Lähettäjä: Sydänsärkyy 
Päivämäärä:   17.4.24 20:08:26

Hevonen on 12 vuotias, parhaassa iässä. Kunnolla ratsastaa ei ole voinut enää vuosiin (paitsi tosi rohkeat ratsastajat jotka saa pidettyä hevosen paketissa). Maastoja ei enää ole mentäväksi. Hepalta piikitetty niveliä, hoidettu vatsahaavaa ja poistettu hiekkaa. Epämääräistä käytösoireilua. Omistajalla on rahat ja aika loppu.
Tuntuu että olen pettänyt oman kasvattini, kun rahkeet ei riitä pitämään sitä kunnossa ja tuntuu että pois päästäminen olisi ainoa vaihtoehto. 25 vuotta hevosen omistajuutta takana ja tämä on nyt viimeinen.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, vai haenko mitään. Tuntuu vaan aivan kamalalta.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   17.4.24 20:10:10

Oikean päätöksen tehnyt/tehneet, hevosen etu jo jos noin paljon terveyshuolia. Kyllä tuo käytös jo puolestaan sinne suuntaan ratsain on että jos ei selkään päästä/pudottelee niin parempi laittaa pois. Harvoin on silloin seurahevosenakaan kivuton. Ikävä juttu tietenkin, oma kasvatti on aina oma kasvatti.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.4.24 20:22:49

Oma kasvattini oli myös pistetty pois 13 vuotiaana. Oli alkanut puremaan ja koska oli tuntihevosena, niin omistaja katsoi parhaimmaksi pistää pois ettei vaan pääse puremaan ketään pikkutenavaa pahasti. En tiedä oliko hevosta mitenkään sen kummemmin tutkittu mikä olisi ollut käytökseen syynä. Mahassa varmasti jotakin ollut. Harmittihan se vähän ettei omasta kasvatista ollut ihmisille tuon pidemmäksi aikaa iloa. Olisi kuitenkin toivonut että se omakasvatti olisi ollut jollekin se elämän hevonen vaikka ei itselle sitä ollutkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.4.24 21:05:49

Mun kasvatti lähti vihreämmille laitumille 7-vuotiaana. Epämääräistä ontumista joka paheni kokoajan. Olihan se riipaisevaa mutta uskon silti että oikea ratkaisu ja se helpotti oloa. Tsemppiä

Lähettäjä: Gikko 
Päivämäärä:   17.4.24 23:19:59

Jos on vaivoja, jotka selvästi vaivaavat koko ajan, ei siinä ole kuin yksi oikea vaihtoehto.

Yhden kasvatin vein lopetettavaksi viime viikolla. Kaksi tuolla vielä porskuttaa. Elämä on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.4.24 23:55:28

Se on kamalaa, tiedän :( voimia sinulle. Teet oikean ratkaisun. Joskus on vain raskainta kantaa se hevosen omistajan vastuu ja monet sitä raukkamaisesti kiertelee ja myy/lahjoittaa hevosen "loppuelämän kotiin" ja eniten siinä sitten kärsii se hevonen. Eli koita muistaa että teet oikein, vaikka se tuntuu siltä kuin sydän revittäisiin irti. Kipeänä eläminen ei ole hääviä hevoselle.

Lähettäjä: Hp 
Päivämäärä:   18.4.24 00:10:06

Voimia :(

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   18.4.24 06:04:40

Aina pitäisi muistaa, että hevonen ei kärsi lopetuksesta. Se on vastuullista hevosenomistamista kyetä tekemään päätös lopetuksesta ajoissa.
Ja yleensä lopetuspäätös on oikea silloin kun sen sanoo ääneen.

Tuntuu pahalta hetken mutta siitä selviää! :) Tiedän kokemuksesta useamman kasvatin pois laittaneena!

Nuorin oma-kasvatti minkä olen laittanut pois on ollut 1-v. Murtui etupolvi ja oli epävarmaa tuleeko koskaan kestämään käyttöä joten minun ratkaisu oli laittaa pois.
P*skaa tuli niskaan aivan järkyttävästi ihmisiltä, että miksi en antanut jonnekin seurahevoseksi.
Mutta tahdon itse tietää, että hevosilla on varmasti kaikki hyvin kun itse niistä täytyy luopua jolloin lopetus on ainoa vaihtoehto.

Lähettäjä: Sydänsärkyy 
Päivämäärä:   18.4.24 08:09:49

Kiitos tsempeistä. Olen itkenyt silmät päästäni. Olen ennenkin joutunut lopettamaan rakkaita eläimiä.Tämän kohdalla rankkuuteen varmaan vaikuttaa se, että tämän hevosen lähtö on päätös kokonaiselle elämänvaiheelle ja päättää elämästä muitakin henkilökohtaisia asioita. Tämä hevonen on ollut rinnallani elämäni vaikeimpina aikoina. Pitää koittaa pitää järjen äänen päällimmäisenä.

Lähettäjä: zata 
Päivämäärä:   18.4.24 08:13:13

Moni on saman läpikäynyt, myös minä. Aika parantaa haavat.

Lähettäjä: Rooibos 
Päivämäärä:   18.4.24 08:25:56

Sydänsärkyy: Voimia luopumisen suruun. <3 Minulla ei ollut oma kasvatti, mutta pitkään elämässäni ollut hevonen, jonka jouduin lopettamaan ja samalla luovuin elämäntavasta. On pitänyt kyllä miettiä koko elämänsä uusiksi.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   18.4.24 08:25:58

Vielä 8kk jälkeenkin ikävoin päivittäin. Vaikka oli vaivaa ja ainoa oikea ratkaisu, koville otttaa. Elämäni hevonen... ei edes tarhankoristeeksi voinut terveyden vuoksi jättää :(

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   18.4.24 08:43:59

Voimia! Viime syksynä jouduin tekemään saman. Tamma oli vasta 7-vuotias, mutta saimme kesällä vihdoin diagnoosin epämääräisille oireille, jotka olivat vaivanneet jo tovin. Samaan aikaan tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta ja maailmanlopulta. Jälkikäteen surettaa enemmän se turha kärsimys ennen lopetusta, kuin lopettaminen.

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   18.4.24 18:01:54

….ruokinta onko näillä ollut kunnossa….?

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   18.4.24 19:01:28

Kukka: ei hyvää päivää, nyt vois besserwisseröinnin jättää toiselle palstalle. Kamalia kokemuksia.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.4.24 20:51:51


Sydänsärkyy/ Nyt tuntuu pahalta tiedän mutta kun se the päivä on ohi niin päällimmäisenä on tietynlainen helpotus. Et ole pettänyt kasvattiasi päinvastoin teet sille loppuviimein ison palveluksen kun päästät sen pois. Etenkin tuon kertomasi perusteella!
Et joudu miettimään missä se menee, miten sillä menee.

Lähettäjä: Sydänsärkyy 
Päivämäärä:   19.4.24 13:51:51

Kiitos kaikille. <3 Ihanaa että saa vertaistukea.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   20.4.24 16:42:18

Jpuduin luopumaan omakasvatistani sen ollessa 14 vuotias. Sillä oli monenlaista terveysvaivaa, mutta hevonen oli kuitenkin tottunut jokapäiväiseen lenkkeilyyn päivän terveydentilan mukaan. Kokeilin ensin pitää sitä vain jouten, mutta se selvästi halusi lenkille ja näytti masentuneelta jäätyään tarhaan.

Päätös oli tosi vaikea, samoin viikot ennen lopetusta. Lopetus sujui "teknisesti" hyvin, mutta olihan se henkisesti hirveää, samoin viikot sen jälkeen.

Nyt vuosien jälkeen ajattelen, että hevonen sai kuitenkin hyvän elämän ja oli rakastettu. Yhteisiä kilometrejä tuli varmasti tuhansia. Oltiin monissa paikoissa ja meillä oli kivaa. Keväisin se leikkasi meidän puutarhassa nurmikot, kesällä käytiin uimassa, syksyisin lenkin jälkeen oli mukava laittaa hepalle lämmin loimi niskaan, puhtaaseen karsinaan, heinää eteen ja lämmin mössö syötäväksi. Muistoja jäi paljon. Aina tein parhaani. Hevonen myös.

Vietettiin täyttä elämää vaikka se jäikin hevosen osalta tuohon. Se on haudattu harjoitusreitin varrelle ja aina muistan sitä lämmöllä kun menemme siitä ohi nuorempien hevosen kanssa.