|
Lähettäjä: .,.
Päivämäärä: 23.4.24 09:59:23
Mä olen ratsastanut tosi monenlaisilla diileillä.
Jos omistaja on kaivannut liikuttajaa/maastoseuraa toiselle hevoselleen tms. niin en ole maksanut. Olen sovitusti toki tehnyt sit esim. sen päivän talliduunit kuten ruokien laittamiset, tarhan siivoilut, riippuen vähän millaisella tallilla ja millaisella diilillä heppa on ollut. Mutta nämä on olleet enemmän sellaisia, että en ole näistä juurikaan ratsastuksellisesti itse hyötynyt (silloin tällöin jonkun vieraan hepan liikuttaminen ei oikeasti tuota kovin suurta ratsastuksellista kehittymistä tai hyötyä, voi olla toki ihan kivaa) joten en ole tästä kyllä mitään maksanut, ja plussana omistaja on saanut lisää vapaa-aikaa, heppailuseuraa, jaettua työkuormaa jne jne. Ns. win-win.
Sitten olen pidempi-aikaisesti ja säännöllisesti vuokrannut heppaa niin, että tavoitteena on ollut myös valmentautua ja kilpailla hepalla. Tällöin on vuokraamisesta tehty ihan soppari, jossa määritellään vuokraajan oikeudet ja velvollisuudet ja hinta. Kyse on tosiaan ollut säännöllisestä, 2-3 krt viikossa tapahtuvasta ratsastuksesta, jossa on juuri tavoitteena sen kyseisen hepan kanssa kehittyä ja myös käydä yksittäisiä kilpailuja. Näistä olen maksanut kaikkea 25-50 euron väliltä. Pisin vuokraus kesti yli vuoden, lyhin muutaman kuukauden.
Sitten mulla on ollut heppoja puoliylläpidossa, eli yksi päätyi mulle puoliylläpitoon niin, että ensin vuokrasin sitä säännöllisesti. Me sovittiin hepan kanssa hyvin yhteen, omistajalla oli muita heppoja treenattavana, niin heppa oli mulla 3-4 päivää viikossa käytössä, valmentauduin ja kilpailin ja sen ajan tosiaan makselin kiltisti 50% heppasen kuluista. Tämä diili kesti useamman vuoden ja mahdollisti sen, ettei omistajan tarvinnut myydä omaa aiempaa kisaheppaa uuden hepan alta pois, heppa sai edelleen riittävästi monipuolista liikuntaa ja minä käyttööni opetusmestarin.
Neuvottelemalla näissä on aina päästy maaliin, hinnoista on myös aina saatu sovittua. Joskus mulla oli sellainen vuokraheppa, joka oli mulla 3 pv viikossa käytettävissä, niin kun tiesin että omistajalla oli hetkellisesti taloudellisesti tiukkaa, niin sovittiin, että maksan esim. joka toisen kengityksen vielä vuokraushinnan päälle. Se oli mielestäni vielä kohtuullinen kustannus, heppa omistajineen tosi mukavia ja tapa millä asiaa kysyttiin oli sellainen, että ei olisi tullut mieleenkään kieltäytyä.
Sitten taas kerran yksi ylläpitohepoista jäi pitkälle saikulle, niin hepan omistaja itse totesi, että ei edellytä multa enää ylläpitomaksuja, kun heppaa ei voida käyttää siinä tarkoituksessa, jossa sen otin ylläpitoon. Kävin silti taluttelemassa heppaa ja hoitamassa kunnes se tervehtyi, mutta jatkoin ylläpitokulujen maksua vasta, kun palasin takaisin satulaan.
Summa summarum, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, eikä ole mitään absoluuttista oikeaa kaavaa, siihen miten hinta lasketaan.
|