|
Lähettäjä: Lakka
Päivämäärä: 2.7.24 13:00:19
Pidän siitä että se ideologia ei keskity pelkkään ratsastamiseen vaan yleensäkin hevosen käsittelyyn siitä asti kun sitä haetaan tarhasta. Lännenhevoset käyttäytyvät yleensä hyvin, eivät ryysi, ohittele tai kisko taluttajaansa heinille. Ne osaavat seistä ja maastakäsittely on ihan luonnollinen osa hevosen kanssa toimimista, monelle on rutiini tehdä maasta muutama juttu ennen ratsaille nousua.
Pidän siitä että hevosella on tavallaan (ainakin näennäisesti) vapautta. Sille annetaan avut ja se suorittaa niin kauan kun annetaan uudet avut. Hevosella on lännenratastuksessa enemmään aikaa hakeutua itse hyvään muotoon ja kantaa itseään. Pääosin lännenratsastuksessa hevosen muoto on avoimempi ja luonnollisempi kuin enkkupuolella.
Pidän myös siitä miten monia länkkähevosia voi ja voisi ratsastaa suoraan kaulanarulla ilman, että niitä on siihen erikseen opetettava. Hevoset toimivat niin upeasti istunnalla ja jalalla.
Kisapaikoilla lännenhevoset ovat rentoja, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Ne pystyvät seisomaan paikoillaan pitkiä aikoja. Ne sietävät toisia hevosia lähellään paremmin kuin enkkupuolen hevoset. Länkkäpuolella asioista ei ehkä tehdä mitään numeroita. Hevoset toimivat, jos eivät, ne siedätetään ja koulutetaan ja sitten ne toimivat.
Mistä taas en pidä on osan erityisesti reiningratsastajien tavasta aloittaa hevoset parivuotiaina ja ratsastaa nämä kuolaimen alle niin että hevoset liikkuvat jatkuvasti turpa takaviistoon ja melkein kentän hiekkaa pyyhkien. En pidä myöskään isoista eleistä kun käsi revitään yhtäkkiä taivaaseen vaikka hevonen ei siinä hetkessä tarvitsisi niin isoa ja kopa kipeää apua. Kankikuolain on todella kova kuolain enkä haluaisi nähdä niitä näiden 2-3v aloitettujen hevosten suussa.
Ainakin ulkomailla (luultavasti Suomessakin) hevosia koulutetaan hyvin kovalla kädellä, jolloin niistä tulee automaattirobotteja. Ne suorittavat kaiken, mutta niiden jokainen ilme kertoo epämukavuudesta. Ne tekevät, koska jos eivät, saisivat moninkertaisesti turpiinsa.
Olen nähnyt pääosin upeaa hevosta kunnioittavaa lännenratsastusta mutta myös sitä todella rumaa repimistä, jonka ainoa tavoite lienee hevosen murtaminen ihan atomeiksi. Onneksi tuota vanhan liiton reiningiä, jossa kädet repivät kankiohjaa taivaaseen, on nykyään vähemmän ja pienempieleinen ratsastus on suositellumpaa. Mutta en toki näe mitä kotitallilla tapahtuu sen eteen, että kisoissa ratsastus olisi pienieleistä.
Onneksi jokainen meistä voi omilla teoillaan päättää, miten ratsastaa ja kenen opeilla, jotta hevosellekin jäisi hyvä mieli ratsastuskerroista.
|