|
Lähettäjä: henkilökemiat
Päivämäärä: 29.3.20 12:05:02
Vähän riippuu myös henkilökemioista ja omasta kokemuksen määrästä. Jos et itse ole kauhean kokenut nuorten hevosten tekijä, olisi varmasti hyvä, että valmentaja myös itse kiipeäisi kyytiin.
Toisaalta se asiallinen peruskoulutus alusta alkaen on tärkeää, joten ihan millekään Ö-luokan valmentajalle ei kannata mennä. Tässä ketjussa on tullut monia hyviä nimiä. Lisäksi kannattaa muistaa se vanha, mutta totuuden mukainen sanonta "huonokin systeemi on parempi kuin ei systeemiä ollenkaan". Eli valitse valmentaja, joka tuntuu sopivan sinulle parhaiten ja pidä kiinni hänen systeemistä, vaikket itse olisikaan ihan samaa mieltä.
Artukaisten Heidi ei ehkä kauheasti käy Artukaisen ulkopuolella. Mutta hän tosiaan kiipeää itse hevosen kyytiin, eikä ole arka ja on tehnyt paljon nuoria. Omaan makuuni Heidi on vähän voimakkaasti "saksalaisen koulukunnan" kasvatteja siinä suhteessa, että hevoset halutaan liikkumaan paljon eteen, melko vahvalle tuntumalle ja jalalla, melko voimakkaasti käden ja jalan väliin.
Sanna Töhnroth kiipeää itse myös hevosten selkään. Hän on todella perusteellinen, mutta välillä hän taas haluaa hevoset niin hyvin läpi, että omistajat eivät itse pääse hevosen kanssa koskaan radoille, koska hevonen ei koskaan ole riittävän hyvä. En myöskään oikein osaa sanoa, onko Sannalle vain aina osunut hankalia hevosia ratsastettavaksi, mutta mitä olen häntä kisoissa nähnyt, tuntuu, että monen hänen hevoset ovat vähän "viritettyjä pommeja".
Kiuttu on systemaattinen, hyvä ja ystävällinen. Hän on perusteellinen, mutta hieman "laiskoille" ratsastajille ehkä huono, koska hän sanoo aina ystävällisesti. Tyylillisesti edustaa aika saksalaista linjaa ja haluaa aina korrektia kouluradalle sopivaa ratsastamista myös treeneissä.
Lilli taas on ystävällinen ja kiva niin halutessaan, mutta osaa olla aika v*mäinen. Niiden oppilaiden ja hevosten kanssa, joihin jaksaa panostaa, tulee tuloksia. Näet varmasti muutaman kerran jälkeen sopiiko Lilli sinulle. Aika ehdoton "vieraissa käymisestä", toisaalta myös sanoo suoraan (vaikkakin joskus ilkeästi). "No pain, no gain" sopii mielestäni Lilliin hyvin.
Kauppinen on näistä ehkä "mitäänsanomattomin". Hän ei kauheasti jaa mielipiteitä, vaan pitää perus-ok valmennuksia, joissa teoria kunnostaa. Ratsastaa myös itse siististi. Viime vuosina valmentaminen on muuttunut hänelle ehkä "leipätyöksi" ja hänellä ei ole mitään suurta paloa tai innostusta enää siihen. Toisaalta on ihan asiakaspalveluhenkinen ja ystävällinen.
Jos olet Salon suunnalla, myös Karoliina Nieminen-Poutanen voi olla pohdittava. Hän sitoutuu valmennettaviinsa ja on innostunut ja kannustava. Ratsastaa myös itse. Oma ratsastustyyli hänellä on ehkä vähän raju, mutta toisaalta hän valmentautuu myös itse aktiivisesti useilla eri valmentajilla.
|