Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   2.8.20 10:51:37

Ratsastuksen perusasioita opetetaan monesti vähän eri tavalla eri ratsastuskouluissa. Mitkä on sun mielestä sellaisia olennaisia asioita, joita olisit toivonut sinulle opetettavan heti aluksi? Eli millaisia asioita ratsastuksesta olet oivaltanut matkan varrella, jotka olisit toivonut tienneesi aiemmin?

Itse ainakin koen, että ratsastusuran aikana olen oppinut tekemään monta asiaa väärällä tavalla, ja sitten tajunnut vasta aikuisena miten homma todella toimii. Esimerkiksi, oppinut nuorena istunnalla pidättämisen reisillä sen sijaan että käyttäisin vatsalihaksia niinkuin kuuluu. Yritän tässä koota sellaisia tärkeitä asioita ja kokemuksia myös teiltä muilta, jotta pystyisin omille oppilaille neuvomaan heti alusta asti, niiden korjaaminen jälkikäteen on niin paljon työläämpää! :) kiitos kaikille jotka jakavat omia kokemuksiaan. Pidetäänhän pliis tämä ketju asiallisena ja kannustavana, voimme kaikkia oppia toisiltamme.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.8.20 11:09:19

Apujen liian voimakas käyttö. Ratsastuskouluheppojen jälkeen kun nousee herkän ja innokkaan hevosen selkään niin ei tarvitse välttämättä täräyttää pohkeilla ja kiskoa ohjista. Eli sellaisen herkkyyden löytäminen ratsastukseen, luottaa että hevonen kuuntelee istuntaa eikä apujen tarvitse olla valtavia, yleensä pieni korjaus riittää.

Lähettäjä: Katti 
Päivämäärä:   2.8.20 11:11:09

Olisin toivonut oppivani aikaisemmin, että kantapäitä ei saa painaa alaspäin ja nilkkojen pitää olla rentoina.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.20 11:11:23

Ensin pitää saada se "takajalkojen moottori" käyntiin, ennenkuin kannattaa muuta vääntää.
Mullisti oman ratsastuksen.

Lähettäjä: Wanhus 
Päivämäärä:   2.8.20 11:13:58

Olen aloittanut ratsastuksen 40 v sitten, joten on ihan ymmärrettävää että tieto on lisääntynyt ja opetustyylit kehittyneet ;)

Kun aloitin uudestaan pitkän tauon jälkeen, niin nämä tuli oivalluksina:

- kantapäätä ei paineta alas kuten 1983, vaan nilkka joustaa
- hevosen liike-energian pitää päästä ”ulos”, eli ratsastaja joustaa mm nilkoista
- nyrkit ovat lähekkäin, muttei kiinni toisissaan
- ajatus ohjasotteesta niin, että kottikärryjä työnnetään
- lonkat avataan kunnolla (tähän vaikuttaa oma ikäni)
- ne vatsalihakset!!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.20 11:31:45

Keskivartalon käyttö. Siitä ei ensimmäiseen kymmeneen vuoteen puhuttu mitään.

Hevosen suorittaminen ja pohkeen eteen saaminen. Turhaan olen vääntänyt vuosia erilaisia tehtäviä vinoilla ja pohkeen takana olevilla hevosilla.

Puolipidätteen tekeminen oikein.

Lähettäjä: Hipo 
Päivämäärä:   2.8.20 11:39:48

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 2.8.20 11:31:45

Keskivartalon käyttö. Siitä ei ensimmäiseen kymmeneen vuoteen puhuttu mitään.

Hevosen suorittaminen ja pohkeen eteen saaminen. Turhaan olen vääntänyt vuosia erilaisia tehtäviä vinoilla ja pohkeen takana olevilla hevosilla.

Puolipidätteen tekeminen oikein.

Olisin kirjoittanut juuri samat.

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   2.8.20 12:23:01

Miten olette oppineet tekemään puolipidätteen väärin? Omalla kohdalla koko puolipidäte on jääny vähän pimentoon. Oli huikea oivallus tajuta sen merkitys hevosen saamiseen läpi ja kokoamiseen

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   2.8.20 12:46:24

Se perinteinen ”kantapäät alas” teki suurinta vahinkoa ratsastamiselleni vuosikausia. Laittoi jalat täysin väärään asentoon; jalkaterät ulospäin ja lonkat kiinni.

Ja myös tuo keskivartalo. Siitähän kaikki lähtee, ihan uskomatonta että siitä ei puhuttu yhtikäs mitään 80-luvun alkeiskurssilla (aivan laadukkaalla SRL:n hyväksymällä tallilla suurehkossa kaupungissa.)

”Kanna käsi” ja ”nyrkit pystyyn” ja ”takaa eteen” ja ”ohjaan ja pohkeen välissä” oli pitkään vain mantroja, joiden sisältöä en ymmärtänyt.

Lähettäjä: ---! 
Päivämäärä:   2.8.20 12:48:15

"Keskivartalon käyttö. Siitä ei ensimmäiseen kymmeneen vuoteen puhuttu mitään."

Juuri tämä. Kun aloitin tunneilla käymisen 90-luvulla siitä tai istunnasta ei puhuttu meille lapsille yhtään mitään. Ohjat ja pohkeet oli ne avut. Vasta aikuisena oman ostettuani tajusin miten herkillä avuilla se hevonen toimii kun ottaa keskivartalon mukaan. Samalla sain ahaaelämyksen istunnasta ja siitä, että se "joustaminen liikkeessä" ei tarkoita passiivista lötkötystä vaan aktiivista mukana seuraamista (keskivartalo!).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.8.20 12:50:30

”Koitat ratsastaa hevosen sinne ohjan ja pohkeen väliin”

Huuto kentän laidalla on ihan yhtä tyhjän kanssa. Miten tuo tehdään? Sama olis sanoa, että koita ratsastaa peränantoon.

Lähettäjä: Katti 
Päivämäärä:   2.8.20 13:19:23

Juu, keskivartalosta ei puhuttu mitään 80-, 90-luvuilla. Ratkaiseva oivallus on ollut, että venyttelemällä ei saa vinoutta (ratsastajan) poistumaan kokonaan. Siihen tarvitaan ratsastajalta myös lihasvoimaa.

Lähettäjä: Mia 
Päivämäärä:   2.8.20 13:33:30

Itse luulin lapsena käyväni hyvinkin paljon istuntaa korostavalla ratsastuskoululla 90-luvulla, mutta silti monta ihan tärkeintä perusasiaa olen oppinut vasta aikuisena. Isoin muutos on ehkä ollut se, että ratsastaessa ei pidä yrittää pysyä jäykästi paikallaan, vaan joustaa ja liikkua hevosen mukana. Kun ristiselän saa joustamaan taakse ja kääden joustamaan kohti kuolainta, onkin yhtäkkiä paljon paremmin "paikallaan" eli hölskymättä väärässä rytmissä hevosen liikettä vastaan!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.20 14:03:30

Vaikka pikkulapset eivät tietenkään pysty ja osaa samalla tavalla hallita varsinkin aloittelijoina hevosta, olisi silti voitu edes istuttaa ajatukseen että hevonen ei pelkästään käänny tai hidasta niistä ohjista vetämällä, vaan heräteltäisiin sitä ajatusta että varmaan 80% ratsastuksesta tulee siitä mitä tehdään navan alapuolella, eli istuntaa ja pohkeita. Vanhat muistot ovat kirkkaina, kun alkeistunnilla suomenhevospappa ei halunnut hidastaa, ohjattiin vetämään ohjista niin kovin kun jaksaa jolloin oli pää lautasilla ja koko kroppa vaakasuoraan takakenossa kun koitti hädissään vetää hevosta hidastamaan :D ja myös se, että voltit ratsastettiin niin että juuri sen kirjaimen kohdalla samalla sekunnilla nykäistiin sisäohjasta :)

Lähettäjä: Kpi 
Päivämäärä:   2.8.20 15:53:28

Herkkyys. Ei se, että "pidä edestä niin kauan kun se hevonen antaa periksi" vaan se, että se ratsasastetaan pehmeäksi EIKÄ MITENKÄÄN VÄKISIN VETÄMÄLLÄ. Ja se, että ei pidä lähteä jokaiselle hevoselle leikkimään yhtä "kovalla" ohjalla ja pohkeella, vaan jokainen hevonen on erilaisen herkkä. Edelleen näkee jopa opettajia, jotka vannovat sen ohjissa roikkumisen kädet ylhäällä ja hauikset krampissa, ja pohkeella tärskyttäminen eteen. Tai toinen on se, että virtainen hevonen, no laitetaan kovempi kuolain. Lyömätön yhdistelmä, ei todellakaan ole oikea ratkaisu joka kerta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.20 16:02:05

70-luvulla käskettiin painamaan kantapäät alas, puristamaan polvet kiinni satulaan ja katsomaan aina ja joka tilanteessa hevosen korvien välistä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa :-/

Lähettäjä: Tasapaino 
Päivämäärä:   2.8.20 16:43:11

Esteistunta hypyssä. Ei ylävartalolla hyökätä hypyssä eteen vaan annetaan käden joustaa pehmeästi hevosen niskaa kohti. Pohje pysyy paikallaan eikä etukenohyökkäyksen voimasta sinkoa taakse. Takapuoli pyllistää taaksepäin eikä hyökkää sinne kaulalle.

Lähettäjä: Vv 
Päivämäärä:   2.8.20 16:53:56

Kantapäät alas ja ohjastuntuma. Mulle ainakin toitotettiin aina vaan kevyttä tuntumaa ja ohjaa ja kädellä piti vaan myödätä ja myödätä. nyttemmin vasta tajunnut, että tuntuma täytyy tarjota ja se saattaa alkuun olla tarvittaessa voimakaskin.

Lähettäjä: åå 
Päivämäärä:   2.8.20 16:57:40

Käyn itse eräällä arvostetulla ja kalliilla ratsastuskoululla ihan tälläkin hetkellä, eikä meidän tallilla opeteta mitään muita apuja kuin jalat ja kädet. Turhauttavaa kun tietää miten paljon istunta siihen hevoseen vaikuttaa, mutta siihen vaan ei meinaa saada opetusta edes pyytämällä. Itsekseni yritän sitten katsoa videoita ja opetella itsenäisesti, mutta kyllähän siihen tarvitsisi apua sitten hevosen selässä, varsinkin kun harjoittelemaan pääsee vain kerran viikossa. Ja juu talli on menossa vaihtoon tästä syystä heti syyskauden jälkeen.

Ei nyt sinänsä liity tähän, kunhan olen kateellinen muiden istuntaoivalluksista :D

Lähettäjä: pokkare 
Päivämäärä:   2.8.20 17:05:07

Joskus muinoin käskettiin istua "takataskuilla" eli pakaralihaksilla.

Vuosikymmeneksi istuntani muuttui nojatuoli-istunnaksi, ja ravin keventämisessä oli jatkuvasti ongelmia. Puhumattakaan holtittomasta pomppimisesta harjoitusravissa.

Ei auttanut, että tunneilla käydessäni käskettiin viedä pohkeita taakse, eteenhän ne valahtivat kun istuin pakaroitteni enkä lantionpohjani päällä. Istuntatunneista oli lopulta apua ja aloin "rakentaa" istuntaa uudelleen niin, että ensin hilaan itseni riittävän lähelle etukaarta ja vatsalihaksillani pidän lantiota pystyssä niin että istuinluut tulevat kontaktiin satulan kanssa. Vasta ihan viime aikoina olen oppinut - varsinkin harjoitusravissa tarvittavan - alavartalon "vieterin" idean: jalkaterän pitää olla oikealla paikallaan ja nilkan suoraan vartalon alla ensimmäisenä joustavana elementtinä, lantionkulman riittävän auki että polvet osoittavat kohti hevosen etujalkoja ja ne ovat toinen joustoelementti, ja loput liike-energiasta otetaan vastaan keskivartalon lihaksilla.

Ennen vihasin harjoitusravia ja niin varmaan vihasivat ratsastamani hevosetkin sillä tuoli-istunnalla joustamien on täysin mahdotonta. Nykyään joskus jos sattuu sopivasti selästä pyöristyvä ja pehmeästi harjoitusravia askeltava hevonen alle, harjoitusravia on tosi mukavaa mennä :)

Lähettäjä: Hetkinen.. 
Päivämäärä:   2.8.20 17:15:37

Mia, mitä meinaat tällä ristiselän joustamisella: "Kun ristiselän saa joustamaan taakse ja kääden joustamaan kohti kuolainta, onkin yhtäkkiä paljon paremmin "paikallaan" eli hölskymättä väärässä rytmissä hevosen liikettä vastaan!"? Kuulostaa nimittäin hurjalta että ratsastajan ristiselkä joustaisi taakse..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.8.20 17:23:16

Hetkinen, ratsastajan tulisi joustaa ja olla ”kumimainen” eli jäntevä melkeinpä koko kropastaan

Lähettäjä: pokkare 
Päivämäärä:   2.8.20 18:36:42

Sor jos puutun teidän keskusteluun, Hetkinen ja -, mutta mulle on tullut yllätyksenä kuinka tärkeä nilkkojen jousto harjoitusravissa on. Mutta ei ole mitään järkeä "joustaa" niillä aktiivisesti, vaan jousto tulee luonnostaan siitä, että pieni osa painosta on päkiöillä jalustimissa jokta ovat täysin suoraan oman kropan alla. Ja varsinainen temppu on joustaa joustamatta ja liimautua satulaan puristamatta kouristuksenomaisesti jaloilla. Satulassa tulisi pysyä tiiviisti, ikäänkuin hölskyä mukana samassa tahdissa kuin mitä hevosen selkä liikkuu.

Tuo ristiselän joustaminen kuulostaa minustakin oudolta ja mahdottomalta. Samoin pakarat ulkoreidet eivät mielestäni voi olla jännityksessä eli ihan koko kroppaa ei kannata jännittää, koska varsinkin jännittyneet pakarat juurikin pompauttavat ratsastajan irti satulasta.

Lähettäjä: Koo 
Päivämäärä:   2.8.20 18:40:03

Hetkisen kommentissa on pointti. Kyllä jos ristiselän saat joustamaan taakse sanojen varsinaisessa merkityksessä, olet fysiologinen ihme (mahtaakohan selkäydin enää olla ehjä). Ja jos ajatellaan puhtaasti alaselän liikkeitä, lantion kallistus eteen ja taakse = alaselän pyöristys (istut takataskujen päällä) ja notkistus (selän notkon lisääminen). Näistä kumpikaan ei ole oikein pätevä keino hallita harjoitusravia.. Rangan pitää kuitenkin joustaa ja ottaa liikettä vastaan (mukautua), se on kyllä harvinaisen totta.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   2.8.20 19:26:37

"Kuulostaa nimittäin hurjalta että ratsastajan ristiselkä joustaisi taakse."

Se on helpoin tapa paeta hevosen selän liikettä. Ja samalla varma tae siitä, että selässä on matkustaja - ei ratsastaja.

:))

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.20 19:52:19

Pari asiaa jotka tuli itselle mieleen:
- ei kantapäät alas, vaan varpaat ylös! Jos painan kantapäätä alas, jännittyy koko jalka lonkasta lähtien. Jos nostan varpaita ylös, niin vain pohjelihas jännittyy ja pysyn paremmassa asennossa.
- ravin keventäminen. Ainakaan itselle sitä ei aluksi opetettu kunnolla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.8.20 20:11:06

- Ulko-ohjan ja sisäpohkeen tärkeys
- Kääntämisen oikein opetus eli ei sisäohkasta vetämällä vaan ulkopohkeesta ja ulko-ohjasta
- Alakropan jämptiys, mutta ei kuitenkaan järjetön puristus

Yleensäkin oikeanlainen istunta. Jälkeenpäin ajateltuna toivoisin, että alusta lähtien olisi opeteltu näitä ”tylsiä” juttuja kuten istuntaa. Nyt niitä saa vuosikymmeniä jälkeenpäin korjata, kun on oppinut tekemään väärin.

Lähettäjä: ex¨-ope 
Päivämäärä:   2.8.20 20:26:20

joskus oli ajatuksena oli kantapää alas eli saadaan pohje kovaksi eli sillä hyvä paukuttaa. varpaat alas on pohje ihan löllö ja paukuttamisen ei yhtä tehokasta. voi huokaus kun ajattelenkin muutama vuosikymmen taaksepäin.

Lähettäjä: Noppa 
Päivämäärä:   2.8.20 22:20:29

Oheistreenin merkitys. Esimerkiksi ne keskivartalon lihakset tarvitsee muutakin harjoitusta kuin yhden ratsastustunnin viikossa. Moni liikuntalaji on hyväksi ratsastuksen harrastajalle! Ehkä asia on toisin, jos ammatikseen ratsastaa tai muuten päivittäin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.20 22:22:58

Että saa joustaa ja liikkua yhdessä hevosen kanssa. Ratsastajan ei kuulu jäkittää luotisuoraksi kivettyneenä tiettyjen raamien mukaan vaan niin että molemmilla on mahdollisimman hyvä olla.

Lähettäjä: Reija 
Päivämäärä:   2.8.20 22:29:19

Jos haluaa, että heppa menee reippaammin eteenpäin, pitää pohkeen nakuttaa nopeampaan tahtiin kuin hevosen askeleet.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   2.8.20 23:05:40

Kyllä suurin oivallukseni ever on ollut se, että jos tekee aina samalla tavalla saa aina samanlaisen vastauksen - ei se hevonen tee asioita haluamallasi tavalla, jos itse teet aina samalla tavalla ja väärin. Pitää uskaltaa muuttaa omaa tapaa antaa avut ja ratsastaa, jos haluaa saada hevoselta haluamansa vastaukset apuihin. Ja vielä se, että eri hevosilla toimii erilaiset jutut ja pitää uskaltaa muuttaa omaa ratsastusta, jos aikoo saada aikaan jotain.

Kun täti on aloittanut ensimmäisen kerran 60-luvulla tämän lajin harrastamisen, niin muutoksia on ollut niin paljon ja oivalluksia tullut ja mennyt, ettei niiden muistaminenkaan oikein luonnistu. Moni asia on (onneksi) ratsastuksen perusopetuksessa muuttunut.

Lisäksi olen aikuisena kiertänyt maata reissutyöläisenä ja käynyt tunneilla valehtelematta kymmenissä eri ratsastuskouluissa - ja havainnut, että kyllä tätä armasta lajiamme voidaan opettaa niin hirveän monella tavalla, että siinä herkempi kyllä sekoaa sukkiinsa. Tärkeintä kai olisi noin ratsastuksellisesti kuitenkin saada hevonen liikkumaan haluamallaan vauhdilla haluamaansa suuntaan ja mielellään vielä tavalla, joka tyydyttää ratsastajaa. Tapoja saavuttaa nämä asiat tuntuu olevan monia. Suhteellisuuden taju kai se on se, mitä tällainen harrastaminen on opettanut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.20 00:02:32

Laukka nostetaan ulkopohkeella, ei sisä..

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   3.8.20 00:20:37

Nyrkit pitää olla ihan kiinni toisissaan, kantapäät alhaalla, laukka nostetaan heilauttamalla ulkopohje taakse. Polvet niin kiinni satulassa, että paperiarkki pysyisi satulan ja polven välissä. Tunnit olivat liikenteenohjausta eikä selitetty asioita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.20 01:29:46

Käsi hiljaa. Ei paikallaan jähmettyneenä vaan suhteessa hevoseen.

Lähettäjä: Kah 
Päivämäärä:   3.8.20 12:02:32

Olin käynyt ratsastuskoulun tunneilla on lähes 15 vuotta ennen kuin oivalsin mitä ulko-ohjantuki tarkoittaa tai ylipäänsä, että ulko-ohjaa tarvitaan käytännössä kaikkeen tekemiseen. Olin tottakai intuitiivisesti ulko-ohjaa käyttänyt ja hyödyntänyt, mutta koko sinä aikana, kun kävin tunneilla ko. ratsastuskoulussa, kukaan ei maininnut tai selittänyt lainkaan ulko-ohjan merkitystä ratsastukseen ja apujen käyttöön. Tämä oivallus tuli, kun aloin vuokrata kilpaponia, joka ei toiminut lainkaan ilman, että ulko-ohja oli tuntumalla. Siinä tuli sellainen "en osaa ratsastaa sittenkään"-hetki ennen kuin sain hyviä vinkkejä valmentajalta ja aloin ymmärtää asiaa paremmin. Kuitenkin 15 vuoden lihasmuistin korjaaminen toisenlaiseen käyttöön ja asentoon ei ole helppoa. Hyvänä puolena kuitenkin, että muu istuntani oli hyvällä mallilla, joten ihan koko pakettia ei tarvinnut aloittaa kouluttamaan uudelleen.

Näin jälkikäteen ajateltuna on tavallaan jopa järkyttävää, että ratsastuskoulussa ei edes puhuttu tällaisista asioista kuin tuntuma ja ulko-ohjantuki. Kuvittelin vielä käyväni ihan laadukkaassa ratsastuskoulussa. Asioista voi tietenkin puhua monella tavalla ja opettaa monella tavalla myös, mutta en muista kuulleeni, että näihin asioihin olisi viitattu millään lailla. Ja jos oli niin minä en ainakaan ollut niistä salakielisistä viesteistä oppinut :D

Lähettäjä: miu 
Päivämäärä:   3.8.20 13:31:11

Ajattelen, että kun (oikea) ratsastus on niin äärettömän vaikea laji, ja kun sitä ei todellisuudessa pysty mitenkään oppimaan tai opettamaan jos joku käy tunneilla 1-2 kertaa vkossa, niin ehkä moni ope keskittyy vain siihen että hevoset menee askellajit läpi. Ja moni rats koululainen haluu tehdä "temppuja", ts. vaikka perusratsastuksesta ei ole hajuakaan, niin "me tehtiin avoa laukassa!". Juu, ette tehneet.

Itse kävin vuosikausia "HeA" tunneilla, ja vasta kun ostin oman hevosen ja aloin ottaa 3x vkossa valmennusta hyvältä valkulta aloin ylipäätään tajuta ratsastuksesta yhtään mitään, ja alussa ollaan vieläkin. Hän laittaa aina miettimään onko joku asia reilua hevoselle: miten käytät käsiä, miten istut jne jne, onko reilua hevoselle? Saan laukatakin vain sen ajan kun istunta pysyy kasassa, heti kun alan heilua, pomppia tms niin raviin. Eli ihan alkeisasioihin on palattu. KAIKKI lähtee istunnasta, ja kädet, olkapäät, polvet, reidet, pohkeet, kaikki pitää rakentaa uudelleen.

Tähän menee aikaa ja vaatii todellakin hyvin tarkkaa ja huolellista yksityisopetusta, missään ratsikoulutunnilla isossa ryhmässä ei vaan ole mitenkään mahdollista.

Lähettäjä: Nolla 
Päivämäärä:   3.8.20 13:51:29

Se että hevonen on oikeasti herkkä, ajatteleva ja oppiva eläin, kuten vaikka koira. Se motivoituu kannustamisesta ja siihen voi muodostaa suhteen.

Lapsena kävin huonolla ratsastuskoululla, jossa hepat oli pystyynkuolleita ja osaamattomuus kuitattiin hevosen uppiniskaisuudeksi. Hevosia opetettiin potkimaan, raippaamaan, repimään suusta ja ratsastettiin voimalla.

Ensimmäinen yksityisellä tallilla asuva hoitoheppa mullisti kaiken.

Lähettäjä: lisa 
Päivämäärä:   3.8.20 14:03:29

Nimenomaan! Yks kuuluisa kv ridaaja sanoi kerran että hänen (ja groomin) päätehtävä on pitää heppa tyytyväisenä ja hyvällä tuulella. Koska vain silloin hevonen on mahdollista saada rennoksi, ja vain rennolla hevosella hyvä suoritus onnistuu. Tämä on asia josta ei kyllä puhuta ratsastuskoulussa.
Ehkä toi miu:n valmentajan korostama reiluus hevosta kohtaan on just tota. Että huomioidaan sen fiilis ja miltä avut yms asiat joita ihminen tekee selässä tuntuu hevosesta.
Ja tällä ei tarkoiteta tietenkään mitään "vain pitkin ohjin" kukkahattuilua. Vaan sitä että ihminen osaa lukea hevosta ja asettaa vaatimuksensa oikein ja reilusti.
Eli vanhaa kunnon hevosmiestaitoa. Joka alkaa kyllä olla katoavaa kansanperinnettä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   3.8.20 15:59:20

"Mulle ainakin toitotettiin aina vaan kevyttä tuntumaa ja ohjaa ja kädellä piti vaan myödätä ja myödätä. nyttemmin vasta tajunnut, että tuntuma täytyy tarjota ja se saattaa alkuun olla tarvittaessa voimakaskin."

Metsään menee siis nykyäänkin...

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   3.8.20 16:49:23

Ulko-ohja! 1970 - luvulla en usko, kukaan on kertonut, että se on tärkeää. Nyt uudelleen aloittaneena aloin aavistella, että jotain siinä ulko-ohjassa on, ja alettiin puhua, että ulko-ohja on pitkän sivun aikana eri, jos tehdään pohkeenväistö uralle , uralta. Ja nyt, noin vuoden aikana molemmat opettajat ovat alkaneet puhua ulko-ohjasta.
Asenneoivalluksia on tullut monia. Ratsastus ei ole hevosen ja ratsastajan välinen taistelu. Opettajakin käyttää termiä houkuttele sitä jäykempää puolta lisää... tallista tuotua heppaa ei tarvitse niputtaa välittömästi.
Selkään voi mennä, vaikka tarvitsee jakkaraa.
Laukkatyöskentely. Tosiaan, sielläkin pitää tehdä hommia (sillä ulko-ohjallakin!) eikä olla vaan pollea, kun saan nostettua laukan ja tehtyä ympyrän.
Tahti. Mahdollisimman vauhdikas tahti ei siis olekaan paras!
Hyvin harvoin käyttäisin termiä: potki sitä. Ehkä pieni aloittelija tajuaa, että potkiminen on siis pohkeen ja ponin kontakti, mutta jo alkeiskurssin jälkeen ei enää potkita.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.8.20 17:09:05

se että hevosta taivutetaan rungosta, ei kaulasta. Myös asetuksen selittäminen on ollut silloiselle opelleni vaikeaa, kun en pitkään tiennyt mikä ero on kaulan taivuttamisella ja asetuksella.
Peräänannon opettaminen oli vuosikymmeniä joku valtionsalaisuus, peräänanto-sanasta puhuttiin, ja taitavat osas(suurin osa tosin ratsasti nyökkyyn vaan) ja aina tutkailtiin sitä pään asentoa. Kukaan ei selittänyt sen kummemmin miten se tehdään, paitsi sormia liikuttelemalla pitäs alkaa tapahtua. joo no ei tapahtunu ja onneks luovutin aika pian sen suhteen.

Lähettäjä: Koopa 
Päivämäärä:   3.8.20 17:12:26

Laukannosto istunnalla. Tai vähän kaiken tekeminen istunnalla. Kun pääsee joskus oikein koulutetun ja hyvin liikkuvan hevosen selkään ja tuntuu kaikki toimivan ajatuksen voimalla. Ja sitten palaan todellisuuteen; oma hevoseni ei tuollainen ole. En osaa ratsastaa hevosta yhtä kuulolle. Toinen hevoseni on herkkä ja joinakin päivinä juurikin ajatuksella ohjautuva, mutta sen osaaminen ja kunto eivät vielä riitä pitkälle.

Mutta siis... kun pääsi ekaa kertaa ratsikoulun tuntipuurtajan selästä herkän kouluhevosen kyytiin. Ei tarvitse pohjetta laukannostoon. Väistöt ja taivutukset lähtee istumalla. Kai sinne joku pidätekin tulee tehtyä, melko huomaamattomalla tasolla. Istunta, katseen ja keskivartalon merkitys... ja CR-valkun omalla hevosella valmennuksessa toteaminen, että on mulla joku haju niiden käytöstäkin.

Lähettäjä: Kaktus 
Päivämäärä:   3.8.20 17:56:53

Ulko-ohja, sisäpohje, tälläkin hetkellä ois tässä taas haettavaa, yhessä vaiheessa oli jo helppoa, mutta oma kehitys menee niin että yks eteen kaks taakse.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   3.8.20 18:46:18

Uskomatonta, minkälaista hilipatipippaa-opetusta on (ollut) :O

Oma tuntilaisuus oli vuosina 89-04, ja alkuräpiköintien (10-vuotiaat isojen puokkien tai sen ainoan (pukkikone)ponin kyydissä) jälkeen opetukseen kuului sisä- ja ulkopohje, ulko-ohjan tuki, asetus niskasta, taivutus rungosta, laukannosto sisäpohkeella ja sittemmin sisäistuinluulla. Mutta opena oli useampikin erittäin istuntapainotteinen kouluratsastaja, jotka itse valmentautuivat ja kisasivat, joten kun selässämatkustuksesta alkeiden jälkeen pääsi "eteenpäin", pystyi opetuksen avulla todellakin viilaamaan asentoa ja oppimaan syvemmin.

Toisaalta myös teinin vastaanottokyky on eri kuin lapsen, etenkin jos tuntimäärä per viikko kasvaa 2-3 kertaan viikossa ja osoittaa opettajalle olevansa kiinnostunut kehittymään enemmän kuin vain käymällä temppu- tai liikenteenohjaustunnilla kerta viikkoon. Valitettavasti kaikilla ratsastusta opettavilla ei itselläänkään välttämättä ole se istunta ym. niin kristallinkirkasta, ja vaikka olisi, niin opetustaito tai ulosanti ei riitä.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   5.8.20 12:37:10

Voi olla, ja ainakin toivon niin, että ristiselän joustosta puhuttaessa on tarkoitettu selän suoristamista skolioositapauksessa. Yllättävän monella on lievä skolioosiselkä, jonka suoristamista on joskus mietittävä vähän erilailla välttääkseen selkäkivut. Moni skolioosista kärsivä voi huomata apua siinä, kun saa selän keskiosaa työnnettyä vähän taakse, kunhan ei koko yläkroppaa ala työntämään taakse (mikä vaan pahentaa asiaa).

"Vaikka pikkulapset eivät tietenkään pysty ja osaa samalla tavalla hallita varsinkin aloittelijoina hevosta, olisi silti voitu edes istuttaa ajatukseen että hevonen ei pelkästään käänny tai hidasta niistä ohjista vetämällä"

No tämä, voi kun heti opetettaisiin lapsia käyttämään pohjetta muutenkin kuin eteenpäin menemiseen. Joskus edes nuorille ei opeteta tätä!

Yks mun oivalluksista on ollut se, ettei käsien oikesti tarvitse olla sylissä, vaikka vaistomaisesti vedän ne reisille ja syliin, vaan sopivia ohjasotteita voi ihan hyvin tehdä, vaikka käsi olisi edessä ja pysyisi suht paikallaan. Välillä täytyy oikein miettiä, että sitä kättä ei tarvitse siinä sylissä, vaan sen voi hyvin antaa olla omalla paikallaan. Vasta kun sai jotenkin irrotettua ajatuksissaan käden kropasta, huomasi, ettei sitä kättä oikeasti tarvitse kompsensoimaan muun vartalon tekemistä. Se vaan aluksi tuntui jotenkin turvattomalta, kun käsi oli kaukana kropasta. En tiedä kuulostaako yhtään ymmärrettävältä. :D

Lähettäjä: pure 
Päivämäärä:   5.8.20 13:04:37

Jännä että niin moni täälläkin vannoo ulko-ohjan nimeen -vieläkin. Luuletteko oikeasti, että se hevosen tasapaino tulee sieltä ulko-ohjasta? Kokeilkaapa joskus päästää siitä irti. Vaikka ihan hetkeksi..

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   5.8.20 13:28:14

Aloitin ratsastuksen 90-luvun puolivälissä, eikä meidän tallilla puututtu istuntaan juuri mitenkään. Luulin jopa pari ensimmäistä vuotta, että nyrkit pidetään lappeellaan, eikä pystyssä. "Kantapäät alas" saattoi olla ainoa istuntaan liittyvä kommentti. Lapsille olisi vieläpä niin helppo opettaa mielikuvien ja leikin varjolla istunnan käyttöä, jos vaan olisi asiansa osaava opettaja.

Kun vaihdoin tallia 2000-luvun alussa, niin opetus oli selvästi istuntapainotteisempaa, mutta useilla tuntihevosilla käytettiin apuohjia melko tiukalla, joten kun myöhemmin siirryin vuokraajaksi ja sitten ostin oman hevosen, niin oli _todella_ hankala opetella millainen on sopiva ohjien pituus ja miten pidetään tasainen tuntuma suuhun, kun oli tottunut siihen, että hevoset kulkee tasaisena alhaalla niiden apuohjien avulla. Ratsastin tuolla tallilla lähes 10 vuotta ja viimeiset vuodet he A -tasoisessa ryhmässä 2x viikossa, mutta tuollakaan tasolla ei apuohjista luovuttu, vaan tietyillä hevosilla ne oli aina käytössä, mikä oli mielestäni tosi iso karhunpalvelus ratsastajille.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   5.8.20 13:59:05

” Mulle ainakin toitotettiin aina vaan kevyttä tuntumaa ja ohjaa ja kädellä piti vaan myödätä ja myödätä. nyttemmin vasta tajunnut, että tuntuma täytyy tarjota ja se saattaa alkuun olla tarvittaessa voimakaskin.”

Tarkoitat varmaan samaa kuin minä - siis että ohjalla myödättiin loputtomasti ja puhuttiin ”kevyestä” tuntumasta, joka itselleni muodostui hädin tuskin ohjista kiinni pitäväksi löperöksi otteeksi, joka on hevoselle kaikkea muuta kuin kevyt.

Nyrkki ihan kiinni, eikä myöskään mitään hemmetin sormien liikuttelua, vaan käsi liikkuu ja joustaa eteen hevosen mukana ilman että nyrkki aukeaa hetkeksikään. Oma hevoseni on tästä todella tarkka, se protestoi heti viskomalla päätään jos nyrkki aukeaa.

Hevosta voidaan houkutella tuntumalle liioitellulla ”käsi ylhäällä ja edessä” -asennolla, mutta se on ihan eri asia kuin yrittää ratsastaa niin, että aletaan myötäilemään ennen kuin hevonen ottaa tuntuman. Jos ei ole tuntumaa, ei ole mitään mitä myödätä.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   5.8.20 14:02:59

"Jännä että niin moni täälläkin vannoo ulko-ohjan nimeen -vieläkin."

Näitä mantroja (tällä hetkellä 'ulko-ohja' ja 'ulkopohje') tulee ja menee. Tässä ulko-ohja -mantrassa on kysymys yksinkertaisesti siitä, että yhtä virhettä yritetään korjata toisella virheellä...

:))

Lähettäjä: vanha 
Päivämäärä:   5.8.20 15:05:09

Keskivartalon ja ylipäätään lihasten käyttö, kuten monella muullakin. Aloitin -91, silloin istunta oli vain staattinen asento, johon pyrittiin.

Minulle iso oivallus on ollut, että kaikessa kouluratsastuksessa on kyse tasapainosta. Ei ole temppuja temppujen takia, vaan kaiken tavoite on auttaa hevonen ja ratsastaja yhdessä parempaan tasapainoon.

Lähettäjä: ac 
Päivämäärä:   5.8.20 15:15:19

Joku taisi jo mainitakin, mulla tuo sama, että venyttelyllä ei korjata vinoutta. Kroppa tarvitsee kunnollista lihaskuntotreeniä. Toki venyttelykin parempi kuin ei mitään.

Ja ihan hassu ajatus, ettei jotain voisi opettaa lapsille! Lapsenahan juuri on kyky oppia vaikka mitä ja kroppa on joustava ja krempaton! Harmittaa, etten oppinut lapsena ratsastamaan oikeasti, vaan se oli tätä kantapäät alas, pohkeita sille ponille, ohjalla kääntämistä jne.

Lähettäjä: Vvv 
Päivämäärä:   5.8.20 20:54:02

Myödätä voi sormilla - siis nimettömällä ja keskisormella. Ja samalla ohjasotteet kevenee.

Lähettäjä: Vv 
Päivämäärä:   5.8.20 21:38:11

M: no eipä enää mene metsään. vai miten sinä ratsastat, jos ei ole kunnon tuntumaa vaan aina vaan pitää olla kevyttä ja myötää myötää? Kyllä se hevonen vaan sen tuen ohjasta tarvitsee.
** tajusi pointtini ja kuulostaa juuri samalta kuin minulla.

Lähettäjä: fifi 
Päivämäärä:   6.8.20 00:21:09

Eräs tunnettu kv tason valkku sanoi kerran että alle 10v lapset eivät vielä pysty vastaanottamaan ratsastuksen opetusta. He voivat toki puuhata paljonkin hevosten ja ponien kanssa ja totutella selässä oloon, joskus kisatakin jollain automaattiponilla, mutta heillä ei varsinaisesti ole minkäänlaista kykyä vielä ymmärtää mistä ratsastuksessa on kyse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.20 16:03:53

hevonen väistää pohjetta.
hevonen ei väistä vaan liikkuu pohjetta päin.
ei mitään järkeä. tätä en ole ikinä tajunnut. itse pienessä pääkkösessä pähkäillyt että kai sillä tarkoitetaan oikeasti istuntaa. miten oikeaoppisen väistön teet jos sisäpohkeella pyydät. perähän karkaa. mun järjen mukaan istunnalla pyydetään ja ulkojalka ohjaa.... äh nyt ärsyttää taas koko asian ajattelukin.

Lähettäjä: Match 
Päivämäärä:   6.8.20 16:21:22

Vanha: aamen! Saman vanhan kulttuurin kasvatti, alkeistunnilla opettaja laittoi alkutunnista kantapään,lonkan,kyynärpään ja olkapään linjaan ja lopputunnin keskityt pitämään itseäsi siinä asennossa.

Voi iesus oli opettelemista kun 2010-luvulla palasin satulaan ja tajusin, että idea ei ole keskittyä pakottamaan itsensä yhteen asentoon, vaan päätyä siihen asentoon joustamalla ja myötäämällä liikkeen mukana.
Edelleen isoimmat ongelmani ovat laiska, puristava pohje, käsi, joka jää vetämään ja ranka joka ei jousta... Mutta treeniä treeniä :D

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   6.8.20 17:03:22

"miten oikeaoppisen väistön teet jos sisäpohkeella pyydät. perähän karkaa. mun järjen mukaan istunnalla pyydetään ja ulkojalka ohjaa"

Pohkeenväistössä sisäpohje on se väistättävä, ulkopohje on se, minkä suuntaan hevonen väistää. (Edellyttäen tietysti, että hevonen on asetettu väistön suunnasta poispäin.)

:))

Lähettäjä: Papu 
Päivämäärä:   8.8.20 16:09:49

Minulle suurin oivallus ratsastuksessa on ollut, että ratsastuksen tarkoitus on nimenomaan saada hevonen ja ratsastaja ratsukkona tasapainoon. Tarkoitus on saada hevonen liikkumaan niin, että se kantaisi itsensä oikein, rennosti, suorana ja rasittaisi itseään mahdollisimman vähän. Näin hevonen kestää myös terveenä ja käyttöä pidempään.
Erilaisten tehtävien (voltti, avotaivutus yms.) tarkoitus on jumpata hevosta pikkuhiljaa joustavammaksi ja parempaan tasapainoon.

Ihmisellä ei ole automaattisesti mitään "oikeutta" ratsastaa hevosella. Tarkoitus on ratsastuksellakin auttaa hevosta, kuunnella hevosta ja ymmärtää sitä.

Hevonen ei vastustele kettuillakseen. Sillä on aina syy vastusteluun, oli se sitten kipu, liian hankala tehtävä tai ymmärtämättömyys. Se ei säiky kunnioituksen puutteen takia tai ärsyttääkseen ratsastajaansa.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   8.8.20 17:09:33

Kun olisinkin tajunnut ajoissa ettei se itsestään suurinta meteliä pitävä valmentaja Ja ratsuttaja ole harrastajaa kummempi..

Lähettäjä: pure 
Päivämäärä:   8.8.20 18:43:42

Papu ja Pekka. Onhan täällä muutama samoin toimiva <3

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   11.8.20 00:42:39

Kerro selkeästi MITÄ tehdään, MIKSI tehdään ja MITEN tehdään. Itselleni on tärkeää ymmärtää mitä tehtävää/kuvioo opettaja haluaa että ratsastan. Haluan ymmärtää mikä kyseisen tehtävän tarkoitus on, mitkä ovat tehtävässä ne asiat joihin tulee kiinnittää erityistä huomioo ja lopuksi millä avuilla ratsastajana pystyn tämän tehtävän suorittamaan, eli mitä tehdään istunnalla, mitkä ovat sisä- ja ulkopohkeen tehtävät ja mitkä ovat ohjien tehtävät.

Toinen asia josta itselleni on ollut paljon hyötyä, varsinkin harjoitusravissa istumisen kannalta, on se nilkkojen joustavuus. Se että nilkkani pysyvät rentoina ja joustavat hevosen liikkeen mukana rentouttaa koko jalkani.

Lähettäjä: vaikka mitä 
Päivämäärä:   11.8.20 04:03:39

nyt kuule!

Ihanko oikeasti ope joka haluaa ajatuksia siitä miten osaamaton aloittelija saadaan vähimmillä tunneilla ratsastamaan eikä vain matkustelemaan. Hatun nosto vaikkei hattua olekaan!

Itse olen jo hyvinkin aikuinen, ja oppinut aikanani ratsikoulussa vähemmän kuin itse luulin. Omat hevoset ja niiden laitteluun vuosien mittaan osallistuneet valkut sitten lopulta opettaneet kunnolla. (Paljon oma-aloitteista teorian lukemista lisäksi tietenkin lisäksi).

Omat lapseni olen hakenut mahdollisimman hyvään opetukseen ratsikouluun pikkuponivuosiksi. (kun pienempää kuin mitä itse voin ratsuttaa en ole ikinä nähnyt mitään järkeä ostaa omaksi. Tarve sellaisille on kumminkin max. 2v., juuri niinä lapsen henkisen kehityksen vuosina jolloin oman huolella pidetyn lemmikin myyminen eteenpäin olisi ollut isoin mahdollinen rikos mitä äiti voi tehdä).

Yksi lapsistani on myös kehitysvammainen, niin että olen seurannut läheltä myös erityisen osaavaa kielellisesti kommunikointiin heikommin kykenevien opetusta terapiaryhmissä.

Tässä omia ajatuksia siitä mitä ja miten voi opettaa.

Neutraali, tasapainoinen, hevosen liikkeitä myötäävä istunta on perusedellytys kaikelle ratsastamiselle.
- Ihan pikkunassikat (=alta 8-9v) ei ole mieletään tarpeeksi kehittyneitä jaksamaan keskittymään tietoisuutta vaativaan tekemiseen enempää kuin 5-10 min. kerrallaan, eikä myöskään ymmärtämään ja oppimaan apujen käytön hienosäätöä. Mutta sellaisiakin voi taluttaa, pitää retkillä mukana edessä sylissä tai jouksuttaa liinassa lyhyinä jaksoina vaikka päivittäin. Ilman jalkkareita tietty, kun ainoa mitä niin pienten voi toivoa oppivan kunnolla ja automatisoivan on tasapaino ja hevosen liikkeiden mukana joustaminen.

Tämä ajatus on myös perustana hyvin osaavan terapiaratsastusta vetävän kouluttajan tunneilla. Aina ilman jalkkareita aluksi. Oppilasta tuetaan istumaan talutetun hevosen selässä kyseisen oppilaan tarpeiden mukaan (aluksi ehkä apukädet taluttajan lisäksi tukemassa ristiselän kohdalta, hiljakseen riittää että hevosen taluttaja tukee pitämällä ratsastajan sisäpohkeesta kiinni, ja lopulta pysyvät melkein kaikki selässä taspainossa ilman jalkkareita kaikissa askellajeissa, ihan ilman ulkopuolista tukea. Siis koko kirjo kaikkia mahdollisia rajoitteita: rullatuolissa istuvat, sokeat, downs, CP ja kaikki mahdolliset muut asiat jotka haittaa normi tekemistä.

Samalla talilla pidetään myös nappulakursseja (5v ja ylöspäin, jos muistan oikein) pikkuponeilla, joihin osallistumisen ehtona on että jokaisella osallistuvalla kurssilaisella on mukana oma taluttaja (=iskät ja äidit juoksemaan). Ja taas tietty aluksi ilman jalkkareita, ja joka ponilla kaulalenkki josta ratsastaja voi ottaa tukea (ohjat taluttajalla, joka toivottavasti ei nyi niistä satunnaisesti silloin tällöin ihan vain horjuessaan, niinkuin opettelva ratsastaja tekisi). Vaihtelevia tehtäviä että mielenkiinto säilyy ja taukoja vähintään 15 min välein (siis tason mukaan, kiemuraura eri suuntiin tai pari maapuomia on enemmän kuin tarpeeksi yhdelle tunnille. Mälsää tulee vasta jos ensimmäisen puolen vuoden jälkeen ei jollain tunnilla ehditä laukkaamaan edes sitä yhtä välttämätöntä rundia ympäri kentän).

Tämä siis kuvauksena siitä mitä itse uskon tehokkaimmaksi tavaksi opettaa naperoita ennenkuin ne ovat mieleltään kypsiä analysoimaan tekemisiään sen verran kunnolla että niiden kanssa voi alkaa jutella oikein tosissaan.

Jos minä itse olisin asemassa jossa voisin valita miten normaalin terveet, vähän vanhemmat nuoret ja/ tai aikuiset ratastusopetukseen hakeutuvat otetaan vastaan niin sanoisin edelleen: aina aluksi ilman jalkkareita.
Mielellään kaulalenkki nyrkeissä ohjan lisäksi, niin ettei tasapainon horjumiset nyi liikaa ohjista.
Ei ole mikään pakko tehdä kaikkea kaikissa askellajeissa heti ensimmäisellä tunnilla. Mutta sitä isompi kykenemisen ilo kun homma hiljakseen alkaa sujua.

Omasta mielestäni jalkkarit pitää ansaita omalla osaamisella, ihan samalla tavalla kuin aikanaan ajalteltiin että kannukset piti ansaita osaamalla.

Myönnän että tällainen ajattelu ehkä harventaa "harrastaville tätitunneille" osallistujen määrää.
- Kysyn vastaan: onko sellaisista tunneista saatu raha enemmän kuin mitä vastaava hevosmäärän vähentäminen ja optimalisointi säästäisi?

Neutraalisti tasapainossa istumaan oppinneelle +15v ei sitten taas ole temppu eikä mikään opettaa tietoista apujen käyttöä, fiksuimmille myös hevosen lukemista niin että apujen käyttö tulee luonnostaan oikeaan aikaan oikealla tavalla juuri sen hevosen tarpeiden mukaan.

Lähettäjä: Pirpana 
Päivämäärä:   11.8.20 10:10:44

Iisan kanssa samoilla linjoilla. Hevosen iloisuus ja rentous on kaiken perusta.

Lisäksi ulko-ohjan piukkuutta on liikaa korostettu, siitä pitää osata myödätä muuten ei hevonen pääse taipumaan.

Lähettäjä: Leon 
Päivämäärä:   11.8.20 11:36:39

"Omasta mielestäni jalkkarit pitää ansaita omalla osaamisella"

Itse menin yhteen aikaan aina itsekseni ilman jalustimia, niinpä opin puristamaaan jalalla itseni satulaan kiinni, eikä lonksuva/irtoava jalustin sitä kertonut. Olikin hyvin vaikea päästä puristamisesta eroon.

Lähettäjä: olio 
Päivämäärä:   11.8.20 14:34:09

*Opettaja: Kehitä mielikuvia, joilla selität, mitä ajat takaa.

*Itselleni suuri apu oli nähdä toinen ratsukon suorittamana asia oikein. Esimerkiksi pääty-ympyrällä väistätettiin takapäätä sisään tai ulos, mä tulin perässä: näin ja oivalsin.

*Ratsastus ei riitä, muutakin liikuntaa kannattaa harrastaa.

*Vietä aikaa hevosen kanssa, hoida se itse. Se on eläin, eikä väline, jota voit kiskoa ja potkia.