|
Lähettäjä: h
Päivämäärä: 17.8.19 09:36:49
Ei tämä ole vain Ypäjän ongelma tai muiden hevosalan oppilaitosten ongelma. Tämä koskee tällä hetkellä koko ammatillisen asteen kenttää. Töistä tullessani kaupungin kadulla joku ilmeisesti amispoika soitti kaverilleen, ja kertoi, että hän oli ollut ainut koulussa - kaikki muut kurssikaverit olivat katsoneet paremmaksi skipata koulun ja viettää lämmintä päivää muualla. Tämä voi olla todellisuutta varsinkin niillä linjoilla, joihin on päästy tai jouduttu.
Koko Suomen koulutusjärjestelmä seuraa samaa reittiä, jota ruotsalaiset kokeilivat, mutta havahtuivat, ja tekivät suunnanmuutoksen, kun koulutuksellinen katastrofi alkoi paljastua. Kyse on oppimistuloksista ja valmiuksista, joita koulutus tuottaa. Koulutuksen ensimmäinen sudenkuoppa on opetukseen käytetty rahojen ja tuntimäärien leikkaus. Ammatillisessa koulutuksessa on monessa oppilaitoksessa olleet useat yt:t. Toinen on uudet opsit, joissa opintoja painotetaan oppilaiden kiinnostuksen mukaan. Monissa aineissa, joissa edetään systemaattisesti, esim. luonnontieteet/matematiikka/kielet kiinnostuksen mukaan koikkelehtiminen tuo hyvää rakennusalustaa tieteelle ja sen oppialan systemaattiselle ajattelulle.
Peruskoulun päättänyt, jolla keskiarvot huitelee reilusti alle kasissa, ei useinkaan kykene itsenäiseen opiskeluun ilman opettajaa tai aikuisen tukea. Ne omatoimipäivät on vapaa-päiviä näille opiskelijoille. Ammatillisessa koulutuksessa kontaktiopetuksen määrä tulee nostaa takaisin entisiin määriin. Tulee muistaa, että yhä suuremmalla määrillä nuoria on paperit, ja heistä moni tarvitsee erityistä tukea. Eli takaisin opetus ja opettajat kouluihin.
Kuvitelma, että työpaikka tai työssäoppiminen opettaa, on täyttä potaskaa. Ei työpaikoilla ole resursseja eikä myöskään taitoa opettaa ammattilaiseksi, jolla olisi monipuolinen kuva ja hyvät perustaidot alastaan. Hyvä oppiminen vaatii ryhmän ja opetuksen. Ratsastuksenohjaajaksi ja - opettajaksi opitaan parhaiten ryhmässä alan oppilaitoksissa, jossa on eri aloille pätevät ja kokeneet opettajat opettamassa. Ryhmä yhdessä on myös ratsastustunneilla pätevien silmien alla, opettavat myös toisiaan ja ratsastuskoulussa sekä kuulevat, näkevät ja kokevat analyysit tunneista ja palautteen ja oppivat antamaan palautetta. Kun puhutaan erityisesti Ypäjästä, niin täällä oppilailla on todellakin tilaisuus imeä vaikutteita koko ratsastuksen kentästä. Kuinka tallit hoidetaan ammattimaisesti, kengitykset, hevosten sairauksien hoito, hevosten varusteiden sovitus ja valinta, kotimainen ja kansainvälinen valmennus, kaikki hevosalan tapahtumat ja runsas keskittymä paikallisia talleja.
Surkeudelle; niin tuota se on nyt, kun trendinä on työpaikoilla oppiminen. Työnantajan kuuluu opettaa asiat, jotka ennen opittiin oppilaitosissa. Oppilaat aloillla kuin aloilla lähtee harjoittelupaikkoihin jo ihan opintojen alkuvaiheessa. Terveydenhuollossa sama asia myös. Ensimmäisiin harjoitteluihin tulee oppilas, jolla ei ole vielä teoriaakaan hallussa tai koulussa. Työnantajien tulee opettaa oppilaat vaihe vaiheelta ja vielä mieluien alan opetussuunnitelmaa seuraten. Mikä on vaikka ensimmäisen harjoittelun tarkoitus? Mitä oppilaan tulee tällä jaksolla oppia? Hehän eivät varsinaisesti tule töihin, vaan opiskelemaan työpaikalle, jossa heillä tulee olla oikeus saada opetusta.
Opettaja-lehdessä ammatillisen koulun opettajat valittivat, että työpäivät ovat nykyisin pitkiä, jopa 10 - 12 tuntia. Suurin osa ajasta menee ajaessa ympäri Suomen, kun kierretään eri työssäoppimispaikkoja. Opettajilla ajamista ei välttämättä laskettu työaikaan. Kuka suostuu moiseen? Kenenkään ei pitäisi? Tuo on koulutuksen alennustila. Opettajat taitavat opettamisen ja olisi ammatillisen koulutuksen kannalta suotavaa, että opettajien työpanos käytettäisiin opetukseen, ei henkilöautolla ajeluun.
Neljä vuotta opettajakoulutuksessa olleena ja valmistuneena en voisi kuvitellakaan, että peruskoulun/lukion opettajakoulutus muutettaisiin työpaikkaoppimiseksi jossain peruskoulussa x. Alan yliopistokoulutuksessa on opettajina parhaat asiantuntijat ja normaalikouluissa on aivan erilaiset resurssit opettamiseen ja erilaisiin kokeiluihin. Tästä samasta syystä johtuen, myös ratsastuksenohjaajakoulutus tulisi olla edelleen kaksivuotisena alan oppilaitoksissa. Kun siellä on kokeneet opettajat, eri hevostalouden alojen parhaat asiantuntijat opettamassa ja näillä asiantuntijoilla on myös aika, kiinnostusta opetella uutta, käydä koulutuksissa ja paneutua kehittymiseen aivan toisella tavalla, kuin keskivertotalleilla, joissa arjen pyörittäminen ja taloudellisten resurssien niukkuus sanelee ajankäyttöä ja mahdollisuuksia kouluttautumiseen.
Ratsastuksenohjaajakoulutus siis takaisin oppilaitoksiin ja harjoittelujaksoilla he saavat perspektiiviä niin ulkomaisista kuin kotimaisista työharjoittelupaikoilta. Ratsastuksenohjaajakoulutuksen pääsyvaatimus tulisi olla lukiokoulutus tai toisen hevosalan linjan suorittaminen sekä vähintääkin kohtalaisen hyvä ratsastustaito kouluratsastuksessa helppo B taso.
|