Lähettäjä: .
Päivämäärä: 1.5.24 09:26:08
Kävin vuosia tallilla jossa oli tapana ruotia muiden ratsastusta ja tekemisiä kentän laidalla. Kun kieltäydyin osallistumasta jauhamiseen, jouduin itse sen kohteeksi. Tilanne kärjistyi pisteeseen jossa minua lakattiin systemaattisesti moikkaamasta tallilla. Astuessani satulahuoneeseen kaikki hiljenivät ja jatkoivat puhetta vasta minun poistuttuani. Sain osakseni myös käytönnön piloja joita tehtiin jopa hoitohevosteni kustannuksella.
Ryhdyin jännittämään tallilla käyntiä niin paljon, että vatsaani väänsi jo tallimatkalla. Alussa kipu vihlaisi tallitiellä, sitten muutamaa mutkaa aikaisemmin. Loppuvaiheessa vatsa kramppasi jo kotipihalla. Oman hevosen saamisen jälkeen jännitin vielä vuosia kilpailuissa. Tunsin että minua tarkkaillaan. Olin tottunut ajatukseen, että katsomossa etsittiin minusta vain virheitä. Oli pitkä prosessi oppia että katsomossa saattoi joku jopa kannustaa.
Kiusaaminen johtui omalla kohdallani paitsi tallinomistajan välinpitämättömyydestä ja kiusaajien mänttiydestä, myös huonosta talli-ilmapiiristä. Pahan puhumisen kulttuuri oli syvään juurtunut ja antoi oivan kasvualustan kiusaamiselleni. Negatiivisessa ympäristössä jouduin nälvimisen kohteeksi kuin vahingossa.
|