Lähettäjä: .
Päivämäärä: 29.3.20 09:58:53
Onnistuu. Minulla kaksi toisiinsa kiintynyttä tammaa, joiden eroahdistukäyttäytyminen on lieventynyt rutiinin myötä. Ennen näitä liikutettiin ehkä kerran viikkoon, mutta nuoremman koulutuksen edetessä 6 ratsastuskertaan viikossa on perään huutaminen vähentynyt huimasti. Nämä tosin lähinnä huudelleet toistensa perään, eivät rampanneet. Vanhemman liikuttaminen on hieman haastavanpaa, sillä nuori yrittää sukeltaa aitojen ali mukaan. Minusta kuitenkin tuntuu, ettei tämä nuorempi ole edes kiinnostunut yksinjäämisestä (saattaa kerran huutaa perään, yrittää aidan alta, luovuttaa ja lähteä syömään), mutta koska vanhempaa harvoin on liikutettu ilman nuoremman mukaan ottamista, ei se vielä tajua, että aidan toiselle puolelle jääminen oli tarkoituksenmukaista.
Lähtökohtaisesti hevosen "eroahdistus" ei pääse kehittymään pahaksi, jos ramppaamista ei palkita kaverin takaisin palautuksella. Niin kauan kun huutaa/ramppaa tulisi kaverin olla siellä lenkillä ja vasta tarhassa olijan rauhoituttua paikalleen esim. vain katselemaan perään, voi kaverin palauttaa. Meillä positiivisena vahvikkeena toimii ylimääräinen heinäannos, joka jaetaan hetki ennen kaverin poistumista pihasta (varustan ulkona tarhan vieressä, annan tarhaan heinät, lähden liikuttamaan toista). Useimmiten heinäannos kiinnostaa enemmän, kuin tarhakaverin lenkille lähtö.
|