, kun eivät ole kovin normaaleja nekään."

Tämä. Ja kyllä on itselläkin joskus mennyt hermo ja olen käyttänyt voimakeinoja, mutta jälkeenpäin on aina kaduttanut ja olen tajunnut niiden voimakeinojen käytön olleen tarpeetonta ja ylimitoitettua siinä tilanteessa. En ymmärrä, miten kukaan voi puolustaa väkivallan ja voimakeinojen käyttöä muuten kuin hätätilanteissa (esim. hevonen tulossa ihmisen päälle tai karkaamassa tielle tms.) ja kokea sen tarpeelliseksi useinkin.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   25.7.24 13:03:23

A: minä en rehellisesti ole menettänyt hermoja hevosten kanssa tuollaisissa tilanteissa, hevoselta vastaava käytös on ihan looginen reaktio joissain tilanteissa ja se vasta reaktiota pahentaa kun hermot menee. Itse kun pysyy rauhallisena ja johdonmukaisena, niin hevonenkin pysyy. En ole menettänyt hermojani ylipäätään pitkään aikaan muutenkaan, olen aina ollut hyvin tasainen ja enemmän looginen tyyppi kun tunteiden pohjalta toimiva. Joskus ratsastaessa on alkanut hermostuttaa, mutta siinä vaiheessa on parempi lyödä hanskat tiskiin ja yrittää uudelleen myöhemmin, ei se ole kovin järkevä syy alkaa meuhkaamaan hevoselleen ja pahimmassa tapauksessa lyödä tätä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   25.7.24 13:07:32

Niin, mutta Aloittajakin myöntää, että on joskus menettänyt hermonsa hevosten kanssa?

Väkivalta ei missään nimessä ole oikea reaktio, kun oma taulu palaa. Silloin pitää juurikin mieluummin pitää tauko, tulla alas selästä, ja yrittää huomenna uudelleen, helpottaa tehtävää tms.
Mutta silti se hermojen menettäminen on inhimillistä, ja on myös inhimillistä toimia väkivaltaisesti. Se on primitiivinen reaktio, joka on ihmisessä tosi syvällä - kun lapsi suuttuu, hän paiskoo lelunsa pitin seiniä. Jopa eläimet paskovat paikkoja ja käyttävät väkivaltaa hermostuessaan.
Ihminen on kuitenkin siitä eläintä viisaampi, että ihminen oppii omasta käyttäytymisestään, ja voi tietoisesti muuttaa käyttäytymistään. Ihmisellä on kyky katua, ihmisellä on empatiakyky.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   25.7.24 13:08:14

Ja tässä puhun nimenomaan ammattilaisista, mielestäni tavalliselta harrastajalta ei voi odottaa täysin samaa kykyä lukea hevosta ja ymmärtää ja osata ratkaista tilanteita. Mutta kun kyseessä on oma työ ja ammattitaito. Esimerkiksi samalla tavalla opettajan odotetaan ratkaisevan tilanteet järkevästi ja loogisesti oppilaiden kanssa ammattitaitonsa ja kokemuksensa myötä, vaikka välttämättä vanhemmilta ei odoteta samaa.

Lähettäjä: Kissa 
Päivämäärä:   25.7.24 13:09:49

Kyllä minulla on mennyt ratsastaessa monta kertaa hermot. Silloin lopetetaan tehtävä, annetaan löysät ohjat ja vedetään henkeä kaikki hetki, ei hakata hevosta.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   25.7.24 18:52:25

Joku on sanonut, että on vain neljä tilannetta, milloin hevosta voi lyödä:
1. ei koskaan
2. ei koskaan
3. ei koskaan
4, ei koskaan

:))

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.24 18:57:16

Jos hevonen ei reagoi pohkeeseen, se pitää saada reagoimaan pohkeeseen ja joskus se vaatii ihan napakan raipan käyttämisen. Laiskaksi jätetty hevonen kipeytyy ja alkaa voida kaikin tavoin huonosti, sillä sitä namipaloilla pelasteta.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   25.7.24 19:02:07

Kyllä minulla oli tarve lyödä seinäänliiskaajaa raipalla, ettei oma henki mennyt. Oppi kerrasta.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   25.7.24 19:05:44

"Jos hevonen ei reagoi pohkeeseen, se pitää saada reagoimaan pohkeeseen ja joskus se vaatii ihan napakan raipan käyttämisen."

Olen kyllä nähnyt näitä "kylmäkäynnistyksiä". Harvoin yksi lyönti riittää, vaan se "vaatii" useamman, todella kovan lyönnin. Jotain on silloin pahasti vialla - eikä hevonen ole se syyllinen...

:))

Lähettäjä: Niilo 
Päivämäärä:   25.7.24 19:09:23

Olen lyönyt hevosta. Tilanteet ovat liittyneet siihen että hevonen on liiskannut päin seinää tai purrut hoitotilanteessa (on toki monia tilanteita kun nuo ovat olleet lähellä piti eikä silloin toki ole lyönyt, nuo mihin viittaan on tilanteita joissa vahinko on tapahtunut - uhkailut erikseen). Ihmisestä ei koskaan lähde lyödessä niin paljon voimaa että sillä olisi hevoseen mitään fyysistä vammaa.

Lähettäjä: Ping 
Päivämäärä:   25.7.24 19:09:25

Monelta vastaajalta meni nyt kyllä aloittajan pointti viuhuen ohi. Lainaan pointin suoraan aloittajan viestistä: "Jos tuollainen tarve on toistuvaa, vaikka itse on se joka hevosiaan käsittelee, niin pitäisi miettiä että miksi se hevonen käyttäytyy miten käyttäytyy. Jatkuvat vaaratilanteet tuttujen hevosten kanssa, kun eivät ole kovin normaaleja nekään."

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.7.24 19:25:27

En ole kyllä IKINÄ menettänyt hevosten kanssa hermoja. En ikinä. Ja mä oon kuitenkin aikas äkkipikainen ja nopeatempoinen ihminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.24 19:54:43

Nämä kovaäänisimmät "lyömisen" ja "väkivallan" vihaajat ovat niitä, joiden hevosen menevät kipeyttävää nöpöhölkkää ja sitten otetaan kuvaa "kokoamisesta".

Dujardin hommassa ei ollut mitään mieltä, mutta saman verran tuhoa saadaan aikaiseksi, jos hevosta ei tarvittaessa käsketä.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   25.7.24 20:12:31

Kyllähän minäkin ihan rehdisti sanoin että välillä olen joutunut voimakeinoja käyttämään, mutta kyllä minä alkaisin harkitsemaan aika pian toista ammattia jos joutuisin edes kuukausittain, saati viikottain niitä käyttämään. Tarvittaessa komennan fyysisesti, mutta hyvin harvoin sellaista joutuu tekemään, kun päivittäinen hevosenkäsittely on johdonmukaista ja laadukasta.

Toisaalta myös ennakointi on kaikkein tärkein työkalu hevosten kanssa, en ole joutunut siihen tilanteeseen että minua liiskattaisiin seinään, koska meillä pitkään olleille hevosille ei tulisi mieleenkään tehdä niin, ja minulle vieraiden hevosten kanssa en aseta itseäni sellaiseen tilanteeseen että minun olisi mahdollista jäädä seinän ja hevosen väliin. Hevonen nyt vaan ei yksinkertaisesti vaadi jatkuvia voimakeinoja siihen että se käyttäytyy asiallisesti, jos sen kanssa muuten tiedetään mitä tehdään.

Ja jos ainut mitä hevoseni pääsisivät eteenpäin ilman raippaa olisi nöpöravi, niin anteeksi vain, mutta en todellakaan ratsastaisi tällaisella hevosella, vaan käyttäisin sen eläinlääkärillä. Yksi oma laiskempi tapaus meillä asustaa, terveeksi tutkittu, mutta kenttätyöskentely ei kiinnosta, joten on eräällä rouvalla maastokäytössä. Varmasti tämäkin liikkuisi kun saisi tarpeeksi raippaa kentällä, mutta ei se ole enää kenellekään mielestä tekemistä silloin.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   25.7.24 20:50:01

Taidot/ tieto loppuu, väkivalta alkaa! Ennakoi, opeta, vahvista toivottua käytöstä. Älä oleta, toista tarpeeksi usein. Idiotismia kun kuulee sanottavan, älä inhimillistä, mutta kuitenkin luullaan hevosen pystyvän kovinkin monimutkaisiin ajattelu prosesseihin. Ei hevonen tiedä aina, mitä siltä halutaan, jos koulutus ei ole loogista ja johdonmukaista. Jo opittu taito ei pysy yllä ilman vahvistamista. Silloin kun hermo menee, mieti; tehtäväni on opettaa, hevonen ei selvästikään vielä osaa. Anna aikaa tutustua uuteen ja oppia. Opiskele itse hevosen käyttäytymisestä tai pyydä ammattilainen auttamaan. Terve hyvinvoiva hevonen oppii nopeasti ja on hyvin yhteistyökykyinen ihmisen kanssa.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   25.7.24 21:07:49

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa.

Olen työskennellyt hyvin erilaisten hevosten kanssa erilaisilla talleilla eikä ole tullut vastaan sellaista hevosta joka olisi tarvinnut hakkaamista. Kyllä ne on ihan eri konstit millä mm. nuoret orit koulutetaan.

Jos kaiken lisäksi joutuisin omien hevostenikin kanssa tappelemaan vielä vuosien jälkeen niin olisihan se todella outoa.

Tunnistan silti tuttavapiiristäni näitä henkilöitä joille väkivalta on ainoa heidän ostamansa tapa "kouluttaa" hevosia eikä heiltä koskaan puutu niitä vaaratilanteita ja loputtomia ongelmia hevosten käsittelyssä...

Äkkipikaisuus ei ole mikään hyve eikä varsinkaan taidonosoitus missään hevosten käsittelyssä (ennemminkin merkki käsittelijän kokemattomuudesta ja pelosta) eikä se opeta hevosillekaan rauhallisuutta eikä luottamusta missään tilanteessa.

Lähettäjä: Mjh 
Päivämäärä:   25.7.24 21:21:46

Olen omistanut hevosen nyt 4 vuotta, aika lyhyen aikaa siis. En kyllä muista, että olisin hermojani sen kanssa menettänyt. Toki omaan ratsastuksen on hermo mennyt monta kertaa. Hevoseni on toki hyvin käyttäytyvä ja ihmistä kunnioittava. Ihmisten kanssa menetän kyllä hermoni monta kertaa päivässä sekä kotona että töissä, mutta en niitäkään tilanteita ratkaise väkivallalla.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   25.7.24 22:05:45

Miksi tänne vastaa edes jotkut " olen omistanut YHDEN hevosen nyt 4 vuotta "..

Sitten kun teitte vuosien ajan satojen erilaisten hevosten kanssa töitä niin olette huomanneet että jouduitte joskus puolustamaan terveyttänne tavalla joka tulee selkärangastanne. Siihen otantaan mahtuu tapauksia joiden kanssa se omasta selkärangasta tuleva oman hengen puolustustahto ei kysele vaan se toimii.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   25.7.24 23:34:09

Toivottavasti se selkärangasta tuleva tapa on järkevä. Luulisi, että vuosia hevosten kanssa toimiva henkilö osaisi hieman ennakoida ja lukea tilannetta, jotta ei joudu/ hakeudu tilanteeseen, joka on hengenvaarallinen ihmiselle. Ja jos joutuu, osaa toimia silti hermoja menettämättä. Siis tietää, mitä tekee. Jos ei tiedä, pyytää sellaista henkilöä auttamaan, joka tietää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 08:44:58

Katso aloittaja näiden makupalakouluttajien hevosten videoita. Yksikään ei ravaa kunnolla aktiivisesti selän läpi. He eivät edes osaa nähdä terveellistä liikettä. Valokuvaan saadaan hyvä takajalka, siinä kaikki. Koska väkivaltaa olisi saada hevonen venyttämään askelta molempiin suuntiin.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   26.7.24 08:45:52

Kuka idiootti edes kuvittelee että missään tilanteessa hevosta voi hallita lyömällä.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   26.7.24 09:58:44

” Katso aloittaja näiden makupalakouluttajien hevosten videoita”

Positiivisen vahvisteen käyttö ei liity millään tavalla hevosen liikkeeseen. Hevonen oppii kuitenkin kokoajan, eikä se osaa ajatella, että ahaa, nyt on koulutushetki. Joten jokainen käsittely/ratsastuskerta on hevoselle oppimistilanne.
Aloituksessa puhuttiin lyömisestä ja hermostumisesta hevoselle. Ei paineen poistaminen, lisää vaatiminen, täsmällinen ratsastaminen ole lyömistä. Hevonen yhteistyökykyisenä eläimenä tekee, mitä pyydetään, kun se on koulutettu siihen riittävästi. Miksi hevosihmiset ajattelevat niin kauhean kapeakatseisesti ja mustavalkoisesti asioita.
Ja jos joku osaa käyttää ruokapalkkaa ratsastaessa, nii kaipa hän on perehtynyt asiaan ja osaa opettaa sillä toivottua käytöstä. Itse en osaa muuta kuin myödätä ohjasta ja rapsuttaa kaulalle.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   26.7.24 11:13:58

Viimeksi talvella AH ja Ypäjän dokkareiden myötä oman sädekehän kiillottajia oli sankoin joukoin liikkeellä ja nyt taas.
Tuntuu että ihmiset julistaa uutena asiana hevosen (ja minkä tahansa muun eläimen) oikeudenmukaista kohtelua. Eikös se pitäisi olla itsestään selvä asia?
Näistä jutuista päätellen ei ole. Todella surullista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 11:19:42

Että muo ällöttää ihmiset jotka käyttää pahaa, oman sädekehänsä kiillottamiseen. Näitä taas netti täynnä +aktivistit. Molemmat ihmistyypit säälittäviä.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   26.7.24 11:29:51

Tarve on silloin jos itseä kymmenen kertaa painavammalle eläimelle täytyy sanoa eläinten kielellä että älä tule minun revirille.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   26.7.24 12:18:06

Minusta on kiinnostavaa, että eläinten kohdalla pahoinpiteleminen katsotaan inhimilliseksi virheeksi ja käsketään synnittömän heittää ensimmäisen kiven, puolustellaan ja kysellään, eikö muka kaikilla joskus mene hermo.

Mutta kuinka moni suhtautuisi samoin, jos joku (kuvitteellinen esimerkki) vaikkapa löisi lasta 24 kertaa, joko ”koska meni hermo” tai koska ”piti kouluttaa”. Entä kuinka moni suhtautuisi samoin, jos joku potkisi norsua tai kissaa samoin?

Tiedän, että joku tulee vetämään sen argumentin, ettei eläintä ja ihmistä voi verrata. Mutta MIKSI eläimen pahoinpitely hermojen mennessä tai koulutuksen vuoksi olisi hyväksyttävämpää? Miksi eläin tuntisi vähemmän kipua tai pelkoa?

Yleensä myös vedotaan hevosen kokoon. Toisaalta, väkivallan käyttäminen altistaa väkivallan käyttäjänkin kohteensa puolustautumisreaktiolle, joten ei se yleensä ainakaan ihmisen turvallisuutta lisää. Tällä argumentilla ei myöskään voida puolustella tavallista ns. koulutustilannetta, sillä ihmisen turvallisuus ei ole vakavasti uhattuna tilanteessa, jossa hevonen ei vain nosta jalkojaan riittävästi, laukkaa riittävän ponnekkaasti tai vaikka uskalla ihan heti astua vesilammikkoon.

Lisäksi, jos hevonen tosiaan kokonsa puolesta ”vaatii” (systemaattista) väkivallan käyttöä koulutuksessa, niin onko edes oikeutettua sitten pitää sellaista eläintä? Eläinhän ei koulutusta tarvitse, ihminen tarvitsee. Jos ihminen ei sitä itse päätä hankkia ja sen kanssa elää, ei sitä eläintä tarvitse altistaa väkivallalle. Toisaalta eläintarhassa norsuja ja tiikereitäkin opetetaan erilaisiin toimenpiteisiin ilman väkivaltaa, joten luulisi, ettei hevonen olisi tässä mitenkään eri asia.

Lähettäjä: Jopu 
Päivämäärä:   26.7.24 12:31:02

https://www.facebook.com/share/p/gekE2k1Co8EjJewX/
En osaa linkittää mutta ihan totta tämä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 13:22:02

"Minusta on kiinnostavaa, että eläinten kohdalla pahoinpiteleminen katsotaan inhimilliseksi virheeksi ja käsketään synnittömän heittää ensimmäisen kiven, puolustellaan ja kysellään, eikö muka kaikilla joskus mene hermo."

Täällä oli kyllä "mielenkiintoista" keskustelua ihmistenkin kaltoinkohtelusta, nimittäin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, silloin kun näitä alkoi hevosurheilusta paljastumaan. Argumentit olivat hyvin samanlaisia, että kyseessä on vain inhimillinen virhe, aina sellaista sattuu ja oletteko muka hyväksikäyttäjien arvostelijat parempia ihmisiä. Asiasta puhuvat olivat siinä keskustelussa pahoja ihmisiä, eivät hyväksikäyttäjät.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   26.7.24 13:28:40

Täällä nyt riittää näitä varajeesuksia, jotka virheettömyydessään kohoavat taivaisiin. Mutta tosiasiassa pitäisi jotenkin pystyä lyömään sitä laiskaa , velttoa, itseään kontrolloimatonta plösöä siellä selässä aina kun antaa ristiriitaisia apuja.

Lähettäjä: Jeesus 
Päivämäärä:   26.7.24 13:35:31

Eläintä ja ihmistä voi verrata, eikä väkivalta ole oikein. Ei koskaan, mitenkään. Silti minua ällöttää joka ikinen joka tällä asialla mässäilee ja jeesustelee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 13:46:23

"Eläintä ja ihmistä voi verrata, eikä väkivalta ole oikein. Ei koskaan, mitenkään. Silti minua ällöttää joka ikinen joka tällä asialla mässäilee ja jeesustelee."

Mikä sitten olisi oikeanlaista keskustelua, jos nykyinen keskustelu on "mässäilyä ja jeesustelua"? Vai onko mikään, eli palataanko tässä taas siihen, että tietyistä asioista ei saa hevoslajeissa puhua? Sellaisen vaikutelman tällaisista kommenteista saa. Tämä käytännössä kaiken keskustelun kieltäminen, liian pitkälle menevä auktoriteettien kunnioitus ja ehdottoman hierarkian vaatimus (pidä suusi kiinni jos et itse ole yhtä menestynyt) aiheuttavat juuri sen, että se muutos tulee sitten jossain vaiheessa väkisin ulkopuolelta. Koska tämä keskustelu käydään joka tapauksessa, joko hevosihmisten kanssa tai ilman heitä.

Lähettäjä: Totta 
Päivämäärä:   26.7.24 13:50:23

Kai jokainen täällä itseään hypettävä on jäntevä, urheilee säännöllisesti ja harjoittelee vartalon hallintaa , jotta on edes oikeutettu istumaan hevosen selkään? Käy jatkuvasti terapiassa ja käyttää mindfullnes - tekniikkaa jotta ei koskaan ole ratsastaessaan keskittymätön, ärtyisä tai epäjohdonmukainen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 13:55:44

"Kai jokainen täällä itseään hypettävä on jäntevä, urheilee säännöllisesti ja harjoittelee vartalon hallintaa , jotta on edes oikeutettu istumaan hevosen selkään? Käy jatkuvasti terapiassa ja käyttää mindfullnes - tekniikkaa jotta ei koskaan ole ratsastaessaan keskittymätön, ärtyisä tai epäjohdonmukainen?"

Sori vaan, mutta esimerkiksi minä, joka kommentoin hevosmaailman vinoutunutta asennetta, en ole hypettänyt itseäni, en minä enää edes ratsasta. Mutta uskon ja toivon, että näitä lajeja on mahdollista harrastaa ilman väkivaltaa, vaikka ei olisikaan teidän irvailijoiden kuvaama täydellisyys. Ja jos ei voi harrastaa, niin silloin näillä lajeilla ei ole eettisesti kestävää perustetta.

Lähettäjä: Totta 
Päivämäärä:   26.7.24 14:04:27

Viittasin itseään hypettäviin, miksi siis vastasit?

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   26.7.24 14:46:01

Ja kas, taas vastakkainasettelu "namittajat" vs. pieksäjät. Toki on varmasti niitäkin, jotka vain epäjohdonmukaisesti työntävät namia ihan kaikesta ja kaiken välistä, mutta oikein käytettynä siinä ruokapalkassakaan (vaikka heinäpelletti) ei ole mitään vikaa. Moni vaan menee metsään siinä, ettei hevoselle ihan ensimmäisenä opeteta sitä palkkausta itseään. Vaikka lyhyen, hevosen palkkaan yhdistämän vihjesanan/äänen avulla toivotun toiminnan oikea-aikainen merkkaaminen on todella helppoa.

Pitäisin minäkin huolestuttavana, jos tuttujen hevosten kanssa niitä voimankäyttötilanteita syntyy jatkuvasti. Toki hevosten kanssa voi sattua ja sattuukin kaikenlaista, ihan kaikkea ei aina pysty ennakoimaan vaikka paljon voikin, ja iso, voimakkaan pakoreaktion omaava eläin on aina pohjimmiltaan riskialtis kaveri. Väittäisin myös, että meidän ihmisten henk koht ominaisuudet vaikuttavat tahattomasti paljonkin siihen, miten hevoset meidän kanssa toimivat.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   26.7.24 16:01:32

Jeesustelijat, oletteko joutuneet tekemään töitä sellaisten hevosten kanssa, jotka ovat oppineet pääsemään irti tajuttajasta esim. potkaisemalla tajuttajaa? Nopeasti, lujaa ja tarkasti.

Kuinka toimitte tällaisessa tilanteessa?

Tulee mieleen monia muitakin esimerkkejä. Omat hevoseni ovat luottavaisia, toimivat joka tilanteessa jne. Koulutan mielelläni modernein eläinkoulutuksen keinoin. Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään jeesustella. Jos hevosen kanssa on vuosia tehty systemaattisesti virheitä ja epäloogisesti, se voi olla vaarallinen käsitellä ja taitavakin käsittelijä voi joutua käyttämään positiivista rangaistusta joskus oman tai muiden turvallisuuden vuoksi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   26.7.24 23:03:04

^ Tuollaiset ongelmakäytökset ovat oma juttunsa, ja kitkeminen ei välttämättä olekaan kovin yksinkertaista. Ja joskus sillä p*rkeleelläkin on aikansa ja paikkansa. Toki sen ongelmayksilönkin kanssa pitää jossain vaiheessa päästä purkamaan käytöstä ja opettamaan uutta tilalle, mutta jos se siinä matkan varrella uhkaa liiskata pienempänsä (ihmisen), niin harva siinä muuta voi kuin ojentaa niin, että hevonen siihen reagoi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 23:35:17

Täytyy sanoa että en kyllä ole törmännyt hevoseen, joka pyrkii irti potkimalla taluttajaa. Taitaa olla melkoisen harvinainen poikkeus. Eikä sillä ole kyllä yhtään mitään tekemistäkään tämä raippaushässäkän kanssa.

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   26.7.24 23:42:19

Kun on puoli vuosisataa ehtinyt hevostella voin sanoa, että väkivalta ei millään muotoa edellytä hermojen menetystä. Vaaratilanteissa osa hermostuu ja osa toimii hyvinkin rationaalisesti. Joskus väkivalta on ainoa mahdollinen keino estää ihmisen vakava loukkaantuminen. Itselleni tällainen tilanne on tapahtunut kerran tämän yli 50 vuotta kestäneen harrastuksen aikana. En kuitenkaan ole aivan ammattilaisena toiminut, joten pitäisin outona, jos näitä tilanteita olisi kohdalleni osunut lukuisia.

Olen vahvasti sitä mieltä, että hevosta ei tarvitse lyödä, mutta silti käytän päivittäin raippaa. Se on verraton merkinantoväline, kun tehdään töitä maastakäsin. Raippani on hyvin pitkä ja voi pojat millaista huomiota se on herättänyt ymmärtämättömien keskuudessa. Väkivaltakeskustelun ympärille kehittyy helposti myös ymmärtämätöntä kaiken tuomitsevaa sekoillua.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   27.7.24 08:05:10

"Toivottavasti se selkärangasta tuleva tapa on järkevä. Luulisi, että vuosia hevosten kanssa toimiva henkilö osaisi hieman ennakoida ja lukea tilannetta, jotta ei joudu/ hakeudu tilanteeseen, joka on hengenvaarallinen ihmiselle. Ja jos joutuu, osaa toimia silti hermoja menettämättä. Siis tietää, mitä tekee. Jos ei tiedä, pyytää sellaista henkilöä auttamaan, joka tietää."

JOKAINEN hevosihminen tietää että ennakointi, ennakointi...

Se mitä tulee sieltä selkärangasta, ei ole ollenkaan sama asia kuin hermojen menettäminen. Hevosten kanssa tilanteet voivat tulla nopeasti, ja silloin kun ihmisen ajatus ei edes ehdi mukaan, ihmisessä toimii aivan muut aistit - hermojen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Itsesäilytysvaisto on täysin eri asia. Toki joskus siinä tilanteessa on myös aikaa jotain ajatella, mutta kireä pinna ei silloinkaan puhu. Hermot ovat yleensä jotenkin tiukalla jo ennestään ennen kuin ne menevät.

Jeesustelijoille on aina sama mihin sitä kättäpidempää tai omaa kättä/jalkaa joku käyttää, kun se on aina väkivaltaa jota ei saa tapahtua. He eivät ole joutuneet ikinä tilanteeseen jossa hevonen on muuttunut äkillisesti vaaralliseksi tms. He eivät ymmärrä, että tosiasiassa kukaan ihminen ei ole niin täydellinen että pystyy joka ikisen hetken hevosten kanssa olemaan 100% skarppina, ennakoimaan kaiken ja estämään kaiken.

Mua ihan oikeasti v´tuttaa kun ihmiset kuvittelevat olevansa itse niin täydellisiä sen 7 hevosen historiallaan ja tuomitsevat sitten muita.

AINA lähden itse siitä, että hevosia ei lyödä eikä rissata mitenkään. Hommat toimivat kyllä muutenkin ja paremmin. Silti, kun niitä satoja hevosia vuosien mittaan käsittelee, ketä enemmän ketä vähemmän, tulee väkisin joskus ( tämäkin on siis JOSKUS, ei alvariinsa kuten aina herkästi sitten kuvitellaan ) niitä hevosia joille ei ole selvää missä kenenkin paikka on.

Olen myös usein huomannut, että vähän kokemattomammat tietäjät tietää näistä käsittelyasioista ihan kaiken kunnes tapahtuu se ensimmäinen seinään liiskaus, potku tai napakampi näykkäisy. Ne joille ei koskaan tapahdu, ovat vain vähän hevosten kanssa tekemisissä ja nekin hevoset sitten valmiiksi niin toimivia ja kilttejä. Tietysti voi olla niitäkin ihmisiä, joilla on vaikka 897 hevosta käynyt käsien läpi mutta kaikki hyvin opetettuja, mukavia ja helppoja hevosia..

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   27.7.24 09:21:54

Aloittaja on keksinyt omassa päässään tuon jatkuvan hevosenlyömistarpeen.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   27.7.24 09:27:36

Välillä tuntuu että ihmisistä on tullut aivan aivottomia. Hevoset komentavat toisiaan potkimalla ja ei se potkun saanut siitä ahdistu. Tammaa nappaa hampaillaan kipakastikin kiinni varsaansa. Sitä kutsutaan kasvattamiseksi.

Väkivaltainen kuritus ja väkivalta ylipäätään on eri asia. Silloin loogisuus katoaa ja väkivaltaa käyttävä henkilö on menettänyt hermonsa tai on sadistinen luonteeltaan. Tämä aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa väkivallan kohteelle.

Ja juu, hevosia on ollut yli 40 vuotta, pääsääntöisesti mennyt hyvin, mutta muutaman kerran on hermo mennyt, enkä niitä ylpeydellä muistele.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 09:48:14

Semmonen ammattilainen, jolla "menee hermo", on aina huono ammattilainen työssään. Ei me muutkaan voida hakata typerästi käyttäytyviä dementikkoja, toisten kersoja tai tintata tiskillä idioottimaisesti käyttäytyvää asiakasta turpaan. Se vaan ei ole sallittua. Uskokaa pois, että kyllä niitä vaaratilanteita muissakin töissä tulee vastaan, ja monessa tulee paljon enemmän, kuin hevosten kanssa.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   27.7.24 09:50:58

^^ kymmenen kertaa painavampi eläin on vähän eri asia

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 09:52:32

Ei muuten ole yhtään eri asia.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   27.7.24 09:56:53

Kyllä on vai annatko monisataakiloisen eläimen tulla päällesi tai runtata sinut karsinan seinään?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:03:24

Ei ole. Ammattilainen ei "menetä hermojaan". Siitä seuraa yleensä varoitus, potkut tai oikeudenkäynti. Vaaroja on muissakin työtehtävissä, esimerkiksi vartiointi, poliisi- ja pelastuspalveluissa, vanhustenhuollossa, kehitysvamma- ja autismitöissä... Ja yksikään näistä ammattilaisista ei saa "menettää hermojaan". Tehtävät tehdään ohjaamista painottaen, vähäisintä tarvittavaa voimankäyttöperiaatetta noudattaen. Myös hätävarjelun liioittelu on rangaistavaa.

Monessa näistä töistä hengen ja terveyden uhka on jatkuvasti läsnä, ja se on isompi kuin hevostenhoidon perustehtävissä. Mutta siellä onkin töissä ammattilaisia, jotka eivät "menetä hermojaan" tämän tästä. Se ero siinä on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:12:09

”Kyllä on vai annatko monisataakiloisen eläimen tulla päällesi tai runtata sinut karsinan seinään?”

No annatko vaikka 89-kiloisen lyödä heittää sinua pöydällä? Tai 70-kiloisen vetää turpaan? Tai 15-kiloisen koiran purra tai 5-kiloisen kissan kynsiä? (Ja voi olla ihan yhtä vaarallista, siitä 5-kiloisen kissan raapaleista voi nimittäin saada verenmyrkytyksen ja 89-kiloisen heittämään pöytään kuolla.)

Mutta näissä muissa töissä se väkivalta ei vaan ole ratkaisu, pitää keksiä muita tapoja toimia.

Ja jos jatkuvasti hevonen yrittää tulla päälle, kannattaa miettiä, miksi tähän tilanteeseen joudutaan toistuvasti ja mitä sille kannattaisi tehdä muuta kuin lisätä väkivallan käyttöä.

Muutenkin poikkeustilanteet ovat asia erikseen, niistä ei näissä tarvitse edes oikeastaan keskustella.

Lähettäjä: Raippa 
Päivämäärä:   27.7.24 10:15:26

Voisiko tässä keskustelussa selventää, mikä on väkivaltaista käytöstä. Miten se näkyy kannuksen tai raipan käytössä.

Mitä on lyöminen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:18:12

Jep. Se sekokäyttäjänarkkari puukko kädessä ei tajua tilanteessa sitäkään vähää mitä hevonen. Olit sitten poliisi, ensihoitaja tai selviämisaseman hoitaja. Silti et voi mennä sitä hakkaamaan kun "hermo meni". Vaarallisissakin tehtävissä on protokolla. Ohjataan, käsketään, tarvittaessa siirrytään voimankäyttöön tai liikkumisen rajoittamiseen. Silloinkaan ei voi "hermo mennä" niin että käy hakkaamaan vähän ylimääräistä. Adrenaliinipiikkikin on eri asia, kuin että "meni hermo".

Kyllä hevosta saa käskeä jos ei ohjaaminen riitä ja joskus voi olla, että sitä joutuu vähän myös ojentamaan jossain tilanteessa. Mutta ei pitäisi "hermo mennä". Se hermojen palaminen kertoo aina siitä, että työntekijällä ei ole oikeita keinoja tilanteen selvittämiseen.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   27.7.24 10:23:08

Ja jos jatkuvasti hevonen yrittää tulla päälle, kannattaa miettiä, miksi tähän tilanteeseen joudutaan toistuvasti ja mitä sille kannattaisi tehdä muuta kuin lisätä väkivallan käyttöä.

- eli taas sotkettiin jatkuva epäjohdonmukainen käsittely ja sitä kautta jatkuva pieksäminen kun itse tarkoitin tilannetta jossa on joskus oman turvallisuuden takia näytettävä hevoselle ettei se saa tulla ihmisen päälle.
Jatkakaa puurojen ja vellien sekoittelua..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:24:46

Tässähän on ihan aloituksesta asti ollut kyse siitä, että tuo tilanne on usein/jatkuvasti. Hyvin harva täällä on sitä mieltä että erityistilanteissa ei saisi tarvittaessa käyttää jopa sitä voimaa, mutta sen ei todellakaan tulisi olla jatkuva ratkaisu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:25:53

Ja aika usein nämä "hermo meni" - tilanteet liittyvät siihen, että hevonen ei ymmärrä suorittaa jotain yhdentekevää sirkustemppua. Tuohan on se kaikkein typerin syy, miksi menee hermot. Jos ei hevosta esimerkiksi osaa tai pysty kouluttamaan ratsastukseen tai perus käsittelyyn sillä tavoin että omat hermot pysyy hallinnassa, niin se tehtävä pitäisi vaan jättää jollekin toiselle.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   27.7.24 10:36:15

Hyvin harva täällä on sitä mieltä että erityistilanteissa ei saisi tarvittaessa käyttää jopa sitä voimaa

- näyttää että suurinosa on sitä mieltä että hevosta pitäisi vaan namittaa ja naksuttaa joka tilanteessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:41:51

Taitaa olla sitten niin, että suurin osa meistä vaan ymmärtää sen yksinkertaisen tosiseikan, että turhalla hakkaamisella ei saa aikaiseksi mitään. Osa edelleen jankuttaa, ovat nimittäin näitä, joilla menee hermot koko ajan. Eivätkä ymmärrä edes hävetä sitä, koska "monisatakiloinen eläin".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:54:20

Ja kyllä monessa tilanteessa löytyy muitakin keinoja kuin hermojen menetys ja hakkaaminen.

Esimerkiksi tuo litistäminen nyt on melko marginaali ilmiö, ja suurimmaksi osaksi käsittelijä voisi vaan katsoa peiliin. Varsinkin nuorilla tilanteessa on kyse normaalista vastapainereaktiosta.
Yhden kylmänviileän litistäjän olen tavannut. Sille otin mukaan 40 cm rautaputken. Kun sille tuli mieleen, että minkälainen ääni tuosta lähtisi jos vähän liiskaisi, asetin putken poikittain hevosen ja seinän väliin ja totesin että nyt voit nojailla niin paljon kuin haluat. Ei nojaillut enää. Eikä tarvinnut edes ääntä korottaa, ihan sai päätöksen tehdä.

Kesäihottumaisten, varsinkin nuorten kanssa voi tulla vastaan vaaranpaikka häntäpuolella, jos sairautta ei ole hoidettu tai saatu hoidettua. Semmoisten takapäästä kannattaa välttää jos takana on seinä, saattavat alkaa hangata mitä vaan vasten. Eli hoito kiinni karsinassa jos on tilaa, tai käytävällä ja kutisevan taakse ei välttämättä kannata mennä. Kiusallinen sairaus etenkin jos on vakava ja hoitamaton.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   27.7.24 11:56:57

Ymmärrättekö mitä eroa näillä tilanteilla on?

1. Lyöminen henkesi puolustamiseksi, kun hevonen tulee täysillä päin näköä ja meinaa murskata sinut karsinan seinään

2. Valmennuksessa jolkottavan hevosen lyöminen siksi, ettei se liiku niin kuin haluat

Tilanne 1 tulee monelle vastaan. Olen yrittänyt lyödä, kun oma henkeni on ollut vaarassa. Tilanne 2 on sen sijaan aivan turhaa perseilyä huvin vuoksi sekä tuomittava teko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 12:30:11

Sinänsä huvittavaa tuo, että hevoset useinkin kävisivät päälle tappaakseen liiskaamalla seinään. Montako ihmistä olette kuulleen kuolleen tuolla tavalla? Ei kyllä tule mieleen ainoatakaan. Ja jos se hevonen nyt on päättänyt tappaa liiskaamalla karsinaan niin kyllä siinä saat nyrkillä huitoa niin paljon kuin lähtee, ei tunnu missään. Tuo liiskaaminen vastaa siirtelyä, hevosethan siirtelevät toisiaan niin etu- kuin takapäällä ja se ei itseasiassa ole vielä edes isommin aggressiivinen ele. Jos kohde ei siirry, se työnnetään. Varsoilla tätä käytetään useammin kuin potkua.

Tulee aina huolehtia siitä, että ihminen ei huomaamattaan anna hevoselle signaalia siitä, että voi siirrellä. Esimerkiksi taluttaessa ei saa etu päällä puskea edes askelta sivuun, se antaa hevoselle signaalin siitä, että ihminen sallii siirtelyn. Sillä tavalla vaaratilanteita saa vältettyä ilman että tarvitsee huutaa ja hakata.

Lähettäjä: Kop 
Päivämäärä:   27.7.24 14:45:17

Miten osoitat hevosellesi, että se on arvoasteikossa alempi kuin sinä. Jos se esim puree sinua, kun putsaat kavioita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 14:51:11

No tuo arvoasteikko-ajatteluhan on vanhentunutta tietoa, ennen ajateltiin, että hevostenkin keskuudessa vallitsee ehdoton hierarkia ja ihmisenkin pitää hevoselle "näyttää kuka on pomo".

Ja ei, en ole itse sellainen ihminen joka saisi hevosen lopettamaan vaikka puremisen, ei minusta olisi hevosia kouluttamaan, mutta seuraan mitä näistä asioista nykyään tiedetään, ja ne jotka todella osaavat, eivät enää käytä tätä "näytä kuka on pomo" -menetelmää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 15:41:31

No se hevonen nyt vaan laitetaan kiinni sen verran lyhyelle ettei se pure kavionpuhdistajaa? Ei mitään rakettitiedettä ole tämäkään.

Eikä tuo kavionpuhdistushaluttomuus muutenkaan liity mihinkään "arvoasteikkoon". Se on perushoitotoimenpide, joka perushevoselle on tehty tuhat, kaksi tuhatta tai kolme tuhatta kertaa. Haluttomuus nostaa kavio liittyy yleensä johonkin isompaan epämukavuuteen, itsessään sen ei pitäisi tuntua erityisen ikävältä. Kipuja jaloissa, selässä, nivelrikkoa tai vain osaamaton kavionnostaja. Ei siinä paljon paina arvoasteikot ja räyhääminen.